Mitä kadut elämässäsi eniten?

Vierailija kirjoitti:

En nyt eniten, mutta tämä painaa tällä hetkellä mieltä ja asia on arka, vaikea sanoa ääneen vaikuttamalta ihan kamalalta ihmiseltä.

Se, että otin koiran, kaduttaa. Rakastan koiraa, se osaa parhaimmillaan olla todella ihana. Kuitenkin on nyt tullut ilmi, että onkin todella huonosti koulutettu. Koira räksyttää lähes kaikille pienillekin äänille mitä rapusta kuuluu. Ei tottele yksinkertaisiakaan käskyjä. On todella itseään täynnä (😀) eikä kestä yhtään sitä, jos huomio on jossain muualla kuin hänessä.

Koira ei tullut pentuna, vaan aikuisena. Ystävän entinen koira, jonka lupasin ottaa, jos tarvitsee. Hän ei kyennyt enää koiraa pitämään, terveyssyyt. Koira on ennen ollut minulla useastikin hoidossa, silloin kaikki sujui hyvin. On tottunut minuun ja kumppaniini, luottaa meihin. Koiran ollessa vielä ystävälläni, tapasimme usein ja koira ei vaikuttanut näin haastavalta. Nyt tuntuu kuin koiran luonne olisi jotenkin muuttunut.

Harmittaa ja inhottaa tuntea näin. En tahdo antaa koiraa enää eteenpäin, enkä tahdo luovuttaa sen suhteen. Olen luvannut ystävälleni ja tuntuisi hirveältä pettää tuo lupaus ja lisäksi aiheuttaa koiralle stressiä taas uudesta kodista. Yritän olla kärsivällinen, mutta välillä kyllä turhauttaa kovasti. Pelkään myös naapureiden näkevän tästä ongelman, jos koiran räksytys ärsyttää. 😔

Tuohon on kyllä saatavissa apua, googleta mistä saat paikkakunnallasi avun koiran käytösongelmiin.

Otathan huomioon että se koirakin on muutoksesta sekaisin ja todennäköisesti tosi stressaantunut.

Sillä vie aikaa rauhoittua ja tottua teidän tavoille.

Eivät koirat mitään robotteja ole, sinun täytyy ns kouluttaa / kasvattaa se uudelleen.

Älä oleta että se osaa jotain ilman että olet opettanut sille miten haluat sen käyttäytyvän.

Yksinkertainen istu käskykin voi olla sille liikaa stressitilassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että iskin hynttyyt yhteen ekan miehen kanssa, joka minut huoli. Sinne meni elämän parhaat vuodet ja käteen jäi hatullinen paskaa syötäväksi. Olisi ollut parempi olla yksin, tuossa parisuhteessa hukkasin itseni, ja etsin itseäni edelleen. En oikein enää tiedä, kuka olen ja mitä haluan.

Kyllä, joskus yksinäisyys olisi joskus parempi vaihtoehto. Varsinkin kun ottaa huomioon perheriidat ja kun katsoo kiljuvia kakaroita kaupassa. Silloin tunnet, että yksinäisyys on autuutta.

Itsellinen elämä ei ole yksinäistä. Paras valinta oli lapsettomuus ja elää omillaan.

Että en ampunut pahinta kiusaajaani. Olisin selvinnyt vähällä eikä kukaan olisi enää koskaan uskaltanut kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajaksi opiskelemista. Mikä ihme aivopieru se oli.

Sotepuolen asiakkaana ollena pyydän sinulta mitä kauneimmin: eroa välittömästi. Alasi on sellainen, jolle ei kaivata yhtäkään ei-kiinnostunutta työntekijää lisää. Tee jotain, mistä oikeasti nautit ja jätä meidät sairaat ja heikot eli täysin alistettavissa ja mielivaltaisesti kiusattavissa olevat rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

No minä olen hyväpalkkaisessa työssä uralla, joka ei kiinnosta pätkän vertaa. Kadun siis ehkä sitä, että en ikinä löytänyt itsestäni sisäistä paloa mihinkään. Ehkä sitä ei ikinä ollutkaan, tai ympäristö sammutti sen.

Tai kenties olet vain..tyhmä? Sinulla on varmasti varallisuutta ja säästöjä jo sen verran, että voit toteuttaa itseäsi ja lopettaa tyhjän valittamisesi. Köyhät syövät p..kaa, kun varakkaat elämästä mitään tietämättömät porskuttavat.

Vierailija kirjoitti:

Olin 20 vuotta töissä Husissa, en hoitajana. Jotta voisin olla töissäni hyvä, laitoin mm. harrastuksen tauolle. Se olikin sitten 20 vuotta poissa en ole töissä enää, nyt elämä on taas elämää. Toisissa oloissa olisin voinut tehdä harrastuksistani työn yms. kivaa, mutta ei.

