Miksi puhut arjestasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin haluan tietää myös sen mitä ystävieni arkeen kuuluu, sehän sitä elämää on.

Mut mikä siinä kiinnostaa?ap

Minulle ystävät ovat tärkeitä. Siksi olen kiinnostunut heidän kuulumisistaan. Myös niistä arkisista. 
t. eri

Mullekin ystävät on tärkeitä. Heidän ajatukset ja tunteet. Tuollaisia asioita mun ystävät vain ei puhu. Enkä itse puhu niitä heille, silti tunnen olevani heille tärkeä.
Eli miksi arkisten asioiden kertominen ja kuuleminen on sulle asia, joka tuottaa tunteen, että olette läheisiä? Ap

Vastasin sinulle jo. Arkisista asioista puhuminen ei sulje pois ajatuksista ja tunteista puhumista. Otetaan konkreettinen esimerkki: Ystävä kertoo käyneensä kaupassa lasten kanssa. Yksi lapsista sai raivarin ja heittäytyi maahan kiukuttelemaan. Ystävääni hävetti ja hän ajatteli hädissään, miten saa lapsen lopettamaan. 

Siinä tuli sekä arki, ajatukset että tunteet kolmessa lauseessa. 

Harva kai tuolla tavalla raportoi. Esiin nostetaan kiinnostavia yksityiskohtia. Esim mitä lapsi kertoi kotimatkalla, mitä se hullu työkaveri tänään sanoi, miten puhelimessa äiti onnistui taas nostamaan mielialaani jne.

Vierailija kirjoitti:

No mistä ap sitten puhuu, jos ei arjesta? 

Ajatuksista, tunteista, asioista. Tapahtumistakin, mutta ei silleen raportoi en. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä kutsutaan keskusteluksi. Tiettyjen ihmisten kanssa puhelen päivittäin. Käy kuormittavaksi, jos pitäisi aina keksiä jotain erityisen syvällistä puheenaihetta. 

Ookoo. Kiitos! Tämä avasi asiaa hyvin. Mä taas kuormitun arkisista kuulumisista. Eli tässä on ehkä ero. Ap

Kuormitut siitä, että joku kertoo käyneensä kaupassa tai kuntosalilla? Vai kuvitteletko, että arkiset kuulumiset=yksityiskohtainen jaarittelu jokaisesta liikkeestä minkä on päivän aikana tehnyt?

Mikä sen kaveruuden idea on, jos ei ole kiinnostunut minkälaista toisen arki on? Sehän on pelkkää pönötystä eikä mitään aitoa sosiaalista kanssakäymistä, kas kun arkea on moninkertaisesti enemmän kuin juhlaa. Sitä paitsi monet käyvät töissä myös viikonloppuisin ja juhlapäivinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mistä ap sitten puhuu, jos ei arjesta? 

Ajatuksista, tunteista, asioista. Tapahtumistakin, mutta ei silleen raportoi en. Ap

Mitä ne ajatukset, tunteet ja asiat ovat, jos eivät arkea? Minä ainakin ihan tavallisessa arjessakin ajattelen, tunnen ja koen asioita. Olen ollut siinä luulossa, että kaikki muutkin tekevät niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin haluan tietää myös sen mitä ystävieni arkeen kuuluu, sehän sitä elämää on.

Mut mikä siinä kiinnostaa?ap

Minulle ystävät ovat tärkeitä. Siksi olen kiinnostunut heidän kuulumisistaan. Myös niistä arkisista. 
t. eri

Mullekin ystävät on tärkeitä. Heidän ajatukset ja tunteet. Tuollaisia asioita mun ystävät vain ei puhu. Enkä itse puhu niitä heille, silti tunnen olevani heille tärkeä.
Eli miksi arkisten asioiden kertominen ja kuuleminen on sulle asia, joka tuottaa tunteen, että olette läheisiä? Ap

Vastasin sinulle jo. Arkisista asioista puhuminen ei sulje pois ajatuksista ja tunteista puhumista. Otetaan konkreettinen esimerkki: Ystävä kertoo käyneensä kaupassa lasten kanssa. Yksi lapsista sai raivarin ja heittäytyi maahan kiukuttelemaan. Ystävääni hävetti ja hän ajatteli hädissään, miten saa lapsen lopettamaan. 
Siinä tuli sekä arki, ajatukset että tunteet kolmessa lauseessa. 

Ookoo. Mutta eikös tuollaista tapahdu jatkuvasti? Onko se niin kuormittava kokemus, että sen haluaa jakaa? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin haluan tietää myös sen mitä ystävieni arkeen kuuluu, sehän sitä elämää on.

