Suomessa on apaattinen tunnelma. Kontrastin huomaa kun viettää pitkiä aikoja ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Joku tässä ketjussa totesi että näin matalan palkan kultuurissa kasvaa sellaiseksi ettei edes opi käyttämään palveluita tai käymään missään.
Minä en ole koskaan käynyt itse omatoimisesti elokuvateatterissa, en kahvilassa, en ravintolassa tai liiemmin pikaruokalassakaan.
t. kerran vuodes lintsiin
Enemmän koen ahdistusta näissä paikoissa käynnistä lähinnä ystävien ja sukulaisten viedessä. Olen kuin matkalainen ja se joka kärsii tilanteesta taloudellisesti (11e tuntipalkka) ja henkisesti.
En osaa nauttia näistä palveluista. Ravintolat ovat kamalimpia paikkoja mitä tiedän. Kalliita ja ahdistavia etiketteineen. Vaikka ruoka olisi hyvää, niin ahdistukselta en osaa nauttia. Mielestäni minunkaltaiselle köyhälle ja köyhäksi kasvaneelle pitäisi maksaa siitä hyvästä että käyttäisin näitä palveluita tai astuisin edes yrityksen sisään.
En koe itseäni rentoutuneeki edes kampaamossa. En käy kampaamoissa. Kävin lapsena koska äiti pakotti.
Muuten elettiin säästäväisesti lama-aika.
Johtuuko tämä lama-ajasta ja työnantajien nykyisestä kitsaudesta?
Olen autotehtaalla töissä kolmatta vuotta ja täytyy todeta että ei minulla olisi varaa oman tehtaan tuotteisiin edse kahdenkymmenen vuoden säästöjen jälkeenkään.
Minkä vuoksi elän tällä planeetalla?
Miksi matalapalkka-alan työntekijöille ei ole tässä yhteiskunnassa muita nautintoja kuin ylikallis keskiolut?
Esimerkiksi keskemmällä Eurooppaa yhden tölkin voi saada 30centin hintaan ja tupakkakin on halvempaa.
Pääsisi tästä helvetistä nopeammin pois, vaikka syövällä tai rasvamaksalla.
Ei tämä ole enää elämää, kun ei tupakki ja alkoholi maistu.
Mistä lohtu ja täyte, kun palvelut ja kaikki maksaa liikaa?

Tiedän tunteen. Leffalippu on nykyään reilusti kalliimpi kuin tuntipalkkani. Mis ään pizzeria paremmissa paikoissa en ole koskaan käynyt syömässä. Vihaan ostoskeskuksia loputtomine käytävineen. Käyn niissä vain töissä. Eihän mulla ole edes varaa ostaa mitään. En ole koskaan saanut muuta palkankorotusta kuin yleiskorotukset. Hinnat ovat nousseet niin paljon että käteen jäävä raha on pienentynyt koko ajan. Ainoastaan että olen saanut välillä tehdä pari tuntia ylitöitä on kompensoinut vähän hintojen nousua.

Tervetuloa kerhoon
Tasapäistämisen apatiaan

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset aikuiset on työ, koti ja harrastuskeskeisiä. Ollaan mukavuuden haluisia, eikä haluta häiritä muita. Jos tehdään, niin tehdään kunnolla. Ei höpistä. Ei "kuluteta aikaa".

Hah, ei todellakaan näin. Suomalaista ei kiinnosta häiritseekö hän jotain, vaan häntä kiinnostaa tehdä asiat itselleen helpoksi ja välttää epämukavuusalueelle meneminen.  Siksi esim. paetaan korvat luimussa naapuria rappukäytävässä sen sijaan että huikattaisiin "moi" ja jatkettaisiin matkaa, koska ei olla varmoja että pitääkö tervehtiä vai ei. Valitaan siis omasta mielestä se "helpoin" tie.  Todellisuudessahan tuo on toki kaikkea muuta kuin helpoin :D  

Vierailija kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten Kaliforniassa Sherman Oaks-nimessä kaupungissa serkkuni luona 2 vkoa. Se elokuvista tuttu amerikkalainen "how nice to see you" tuntuu meistä suomalaisista imelältä. Mutta tiedättekö, että kun siihen tottuu se on ihanaa ja tekee olon hyväksi. Siellä kaikki huomioi toisiaan, kauppojen kassat yms, kerjäisetkin on ystävällisiä. Takaisin tullessa huomasi jo saksalaisessa lentokoneessa eurooppalaisten tympeän ilmeen ja itku tuli Hgin lentokentällä. Miten epäystävällinen ja ankea ilmapiiri tällä on.

