Lue keskustelun säännöt.
Miksi puhut arjestasi
29.04.2022 |
Hei te, jotka tykkäätte kertoa kavereillenne arkisia juttuja, niin mikä se idea on? Miksi niitä on kiva kertoa?Arkisilla jutuilla tarkoitan esim. selostusta tavallisesta kauppareissusta, lapsen nuhasta, miten työpäivä meni jne. Eli sellaista arkisten asioiden raportointia.Mua ei koskaan kiinnosta kertoa eikä kuulla tuollaisia asioita enkä ystävieni kanssa niistä puhu, mutta työkavereiden ym. puolituttujen kanssa tuohon oon törmännyt, joten avatkaa... mitä te saatte siitä, että voitte puhua nousta aiheista? Entä onko niitä kiinnostava kuunnella?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua?
Ap puhuu vain viikonlopun juhlimisistaan.
Lasken tuon kyllä arkisiin juttuihin. Puhutaan molempia kiinnostavista asioista, erityisistä tapahtumista, suuremmista ilon ja surun aiheista.
Pääpaino on ehkä asioissa. Ei silleen vaan raportoida arkea.
Mutta toivoisin vastauksia kysymyksiin sen sijaan, että alkaisitte mua mollata
Joku tuolla vastasi, että koska ei oo muuta. Mutta ei kainä tuo kaikista oo ankeaa? Ap99 % elämästä on arkisia asioita. Mä epäilen että joudut hakemaan keskusteluaiheita muidenkin elämästä, jos puhut erityisistä tapahtumista ja suuremmista ilon ja surun aiheista.
Ja mietin kyllä millä kuormitan ystävääni, siksi arkiset asiat on helppo puheenaihe.
Hei mut kun mä ainakin koen pienistä arkisista asioista puhumisen ja kuuntelemisen kuormittavaksi. Juuri siksi en varmaan oo ystävystynyt niistä paljon puhuvien kanssa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua?
Ap puhuu vain viikonlopun juhlimisistaan.
Lasken tuon kyllä arkisiin juttuihin. Puhutaan molempia kiinnostavista asioista, erityisistä tapahtumista, suuremmista ilon ja surun aiheista.
Pääpaino on ehkä asioissa. Ei silleen vaan raportoida arkea.
Mutta toivoisin vastauksia kysymyksiin sen sijaan, että alkaisitte mua mollata
Joku tuolla vastasi, että koska ei oo muuta. Mutta ei kainä tuo kaikista oo ankeaa? Ap99 % elämästä on arkisia asioita. Mä epäilen että joudut hakemaan keskusteluaiheita muidenkin elämästä, jos puhut erityisistä tapahtumista ja suuremmista ilon ja surun aiheista.
Ja mietin kyllä millä kuormitan ystävääni, siksi arkiset asiat on helppo puheenaihe.Hei mut kun mä ainakin koen pienistä arkisista asioista puhumisen ja kuuntelemisen kuormittavaksi. Juuri siksi en varmaan oo ystävystynyt niistä paljon puhuvien kanssa. Ap
Mikä siinä on niin kuormittavaa, jos kaveri kertoon esim. käyneensä tänään pitkällä lenkillä tai työpäivän olleen erityisen raskas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on keskustelu, ei infotilaisuus. Nääs.
Mut mitä kukaan kostuu siitä, että kertoo, että haki Millariikan hoidosta, teki itselleen kanasalaatin ja lapselle pastaa ja kun mies tuli töistä, meni salille, missä tapasi Maijan, jonka kanssa kävi salin jälkeen kahvilla.
Siis miksi tuo kerrotaan? Eikö yhtä hyvin voisi olla hiljaa? Ap
Minullakin on ollut pari työkaveria, jotka eivät osaa puhua mistään muusta kuin tuollaisista. Miten joku voi olettaa, että työkavereita kiinnostaa?
Maailman tylsimpiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua?
Ap puhuu vain viikonlopun juhlimisistaan.
Lasken tuon kyllä arkisiin juttuihin. Puhutaan molempia kiinnostavista asioista, erityisistä tapahtumista, suuremmista ilon ja surun aiheista.
