Lue keskustelun säännöt.
Musta rakkaus vai suuri rakkaus - veteen piirretty viiva?
26.04.2022 |
Anteeksiantamisen ja rakkauden rooli on elämässä suuri, koska se ratkaisee millaiset suhteet kestävät. Mutta missä tilanteissa anteeksiantaminen kannattaa? Mikä ratkaisee sen, onko kyseessä enemmänkin riippuvuuteen perustuva musta rakkaus, joka vahingoittaa omia rajoja ja altistaa suurille pettymyksille, traumoille ja jopa henkiselle ja fyysiselle väkivallalle?
Eräs pariskunta oli ollut vuosikymmenet yhdessä, kunnes vaimo rakastui toiseen ja asui hänen kanssaan yhdessä pari vuotta. Sitten tuli bänät, jolloin mies ja vaimo menivät uudelleen yhteen. Toisen pariskunnan mies rakastui työpaikkansa nuoreen naiseen ja oli jättämässä vaimonsa, mutta loppupeleissä nuori nainen ei kuitenkaan huolinut miestä, jolloin mies halusi jatkaa avioliittoaan ja vaimo suostui. Elokuvatähti rakastui ns. klassiseen hulluun naiseen, joka kohteli huonosti, mutta elokuvatähti halusi auttaa naista, kun näki hänen vaikeutensa - kenties omien vaikeuksiensa ja elämänhistoriansa kautta. Viimeisin esimerkkipari on päihdeongelmainen (edeltävät eivät).
Mustan rakkauden ja suuren rakkauden ero voi olla veteen piirretty, sillä vasta jälkikäteen ehkä selviää kummasta oli kyse. Päästäänkö vaikeuksista yli ja suurempaan läheisyyteen? Vai tuleeko suhteesta katkeruuksien ja salattujen motiivien näyttämö tai taistelutanner? Onko miesten ja naisten lähestymistavassa eroa vai onko kyse enemmän persoonallisuuden eroista?
Aika moni nainen palstalla tuntuu ajattelevan, että avioliitto kannattaa aina parsia ja paikata kokoon, ihastuksia tulee ja menee. Itse olen täysin päinvastaisella kannalla eli jos luottamus menee, tiedän etten pääse siitä yli koskaan. Olen ehkä liian jyrkkä ja ehdoton, toisaalta tunnen itseni. Kun mieheni kuuli ensin mainitusta tapauksesta, hän sanoi, että olisi toiminut samoin eli ottanut minut harharetkien jälkeen takaisin kotiin. Miksi? Koska rakastaa minua niin paljon, eikä halua elää ilman minua. Tuollaisen tilanteen tullessa ei voi oikeasti tietää mitä tapahtuisi, mutta mies oli asiasta varma. Jäin sitä miettimään.
Kommentit (28)
Ihan mielenkiintoinen aloitus. Vastaus vain on tylsä ja mitäänsanomaton: riippuu ihmisestä ja tapauksesta.
Itse en koskaan ottaisi takaisin puolisoani, jos hän dumppaisi minut ja alkaisi heilastella jonkun toisen kanssa. Miten voisin enää koskaan tuntea oloani ykkösnaiseksi hänen elämässään, kun hän olisi jo kerran osoittanut selvästi että olen vaihdettavissa koska vain?
Joku toinen taas katsoo tuollaisessa tilanteessa juurikin, että aito rakkaus antaa anteeksi toisen harharetket.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkään en ikinä kelpuuttaisi takas pettäjää, koska mulla on omanarvontunto ja osaan ajatella järjellä
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintoinen aloitus. Vastaus vain on tylsä ja mitäänsanomaton: riippuu ihmisestä ja tapauksesta.
Itse en koskaan ottaisi takaisin puolisoani, jos hän dumppaisi minut ja alkaisi heilastella jonkun toisen kanssa. Miten voisin enää koskaan tuntea oloani ykkösnaiseksi hänen elämässään, kun hän olisi jo kerran osoittanut selvästi että olen vaihdettavissa koska vain?
