Lue keskustelun säännöt.
Mitä kadut elämässäsi eniten?
Itse kadun sitä että koulu ei kiinnostanut silloin kun sen olisi pitänyt kiinnostaa.Nyt ollaan sitten huonolla palkalla raatamassa.
Kommentit (1388)
Vierailija kirjoitti:
On iso ero olla kiltti ja kynnysmatto. Kiltti voi ja pitää olla, mutta samalla myös omat rajat hallussa ettei kukaan tule polkemaan ja käytä hyväksi. Terve järki käyttöön.
Jeps, juuri näin. Se, että ihminen ei osaa sanoa ei ja/tai hän ei uskalla kertoa mielipidettään, ei tee hänestä välttämättä kilttiä. Kiltti ihminen voi olla räväkkäkin persoona! Pointti on siinä, että kiltti ihminen suhtautuu toisiin ihmisiin myötätuntoisesti. Hänen seurassaan ei tarvitse jännittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä että luotin ihmisiin ja uskoin hyvään.
Vierailija kirjoitti:
Suostuin kaikkeen inhottavaan lapsena lähisukulaisen kanssa.
Haluatko kertoa lisää?
Se voisi helpottaa oloasi.
että en pistänyt aikaisemmin välejä poikki toksisen ystävän kanssa joka oli aina arvostelemassa ja negistelemässä elämäni valintoja aina miehistä alkaen. Piti tehdä asiat miten hän haluisi tai muuten suuttui. Nyt olen ollut 4 vuotta eri teillä enkä voisi olla onnellisempi miten seesteinen elämä on ollut sen jälkeen!
Vierailija kirjoitti:
Nikotiiniriippuvuutta, jonka olen itse aiheuttanut itselleni
Noita kyllä mainostetaan ihan h3lvetin isoilla rahasummilla, joten ei kannata itseään liikaa ruoskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariakin miesvalintaa mitkä ois pitänyt jättää väliin. Etenkin viimeisimmän exän kanssa tapahtuneita asioita, joista maksan edelleen. Toisaalta sellasen helvetin läpikäymisen jälkeen arvostan nykyistä miestäni luultavasti enemmän kuin joku muu.
Sitä, että poistuin äidin lämpimästä kohdusta tähän kylmään todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Observer kirjoitti:
Kadun sitä että olen ollut liian kiltti. Ajattelen että kun on kiltti muille niin muut ovat kilttejä myös minulle. ex-vaimoni sanoi että kilttejä käytetään ja tullaan aina käyttämään hyväksi. Ja näinhän se valitettavasti on. Siltikään en osaa muuttua, en halua olla paskamainen muille, pahoissakin tilanteissa yritän löytää positiivisen ulospääsyn vaikka helpompaa varmaan olisi vain huutaa haista vittua ja antaa kaiken olla.
Kilttinä ihmisenä minun on helpompi olla itseni kanssa. Jos olen vittumainen muille, syytän siitä itseäni pitkään.
Kaaduin ennen myös sitä, että olen ollut liian kiltti. Olen niin kiltti, että olen monesti joutunut sen takia ongelmiin, tullut hyväksikäytetyksi ja minua on sen takia kiusattu ja pilkattu (olenhan päin naamaa naureskelulle helppo uhri, kun en vastaan osaa sanoa enkä olla ilkeä takaisin). Minusta myös tunnutaan monesti ajattelevan, että olen jotenkin yksinkertainen, koska en osaa olla viekas ja juonitteleva, vaikka asia ei voisi olla kauempana totuudesta. Halusin aina muuttua vähemmän kiltiksi ja kaduin sitä, etten pystynyt.
Myöhemmin olen tajunnut, että kiltteys on vahvuuteni. Se on asia, joka tekee minusta minut, se on automaattinen reaktion asioihin ja myös keino jolla selviän elämästä. Se on minun tapani tehdä maailmasta parempi paikka. Kiltteys on paras ominaisuuteni, vaikka ihmiset koittavat monesti saada minut muuta uskomaan. Kiltteys EI ole negatiivinen asia, vaan oikeasti ongelma on se, että kiltteyttä PIDETÄÄN sellaisena.
Nykyään kadun ainoastaan sitä, etten ole aina osannut arvostaa itseäni. Älä sinäkään kadu kiltteyttäsi, kiltit ihmiset ovat ihania. Maailma tarvitsee enemmän kilttejä ihmisiä, kuten myös ihmisiä, jotka arvostavat kiltteyttä.
En kadu mitään.