Pääpaino on ehkä asioissa. Ei silleen vaan raportoida arkea.
Mutta toivoisin vastauksia kysymyksiin sen sijaan, että alkaisitte mua mollata
Joku tuolla vastasi, että koska ei oo muuta. Mutta ei kainä tuo kaikista oo ankeaa? Ap99 % elämästä on arkisia asioita. Mä epäilen että joudut hakemaan keskusteluaiheita muidenkin elämästä, jos puhut erityisistä tapahtumista ja suuremmista ilon ja surun aiheista.
Ja mietin kyllä millä kuormitan ystävääni, siksi arkiset asiat on helppo puheenaihe.Hei mut kun mä ainakin koen pienistä arkisista asioista puhumisen ja kuuntelemisen kuormittavaksi. Juuri siksi en varmaan oo ystävystynyt niistä paljon puhuvien kanssa. Ap
Ei ihmisen tarvitse olla paljon puhuva, jotta osaa keskustella arkisista asioista. Sinulla taitaa nyt mennä sekaisin jatkuva pälätys ja normaali keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin haluan tietää myös sen mitä ystävieni arkeen kuuluu, sehän sitä elämää on.
Mut mikä siinä kiinnostaa?ap
Minulle ystävät ovat tärkeitä. Siksi olen kiinnostunut heidän kuulumisistaan. Myös niistä arkisista.
t. eriMullekin ystävät on tärkeitä. Heidän ajatukset ja tunteet. Tuollaisia asioita mun ystävät vain ei puhu. Enkä itse puhu niitä heille, silti tunnen olevani heille tärkeä.
Eli miksi arkisten asioiden kertominen ja kuuleminen on sulle asia, joka tuottaa tunteen, että olette läheisiä? ApVastasin sinulle jo. Arkisista asioista puhuminen ei sulje pois ajatuksista ja tunteista puhumista. Otetaan konkreettinen esimerkki: Ystävä kertoo käyneensä kaupassa lasten kanssa. Yksi lapsista sai raivarin ja heittäytyi maahan kiukuttelemaan. Ystävääni hävetti ja hän ajatteli hädissään, miten saa lapsen lopettamaan.
Siinä tuli sekä arki, ajatukset että tunteet kolmessa lauseessa.Ookoo. Mutta eikös tuollaista tapahdu jatkuvasti? Onko se niin kuormittava kokemus, että sen haluaa jakaa? Ap
Normaalit ihmiset jakavat muutakin kuin erityisen kuormittavia asioita. Ei niitä kuormittavia asioita (toivottavasti) niin paljoa ole, että niistä saisi jutun juurta jokaiselle tapaamiselle.
No mutta just tuollaiset lievästi kuormittavat kokemukset mulle ainakin on sellaisia, ettei niitä kiinnosta jakaa. Kun sen pystyy itse käsittelemään, ei se tunnu kertomisen arvoiselta. Ja mieluummin sit puhuu jostain, joka vie ajatukset pois siitä arjesta, tuo elämään kiinnostavuutta. Ap
Normaalille ihmiselle se ihan tavallinen arki on kiinnostavaa. Jos pitää kiinnostavuus hakea arjen ulkopuolelta, on syytä pysähtyä miettimään, mikä siinä arjessa on pielessä, kun sitä pitää yrittää kaikin keinoin pakoilla.
Heh, haukupas mua nyt epänormaaliksi, ei kovin ystävällistä. Mun arjessa on kuormitusta mun arjessa on iloa. Musta on ihan ok elää arkea, mulla ei vain ole kiinnostusta raportoida siitä ystäville. En vaan saa siitä mitään ja jopa kuormitun ihmisistä, jotka niitä puhuu. En niin paljon, että se haittaisi, mutta sen verran, että olen alkanut miettiä että mikä sen puheen funktio on noille ihmisille. Ja oon nyt kuullut, että osa heistä kokee sen läheisyyden merkiksi tai olevan helppo puheenaihe. Ap
Pakko puhua arjesta, kun ei tässä juhlaakaan ole ollut. Esimerkiksi äitini (sairas ja iäkäs ihminen) kanssa puhun puhelimessa joka päivä. Kumpikaan meistä ei nauttisi, jos pitäisi käydä jotain pitkällisiä pohdiskelija ja tai käsitellä maailmanpolitiikka tms. Puheluiden ainut tarkoitus on puolin ja toisin kertoa, että kaikki on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kanssa puhun arjesta, koska jaamme arjen. 30 vuotta kun on arkea jaettu ei sitä joka päivä jaksa tunteita vatvoa.