Jos pääsisin neuvomaan itseäni, sanoisin että älä mene sinne töihin.

Kuule, HUS on Suomen per..reikä. Siellä on enemmän korruptiota kuin muissa terveydenhuollon yksiköiussä. Katsokaa vaikka Lasse Lehtosta (olen ollut vo:llansa, täysi k..pää) jos ette usko. Hyvä sinulle, että älysit lähteä, mutta voisitko kertoa työntekijöiden tekemästä tietourkinnasta, potilasvahingoista ja hoitovirheistä julkisuuteen, kiitos? Siis jos välität. Tiedät oikein hyvin, että terveydenhuollossa suoraan sanottuna myös murhataan puolustuskyvyttömiä ihmisiä, passitetaan täysin perusteetta ihmisiä pakkohoitoon, pistetään väärille lääkityksille, valehdellaan kirjauksissa, tuhotaan ihmisten elämät ja maine törkeällä mustamaalauksella. 

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kadun sitä kun nain eksäni, vaikka parempiakin olisi ollut tarjolla. Hän osoittautui laiskaksi ja saamattomaksi loiseksi, väitti yrittävänsä hakea töitä mutta todellisuudessa teki sitä puolivillaisesti, jättäytyi mielellään kotiäidiksi, ja kehitteli ongelmia tyhjästä ihan vain tärkeilläkseen. Tämän naisen valitseminen oli iso moka ja sen vaikutus elintasooni tuntuu yhä.

Toisaalta saimme kolme kivaa ja tervettä lasta ja noiden vuosien aikana oli paljon mielenkiintoisia kokemuksia. Se viitoitti elämäni siihen tilanteeseen missä olen nyt, ja se on oikeastaan aika kivasti mallillaan, sillä olen löytänyt itseni. Eli vaikka kyseinen avioliitto oli ilman muuta virhe, sitä on vaikea enää katua.

M46

Jostakin syystä et vaikuta mieheltä. Ehkä kirjoitit naisena tämän joistakin omista syistäsi ja tarkoitusperistäsi.

Toi on niin totta. 

Kuka olisi Suomen oma Snowden ja vuotaisi kaiken pahan Hesarille esim?

Syntymääni.

Vierailija kirjoitti:

En kadu mitään. Kaikki valinnat tuntuivat tekohetkellä oikeilta.

Tämä, mutta olisin voinut olla paljonkin itsekkäämpi enkä joustaa liikaa omainen juttujen kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa sanoa, mutta lapsia. En koskaan halunnut lapsia mutta ne tehtiin koska se "kuului" asiaan.

Aika outoa näin vanhemman näkökulmasta, että noin joku ajattelee. Voiko olla tottakaan. No toki meitä on moneen junaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kadun sitä kun nain eksäni, vaikka parempiakin olisi ollut tarjolla. Hän osoittautui laiskaksi ja saamattomaksi loiseksi, väitti yrittävänsä hakea töitä mutta todellisuudessa teki sitä puolivillaisesti, jättäytyi mielellään kotiäidiksi, ja kehitteli ongelmia tyhjästä ihan vain tärkeilläkseen. Tämän naisen valitseminen oli iso moka ja sen vaikutus elintasooni tuntuu yhä.

Toisaalta saimme kolme kivaa ja tervettä lasta ja noiden vuosien aikana oli paljon mielenkiintoisia kokemuksia. Se viitoitti elämäni siihen tilanteeseen missä olen nyt, ja se on oikeastaan aika kivasti mallillaan, sillä olen löytänyt itseni. Eli vaikka kyseinen avioliitto oli ilman muuta virhe, sitä on vaikea enää katua.

M46

Jostakin syystä et vaikuta mieheltä. Ehkä kirjoitit naisena tämän joistakin omista syistäsi ja tarkoitusperistäsi.

Ei mieskään ole aina onnistunut parivalinnassaan. Edesmennyt vaimon veli ajatteli juuri noin, mutta hän on kuollut, joten hän ei ole voinut tätä kirjoittaa.

Kadun vaimoani. Luottamusta ei ole enää jäljellä ollenkaan. Huomasin että hän pystyy valehtelemaan minulle ilman, että huomaan mitään.

Päivääkään en vaihtaisi pois. Virheistä oppii. Ehkä kuolinvuoteella sitten hoksaa ne katumukset.

Otsikossa kysyttiin mitä kadut elämässäsi. En kyllä mitään katuelämää ole viettänyt. Maantiet ovat olleet käytössä. Nuorempana erityisesti Saksan moottoritiet.