Joku toinen taas katsoo tuollaisessa tilanteessa juurikin, että aito rakkaus antaa anteeksi toisen harharetket.
Aivan. Ja kun ruoditaan toisten ihmisten asioita, ei koskaan voi tietää mitä siellä on oikeasti tapahtunut: eivät ystävätkään voi tietää. Ehkä esimerkiksi puolisonsa takaisin huoliva tietää, että on tehnyt jotakin väärää, mikä on aiheuttanut tilanteen. Ap
Tästä voisi tulla huono tragikoominen ooppera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintoinen aloitus. Vastaus vain on tylsä ja mitäänsanomaton: riippuu ihmisestä ja tapauksesta.
Itse en koskaan ottaisi takaisin puolisoani, jos hän dumppaisi minut ja alkaisi heilastella jonkun toisen kanssa. Miten voisin enää koskaan tuntea oloani ykkösnaiseksi hänen elämässään, kun hän olisi jo kerran osoittanut selvästi että olen vaihdettavissa koska vain?
Joku toinen taas katsoo tuollaisessa tilanteessa juurikin, että aito rakkaus antaa anteeksi toisen harharetket.
Aivan. Ja kun ruoditaan toisten ihmisten asioita, ei koskaan voi tietää mitä siellä on oikeasti tapahtunut: eivät ystävätkään voi tietää. Ehkä esimerkiksi puolisonsa takaisin huoliva tietää, että on tehnyt jotakin väärää, mikä on aiheuttanut tilanteen. Ap
Totta. Se mikä muiden silmissä voi näyttää vaikka säälittävältä läheisriippuvuudelta, voi olla tosiasiassa jotain aivan muuta. Pitäisi tietää suhteen historiasta ja dynamiikasta enemmän jotta asiaa voisi edes etäisesti järkevällä tavalla ruotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en ikinä kelpuuttaisi takas pettäjää, koska mulla on omanarvontunto ja osaan ajatella järjellä
Voi kuitenkin ajatella myös niin, että näkee kauemmas kuin puolisonsa. Elokuvatähti esimerkiksi on voinut kokea tietävänsä vaimonsa ongelmat paremmin kuin vaimo itse, jolloin on katsonut ymmärtävänsä tätä paremmin, vaikkeivat ongelmat ratkenneetkaan suotuisasti tällä kertaa. Ne kuitenkin olisivat voineet ratketa. Rakkaus voi parantaa, vaikka sitä ei voi koskaan etukäteen tietää parantaako se. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tästä voisi tulla huono tragikoominen ooppera.
No joo, rakkaus on aina vähän koomista, koska muut eivät näe sitä samalla tavalla kuin rakastuneet itse. Ja traagista siitä tulee, jos vain toinen rakastaa oikeasti, mihin monet näitä tapauksia ruotiessaan usein takertuvat. Siis olettavat, että kyse on läheisriippuvuudesta tms. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelen, että kun rakkaus toista kohtaan on tarpeeksi syvää/suurta, se hyväksyy myös sen toisen viat ja virheet.
Suuren rakkauden siis ottaisin luultavasti takaisin.
Suhteen pitäisi kuitenkin olla muilta osin kelvollinen. Loppupelissä pitää miettiä, mitä käytöstä sietää, ja missä menee omat rajat. Eli itseään pitää myös kunnioittaa ja rakastaa, jotta voi rakastaa toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en ikinä kelpuuttaisi takas pettäjää, koska mulla on omanarvontunto ja osaan ajatella järjellä
Voi kuitenkin ajatella myös niin, että näkee kauemmas kuin puolisonsa. Elokuvatähti esimerkiksi on voinut kokea tietävänsä vaimonsa ongelmat paremmin kuin vaimo itse, jolloin on katsonut ymmärtävänsä tätä paremmin, vaikkeivat ongelmat ratkenneetkaan suotuisasti tällä kertaa. Ne kuitenkin olisivat voineet ratketa. Rakkaus voi parantaa, vaikka sitä ei voi koskaan etukäteen tietää parantaako se. Ap
Alkoholistinkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen, että kun rakkaus toista kohtaan on tarpeeksi syvää/suurta, se hyväksyy myös sen toisen viat ja virheet.