Kuule likka, mikä sua oikein vaivaa!? Sä alat muistuttaa ihan isääs, sä oot tollanen tyyppi joka ei saa mitään aikaiseks!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin haluan tietää myös sen mitä ystävieni arkeen kuuluu, sehän sitä elämää on.
Mut mikä siinä kiinnostaa?ap
Minulle ystävät ovat tärkeitä. Siksi olen kiinnostunut heidän kuulumisistaan. Myös niistä arkisista.
t. eriMullekin ystävät on tärkeitä. Heidän ajatukset ja tunteet. Tuollaisia asioita mun ystävät vain ei puhu. Enkä itse puhu niitä heille, silti tunnen olevani heille tärkeä.
Eli miksi arkisten asioiden kertominen ja kuuleminen on sulle asia, joka tuottaa tunteen, että olette läheisiä? ApVastasin sinulle jo. Arkisista asioista puhuminen ei sulje pois ajatuksista ja tunteista puhumista. Otetaan konkreettinen esimerkki: Ystävä kertoo käyneensä kaupassa lasten kanssa. Yksi lapsista sai raivarin ja heittäytyi maahan kiukuttelemaan. Ystävääni hävetti ja hän ajatteli hädissään, miten saa lapsen lopettamaan.
Siinä tuli sekä arki, ajatukset että tunteet kolmessa lauseessa.Ookoo. Mutta eikös tuollaista tapahdu jatkuvasti? Onko se niin kuormittava kokemus, että sen haluaa jakaa? Ap
Normaalit ihmiset jakavat muutakin kuin erityisen kuormittavia asioita. Ei niitä kuormittavia asioita (toivottavasti) niin paljoa ole, että niistä saisi jutun juurta jokaiselle tapaamiselle.
No mutta just tuollaiset lievästi kuormittavat kokemukset mulle ainakin on sellaisia, ettei niitä kiinnosta jakaa. Kun sen pystyy itse käsittelemään, ei se tunnu kertomisen arvoiselta. Ja mieluummin sit puhuu jostain, joka vie ajatukset pois siitä arjesta, tuo elämään kiinnostavuutta. Ap
Normaalille ihmiselle se ihan tavallinen arki on kiinnostavaa. Jos pitää kiinnostavuus hakea arjen ulkopuolelta, on syytä pysähtyä miettimään, mikä siinä arjessa on pielessä, kun sitä pitää yrittää kaikin keinoin pakoilla.
Heh, haukupas mua nyt epänormaaliksi, ei kovin ystävällistä. Mun arjessa on kuormitusta mun arjessa on iloa. Musta on ihan ok elää arkea, mulla ei vain ole kiinnostusta raportoida siitä ystäville. En vaan saa siitä mitään ja jopa kuormitun ihmisistä, jotka niitä puhuu. En niin paljon, että se haittaisi, mutta sen verran, että olen alkanut miettiä että mikä sen puheen funktio on noille ihmisille. Ja oon nyt kuullut, että osa heistä kokee sen läheisyyden merkiksi tai olevan helppo puheenaihe. Ap
Kuulostat raskaalta ihmiseltä. Hirveät paineet kehitellä juuri sinua kiinnostavaa puheenaihetta, kun mikään tavallinen aihe ei sinulle kelpaa. Sinulla ei liene aktiivisesti yhteyttä pitäviä ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin haluan tietää myös sen mitä ystävieni arkeen kuuluu, sehän sitä elämää on.
Mut mikä siinä kiinnostaa?ap
Minulle ystävät ovat tärkeitä. Siksi olen kiinnostunut heidän kuulumisistaan. Myös niistä arkisista.
t. eriMullekin ystävät on tärkeitä. Heidän ajatukset ja tunteet. Tuollaisia asioita mun ystävät vain ei puhu. Enkä itse puhu niitä heille, silti tunnen olevani heille tärkeä.