Mut mikä siinä kiinnostaa?ap

Minulle ystävät ovat tärkeitä. Siksi olen kiinnostunut heidän kuulumisistaan. Myös niistä arkisista. 
t. eri

Mullekin ystävät on tärkeitä. Heidän ajatukset ja tunteet. Tuollaisia asioita mun ystävät vain ei puhu. Enkä itse puhu niitä heille, silti tunnen olevani heille tärkeä.
Eli miksi arkisten asioiden kertominen ja kuuleminen on sulle asia, joka tuottaa tunteen, että olette läheisiä? Ap

Vastasin sinulle jo. Arkisista asioista puhuminen ei sulje pois ajatuksista ja tunteista puhumista. Otetaan konkreettinen esimerkki: Ystävä kertoo käyneensä kaupassa lasten kanssa. Yksi lapsista sai raivarin ja heittäytyi maahan kiukuttelemaan. Ystävääni hävetti ja hän ajatteli hädissään, miten saa lapsen lopettamaan. 
Siinä tuli sekä arki, ajatukset että tunteet kolmessa lauseessa. 

Ookoo. Mutta eikös tuollaista tapahdu jatkuvasti? Onko se niin kuormittava kokemus, että sen haluaa jakaa? Ap

Normaalit ihmiset jakavat muutakin kuin erityisen kuormittavia asioita. Ei niitä kuormittavia asioita (toivottavasti) niin paljoa ole, että niistä saisi jutun juurta jokaiselle tapaamiselle. 

Minä en kyllä jaksaisi puhua ystävieni kanssa tunteistani jatkuvasti. Pidän kevyestä keskustelusta ja kuulen mielelläni ystävien ja tuttavien arkipäivän pieniä kommelluksia. Ei mitään "söin banaanin" -juttuja, vaan kyllä joka päivään yleensä joku mainitsemisen arvoinen asia sisältyy. Toisinaan puhutaan syvällisiä ja tunteista, mutta en ole kovin pohtivaa tyyppiä, enemmän lörpöttelijä, tunneasioiden sanoittaminen on yleensä turhan työlästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin haluan tietää myös sen mitä ystävieni arkeen kuuluu, sehän sitä elämää on.

Mut mikä siinä kiinnostaa?ap

Minulle ystävät ovat tärkeitä. Siksi olen kiinnostunut heidän kuulumisistaan. Myös niistä arkisista. 
t. eri

Mullekin ystävät on tärkeitä. Heidän ajatukset ja tunteet. Tuollaisia asioita mun ystävät vain ei puhu. Enkä itse puhu niitä heille, silti tunnen olevani heille tärkeä.
Eli miksi arkisten asioiden kertominen ja kuuleminen on sulle asia, joka tuottaa tunteen, että olette läheisiä? Ap

Vastasin sinulle jo. Arkisista asioista puhuminen ei sulje pois ajatuksista ja tunteista puhumista. Otetaan konkreettinen esimerkki: Ystävä kertoo käyneensä kaupassa lasten kanssa. Yksi lapsista sai raivarin ja heittäytyi maahan kiukuttelemaan. Ystävääni hävetti ja hän ajatteli hädissään, miten saa lapsen lopettamaan. 
Siinä tuli sekä arki, ajatukset että tunteet kolmessa lauseessa. 

Ookoo. Mutta eikös tuollaista tapahdu jatkuvasti? Onko se niin kuormittava kokemus, että sen haluaa jakaa? Ap

Kokeile mennä huutoraivoavan uhmaikäisen kanssa täyteen markettiin. Keskustellaan sen jälkeen lisää kuormittavuudesta.

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Mikä sen kaveruuden idea on, jos ei ole kiinnostunut minkälaista toisen arki on? Sehän on pelkkää pönötystä eikä mitään aitoa sosiaalista kanssakäymistä, kas kun arkea on moninkertaisesti enemmän kuin juhlaa. Sitä paitsi monet käyvät töissä myös viikonloppuisin ja juhlapäivinä.

Ehkä mulle se on mahdollisuus miettiä jotain kiinnostavampaa, kuin kauppareissua ja lapsen kiukkukohtausta. Riittää, että sen koki siellä kaupassa eikä siitä halua lisäksi vielä raportoida toiselle. Ap

Mieheni kanssa puhun arjesta, koska jaamme arjen. 30 vuotta kun on arkea jaettu ei sitä joka päivä jaksa tunteita vatvoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä kutsutaan keskusteluksi. Tiettyjen ihmisten kanssa puhelen päivittäin. Käy kuormittavaksi, jos pitäisi aina keksiä jotain erityisen syvällistä puheenaihetta. 

Ookoo. Kiitos! Tämä avasi asiaa hyvin. Mä taas kuormitun arkisista kuulumisista. Eli tässä on ehkä ero. Ap

Okei eli erona on se, että oot vammanen ja muut on normaaleja ihmisiä niin siks et ymmärrä. Ei kyllä yllättänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sen kaveruuden idea on, jos ei ole kiinnostunut minkälaista toisen arki on? Sehän on pelkkää pönötystä eikä mitään aitoa sosiaalista kanssakäymistä, kas kun arkea on moninkertaisesti enemmän kuin juhlaa. Sitä paitsi monet käyvät töissä myös viikonloppuisin ja juhlapäivinä.

Ehkä mulle se on mahdollisuus miettiä jotain kiinnostavampaa, kuin kauppareissua ja lapsen kiukkukohtausta. Riittää, että sen koki siellä kaupassa eikä siitä halua lisäksi vielä raportoida toiselle. Ap

Kuulostaa itsekkäältä. Haluat puhua vain SINUA kiinnostavista asioista, mutta kaverin asiat eivät kiinnosta. 