Suuren rakkauden siis ottaisin luultavasti takaisin.
Suhteen pitäisi kuitenkin olla muilta osin kelvollinen. Loppupelissä pitää miettiä, mitä käytöstä sietää, ja missä menee omat rajat. Eli itseään pitää myös kunnioittaa ja rakastaa, jotta voi rakastaa toista.
Eli alkoholisminkin
Minusta tavoite on että avioliittoon sitoudutaan, kunnes kuolema erottaa. Se edellyttää myös anteeksiantoa matkan varrella puolin ja toisin.
Toisaalta sen, joka on tehnyt väärin, täytyy tunnustaa tekonsa, pyytää anteeksi ja elää tavalla, jossa parannus näkyy.
Jossain tapauksissa eroaminen / asumusero on ainoa ratkaisu. Esim. jos puoliso on väkivaltainen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith. Vauvapalstan täysiverinen teoreetikko.
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen, että kun rakkaus toista kohtaan on tarpeeksi syvää/suurta, se hyväksyy myös sen toisen viat ja virheet.
Suuren rakkauden siis ottaisin luultavasti takaisin.
Suhteen pitäisi kuitenkin olla muilta osin kelvollinen. Loppupelissä pitää miettiä, mitä käytöstä sietää, ja missä menee omat rajat. Eli itseään pitää myös kunnioittaa ja rakastaa, jotta voi rakastaa toista.
Hieno vastaus. Luulen, että eka tapaus on tämänkaltainen eli nähdään pitemmälle ja toisaalta myös arvostetaan yhteistä, hyvää historiaa. Ehkä kyse ei olekaan silloin tunteesta, vaan nimenomaan järjen ja kokemuksen hyödyntämisestä. Aivan päinvastaisesta asiasta kuin riippuuvuudesta, mikä sopiikin erittäin hyvin tuohon ensimmäisen tapauksen mieheen ja myös omaan mieheeni. He eivät ole läheisriippuvaisia eivätkä kovin tunteellisiakaan noin yleisesti ottaen.
Yksi pohdinta jäi vielä esiin ottamatta eli elämänmuoto ja omaisuus. Jokin merkitys silläkin on, että arvostaa myös yhteistä tapaa elää, mihin kuuluu tietty elintaso ja elämäntapa. Jos siitä pitää, on varsin epätodennäköistä, että kenenkään muun kanssa pystyy aivan samaan. Ihmisen elämässä rutiinit ja mieltymykset ovat hyvin pysyviä. Kun ikää tulee, eivät muutokset ole hyväksi, puoliso voi nähdä sen toisesta tai tuntea omissa nahoissaan. Kyse on siis paljon enemmästä kuin vain omaisuudesta ja rahasta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en ikinä kelpuuttaisi takas pettäjää, koska mulla on omanarvontunto ja osaan ajatella järjellä
Voi kuitenkin ajatella myös niin, että näkee kauemmas kuin puolisonsa. Elokuvatähti esimerkiksi on voinut kokea tietävänsä vaimonsa ongelmat paremmin kuin vaimo itse, jolloin on katsonut ymmärtävänsä tätä paremmin, vaikkeivat ongelmat ratkenneetkaan suotuisasti tällä kertaa. Ne kuitenkin olisivat voineet ratketa. Rakkaus voi parantaa, vaikka sitä ei voi koskaan etukäteen tietää parantaako se. Ap
Alkoholistinkin?