Kadun, että en edes yrittänyt hakea yliopistoon psykologiaa tai logopediaa lukemaan. Nyt olisi töitä tarjolla. En uskonut itseeni tarpeeksi. Valitsin alan, jolla piti olla töitä, mutta se oli vaan yliopiston jargonia. Nyt yli kolmekymppisenä opiskelen toista alaa ja en tiedä edes haluanko tehdä sitä työtä. Toki työttömyyden ja pätkätöiden jälkeen tuntuu, että hyvä kun on edes töitä.

Kadun myös ylipäätään, että en ole uskonut itseeni ja olen ns.alisuoriutunut monessakin asiassa. Olen myös elänyt liikaa muiden pillin mukaan enkä kuunnellut itseeni ja oikeita unelmiani tarpeeksi.

Nyt eron partaalla mietin, että olisin saanut paremmankin miehen nuorempana kun olin kaunis ja ihan älykäskin ja elämäni voisi olla siltäkin osin aika erilainen. Nyt tuntuu, että sekin juna meni jo.

Alkoipa masentaa, kun kirjoitti nämä. Eniten pelkään elämässäni katkeruutta ja tässä alkaa olla liikaa aineksia siihen. Kurssin on siis käännyttävä..

Minä voisin seurustella seuraavaksi kanssasi. 

Saisit kokeilla itseäsi, tai käydä ulkomailla. Tällaisia toiveita itsellänikin on. 

Mä sain muhkean perinnön, joten tulevaisuutta ei tarvitse miettiä. 

Mulle ainakin sopii tällainen laiskanpulskea alisuoriutuminen. Kyllä me ne kirjat luetaan, mä ainakin haluan opiskella - ihan itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt eniten, mutta tämä painaa tällä hetkellä mieltä ja asia on arka, vaikea sanoa ääneen vaikuttamalta ihan kamalalta ihmiseltä.

Se, että otin koiran, kaduttaa. Rakastan koiraa, se osaa parhaimmillaan olla todella ihana. Kuitenkin on nyt tullut ilmi, että onkin todella huonosti koulutettu. Koira räksyttää lähes kaikille pienillekin äänille mitä rapusta kuuluu. Ei tottele yksinkertaisiakaan käskyjä. On todella itseään täynnä (😀) eikä kestä yhtään sitä, jos huomio on jossain muualla kuin hänessä.

Koira ei tullut pentuna, vaan aikuisena. Ystävän entinen koira, jonka lupasin ottaa, jos tarvitsee. Hän ei kyennyt enää koiraa pitämään, terveyssyyt. Koira on ennen ollut minulla useastikin hoidossa, silloin kaikki sujui hyvin. On tottunut minuun ja kumppaniini, luottaa meihin. Koiran ollessa vielä ystävälläni, tapasimme usein ja koira ei vaikuttanut näin haastavalta. Nyt tuntuu kuin koiran luonne olisi jotenkin muuttunut.

Harmittaa ja inhottaa tuntea näin. En tahdo antaa koiraa enää eteenpäin, enkä tahdo luovuttaa sen suhteen. Olen luvannut ystävälleni ja tuntuisi hirveältä pettää tuo lupaus ja lisäksi aiheuttaa koiralle stressiä taas uudesta kodista. Yritän olla kärsivällinen, mutta välillä kyllä turhauttaa kovasti. Pelkään myös naapureiden näkevän tästä ongelman, jos koiran räksytys ärsyttää. 😔

Tuohon on kyllä saatavissa apua, googleta mistä saat paikkakunnallasi avun koiran käytösongelmiin.

Otathan huomioon että se koirakin on muutoksesta sekaisin ja todennäköisesti tosi stressaantunut.

Sillä vie aikaa rauhoittua ja tottua teidän tavoille.

Eivät koirat mitään robotteja ole, sinun täytyy ns kouluttaa / kasvattaa se uudelleen.

Älä oleta että se osaa jotain ilman että olet opettanut sille miten haluat sen käyttäytyvän.

Yksinkertainen istu käskykin voi olla sille liikaa stressitilassa.

Eiköhän tullut tossa aiemmassa kommentissa selväksi, että koiran stressi on otettu huomioon ja että sen kanssa yrittää olla kärsivällinen? Kuinka todennäköistä on onnistua kouluttamaan aikuinen koira täysin uudelleen?

Kadun että erosin lasteni äidistä toisen naisen vuoksi.  

Jäin tähän pikkukylään. Olin kyllä opiskelemassa 2-3 talvea silloin joskus. Nuorena olisi pitänyt lähteä, nyt ei enää ole mieltä eikä voimia eikä varmaan mahdollisuuksiakaan työelämässä.

Tästä kylästä löytyi kyllä kaksikin +10v työsuhdetta. Lasten oli hyvä kasvaa täällä. Asun kai tässä kunnes pois kantavat, joko korinalaitokseen tai multiin.