Itselleni arki on mielenkiintoisin asia. 

En nyt välttämättä siitä puhu, mutta tahdon tietää. 

Esim. historiaa tutkivana, siellä mielenkiintoisin asia itselleni on ihmisten arki. Toivottavasti siis myös näiden historiastaan puhuvien arki säilyy jälkipolville. Itselläni on se ongelma arjen tutkimuksessa, että aikoinaan ei läheskään kaikilla ollut kirjoitustaitoa ja esim. palkollisten arkea on vaikea tutkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sen kaveruuden idea on, jos ei ole kiinnostunut minkälaista toisen arki on? Sehän on pelkkää pönötystä eikä mitään aitoa sosiaalista kanssakäymistä, kas kun arkea on moninkertaisesti enemmän kuin juhlaa. Sitä paitsi monet käyvät töissä myös viikonloppuisin ja juhlapäivinä.

Ehkä mulle se on mahdollisuus miettiä jotain kiinnostavampaa, kuin kauppareissua ja lapsen kiukkukohtausta. Riittää, että sen koki siellä kaupassa eikä siitä halua lisäksi vielä raportoida toiselle. Ap

Millaista asioista itse avaat sinua kiinnostavan keskustelun ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten pitäisi puhua? 

Ap puhuu vain viikonlopun juhlimisistaan.

Lasken tuon kyllä arkisiin juttuihin. Puhutaan molempia kiinnostavista asioista, erityisistä tapahtumista, suuremmista ilon ja surun aiheista.
Pääpaino on ehkä asioissa. Ei silleen vaan raportoida arkea.
Mutta toivoisin vastauksia kysymyksiin sen sijaan, että alkaisitte mua mollata
Joku tuolla vastasi, että koska ei oo muuta. Mutta ei kainä tuo kaikista oo ankeaa? Ap

99 % elämästä on arkisia asioita. Mä epäilen että joudut hakemaan keskusteluaiheita muidenkin elämästä, jos puhut erityisistä tapahtumista ja suuremmista ilon ja surun aiheista.

Ja mietin kyllä millä kuormitan ystävääni, siksi arkiset asiat on helppo puheenaihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin haluan tietää myös sen mitä ystävieni arkeen kuuluu, sehän sitä elämää on.

Mut mikä siinä kiinnostaa?ap

Minulle ystävät ovat tärkeitä. Siksi olen kiinnostunut heidän kuulumisistaan. Myös niistä arkisista. 
t. eri

Mullekin ystävät on tärkeitä. Heidän ajatukset ja tunteet. Tuollaisia asioita mun ystävät vain ei puhu. Enkä itse puhu niitä heille, silti tunnen olevani heille tärkeä.
Eli miksi arkisten asioiden kertominen ja kuuleminen on sulle asia, joka tuottaa tunteen, että olette läheisiä? Ap

Vastasin sinulle jo. Arkisista asioista puhuminen ei sulje pois ajatuksista ja tunteista puhumista. Otetaan konkreettinen esimerkki: Ystävä kertoo käyneensä kaupassa lasten kanssa. Yksi lapsista sai raivarin ja heittäytyi maahan kiukuttelemaan. Ystävääni hävetti ja hän ajatteli hädissään, miten saa lapsen lopettamaan. 
Siinä tuli sekä arki, ajatukset että tunteet kolmessa lauseessa. 

Ookoo. Mutta eikös tuollaista tapahdu jatkuvasti? Onko se niin kuormittava kokemus, että sen haluaa jakaa? Ap

Normaalit ihmiset jakavat muutakin kuin erityisen kuormittavia asioita. Ei niitä kuormittavia asioita (toivottavasti) niin paljoa ole, että niistä saisi jutun juurta jokaiselle tapaamiselle. 

No mutta just tuollaiset lievästi kuormittavat kokemukset mulle ainakin on sellaisia, ettei niitä kiinnosta jakaa. Kun sen pystyy itse käsittelemään, ei se tunnu kertomisen arvoiselta. Ja mieluummin sit puhuu jostain, joka vie ajatukset pois siitä arjesta, tuo elämään kiinnostavuutta. Ap

Ap:lla ei selkeästi ole ystäviä ja/tai perheenjäseniä, joiden kanssa olisi tekemisissä viikottain tai jopa päivittäin. Jos olisi, ymmärtäisi, ettei sitä syvällistä pohdintaa koko aikaa jaksa eikä edes ole aiheita tarpeeksi pohdittavaksi. 

Minä kuormitun ainoastaan sellaisten ihmisten jutuista, jotka on jotenkin hankalia tai ilkeitä tai jotka eivät ole vastavuoroisesti kiinnostuneita mitä minulle kuuluu. Mutta nuo ihmissuhteet tuppaavat hiipumaan omalla painollaan ajan kanssa. Ei tarvitse olla mitään erityisen hienoa asiaa, että koen ihmisen kiinnostavaksi.