Mitä kadut elämässäsi eniten?

Yhtä suhdetta, joka olisi saanut jäädä kokematta. Toisaalta, se opetti tunnistamaan sairaalloisen mustasukkaisuuden sekä narsismin.

Vierailija kirjoitti:

Jääminen paskaan suhteeseen. Tosin olen aloittanut toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi. Joutuu olemaan todella varovainen, että pääsee lähtemään ehjin nahoin.

Mitäköhän tämän kirjoittalle kuuluu?

Kadun sitä etten nuorena käynyt enemmän naisissa.

Hieman kadun myös sitä etten nuorena tai valmistuneena käynyt ulkomailla töissä.

Moni tuntuu katuvan seksikokemuksista kieltäytymistä. Minä en ole ainakaan vielä katunut ns. siveyttäni. Seksiä olisi aina ollut ja olisi vieläkin tarjolla vaikka minkälaista, mutta mitä ihmisestä jää jäljelle, jos siihen ryhtyy että harrastaa seksiä kenen kanssa tahansa?

Olen aina ollut tosi nirso seksikumppanieni suhteen ja minun on pakkokin olla, sillä minulla tulee tunteet peliin seksin myötä. En ikinä voisi harrastaa yhden illan juttuja, kimppaa tai parinvaihtoa. Enkä käsitä, miten joku voi katua tuollaisten kokemusten puutetta. Ei niissä menetä mitään. Pelkkää hikistä liikuntaa vailla tunteita. Parempia muistoja saa kuntosalilta.

Minä taasen kadun seksielämän liian aikaisen aloittamista. Opin nauttimaan siitä vasta sitten kun löysin miehen joka oikeasti välitti minusta, eikä vain mun Pillusta.

Monta nuoruusvuosien peitonheiluttelukokemuksista olis voinut jättää välistä

Avioidun aivan väärän miehen kanssa: minä en sitten halua osaketta, autoa enkä lasta. Toisen vaimon kanssa oli osake ja auto. Kolmannen kanssa kaikki. Mutta hyvä niin.

Pettämistä. Kerran tein sen virheen, ei enää ikinä. Suhde olisi vain pitänyt suoraselkäisesti päättää, nyt aiheutin hirveän määrän kärsimystä maailmaan aivan tarpeettomasti.

Nyt tiedän miten välttää tuollaiset, enkä ole sen jälkeen moisia puuhia harrastanut. 15 vuotta myöhemminkin vielä hävettää ja kadun.

Tunnistan, näin mullekin sanottiin ja sinisilmäisenä uskoin.

Seurasin lukion jälkeen kutsumustani ja lähdin opiskelemaan kirjastoalaa. Nyt olen tehnyt alan töitä yli 15 vuotta. Työ on yllättävän raskasta fyysisesti (kantamista, kumartelua, nostelua ym) ja kroppa alkaa olla rikki. Lisäksi palkka on niin huono, että sillä ei elä. Onneksi miehellä on parempi palkka, mutta koen olevani riippuvainen miehestä tämän takia. Se syö arvostuksen tunnetta itseä kohtaan. Työpaikalla on myös huono työilmapiiri. Mutta minusta ei ole enää opiskelemaan uutta alaa, joten näillä mennään eläkeikään saakka. Jos vaan kroppa kestää sinne saakka.

En ehkä sanoisi että kadun, mutta jos olisin nähnyt ennalta millaista elämäni on tällä hetkellä, olisin jättänyt lapset tekemättä.

Vihreiden äänestäminen mutta vain kerran tein sitä.

Panematta jättämisiä, silloin kun vielä seisoi. Olisi mukava nyt muistella.

Toivon, että olisin jo teininä ollut riittävän rohkea olemaan välittämättä vanhempieni mielipiteistä ja olemaan yrittämättä heidän miellyttämistään. Toivon, että kun 19-vuotiaana muutin pois, olisin ollut riittävän rohkea katkaisemaan välit heihin kokonaan. Sen myötä kaikki sittemmin seurannut stressi ja väärät valinnat ja suoranainen tragedia olisi jäänyt toteutumatta. Mutta kun sitä luulee ja uskoo sen, että vanhempia tulee aina miellyttää. Aikani yritin. Lopulta pistin välit poikki ollessani 43-vuotias. Elämäni on ollut niiin paljon parempaa sen jälkeen. Olen vapaa. Olen minä.

Suurin osa, ellei kaikki asiat, joita ihminen sittemmin katuu, ovat jossain määrin korjattavissa myöhemminkin. Aina voi opiskella sen uuden ammatin, erota huonosta parisuhteesta tms. Menetettyä aikaa ei kuitenkaan takaisin saa. Kuitenkin sitä menetettyä aikaa tulee sitä enemmän, mitä enemmän käyttää nykyhetkessä sen menneen murehtimiseen.

Tsemppiä elämään meille kaikille!

Mä kadun eniten ensimmäistä, 14 vuotta kestänyttä avioliittoani ja niitä menetettyjä vuosia jotka siinä kiduin ajatuksella pitää perhe koossa ja ajatuksella et avioliitto vaatii uhrauksia. Minut oli kasvatettukin siihen, että varmaan samassa tilanteessa ilman mitään pohjakokemusta tekisin saman varmaan uudelleen. Silti olen onnellinen uudessa liitossani nykyhetkestä ja niistä lapsista jotka nuorena tein.

Lapsien tekemistä. He olisivat ansainneet paremman äidin. Isäkin olisi voinut olla parempi. Syyllisyys on musertavaa

Ennenaikainen siemen*******

No hemputti, sinne se meni...

Kadun että söin ehkäisypillereitä nuorena. Sairastuin harvinaissairauteen niiden takia.

Lääketeollisuus on tämän ajan syöpä.

😡

Liian nuorena lapsien teko.

Ihana ketju, saa oikein kieriskellä ja märehtiä!

Mä kadun sitä että jämähdin pkaduuneihin nuorena kun tarvitsisi rahaa. Kadun huonosti kohtelemiani miehiä, en ajoissa tajunnut että olen yksineläjä enkä viihdy suhteessa.

Kaduttaa että tein vain yhden lapsen siinä pisimmässä suhteessa, mutta hyvä että se yksi sentään tuli tehtyä.

Ja vielä, kaduttaa etten jo aiemmin ruvennut kirjoittamaan. Toivottavasti saan aikaiseksi vielä monta kirjaa ennenkuin vanhuus iskee.

Ja, katumisista huolimatta olen hiton onnellinen elämästäni. Anteeksi vain.

Sitä, että synnyin elävänä.