Eli miksi arkisten asioiden kertominen ja kuuleminen on sulle asia, joka tuottaa tunteen, että olette läheisiä? ApVastasin sinulle jo. Arkisista asioista puhuminen ei sulje pois ajatuksista ja tunteista puhumista. Otetaan konkreettinen esimerkki: Ystävä kertoo käyneensä kaupassa lasten kanssa. Yksi lapsista sai raivarin ja heittäytyi maahan kiukuttelemaan. Ystävääni hävetti ja hän ajatteli hädissään, miten saa lapsen lopettamaan.
Siinä tuli sekä arki, ajatukset että tunteet kolmessa lauseessa.Ookoo. Mutta eikös tuollaista tapahdu jatkuvasti? Onko se niin kuormittava kokemus, että sen haluaa jakaa? Ap
Normaalit ihmiset jakavat muutakin kuin erityisen kuormittavia asioita. Ei niitä kuormittavia asioita (toivottavasti) niin paljoa ole, että niistä saisi jutun juurta jokaiselle tapaamiselle.
No mutta just tuollaiset lievästi kuormittavat kokemukset mulle ainakin on sellaisia, ettei niitä kiinnosta jakaa. Kun sen pystyy itse käsittelemään, ei se tunnu kertomisen arvoiselta. Ja mieluummin sit puhuu jostain, joka vie ajatukset pois siitä arjesta, tuo elämään kiinnostavuutta. Ap
Normaalille ihmiselle se ihan tavallinen arki on kiinnostavaa. Jos pitää kiinnostavuus hakea arjen ulkopuolelta, on syytä pysähtyä miettimään, mikä siinä arjessa on pielessä, kun sitä pitää yrittää kaikin keinoin pakoilla.
Heh, haukupas mua nyt epänormaaliksi, ei kovin ystävällistä. Mun arjessa on kuormitusta mun arjessa on iloa. Musta on ihan ok elää arkea, mulla ei vain ole kiinnostusta raportoida siitä ystäville. En vaan saa siitä mitään ja jopa kuormitun ihmisistä, jotka niitä puhuu. En niin paljon, että se haittaisi, mutta sen verran, että olen alkanut miettiä että mikä sen puheen funktio on noille ihmisille. Ja oon nyt kuullut, että osa heistä kokee sen läheisyyden merkiksi tai olevan helppo puheenaihe. Ap
No ei ole ihan normaalia kuormittua siitä kun ystävän kanssa vaihtaa kuulumisia. Mikä sen ystävyyden funktio on, jos vain sinua kiinnostavista asioista saa kertoa tai muuten kuormitut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua?
Ap puhuu vain viikonlopun juhlimisistaan.
Lasken tuon kyllä arkisiin juttuihin. Puhutaan molempia kiinnostavista asioista, erityisistä tapahtumista, suuremmista ilon ja surun aiheista.
Pääpaino on ehkä asioissa. Ei silleen vaan raportoida arkea.
Mutta toivoisin vastauksia kysymyksiin sen sijaan, että alkaisitte mua mollata
Joku tuolla vastasi, että koska ei oo muuta. Mutta ei kainä tuo kaikista oo ankeaa? Ap99 % elämästä on arkisia asioita. Mä epäilen että joudut hakemaan keskusteluaiheita muidenkin elämästä, jos puhut erityisistä tapahtumista ja suuremmista ilon ja surun aiheista.
Ja mietin kyllä millä kuormitan ystävääni, siksi arkiset asiat on helppo puheenaihe.Hei mut kun mä ainakin koen pienistä arkisista asioista puhumisen ja kuuntelemisen kuormittavaksi. Juuri siksi en varmaan oo ystävystynyt niistä paljon puhuvien kanssa. Ap
Mikä siinä on niin kuormittavaa, jos kaveri kertoon esim. käyneensä tänään pitkällä lenkillä tai työpäivän olleen erityisen raskas?
