Lue keskustelun säännöt.
Mitä kadut elämässäsi eniten?
Itse kadun sitä että koulu ei kiinnostanut silloin kun sen olisi pitänyt kiinnostaa.Nyt ollaan sitten huonolla palkalla raatamassa.
Kommentit (1388)
Etten muuttanut nuorena toiselle paikkakunnalle. Olisin tarvinnut irtiottoa menneestä, mutta se jäi tekemättä ja nuoruus elämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yhtään mitään. Oma elämä alkaa olla aika finaalissa koska terveys petti. Eletty elämä on mikä on - lopulta millään ei ole isompaa merkitystä.
Tämä jäi mieleen. Miten terveys petti?
Itse ajattelen samalla tavalla, että yhdellä elämällä ei ole hirveästi merkitystä eikä katumisella mitään järkeä.
En mistään.Kaikesta oppi iän myöten!
Avioeroa. Ei se ruoho ollutkaan vihreämpää aidan takana. Päin vastoin.
Että iskin hynttyyt yhteen ekan miehen kanssa, joka minut huoli. Sinne meni elämän parhaat vuodet ja käteen jäi hatullinen paskaa syötäväksi. Olisi ollut parempi olla yksin, tuossa parisuhteessa hukkasin itseni, ja etsin itseäni edelleen. En oikein enää tiedä, kuka olen ja mitä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kadu mitään kun miettii päätöksiä jotka lopulta osoittautui huonoiksi oli tehty sellaisella hetkellä ja tilanteessa missä se oli paras vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu mitään, paitsi jotain hyvin pieniä juttuja kuten sitä, etten osannut olla kiitollinen miehelleni hienoista lahjoista joskus nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys.
Ehkä kadun sitä, että otin ensimmäisen miehen, joka otti minut. Sain sen mieltä turvan. Näin jälkiviisaana minun olisi pitänyt valita turvattomuus; en tiedä, miten elätän itseni, missä asun tai mitä teen. Silloin olisin elänyt oman näköistä elämää.
tai valita parempi mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elin unelmieni elämää 20 - 30 v. kaupungissa, jossa opiskelin ja jossa minulla oli ihania ystäviä. Pilasin kaiken kun muutin työharjoittelupaikan takia toiselle puolelle maata ja sain sieltä vakityön ja lapsen. Työkokemuksen karttumisen jälkeen olisi ollut tarkoitus muuttaa takaisin rakkaaseen kaupunkiin, mutta mies jäi kiinni pettämisestä, ja sen myötä tuli raskaita vuosia eikä energia riittänyt takaisinmuuttoon. Nyt lasten ja työn takia jumissa kaupungissa, johon liittyy paljon ikäviä muistoja ja ajanjaksoja ja johon tulin vain alunperin käymään en jäämään. Ei tämän elämän näin pitänyt mennä.
lapsi parka.
Kadun sitä, että en nuorena vaimona ymmärtänyt olevani sairaalloisen valehtelijan vaimo. Vuodet menneet hukkaan, paljastunut valheita ja salailuja, outoja asioita miehen persoonasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että huusin apua, kun minulle sattui aikoinaan onnettomuus. En olisi tässä nyt, jos en olisi huutanut apua ja tuota tekemääni asiaa olen monet kerrat miettinyt. Olin onnettomuuden sattuessa nuori ja halusin elää, mutta jos olisin tiennyt millaista elämäni on tulevaisuudessa olisin mielihyvin menehtynyt. Kuulostaapa karulta kirjoitettuna. Sitä vaan miettii miten paljolta olisi säästynyt elämän varrella.
En tiedä. Kun aikaa on kulunut, niin en nyt ehkä sillä lailla kadu enää mitään. Tämän nyt piti mennä näin. Muutama juttu mietityttää, mutta jos olisin toiminut toisin, niin en tiedä olisiko se parempi vai huonompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadun sitä, että kadotin itsetuntoni ja uskoin ikäviä asioita mitä minulle sanottiin. Ja sitä etten aina elänyt puhtaasti itseäni varten.
Olin pitänyt vaan käydä huorissa paaljon enemmän!
Lama-aikaan rakentamisen aloittamista. Lapsen tekemistä huonoon suhteeseen.
Pettämistä. Olisi pitänyt vain osata erota.
Kadun ensimmäistä seurustelusuhdetta. Olin 18-vuotias aloittaessani seurustelun ja jätin poikaystäväni vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Olisi pitänyt unohtaa koko tyyppi kuukauden seurustelun jälkeen, jolloin hän jätti minut. Pyysi sitten takaisin ja minä tyhmä otin.
Olen miettinyt monesti että mihin asti taaksepäin pitäisi mennä elämässä että olisi mahdollisuus siihen että olisin onnellinen tänään. Varmaan pitäisi mennä lukion jälkeiseen aikaan. Ei olisi pitänyt ottaa vastaan sitä opiskelupaikkaa minkä otin vaan hakea sinnikkäästi muualle ja toiseen kaupunkiin kuin pääsin. Olisi jäänyt kurja ala opiskelematta ja exmies löytämättä. Nyt kaupungissa jossa en viihdy, työssä joka ei ole minkäänlainen intohimo ja sen ikäinen että jää varmaan lapset tekemättä.
Olen opiskelija ja jos valitsee sen, niin sitten raataa vuosikausia kirjojen parissa eikä paljon muuta elämää ole.