Elämä on ollut mielenkiintoinen matka kaikkine käänteineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elin unelmieni elämää 20 - 30 v. kaupungissa, jossa opiskelin ja jossa minulla oli ihania ystäviä. Pilasin kaiken kun muutin työharjoittelupaikan takia toiselle puolelle maata ja sain sieltä vakityön ja lapsen. Työkokemuksen karttumisen jälkeen olisi ollut tarkoitus muuttaa takaisin rakkaaseen kaupunkiin, mutta mies jäi kiinni pettämisestä, ja sen myötä tuli raskaita vuosia eikä energia riittänyt takaisinmuuttoon. Nyt lasten ja työn takia jumissa kaupungissa, johon liittyy paljon ikäviä muistoja ja ajanjaksoja ja johon tulin vain alunperin käymään en jäämään. Ei tämän elämän näin pitänyt mennä.
Minulla sama juttu mutta muutin ulkomailta takaisin Suomeen.En tiedä yhtään miksi? Koko elämäni halusin täältä pois ja kun sain rakennettua sinne elämäni oli vakityö.jne palasin yhden matkalaukun kanssa Suomeen. Nyt ei ole lapsen kanssa helppoa muuttaa takaisin eikä energiaa tai rohkeutta järkyttävän raskaan eron jälkeen...sanoisin että älä hullu muuta takaisin! Ex miehen kanssa naimisiinmenoa en kadu vaikka oli hirveä kokemus, koska sain lapseni hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että en tehnyt avioehtoa ensimmäisen avioliittoni solmiessani. Ero kävi lompakolle ja mielenterveydelle, mutta onneksi ei käynyt ihan niin pahasti kuin olisi voinut käydä.
Vierailija kirjoitti:
Se että en tehnyt avioehtoa ensimmäisen avioliittoni solmiessani. Ero kävi lompakolle ja mielenterveydelle, mutta onneksi ei käynyt ihan niin pahasti kuin olisi voinut käydä.
Meni kaikki rahat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu mitään. Katuminen ja menneiden märehtiminen on turhaa, energian ja ajan tuhlausta. Menneet on menneitä, minua kiinnostaa tulevaisuus ja se, mitä näistä eväistä voi vielä rakentaa.
Sitä että olin kiltti nössö joka ei osannut sanoa vastaan tai pitää puoliaan. Perheeni ei ollut mikään malliperhe. Siitä kai johtui että olin tyhmä nynny.
Lihomista sairaalloisen lihavaksi.
Nykyisin oon normaalipainoinen, mutta iho roikkuu ja oon nuori joka etsii rakkautta.
Mä pelkään ettei kukaan ei halua mua tän takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On iso ero olla kiltti ja kynnysmatto. Kiltti voi ja pitää olla, mutta samalla myös omat rajat hallussa ettei kukaan tule polkemaan ja käytä hyväksi. Terve järki käyttöön.
Jeps, juuri näin. Se, että ihminen ei osaa sanoa ei ja/tai hän ei uskalla kertoa mielipidettään, ei tee hänestä välttämättä kilttiä. Kiltti ihminen voi olla räväkkäkin persoona! Pointti on siinä, että kiltti ihminen suhtautuu toisiin ihmisiin myötätuntoisesti. Hänen seurassaan ei tarvitse jännittää.
Totta. Sellanen perseennuolija kilttihän ei loppujen lopuksi ole ollenkaan kiltti vaan hyvinkin itsekäs ja manipuloiva, joka on omaksunut kiltin esittämisen omien tarkoitusperien saavuttamiseksi. En sanoisi sellaista kiltiksi ihmiseksi.
Moniakin nuoruuden hölmöilyjä ja käytöstä kadun raskaasti. Näen niistä ahdistavia unia, koska kärsin syyllisyydestä - vaikka ymmärrän hyvin, että olin silloin keskenkasvuinen, nuori teini. En jättäisi omia lapsiani ikinä sellaiseen tilanteeseen kuin minut jätettiin, missä sitten hölmöilin. Voi kun voisi palata ajassa takaisinpäin sen 35 vuotta, ja korjata monet asiat...
Olen sittemmin ajatellut, että helvettiin joutuminen ei pelota ollenkaan, kun olen omassa päässäni kantanut helvettiä siitä lähtien kun tajusin, kuinka hirviömäisesti käyttäydyin. Tästä ei tiedä kukaan, koska en pysty asiasta puhumaan. Ainoa, joka voisi taakkaani vähän helpottaa kertomalla muistanko asiat omalta kannaltani väärin (liian pahana), menehtyi vuosia sitten. Sekin kaduttaa, etten koskaan hänen kanssaan tästä puhunut, vielä kun aikaa oli...
Tästä syystä elämänohjeeni teille muille on, että älkää toimiko vastuuttomasti, jotta ette saa tunnontuskia, ja puhukaa asiat ajoissa.
On iso ero olla kiltti ja kynnysmatto. Kiltti voi ja pitää olla, mutta samalla myös omat rajat hallussa ettei kukaan tule polkemaan ja käytä hyväksi. Terve järki käyttöön.