Sinulla on oikeus tuntea ne tunteet, jotka haluat tuntea äitisi seurassa. Hänen hommansa olisi pärjätä sinun kanssasi niin kuin sinä koetat kaikkesi pärjätäksesi hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua?
Ap puhuu vain viikonlopun juhlimisistaan.
Lasken tuon kyllä arkisiin juttuihin. Puhutaan molempia kiinnostavista asioista, erityisistä tapahtumista, suuremmista ilon ja surun aiheista.
Pääpaino on ehkä asioissa. Ei silleen vaan raportoida arkea.
Mutta toivoisin vastauksia kysymyksiin sen sijaan, että alkaisitte mua mollata
Joku tuolla vastasi, että koska ei oo muuta. Mutta ei kainä tuo kaikista oo ankeaa? Ap99 % elämästä on arkisia asioita. Mä epäilen että joudut hakemaan keskusteluaiheita muidenkin elämästä, jos puhut erityisistä tapahtumista ja suuremmista ilon ja surun aiheista.
Ja mietin kyllä millä kuormitan ystävääni, siksi arkiset asiat on helppo puheenaihe.Hei mut kun mä ainakin koen pienistä arkisista asioista puhumisen ja kuuntelemisen kuormittavaksi. Juuri siksi en varmaan oo ystävystynyt niistä paljon puhuvien kanssa. Ap
Mikä siinä on niin kuormittavaa, jos kaveri kertoon esim. käyneensä tänään pitkällä lenkillä tai työpäivän olleen erityisen raskas?
No ei se yksittäisenä lauseena kuormita, mutta muutoin, tuotahan meidän elämä välillä on. Mut siis mun ystävä kertoisi tuossa kohtaa lintuhavainnoista, mitä lenkillä teki. Lintu-unista, joita on nähnyt jne. Eli keskustelu laajenisi aika kauas siitä, mistä alkoi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua?
Ap puhuu vain viikonlopun juhlimisistaan.
Lasken tuon kyllä arkisiin juttuihin. Puhutaan molempia kiinnostavista asioista, erityisistä tapahtumista, suuremmista ilon ja surun aiheista.
Pääpaino on ehkä asioissa. Ei silleen vaan raportoida arkea.
Mutta toivoisin vastauksia kysymyksiin sen sijaan, että alkaisitte mua mollata
Joku tuolla vastasi, että koska ei oo muuta. Mutta ei kainä tuo kaikista oo ankeaa? Ap99 % elämästä on arkisia asioita. Mä epäilen että joudut hakemaan keskusteluaiheita muidenkin elämästä, jos puhut erityisistä tapahtumista ja suuremmista ilon ja surun aiheista.
Ja mietin kyllä millä kuormitan ystävääni, siksi arkiset asiat on helppo puheenaihe.Hei mut kun mä ainakin koen pienistä arkisista asioista puhumisen ja kuuntelemisen kuormittavaksi. Juuri siksi en varmaan oo ystävystynyt niistä paljon puhuvien kanssa. Ap
Mikä siinä on niin kuormittavaa, jos kaveri kertoon esim. käyneensä tänään pitkällä lenkillä tai työpäivän olleen erityisen raskas?
Sinulla on oikeus tuntea ne tunteet, jotka haluat tuntea äitisi seurassa. Hänen hommansa olisi pärjätä sinun kanssasi niin kuin sinä koetat kaikkesi pärjätäksesi hänen kanssaan.
Nyt taisi tulla viesti väärään ketjuun. Tai väärälle henkilölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua?
Ap puhuu vain viikonlopun juhlimisistaan.
Lasken tuon kyllä arkisiin juttuihin. Puhutaan molempia kiinnostavista asioista, erityisistä tapahtumista, suuremmista ilon ja surun aiheista.
Pääpaino on ehkä asioissa. Ei silleen vaan raportoida arkea.
Mutta toivoisin vastauksia kysymyksiin sen sijaan, että alkaisitte mua mollata
Joku tuolla vastasi, että koska ei oo muuta. Mutta ei kainä tuo kaikista oo ankeaa? Ap99 % elämästä on arkisia asioita. Mä epäilen että joudut hakemaan keskusteluaiheita muidenkin elämästä, jos puhut erityisistä tapahtumista ja suuremmista ilon ja surun aiheista.