Passintarkastaja jo alkaa keljuilemaan kun on USAn passi, ja vaantele ja kaantelee sita virne naamalla. Kun palaan takaisin passintarkastaja hymyilee ja sanoo "welcome home!" Koskaan en ole tuollaista toivotusta suomalaisella lentokentalla saanut ja olen matkustanut paljon ja asunut useammassa ulkomaassa.

Asiakaspalvelu ei kylla ole suomalaisten vahvimpia puolia.

Suomi on sen verran varakas maa ja Kela jakaa rahaa, ettei täällä ihmisten tarvitse katukaupustelijoiksi ryhtyä. Harva myöskään haluaisi katukaupustelijoilta mitään ostaa ja tulla ryöstettjsi, mikä normaalia muualla .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten Kaliforniassa Sherman Oaks-nimessä kaupungissa serkkuni luona 2 vkoa. Se elokuvista tuttu amerikkalainen "how nice to see you" tuntuu meistä suomalaisista imelältä. Mutta tiedättekö, että kun siihen tottuu se on ihanaa ja tekee olon hyväksi. Siellä kaikki huomioi toisiaan, kauppojen kassat yms, kerjäisetkin on ystävällisiä. Takaisin tullessa huomasi jo saksalaisessa lentokoneessa eurooppalaisten tympeän ilmeen ja itku tuli Hgin lentokentällä. Miten epäystävällinen ja ankea ilmapiiri tällä on.

Passintarkastaja jo alkaa keljuilemaan kun on USAn passi, ja vaantele ja kaantelee sita virne naamalla. Kun palaan takaisin passintarkastaja hymyilee ja sanoo "welcome home!" Koskaan en ole tuollaista toivotusta suomalaisella lentokentalla saanut ja olen matkustanut paljon ja asunut useammassa ulkomaassa.
Asiakaspalvelu ei kylla ole suomalaisten vahvimpia puolia.

Tänne ei mitään jenkkejä kaivata.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa tärkeintä on ollut pitää ihmiset köyhänä ja kyykyssä.

Päinvastoin, täällä kaikki on niin varakkaita ja Kela ja Sossu jakaa rahaa ettei kenenkään tarvitse kadulle lähteä kaupustelemaan. Ihmisillä on myös kotinsa niin ettei tarvitse kaduilla muutenkaan lorvia. Lounadpaikkoja ,pikaruokaloita ja kahviloita on sisätiloissa niin paljon että jokainen saa ostettua tarpeeksi syömistä ja juomista sieltä. Täällä ei myöskään sääolosuhteet suosi katukaupustelua, sillä suurin osa vuodesta on kylmää ja lumista/loskaista tai jäistä.

Vierailija kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten Kaliforniassa Sherman Oaks-nimessä kaupungissa serkkuni luona 2 vkoa. Se elokuvista tuttu amerikkalainen "how nice to see you" tuntuu meistä suomalaisista imelältä. Mutta tiedättekö, että kun siihen tottuu se on ihanaa ja tekee olon hyväksi. Siellä kaikki huomioi toisiaan, kauppojen kassat yms, kerjäisetkin on ystävällisiä. Takaisin tullessa huomasi jo saksalaisessa lentokoneessa eurooppalaisten tympeän ilmeen ja itku tuli Hgin lentokentällä. Miten epäystävällinen ja ankea ilmapiiri tällä on.

