Lue keskustelun säännöt.
Mitä kadut elämässäsi eniten?
Itse kadun sitä että koulu ei kiinnostanut silloin kun sen olisi pitänyt kiinnostaa.Nyt ollaan sitten huonolla palkalla raatamassa.
Kommentit (1388)
Että sinnittelin liian pitkään huonossa avioliitosa. Ero olisi ollut parempi ratkaisu, mutta lykkäsin eroa 6 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran harkitsin vakavasti eroamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kadu mitään yksittäistä asiaa. Siihen haluaisin vastauksen että miksi minun roolini tuntuu olevan tässä maailmassa vain muista huolehtiminen? Uuvun tähän.
Minulla on lapsia, muutama erityinenkin. Heidän asioita olen huolehtinut 15 vuotta mutta nyt jo helpottaa. Huolehdin äitini saattohoidosta hautaan, veljeni ja ystävieni tuki olen ollut aina. Tätini ja isäni on nyt vanhainkodissa ja he turvautuvat minuun liikaa, ei olla oltu edes väleissä aikaa ennen tätä. Koko elämäni on vain muiden asioiden hoitamista, olkapäänä oloa ja itseni olen jättänyt hoitamatta. Aina huono omatunto kun yritän ottaa omaa aikaa. En jaksa edes vastata puhelimeen kun pelkään että joku taas tarvitsee minua.
En ole luonteeltani kynnysmatto. Olen tunnollinen ja aikaansaava, sekö siinä sitten on syy että minun halutaan hoitavan asiat.
Haluaisin harrastaa liikuntaa ja nauttia arjen pienistä hetkistä. Liikuntaa en ehdi harrastaa ja voin huonosti sen takia, arki on suorittamista ja koko ajan joku huoli päällä.
Olet kyllä voimakas ihminen mutta aina ei tarvitse jaksaa. Olisiko mahdollista että otat kunnon loman?
Vierailija kirjoitti:
Kadun sitä että olen toiminut päinvastoin kuin olisi pitänyt. Pakenin ja pysyin poissa näkyvistä kun olisi pitänyt olla esillä ja tuoda itsensä ja tunteensa näkyväksi.
Tajusin sen liian myöhään, menetin sen ainoan kenet halusin ja olen kärsinyt virheestäni siitä saakka.
Et menettänyt ketään jos ei sinulla häntä ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Että sinnittelin liian pitkään huonossa avioliitosa. Ero olisi ollut parempi ratkaisu, mutta lykkäsin eroa 6 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran harkitsin vakavasti eroamista.
Sama täällä ja vuodetkin täsmää.
Vierailija kirjoitti:
En kadu mitään yksittäistä asiaa. Siihen haluaisin vastauksen että miksi minun roolini tuntuu olevan tässä maailmassa vain muista huolehtiminen? Uuvun tähän.
Minulla on lapsia, muutama erityinenkin. Heidän asioita olen huolehtinut 15 vuotta mutta nyt jo helpottaa. Huolehdin äitini saattohoidosta hautaan, veljeni ja ystävieni tuki olen ollut aina. Tätini ja isäni on nyt vanhainkodissa ja he turvautuvat minuun liikaa, ei olla oltu edes väleissä aikaa ennen tätä. Koko elämäni on vain muiden asioiden hoitamista, olkapäänä oloa ja itseni olen jättänyt hoitamatta. Aina huono omatunto kun yritän ottaa omaa aikaa. En jaksa edes vastata puhelimeen kun pelkään että joku taas tarvitsee minua.
En ole luonteeltani kynnysmatto. Olen tunnollinen ja aikaansaava, sekö siinä sitten on syy että minun halutaan hoitavan asiat.
Haluaisin harrastaa liikuntaa ja nauttia arjen pienistä hetkistä. Liikuntaa en ehdi harrastaa ja voin huonosti sen takia, arki on suorittamista ja koko ajan joku huoli päällä.
Ei ihmisiä ollut pakko tehdä lisää, niitähän on jo liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsiani
Älä sano noin. Ainakaan niille lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
PIdättäytymistä nuorena seksistä olen katunut. Vanhempana homma sit räjähti käsiin ja on juostu kukasta kukkaan.