Tahallani panin aloitukseen päihdeongelmaisen parin. En tiedä mikä on päihdeongelman paranemisprosentti, mutta uskon sen olevan huomattavasti alhaisempi kuin vaikkapa rintasyövässä. Siis jopa silloin kun päihdeongelmaa hoidetaan. Toisaalta on myös niitä päihdeongelmaisia, jotka elävät elämänsä päihdeongelmaisena ja rakastavat, ja joiden puolisokin rakastaa heitä loppuun asti. Päihdeongelmainen on kuin mikä tahansa muutakin sairautta sairastava eli voihan ihmistä rakastaa hänen sairaudestaan huolimatta eikä sairaus hävitä kykyä rakastaa.
Tosin tämä on vähän sellaista ylätason periaatteellista hörhöilyä, kun en ole päihdeongelmaista rakastunut. Pata pataa rakastaa, musta silmä molemmilla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen, että kun rakkaus toista kohtaan on tarpeeksi syvää/suurta, se hyväksyy myös sen toisen viat ja virheet.
Suuren rakkauden siis ottaisin luultavasti takaisin.
Suhteen pitäisi kuitenkin olla muilta osin kelvollinen. Loppupelissä pitää miettiä, mitä käytöstä sietää, ja missä menee omat rajat. Eli itseään pitää myös kunnioittaa ja rakastaa, jotta voi rakastaa toista.
Ajatteletko muuten tuota rakkautta itsesi kannalta eli kun rakkaus on sinulle suuri, elämäsi rakkaus, niin se ratkaisee. Entä jos toinen ei ajattele samoin tai sellainen epäilys nousee? Ap
Faith kirjoitti:
Minusta tavoite on että avioliittoon sitoudutaan, kunnes kuolema erottaa. Se edellyttää myös anteeksiantoa matkan varrella puolin ja toisin.
Toisaalta sen, joka on tehnyt väärin, täytyy tunnustaa tekonsa, pyytää anteeksi ja elää tavalla, jossa parannus näkyy.
Jossain tapauksissa eroaminen / asumusero on ainoa ratkaisu. Esim. jos puoliso on väkivaltainen.
Uskonnollisen sitoumuksen rooli tässä kysymyksessä on vielä oma asiakokonaisuutensa. Se edellyttänee ajatusta siitä, että on olemassa yksi elämän rakkaus, mihin tulee panostaa kaikki.
Sikäli ajatus on mielestäni hyvä, että itsekeskeiyydellä ei saavuta mielestäni elämässä juuri mitään. Kukaan ihminen ei ole niin viisas, että minä ite riittäisi. Anteeksiantaminen edellyttää ymmärrystä, jolloin kovasydämisyys ja katkeruus muodostuu pohjimmiltaan ymmärtämättömyydeksi, tyhmyydeksi jopa, jos se ohjaa omia valintoja itsekeskeisyydestä käsin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en ikinä kelpuuttaisi takas pettäjää, koska mulla on omanarvontunto ja osaan ajatella järjellä
Voi kuitenkin ajatella myös niin, että näkee kauemmas kuin puolisonsa. Elokuvatähti esimerkiksi on voinut kokea tietävänsä vaimonsa ongelmat paremmin kuin vaimo itse, jolloin on katsonut ymmärtävänsä tätä paremmin, vaikkeivat ongelmat ratkenneetkaan suotuisasti tällä kertaa. Ne kuitenkin olisivat voineet ratketa. Rakkaus voi parantaa, vaikka sitä ei voi koskaan etukäteen tietää parantaako se. Ap
Alkoholistinkin?
