Lue keskustelun säännöt.
Musta rakkaus vai suuri rakkaus - veteen piirretty viiva?
26.04.2022 |
Anteeksiantamisen ja rakkauden rooli on elämässä suuri, koska se ratkaisee millaiset suhteet kestävät. Mutta missä tilanteissa anteeksiantaminen kannattaa? Mikä ratkaisee sen, onko kyseessä enemmänkin riippuvuuteen perustuva musta rakkaus, joka vahingoittaa omia rajoja ja altistaa suurille pettymyksille, traumoille ja jopa henkiselle ja fyysiselle väkivallalle?
Eräs pariskunta oli ollut vuosikymmenet yhdessä, kunnes vaimo rakastui toiseen ja asui hänen kanssaan yhdessä pari vuotta. Sitten tuli bänät, jolloin mies ja vaimo menivät uudelleen yhteen. Toisen pariskunnan mies rakastui työpaikkansa nuoreen naiseen ja oli jättämässä vaimonsa, mutta loppupeleissä nuori nainen ei kuitenkaan huolinut miestä, jolloin mies halusi jatkaa avioliittoaan ja vaimo suostui. Elokuvatähti rakastui ns. klassiseen hulluun naiseen, joka kohteli huonosti, mutta elokuvatähti halusi auttaa naista, kun näki hänen vaikeutensa - kenties omien vaikeuksiensa ja elämänhistoriansa kautta. Viimeisin esimerkkipari on päihdeongelmainen (edeltävät eivät).
Mustan rakkauden ja suuren rakkauden ero voi olla veteen piirretty, sillä vasta jälkikäteen ehkä selviää kummasta oli kyse. Päästäänkö vaikeuksista yli ja suurempaan läheisyyteen? Vai tuleeko suhteesta katkeruuksien ja salattujen motiivien näyttämö tai taistelutanner? Onko miesten ja naisten lähestymistavassa eroa vai onko kyse enemmän persoonallisuuden eroista?
Aika moni nainen palstalla tuntuu ajattelevan, että avioliitto kannattaa aina parsia ja paikata kokoon, ihastuksia tulee ja menee. Itse olen täysin päinvastaisella kannalla eli jos luottamus menee, tiedän etten pääse siitä yli koskaan. Olen ehkä liian jyrkkä ja ehdoton, toisaalta tunnen itseni. Kun mieheni kuuli ensin mainitusta tapauksesta, hän sanoi, että olisi toiminut samoin eli ottanut minut harharetkien jälkeen takaisin kotiin. Miksi? Koska rakastaa minua niin paljon, eikä halua elää ilman minua. Tuollaisen tilanteen tullessa ei voi oikeasti tietää mitä tapahtuisi, mutta mies oli asiasta varma. Jäin sitä miettimään.
Kommentit (28)
Luottamuksen horjuttamisessa on monia tasoja. Jotkut kertovat avoimesti ihastuksistaan, kun toiset taas ihastuvat, mutta eivät kerro niistä kumppanille. Kolmannet ihastuvat ja pettävät kertomatta siitä kumppanilleen. Joillekin jo pelkkä se, että kumppani kertoo olevansa ihastunut muihin, aiheuttaa luottamuksen peruuttamattoman menetyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luottamuksen horjuttamisessa on monia tasoja. Jotkut kertovat avoimesti ihastuksistaan, kun toiset taas ihastuvat, mutta eivät kerro niistä kumppanille. Kolmannet ihastuvat ja pettävät kertomatta siitä kumppanilleen. Joillekin jo pelkkä se, että kumppani kertoo olevansa ihastunut muihin, aiheuttaa luottamuksen peruuttamattoman menetyksen.
Olet oikeassa. Aiheesta paljastuu jatkuvasti uusia kerroksia keskustelun edetessä.
Luottamus on on kuitenkin useimmiten aika peruuttamaton asia eli sen voi menettää vain kerran. Joskus sen menettäminen voi olla hyväksikin, ettei ole jatkossa liian sinisilmäinen. Kun luottamus menee, putoavat naamiot ja esiin tulevat rakkauden jin/yang-kasvot.
Kommentissa oli yhdistetty ihastuminen ja rehellisyys. Pitääkö kaikesta kertoa kumppanille vai onko se enemmän tuhoavaa ja julmaa, että raportoi ja alleviivaa muidenkin kiinnostavan. Vastaus riippuu siitäkin miten vakavasti itse omat mahdolliset ihastuksensa ottaa. Jos on aikeissa jättää kumppaninsa, on tilanteen tasalla pitämisen julmuudella puolensakin. Tuskan tuottaminen ja haavan kaiveleminen (kuinka ihana se toinen onkaan!) voi auttaa puolisoa irtautumaan ja päästämään irti suhteesta, johon toinen ei enää ole sitoutunut. Samanlaisena giljotiinina toimivat tekstarit ja muut todisteet, joita löytyy, kun petetylle paljastuu toisen kaksoiselämä. Ap
Mulla on suuri musta rakkaus.
Meidän välinen yhteys on niin suurta, että ollaan rakastuttu ensisilmäyksellä jo silloin kun teineinä kohdattiin. Elämä on heitellyt molempia suuntaan ja toiseen, ollaan oltu muiden kanssa ja saatu lapsia, perustettu myöhemmin uusperhe ja niin edelleen. Itse näen asian niin, että kasvettiin erillään aikuisiksi ja nyt aikuisina ymmärretään, että elämä eivätkä ihmiset ole täydellisiä, mutta jos on sielujen välinen yhteys toisen ihmisen kanssa, niin sitä kannattaa vaalia. Parisuhteemme ei missään nimessä ole täydellinen, ja on säröjä täynnä, mutta kaiken takana on aina se toinen ihminen jonka on tuntenut koko ikänsä ja jonka kanssa haluaa olla.