Tyhjää lässytä. Tuo ystävällinen kulttuuri pitää huolen siitä että miljoonat ihmiset ovat ilman terveydenhuoltoa ja asuntoa ja elävät köyhyydessä kadulla. Infra rapistuu, köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuu.

Vierailija kirjoitti:

Niin on! Olen huomannut ihan saman. Jo muutama viikko muualla avaa silmät kyllä. Parhaiten eron huomaa kun palaa tänne.

Ymmärrätkö, että voit koska tahansa muuttaa minne tahansa täältä kitisemästä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa voit istua yhden tai useamman, (sinulle tuntemattoman) henkilön kanssa, saman kahvilanpöydän ääressä... Kahvista ja pullasta nautiskellaan, kukin omassa hiljaisuudessaan eli kukaan ei sano mitään, vaikka aikaa siinä vierähtäisi tunti tai pari. Ei tarvetta minkäänlaiseen small talk- jutteluun.

Tämä on todella hypoteettinen tilanne. En minä ainakaan mene sellaiseen kahvilaan, joka on niin täynnä ettei saa omaa pöytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaanhan me maailman onnellisin kansa jo viidettä vuotta. Eli muualla teeskennellään.

Vaikea uskoa. Mitenhän tämä onnellisuus on oikein mitattu?

Lähinnä hän tämä mittaa sitä miten hyvät eväät yhteiskunta antaa ihmiselle onnelliseen elämään. Eli ilmainen koulutus, terveydenhoito, hyvä infra, ei korruptiota, turvallista, luonto on puhdas jne. Ihan on oma vika jos ei ole onnellinen.

Näin se vain on! Muissa maissa on innokas ja dynaaminen tunnelma ja ihmiset tavoittelevat unelmiaan toisin kuin Suomessa.

Täällä kaikki on niin harmaata ja väsynyttä, ei yhtään sellaista iloisen pirskahtelevaa ja elinvoimaista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin on! Olen huomannut ihan saman. Jo muutama viikko muualla avaa silmät kyllä. Parhaiten eron huomaa kun palaa tänne.

Ymmärrätkö, että voit koska tahansa muuttaa minne tahansa täältä kitisemästä.

Mutta Suomi ei parane vaikka joku muuttaa pois. Yleensä päinvastoin. Mutta lähtijän taloudellinen ja henkinen tila paranee selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten Kaliforniassa Sherman Oaks-nimessä kaupungissa serkkuni luona 2 vkoa. Se elokuvista tuttu amerikkalainen "how nice to see you" tuntuu meistä suomalaisista imelältä. Mutta tiedättekö, että kun siihen tottuu se on ihanaa ja tekee olon hyväksi. Siellä kaikki huomioi toisiaan, kauppojen kassat yms, kerjäisetkin on ystävällisiä. Takaisin tullessa huomasi jo saksalaisessa lentokoneessa eurooppalaisten tympeän ilmeen ja itku tuli Hgin lentokentällä. Miten epäystävällinen ja ankea ilmapiiri tällä on.

Samaa mieltä. Itse huomasin kontrastin vielä karummin Suomeen palattuani. Olin Australiassa pidemmän aikaa, ja siellä on aika jenkkiläinen puhekulttuuri. Suurin osa ihmisistä on ystävällisiä ja auttavaisia. Sitten Hki-Vantaan lentokentällä tuli palatessa ongelmatilanne, pyysin apua lähellä olevalta työntekijältä, ja tämä alkoi vaan vittuilemaan minulle. Siis ihan oikeasti. Jotain kentän henkilökuntaa mutta ei lentoemäntiä, heiltä sain sitten sitä ystävällistä apua ja tilanteen ratkaistuksi. No, kysyin eka apua varmaan vahingossa joltain elämäänsä vihaavalta katkeralta duunarilta. Mutta Australiassa bussikuskitkin oli pääosin mukavia. Oli raskasta aina small talkata, mutta tuntui kivalta kun ihmiset oli ystävällisiä.

