Mitä kadut elämässäsi eniten?
Itse kadun sitä että koulu ei kiinnostanut silloin kun sen olisi pitänyt kiinnostaa.Nyt ollaan sitten huonolla palkalla raatamassa.
Kommentit (1388)
Olisi pitänyt ottaa se nainen, jonka oikeasti halusi. Ei se ole kuitenkaan ongelma, jos toinen jalka on lyhempi ja jotain sosiaalista arkuutta. Seurusteltiin 2 vuotta ja siinä oli sitä oikeaa kiihkoa. Mutta olin nuori ja ajattelin, että mitä isäkin sanoo.
Humalahakuista juomista nuorempana. Aina viikonloppuisin kännissä. Olisi vain pitänyt uskaltaa puhua vastakkaiselle sukupuolelle selvinpäin, mutta kun oli niin ujo.
Sitä että aloin kiusaajille kynnysmatoksi enkä pistänyt hanttiin, nyt sitten kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja olen syrjäytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhäksi syntymistä.
Tää kyl vituttaa. Sikäli ei kaduta, kun ei ollut oma valinta.
Toisen rahoilla ko haluaisitte elää?
Itse olen syntynyt köyhään ja pahasti asenne vammaiseen perheeseen. Pois kotoa muutettuani ja päätä puhdistettuani työväen ajatuksista opiskelin paremman ammattin vanhempien vastuksesta huolimatta. Sellaisen joka kiinnostaa oikeasti itseäni.
En pidä itseäni nykyisin mitenkään rikkaanna vaikka kuulun tulojen perustellä ylädesiiliin, mutta se että ei tee itse mitää asioiden eteen on paljon pahempaa kuin köyhyys.
Kadun, että en nuorena arvostanut itseäni vaan annoin ilkeiden ihmisten kiusata itseäni.
Syntymää, vaikka siihen en toki itse ole osallinen millään tavalla. Enkä sillä tavalla kadu mutta tavallaan. Vaikea selittää.
Sitä, että en ole antanut mahdollisuutta ihmissuhteiden syntymiseen. Olen kuvitellut olevani saari, johon laivat eivät pysty rantautumaan. Ehkä olenkin haaksirikkoutunut laiva, jota muut laivat ovat yrittäneet auttaa, mutta ovat jatkaneet matkaansa.
onneton kirjoitti:
Juuri tällä hetkellä oli,tällä nimenomaisella sitä, että sanoin miehelleni "ero voi tulla pikaisestikin" ja samalla hetkellä katusin sanomaani. Minua otti päähän kyseisellä hetkellä miehen alkoholinkäyttö , joten erolla uhkaamisen sijaan olisi pitänyt sanoa " vitt...aa tuo sun viinan otto"..Nyt tuntuu siltä ,että haluaisin juosta päin seinää, mutta ei se mitään auta, sanottuja sanojani en takaisin saa. Mies otti asian raskaasti, luottamus meni, ja ymmärrän sen.
No itse menetin hermoni kunnolla kun mies hänen parin sukulaisen ja minun edessä pissasi keittiön penkin kun ei ehtinyt vessaan kun oli juonut liikaa ja siivosin ne ja annoin olla.
Kusi uudestaan ja sekoili, kaikki oltiin humalassa kun oli juhlat missä jokainen osallistuja tiesi että monta laatikkoa tilattu. Hermot meni siinä kohtaa kunnolla kun kusi uudestaan ja pyöri ympäriinsä kusisessa pyyhkeessä eikä suostunut pukea. Myöhemmin menin saunaan ja pyyhin itseni pyyhkeeseen mikä ihan kusessa miehen jäljiltä ja huusin vit**n kusijuoppo!! Ei olis ikinä sua pitänyt ottaa!!!"
En tarkottanu tota mutta meni vaan niin överiksi koko touhu kun normaalisti ei tollasia ylilyöntejä tapahdu ja olis pitänyt ymmärtää kun pitkästä aikaa ottaa ja kaikki muutkin minä mukaan lukien juotiin . Harmittaa mutta kyllä ärsytti se käytös .
Ei oikeastaan mikään, kaikki koulut käynyt ja paikkoja nähnyt, vaan se että en pystynyt kannustaa terhakkaamin toisen nuoren opiskelua, oli siihen aikaan hieman keskustelua, vaan en voinut pakottaa.
No nyt kuullemma hällä yliopisto paikka luvassa. (ehkä hieman jäärä, kuin minäkin) :)
Tarjottiin valoisaa tulevaisuutta ulkomailta mutta en ottanut vastaan haasteita. Mallintöitä, Eu töitä, Ym kivaa. Miksi en luottanut itseeni.
Lasten hankkimista. Molemmat ovat olleet kauheita pettymyksiä. Panostuksesta se ei ole ollut kiinni, mutta ihmisinä he ovat lyhyesti kuvailtuna kiittämättömiä typeryksiä. Tunnen monia hyvää elämää viettäviä lapsettomia ja heille olen kateellinen.
Liian montaa asiaa. Serkun väkisin ottoa varmaan eniten mutta muut tulee hyvänä kakkosena.
Kadun sitä että aloin suhteeseen ihastukseni kanssa ihan liian nuorena. Oltiin lapsellisia ja tyhmiä, erohan siitä tuli. Kadun (samaan henkilöön liittyen) myöhemmin erästä tilaisuutta johon minun olisi pitänyt tarttua kun minulle tarjoiltiin juuri sitä mitä olin odottanut 6v. Olin liian ylpeä ja vielä niin rikki, enkä tarttunut tilaisuuteen. Menetin lopun elämäkseni elämäni rakkauden.
Että näin hyvyyttä siellä missä sitä ei ollut.
Kadun sitä että en ole kyennyt selvittämään äidiltäni kuka isäni on.
Etten pahemmin näyttänyt vihaani yhdelle ihmiselle joka sen ansaitsi vaan olin ystävällinen. No hän sai juuri keskenmenon mistä oli todella surullinen joten vissiin karma hoiti.
Jokaista väärää sanaa tai tekoa tyttären elämän aikana.
Hän kuoli enkä kykene muistamaan kuin kaiken sen, mikä ois pitänyt tehdä toisin.
Tuli puhuttua vaimo swingailuharrastukseen vasta reilusti yli 5-kymppisinä.