Ja mietin kyllä millä kuormitan ystävääni, siksi arkiset asiat on helppo puheenaihe.Hei mut kun mä ainakin koen pienistä arkisista asioista puhumisen ja kuuntelemisen kuormittavaksi. Juuri siksi en varmaan oo ystävystynyt niistä paljon puhuvien kanssa. Ap
Ai sä olitkin niitä jotka haluavat ystävien viihdyttävän sua. Raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua?
Ap puhuu vain viikonlopun juhlimisistaan.
Lasken tuon kyllä arkisiin juttuihin. Puhutaan molempia kiinnostavista asioista, erityisistä tapahtumista, suuremmista ilon ja surun aiheista.
Pääpaino on ehkä asioissa. Ei silleen vaan raportoida arkea.
Mutta toivoisin vastauksia kysymyksiin sen sijaan, että alkaisitte mua mollata
Joku tuolla vastasi, että koska ei oo muuta. Mutta ei kainä tuo kaikista oo ankeaa? Ap99 % elämästä on arkisia asioita. Mä epäilen että joudut hakemaan keskusteluaiheita muidenkin elämästä, jos puhut erityisistä tapahtumista ja suuremmista ilon ja surun aiheista.
Ja mietin kyllä millä kuormitan ystävääni, siksi arkiset asiat on helppo puheenaihe.Hei mut kun mä ainakin koen pienistä arkisista asioista puhumisen ja kuuntelemisen kuormittavaksi. Juuri siksi en varmaan oo ystävystynyt niistä paljon puhuvien kanssa. Ap
Mikä siinä on niin kuormittavaa, jos kaveri kertoon esim. käyneensä tänään pitkällä lenkillä tai työpäivän olleen erityisen raskas?
No ei se yksittäisenä lauseena kuormita, mutta muutoin, tuotahan meidän elämä välillä on. Mut siis mun ystävä kertoisi tuossa kohtaa lintuhavainnoista, mitä lenkillä teki. Lintu-unista, joita on nähnyt jne. Eli keskustelu laajenisi aika kauas siitä, mistä alkoi. Ap
Eli niin kuin arvelinkin: Sinä et erota arjesta puhumista ja loputonta jaarittelua toisistaan. Nehän ovat kaksi eri asiaa.
t. sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin haluan tietää myös sen mitä ystävieni arkeen kuuluu, sehän sitä elämää on.
Mut mikä siinä kiinnostaa?ap
Minulle ystävät ovat tärkeitä. Siksi olen kiinnostunut heidän kuulumisistaan. Myös niistä arkisista.
t. eriMullekin ystävät on tärkeitä. Heidän ajatukset ja tunteet. Tuollaisia asioita mun ystävät vain ei puhu. Enkä itse puhu niitä heille, silti tunnen olevani heille tärkeä.
Eli miksi arkisten asioiden kertominen ja kuuleminen on sulle asia, joka tuottaa tunteen, että olette läheisiä? ApVastasin sinulle jo. Arkisista asioista puhuminen ei sulje pois ajatuksista ja tunteista puhumista. Otetaan konkreettinen esimerkki: Ystävä kertoo käyneensä kaupassa lasten kanssa. Yksi lapsista sai raivarin ja heittäytyi maahan kiukuttelemaan. Ystävääni hävetti ja hän ajatteli hädissään, miten saa lapsen lopettamaan.
Siinä tuli sekä arki, ajatukset että tunteet kolmessa lauseessa.Ookoo. Mutta eikös tuollaista tapahdu jatkuvasti? Onko se niin kuormittava kokemus, että sen haluaa jakaa? Ap
Normaalit ihmiset jakavat muutakin kuin erityisen kuormittavia asioita. Ei niitä kuormittavia asioita (toivottavasti) niin paljoa ole, että niistä saisi jutun juurta jokaiselle tapaamiselle.