Herää vain kysymys siitä, onko tuo ystävällisyys aitoa vai näyteltyä, koska täällähän voi työssään pärjätä myös huonommilla asiakaspalvelutaidoilla, koska irtisanominen ei ole ihan helppoa yksittäisen työntekijän kohdalla. Ulkomailla voi tulla kenkää helpostikin yksittäisen negatiivisen asiakaspalautteen johdosta. Muistan kyllä itsekin Dublinin lentokentällä, kun kojumyyjältä ostoksen valittuani tuli oikein hienosti, että "excellent choice, sir", ja siitä jopa vähän häkellyin. Mutta vähän jäi mietityttämään, että olikohan siltikin vain fraasi. 

Mitä väliä sillä on, vaikka olisikin näyteltyä? Sehän on pääasia, että ostotapahtuma on miellyttävä ja sinua kohdellaan ystävällisesti. Oikeasti, vain suomalainen miettii, että tykkääkö tuo random kojumyyjä musta nyt oikeasti vai ei.

Meitä suomalaisia on aina arvostettu rehellisyydestä. Jos suomalainen lupaa jotain, se pitää lupauksensa. Jos suomalainen sanoo jotain, se tarkoittaa sitä. Mä uskon, että tämäkin on asennekysymys, joka tulee vielä muuttumaan muutamassa sukupolvessa. Opimme, ettei vanhan koulukaverin nähdessä sanottu "Pidetään yhteyttä!" tai "Tulkaa kahville, kun käytte paikkakunnalla" tarkoita yhtään mitään. Ei ole tarkoituskaan pitää yhteyttä eikä kahville tulosta ollut mikään kutsu. Opimme ihan vain kohteliausuuttamme sanomaan asioita, joita emme tarkoita. 
- Nro 47 - 

Onpa sulla kansallisromanttinen ja ylevä käsitys suomalaisista 😁 Totuus on kyllä jotain ihan muuta, mutta onhan toi ihanan sinisilmäistä ja viatonta.

Ei se ole kansallisromanttinen ajatus vaan ihan tutkittua juttua mm liike-elämästä. Suomalaisiin on maailmalla luotettu juuri tämän vuoksi. 

Tämän vuoksi monet kansainväliset yritykset teettää esim. Suunnittelutyötä Suomessa Intian sijaan. Tehdään mitä on sovittu eikä kopioida piirustuksia ja myydä niitä eniten tarjoavalle. Toimitaan rehellisesti ja luotettavasti.

Jee kohta pääsee taas pariksi kuukaudeksi pois suomesta!!!

Kaikki vaan itkevät ja räkä valuu nenästä tyrskiessä! Itkuiset punaiset silmät ovat vaan niin RUMAT!

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vaan itkevät ja räkä valuu nenästä tyrskiessä! Itkuiset punaiset silmät ovat vaan niin RUMAT!

Myös se leuan väpättäminen ja nieleskely oikein oksettaa. Oikea punasilmäisten väpättäjäleukojen neukkula!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa voit istua yhden tai useamman, (sinulle tuntemattoman) henkilön kanssa, saman kahvilanpöydän ääressä... Kahvista ja pullasta nautiskellaan, kukin omassa hiljaisuudessaan eli kukaan ei sano mitään, vaikka aikaa siinä vierähtäisi ”tunti tai pari.” Ei tarvetta minkäänlaiseen ”small talk”- jutteluun.

En tiedä teidän tuppukylän tavoista, mutta itselleni ei kyllä koskaan ole vastaavaa tilannetta tullut eteen.

Maalla sentään ihmiset keskustelee keskenään, mutta betoniläävä-alueilla ei edes tunneta naapureitaan.

Ei välttämättä. Olen asunut maalla 35 vuotta ja ehkä pari naapuria saatan tunnistaa. En ole käynyt yhdessäkään naapurissa eikä naapurit meillä. Tykkään omasta rauhasta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kaikki on niin harmaata ja väsynyttä, ei yhtään sellaista iloisen pirskahtelevaa ja elinvoimaista!

Myös sponttaani raikkaus puuttuu Suomesta, eikö ole sellaisia tunnelmallisia terasseja kahvittelua varten puiden varjostamalla piazzalla.