Tahallani panin aloitukseen päihdeongelmaisen parin. En tiedä mikä on päihdeongelman paranemisprosentti, mutta uskon sen olevan huomattavasti alhaisempi kuin vaikkapa rintasyövässä. Siis jopa silloin kun päihdeongelmaa hoidetaan. Toisaalta on myös niitä päihdeongelmaisia, jotka elävät elämänsä päihdeongelmaisena ja rakastavat, ja joiden puolisokin rakastaa heitä loppuun asti. Päihdeongelmainen on kuin mikä tahansa muutakin sairautta sairastava eli voihan ihmistä rakastaa hänen sairaudestaan huolimatta eikä sairaus hävitä kykyä rakastaa.
Tosin tämä on vähän sellaista ylätason periaatteellista hörhöilyä, kun en ole päihdeongelmaista rakastunut. Pata pataa rakastaa, musta silmä molemmilla. Ap
Aika paljon tuli ajatuksia tästä mieleen. Väitän että päihdeongelman tasoja on aika monia ja jos on todella aktiivinen esim. juoppo niin kyllä se kyky rakastaa vain vähenee ja itsekkyys kasvaa ja toista käytetään hyväksi (juomisen mahdollistajana).
Paraneminen riippunee aika paljon omasta motivaatiosta, riippuvuuden asteesta. En tiedä olisko sellainen sitten hyvä pari, jossa toinen selvästi motivoituneempi irtautumaan ongelmastaan, ja hänen riippuvuutensa sen tasoista, että olematta vain juomatta irtaantumista tapahtuisi aina vaan enemmän ja enemmän. Toista taas juopottelu kiinnostaisi selvästi enemmän, mutta kuitenkin pitäisi myös terveydestään huolta. Tällä ei kuitenkaan ole selvästi näkyvissä halua ns. luopua viinasta ja ko. elämäntavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en ikinä kelpuuttaisi takas pettäjää, koska mulla on omanarvontunto ja osaan ajatella järjellä
Voi kuitenkin ajatella myös niin, että näkee kauemmas kuin puolisonsa. Elokuvatähti esimerkiksi on voinut kokea tietävänsä vaimonsa ongelmat paremmin kuin vaimo itse, jolloin on katsonut ymmärtävänsä tätä paremmin, vaikkeivat ongelmat ratkenneetkaan suotuisasti tällä kertaa. Ne kuitenkin olisivat voineet ratketa. Rakkaus voi parantaa, vaikka sitä ei voi koskaan etukäteen tietää parantaako se. Ap
Alkoholistinkin?
Tahallani panin aloitukseen päihdeongelmaisen parin. En tiedä mikä on päihdeongelman paranemisprosentti, mutta uskon sen olevan huomattavasti alhaisempi kuin vaikkapa rintasyövässä. Siis jopa silloin kun päihdeongelmaa hoidetaan. Toisaalta on myös niitä päihdeongelmaisia, jotka elävät elämänsä päihdeongelmaisena ja rakastavat, ja joiden puolisokin rakastaa heitä loppuun asti. Päihdeongelmainen on kuin mikä tahansa muutakin sairautta sairastava eli voihan ihmistä rakastaa hänen sairaudestaan huolimatta eikä sairaus hävitä kykyä rakastaa.
Tosin tämä on vähän sellaista ylätason periaatteellista hörhöilyä, kun en ole päihdeongelmaista rakastunut. Pata pataa rakastaa, musta silmä molemmilla. Ap
Aika paljon tuli ajatuksia tästä mieleen. Väitän että päihdeongelman tasoja on aika monia ja jos on todella aktiivinen esim. juoppo niin kyllä se kyky rakastaa vain vähenee ja itsekkyys kasvaa ja toista käytetään hyväksi (juomisen mahdollistajana).
Paraneminen riippunee aika paljon omasta motivaatiosta, riippuvuuden asteesta. En tiedä olisko sellainen sitten hyvä pari, jossa toinen selvästi motivoituneempi irtautumaan ongelmastaan, ja hänen riippuvuutensa sen tasoista, että olematta vain juomatta irtaantumista tapahtuisi aina vaan enemmän ja enemmän. Toista taas juopottelu kiinnostaisi selvästi enemmän, mutta kuitenkin pitäisi myös terveydestään huolta. Tällä ei kuitenkaan ole selvästi näkyvissä halua ns. luopua viinasta ja ko. elämäntavasta.