Parisuhteemme ei kuitenkaan estä meitä elämästä, eli jos elämä jälleen heittää meidät erilleen, sen on sitten mentävä niin. Emme kumpikaan usko avioliittoon (eikä kumpikaan ole koskaan ollut naimisissa), sillä tiedämme, ettei kenellekään voi LUVATA olla ikuisesti yhdessä.
Meillä on vain yksi elämä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on suuri musta rakkaus.
Meidän välinen yhteys on niin suurta, että ollaan rakastuttu ensisilmäyksellä jo silloin kun teineinä kohdattiin. Elämä on heitellyt molempia suuntaan ja toiseen, ollaan oltu muiden kanssa ja saatu lapsia, perustettu myöhemmin uusperhe ja niin edelleen. Itse näen asian niin, että kasvettiin erillään aikuisiksi ja nyt aikuisina ymmärretään, että elämä eivätkä ihmiset ole täydellisiä, mutta jos on sielujen välinen yhteys toisen ihmisen kanssa, niin sitä kannattaa vaalia. Parisuhteemme ei missään nimessä ole täydellinen, ja on säröjä täynnä, mutta kaiken takana on aina se toinen ihminen jonka on tuntenut koko ikänsä ja jonka kanssa haluaa olla.
Parisuhteemme ei kuitenkaan estä meitä elämästä, eli jos elämä jälleen heittää meidät erilleen, sen on sitten mentävä niin. Emme kumpikaan usko avioliittoon (eikä kumpikaan ole koskaan ollut naimisissa), sillä tiedämme, ettei kenellekään voi LUVATA olla ikuisesti yhdessä.
Meillä on vain yksi elämä. :)
Mikä tuosta rakkaudesta tekee mustan? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on suuri musta rakkaus.
Meidän välinen yhteys on niin suurta, että ollaan rakastuttu ensisilmäyksellä jo silloin kun teineinä kohdattiin. Elämä on heitellyt molempia suuntaan ja toiseen, ollaan oltu muiden kanssa ja saatu lapsia, perustettu myöhemmin uusperhe ja niin edelleen. Itse näen asian niin, että kasvettiin erillään aikuisiksi ja nyt aikuisina ymmärretään, että elämä eivätkä ihmiset ole täydellisiä, mutta jos on sielujen välinen yhteys toisen ihmisen kanssa, niin sitä kannattaa vaalia. Parisuhteemme ei missään nimessä ole täydellinen, ja on säröjä täynnä, mutta kaiken takana on aina se toinen ihminen jonka on tuntenut koko ikänsä ja jonka kanssa haluaa olla.
Parisuhteemme ei kuitenkaan estä meitä elämästä, eli jos elämä jälleen heittää meidät erilleen, sen on sitten mentävä niin. Emme kumpikaan usko avioliittoon (eikä kumpikaan ole koskaan ollut naimisissa), sillä tiedämme, ettei kenellekään voi LUVATA olla ikuisesti yhdessä.
Meillä on vain yksi elämä. :)
Mikä tuosta rakkaudesta tekee mustan? Ap
Menneisyyden kipeät erot ja pettämiset. Olisi helppo ajatella, että koska kaiken jälkeen olemme yhdessä, olemme toistemme Ne Oikeat. Mutta ei se mene niin, elämä on auki molemmille.
Joo, tiedän tuo mahdollistamisen käsitteen, on siinä sisällössä myös järkeä. Kuitenkin katson asian olevan huomattavasti monimutkaisempi (parisuhteen dynamiikan kannalta). Ongelmallista tuossa käsitteessä on mielestäni syyllistäminen (mahdollistajan syyllistäminen), joka siihen sisältyy. Sillä päihdesairauden syyt eivät ole mahdollistajassa, sellainen väite ei perustu tosiasioihin, ja kuuluu sikäli tuohon kokoelmaan tieteellistä perustaa vailla oleviin hoitoideologiohin.
Yksittäisen pariskunnan kannalta on minusta kyse tästä aiheesta syvimmillään eli siitä, että omat motiivit olla suhteessa on käytävä läpi. Se koskee alkoholiongelmaisen kanssa olemista niin kuin muitakin. Eli ettei keskitytä siihen mitä toinen on, vaan siihen mitä itse on ja ajattelee. Onko tämä sitä mitä oikeasti haluan? Jos lähdetään tosiasioista eikä kuvitelmista ja toiveista. Voihan lopputulos olla sellainenkin, että päättää jäädä suhteeseen, vaikka siinä olisi isoja puutteita kuten alkoholismi. Jos sitä ei enää käsitellä, poistuu yksi iso riidan aihe. Mietin tällaista, kun luin koko elämänsä päihdeongelmaisen viihdetähden vierellä ollutta vaimoa eli oliko hän sitä mieltä, että miehen hyvät puolet ylittävät alkoholismin haitat.
Näissähän on aina se puoli, mihin jo ensimmäiset kommentit viittasivat, että yleisellä tasolla voidaan rakennella erilaisia skenaarioita, mutta käytännön tasolla tilanne ja osapuolet ratkaisevat. Heidän kemiansa, henkilöhistoriansa ja arvonsa.