No mutta just tuollaiset lievästi kuormittavat kokemukset mulle ainakin on sellaisia, ettei niitä kiinnosta jakaa. Kun sen pystyy itse käsittelemään, ei se tunnu kertomisen arvoiselta. Ja mieluummin sit puhuu jostain, joka vie ajatukset pois siitä arjesta, tuo elämään kiinnostavuutta. Ap
Normaalille ihmiselle se ihan tavallinen arki on kiinnostavaa. Jos pitää kiinnostavuus hakea arjen ulkopuolelta, on syytä pysähtyä miettimään, mikä siinä arjessa on pielessä, kun sitä pitää yrittää kaikin keinoin pakoilla.
Heh, haukupas mua nyt epänormaaliksi, ei kovin ystävällistä. Mun arjessa on kuormitusta mun arjessa on iloa. Musta on ihan ok elää arkea, mulla ei vain ole kiinnostusta raportoida siitä ystäville. En vaan saa siitä mitään ja jopa kuormitun ihmisistä, jotka niitä puhuu. En niin paljon, että se haittaisi, mutta sen verran, että olen alkanut miettiä että mikä sen puheen funktio on noille ihmisille. Ja oon nyt kuullut, että osa heistä kokee sen läheisyyden merkiksi tai olevan helppo puheenaihe. Ap
No ei ole ihan normaalia kuormittua siitä kun ystävän kanssa vaihtaa kuulumisia. Mikä sen ystävyyden funktio on, jos vain sinua kiinnostavista asioista saa kertoa tai muuten kuormitut?
Kuten kerroin, mä en ole ystävystynyt ihmisten kanssa, jotka noita kertoo. Eli puolin ja toisim mun ystävyyssuhteissa ei ole tapana noista puhua. Ihmiset joista kuormitun, on puolituttuja. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on keskustelu, ei infotilaisuus. Nääs.
Mut mitä kukaan kostuu siitä, että kertoo, että haki Millariikan hoidosta, teki itselleen kanasalaatin ja lapselle pastaa ja kun mies tuli töistä, meni salille, missä tapasi Maijan, jonka kanssa kävi salin jälkeen kahvilla.
Siis miksi tuo kerrotaan? Eikö yhtä hyvin voisi olla hiljaa? Ap
Kaveris yrittää olla ystävällinen.
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua?
Ap puhuu vain viikonlopun juhlimisistaan.
Lasken tuon kyllä arkisiin juttuihin. Puhutaan molempia kiinnostavista asioista, erityisistä tapahtumista, suuremmista ilon ja surun aiheista.
Pääpaino on ehkä asioissa. Ei silleen vaan raportoida arkea.
Mutta toivoisin vastauksia kysymyksiin sen sijaan, että alkaisitte mua mollata
Joku tuolla vastasi, että koska ei oo muuta. Mutta ei kainä tuo kaikista oo ankeaa? Ap99 % elämästä on arkisia asioita. Mä epäilen että joudut hakemaan keskusteluaiheita muidenkin elämästä, jos puhut erityisistä tapahtumista ja suuremmista ilon ja surun aiheista.
Ja mietin kyllä millä kuormitan ystävääni, siksi arkiset asiat on helppo puheenaihe.Hei mut kun mä ainakin koen pienistä arkisista asioista puhumisen ja kuuntelemisen kuormittavaksi. Juuri siksi en varmaan oo ystävystynyt niistä paljon puhuvien kanssa. Ap
Ai sä olitkin niitä jotka haluavat ystävien viihdyttävän sua. Raskasta.
Höpö höpö. Oon kuunnellut ystävien oikeasti raskaita asioita, ollut tukena ja rinnalla. Nyt on kyse jutuista, jotka pyörii arkisten tekemisten tasolla. Jännä, miten ihmiset provosoituu. Ettekö vain voisi kertoa, mitä te noista keskusteluista saatte (mun mollaaminen jostain syystä antaa teille enemmän?)
Normaalille ihmiselle se ihan tavallinen arki on kiinnostavaa. Jos pitää kiinnostavuus hakea arjen ulkopuolelta, on syytä pysähtyä miettimään, mikä siinä arjessa on pielessä, kun sitä pitää yrittää kaikin keinoin pakoilla.