Päihdeongelman paranemisesta on aika vähän tutkimustietoa eikä parisuhteen dynamiikan osalta ole paljon sen paremmin, koska kuten mainitset, niin päihdeongelman tasoja on niin paljon. Suurin osa ei ole missään hoitolaitoksissa, vaan seikkailevat perusterveydenhuollossa, kunnes kuolevat. Joten vasta silloin ehkä diagnosoidaan päihteistä johtuva kuolema ja alkoholiongelma. Tutkimusta tehtäessä tarvittaisiin se virallinen diagnoosi ja lupa tutkia.
Päihdeongelmaisia usein ajatellaan yhtnäisenä ryhmänä, mutta kuten mainitsit, sitä he eivät ole. Näkyvin ja syyllistetyin osa on muutenkin elämässään turpaansa saanutta kansanosaa, joten voidaan kysyä millä oikeudella heidät aina nostetaan varoittaviksi esimerkeiksi. Kyse on kuitenkin sairaudesta, monista asiaan vaikuttavista diagnooseista ja myös geeneistä osan kohdalla.
Koska virallinen lääketiede on osittain ulkona päihdeongelmien hoidosta, ovat tilalle astuneet ideologiset hoidot, jotka eivät perustu tutkimuksiin, vaan vertaiskokemuksiin ja guruihin. "Mahdollistaminen" on esimerkiksi tulosta tuollaisesta koulukunnasta ainakin siitä näkökulmasta, etteivät kaikki juopot todellakaan ole köyhiä miehiä, jotka elävät vaimonsa kustannuksella. Hyvin varakkaat juopot eivät tule lainkaan tavoitetuksi siinä kontekstissa, missä alkoholiongelmista puhutaan eivätkä viihdekäyttäjätkään (huumeiden siis).
Tiedämme yllättävän vähän päihdeongelman ratkaisemisesta, jos katsotaan tieteellistä, tutkimukseen perustuvaa tietoa. No, rakkaudesta tietysti huomattavasti vielä vähemmän :) Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en ikinä kelpuuttaisi takas pettäjää, koska mulla on omanarvontunto ja osaan ajatella järjellä
Voi kuitenkin ajatella myös niin, että näkee kauemmas kuin puolisonsa. Elokuvatähti esimerkiksi on voinut kokea tietävänsä vaimonsa ongelmat paremmin kuin vaimo itse, jolloin on katsonut ymmärtävänsä tätä paremmin, vaikkeivat ongelmat ratkenneetkaan suotuisasti tällä kertaa. Ne kuitenkin olisivat voineet ratketa. Rakkaus voi parantaa, vaikka sitä ei voi koskaan etukäteen tietää parantaako se. Ap
Alkoholistinkin?
Tahallani panin aloitukseen päihdeongelmaisen parin. En tiedä mikä on päihdeongelman paranemisprosentti, mutta uskon sen olevan huomattavasti alhaisempi kuin vaikkapa rintasyövässä. Siis jopa silloin kun päihdeongelmaa hoidetaan. Toisaalta on myös niitä päihdeongelmaisia, jotka elävät elämänsä päihdeongelmaisena ja rakastavat, ja joiden puolisokin rakastaa heitä loppuun asti. Päihdeongelmainen on kuin mikä tahansa muutakin sairautta sairastava eli voihan ihmistä rakastaa hänen sairaudestaan huolimatta eikä sairaus hävitä kykyä rakastaa.