LOL onneksi olkoon nykytilanteesta. Pidättäyitkö nuorempana ihan omasta halusta (tai haluttomuudesta), vai olitko ns. incel?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä että en uskaltanut elää ,enkä ottaa riskejä elämässäni.nyt alan olemaan kalkkiviivoilla .eli eläkää !!!
Et tiedä mitä riskeistä, joita et ottanut olisi seurannut jos olisit ne tai jonkin niistä ottanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PIdättäytymistä nuorena seksistä olen katunut. Vanhempana homma sit räjähti käsiin ja on juostu kukasta kukkaan.
LOL onneksi olkoon nykytilanteesta. Pidättäyitkö nuorempana ihan omasta halusta (tai haluttomuudesta), vai olitko ns. incel?
Uskonnollinen syy. Seurakuntayhteisö opetti pidättäytymään avioliittoon asti. Pidän tällaista näkemystä nykyään epäterveenä ihmisyydelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä etten mennyt rekan tai junan alle lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vuotta 1989.
Sama!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä että minut pakotettiin kuolemaan.
Sitä etten mennyt RUK:in ja jäänyt armeijan leipiin , olisin päässyt kessunakin jäämään . Nyt olisi jo liki 20 eläkevuotta takana , nyt vielä vuosi eläkkeeseen . Tosin olisihan sitä voinut ryypätä itsensä hengiltä kapiaisena , siihen olisi vähän taipumusta .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä, kun valitin lekurille viikko sitten että polvi vähän kipeytyy pidemmillä pyörämatkoilla. Hän sitten vähän käänteli sitä ja kyseli sattuuko. No ei sattunu mut parin tunnin päästä alko sattumaan ja särkenykkin kahdeksatta päivää jo. Terveempänä pysyy kun ei käy lekureissa.
Leikkausta, joka lääkärin mielestä
oiti tehdä, mutta jota itse epäilin. Leikkaus oli kuin olikin turha. Lisäksi se epäonnistui, ja sain elinikäisen äärimmäisen kivuliaan vamman.
Että olen vielä hengissä.itsemurha ollut todella lähellä pari kertaa. Sitkeessä on henki silloin kun ei tarvis.
En mitään, vaikka hölmöiltyä on tullutkin aika paljon. Varsinkin nuorena, mitäpä noita katumaan.
Vierailija kirjoitti:
En kadu mitään yksittäistä asiaa. Siihen haluaisin vastauksen että miksi minun roolini tuntuu olevan tässä maailmassa vain muista huolehtiminen? Uuvun tähän.
Minulla on lapsia, muutama erityinenkin. Heidän asioita olen huolehtinut 15 vuotta mutta nyt jo helpottaa. Huolehdin äitini saattohoidosta hautaan, veljeni ja ystävieni tuki olen ollut aina. Tätini ja isäni on nyt vanhainkodissa ja he turvautuvat minuun liikaa, ei olla oltu edes väleissä aikaa ennen tätä. Koko elämäni on vain muiden asioiden hoitamista, olkapäänä oloa ja itseni olen jättänyt hoitamatta. Aina huono omatunto kun yritän ottaa omaa aikaa. En jaksa edes vastata puhelimeen kun pelkään että joku taas tarvitsee minua.
En ole luonteeltani kynnysmatto. Olen tunnollinen ja aikaansaava, sekö siinä sitten on syy että minun halutaan hoitavan asiat.
Haluaisin harrastaa liikuntaa ja nauttia arjen pienistä hetkistä. Liikuntaa en ehdi harrastaa ja voin huonosti sen takia, arki on suorittamista ja koko ajan joku huoli päällä.
Tuumasta toimeen.
Kadun elämässäni sitä, että ostin kevytmaitoa vaikka sen piti olla täysin laktoositonta hyla-maitoa. Kauppa ei suostunut vaihtamaan tölkkiä ja menetin koko kevytmaidon hinnan. Jouduin kaatamaan tökin viemäristä alas. Vituttanut koko viikon tämä asia.