Tosin tämä on vähän sellaista ylätason periaatteellista hörhöilyä, kun en ole päihdeongelmaista rakastunut. Pata pataa rakastaa, musta silmä molemmilla. Ap
Aika paljon tuli ajatuksia tästä mieleen. Väitän että päihdeongelman tasoja on aika monia ja jos on todella aktiivinen esim. juoppo niin kyllä se kyky rakastaa vain vähenee ja itsekkyys kasvaa ja toista käytetään hyväksi (juomisen mahdollistajana).
Paraneminen riippunee aika paljon omasta motivaatiosta, riippuvuuden asteesta. En tiedä olisko sellainen sitten hyvä pari, jossa toinen selvästi motivoituneempi irtautumaan ongelmastaan, ja hänen riippuvuutensa sen tasoista, että olematta vain juomatta irtaantumista tapahtuisi aina vaan enemmän ja enemmän. Toista taas juopottelu kiinnostaisi selvästi enemmän, mutta kuitenkin pitäisi myös terveydestään huolta. Tällä ei kuitenkaan ole selvästi näkyvissä halua ns. luopua viinasta ja ko. elämäntavasta.
Päihdeongelman paranemisesta on aika vähän tutkimustietoa eikä parisuhteen dynamiikan osalta ole paljon sen paremmin, koska kuten mainitset, niin päihdeongelman tasoja on niin paljon. Suurin osa ei ole missään hoitolaitoksissa, vaan seikkailevat perusterveydenhuollossa, kunnes kuolevat. Joten vasta silloin ehkä diagnosoidaan päihteistä johtuva kuolema ja alkoholiongelma. Tutkimusta tehtäessä tarvittaisiin se virallinen diagnoosi ja lupa tutkia.
Päihdeongelmaisia usein ajatellaan yhtnäisenä ryhmänä, mutta kuten mainitsit, sitä he eivät ole. Näkyvin ja syyllistetyin osa on muutenkin elämässään turpaansa saanutta kansanosaa, joten voidaan kysyä millä oikeudella heidät aina nostetaan varoittaviksi esimerkeiksi. Kyse on kuitenkin sairaudesta, monista asiaan vaikuttavista diagnooseista ja myös geeneistä osan kohdalla.
Koska virallinen lääketiede on osittain ulkona päihdeongelmien hoidosta, ovat tilalle astuneet ideologiset hoidot, jotka eivät perustu tutkimuksiin, vaan vertaiskokemuksiin ja guruihin. "Mahdollistaminen" on esimerkiksi tulosta tuollaisesta koulukunnasta ainakin siitä näkökulmasta, etteivät kaikki juopot todellakaan ole köyhiä miehiä, jotka elävät vaimonsa kustannuksella. Hyvin varakkaat juopot eivät tule lainkaan tavoitetuksi siinä kontekstissa, missä alkoholiongelmista puhutaan eivätkä viihdekäyttäjätkään (huumeiden siis).
Tiedämme yllättävän vähän päihdeongelman ratkaisemisesta, jos katsotaan tieteellistä, tutkimukseen perustuvaa tietoa. No, rakkaudesta tietysti huomattavasti vielä vähemmän :) Ap
Mahdollistajana en nyt tarkoittanu, että rahasta olisi kysymys. Vaan ehkä ennemminkin jonkinlaisesta hoidosta, on silti joku siinä vierässä "hoitamassa ja rakastamassa, pitämässä huolta" vaikka ryyppäisikin. Sitäkin mietin että voiko päihdeongelmaista oikeasti rakastaa, koska itse ainakin haluan rakkaalleni kaikista parasta ja sitten jos alan oikeasti riippuvaista rakastamaan niin kylläpä minä aika lailla sen kannalla olen että siitä alkoholista pitää luopua kokonaan. En siis itseni vuoksi vaan se toisen oman terveyden vuoksi. Nyt puhutaan sellaisesta alkoholistista ja -holismista, että elämässä on muutakin kuin ko. asia. Mutta se isona osana.
Taisi olla liian pitkä ja monimutkainen aloitus, kun ketään ei kiinnosta. Ap