Työterveyslaitos on järkyttynyt: Nykynuorten kunto ei riitä työelämään. Nuorten työntekijöiden työpäiviä pitänyt lyhentää, iäkkäämmät jaksav...

Voisin kuvitella, että yksi syy nuorten liikkumattomuuteenkin kaupunkialueilla on turvattomuuden tunne vanhemmilla, eikä lasten välttämättä anneta enää kulkea yksin tai keskenään lähipuistoon yms varsinkaan pienempinä mitä aikoinaan maaseudun lapset saivat tehdä.

Itse olen alle 30v nainen keskikokoisesta kunnasta ja muistan miten ihan pienenä me kujan lapset juoksimme edestakaisin kotikatua ja keskenämme seikkailimme lähimetsässä jopa alle 6 vuotiaina ilman vanhempia. Kouluaikoina liikkuminen vähentyi, kun uudet luokkakaverit alkoivat kiusaamaan ja tuli ahdistusta lähteä minnekkään puistoihin tai liikuntakentille, missä muut lapset haukkuivat ja tulivat ärsyttämään ja lopulta ajoivat pois. Oma koti ja tietokonepelit ja pari hyvää kaveria tuntuivat turvallisemmalta vaihtoehdolta ulkona liikkumiseen. Varsinkin kun aina kun yritti aloittaa jotain ryhmäliikunta harrastusta, siellä oli samat naamat samasta koulusta enkä niitä halunnut enää jatkaa muutaman käyntikerran jälkeen.

Eli samassa meni innostus liikkumiseen ja tuli ahdistusta ihmisten kanssa toimimisesta. Olen kyllä nyt aikuisena ihan näppärä sosiaalisissa tilanteissa eikä lapsuuden ajan pelkoa ihmisistä jäänyt paljoa, mutta ylipainoa kertyi lapsena ja lisääntyi vain ammattikoululaisena, kun oli jo vähän omaa rahaa jonka käytti kavereiden kanssa hesessä istumiseen. Sekä tieto miten löytää sopiva liikunnan muoto on jäänyt heikoksi. Käyn kävelyllä tai pyöräilemässä jos on hyvä sää keväästä syksyyn, mutta talvella en ulos lähde kovin vapaaehtoisesti.

Oma poika ei ole mitenkään liikunnallinen, mutta kun oli lapsi, oltiin paljon ulkona, käytiin metsäretkillä, kävelyillä ja lähdettiin joskus ihan vain huvin vuoksi 2 km päähän puistoon, vaikka lähempänäkin oli, vaihtelu vuoksi vain. Hän tekee työtä, jossa ollaan paljon jalkojen päällä ja pärjää hyvin. Jopa niin hyvin, että hänen kanssaan on nyt ongelma, kun olisi saamassa ylennyksen, jossa olisi enemmän toimisto- ja etätöitä. Työpaikalla nyt mietitään, olisiko hänelle korvaajaa, kun on niin hyvä sekä asiakkaiden kanssa että jaksaa. Tonen syy, miksi pojalla kunto riittää on varmasti se, että hän on luonnostaan pitänyt ns. terveellisestä ruuasta, eikä ole koskaan ollut sokerin ja makean perään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta ollut näitä koronarajoituksia, ei saanut ees kouluun mennä. Kai siinä kunto rapistuu.

Ulkona liikkuminen ei ollut Suomessa kiellettyä koranarajoitusten aikanakaan, joten keksipä parempi tekosyy laiskottelullesi.

Ei mun tuu mentyä pelkästään yksin lenkille ulos kylmään. Vaan meen salille lämpimään treenaamaan kavereiden kanssa. Tai vaikka joogaan yms

Kertoo luonteen heikkoudesta.

Mä palasin opiskelemaan ja pari huomiota. Juteltiin tuossa nuorempien kanssa kesäsuunnitelmista ja mulla on kesä töitä, osalla nuoremmista toki, mutta suurin osa aikoi pitää kesällä 3-4 viikkoa vapaata. Muhun itseeni on lamakauden lapsena iskostunut semmoinen pelko rahan loppumisesta, joten lomat on ollut monesti haave. Ei sillä hyvä, että tajuavat pitää itsestään huolta. Toinen huomio oli harjoittelussa, että en mä kehdannut vaatia vapaita tietyiksi päiviksi tai muutenkaan vaatia opiskelupäiviä (raportti pitää kirjoittaa, joka on noin 20 sivua), mutta osa pyysi ja ei sillä hyvä ettei ole tämmöisiä hännystelijöitä mitä mä. Mutta erilainen pelko muhun on iskostettu rahojen riittävyydestä mitä heihin.

Sit taas kunnosta. Mä asun urheilukentän lähellä, ja siinä on noin 300 metrin päässä isot ilmaiset ja vapaat parkkipaikat. Silti joka kerta kun muksuilla on treenejä, siinä vieressä olevat parkkipaikat täyttyy, jotka on talojen asukkaiden tai sit niitä on siinä tiellä. Tämä on mielestäni outo ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Työ työ ja työ kirjoitti:

Nykynuorilla varmaan korostuu työn mielekkyys vs. rahan tienaaminen ja miten nämä korreloivat keskenään.

Ennen ei tuollaisia mietitty niin. Tavallaan hyvä ,että ei upottaudu epämielekkääseen työhön, mutta liika nirsoilu saattaa aiheuttaa taas toimettomuuden liian pitkäksi aikaa.

Mitäköhän tilastot sanoo työttömyystukien ja sosiaalietuuksien (kuten tt tuki) nostosta, jos verrataan nuoria ikäluokassa 18-30 eri vuosikymmeninä?

Varmaan monella ennen 80-lukua syntyneillä on sellainen mielikuva, että ei niitä tukia nostelleet kun harvat (tosi sosiaalitapaukset) ja joskus ennen 80-lukua kai se oli ihan häpeänkin aihe.

Olisi kiva tietää myös miten eri vuosikymneninä korreloi matalat palkat vs. sosiaalietuudet tai työttömyys. Jonkun mielestä ei se niin kamala ole ollenkaan, jos kokopäivätyöstä ei saisi paljon enempää kun työttömyydestä ja jollekin se on koko asian ydin. Harva sinne menee vain kivojen kahvipöytäkeskustelujen takia ja harvalla on hyippukiinnostava asiantuntijatyö näköalapaikalla.

Ja paljon on paljon, eli mikä on kohtuullisesti enemmän, mitä työssäkäyvän pitäisi saada viivan alle, kun työttömän. Saisimne varmaan hyvin erilaisia vastauksia tuohon katugallupista.

En tiedä onko vain mutu tuntemusta, että nykyään ei pelätä taukoja esim. opiskelun ja työelämän välillä niin pahana, koska tuillakin jotenkin pärjää, eli nuoret käyttävät etuuksia enemmän kun aikaisemmin. Myös ehkä vanhemmat eläkeikää lähestyvät? Osa-aika tai varhaiseläkkeet kai poistettiinkin. Muistaakseni jotain sellaisia oli joskus.

Ja minkälaisia tukia oli edes saatavilla esim. 60-luvulla? Toisaalta monet näistä, jotka kehuvat, että eivät ikinä saaneet mitään tukia, ei todennäköisesti johtunut vain korkeasta työmoraalista, vaan siitä, että niitä ei ollut saatavilla tai eipä niitä edes ajateltu vaihtoetona. Sama henkilö ei olisi ehkä päässyt kehumaan samalla tavalla, jos olisi elänyt eri aikakautena.

Ja tietenkin se työllisyystilanne on vaihdellut suuresti eri vuosikymneninä. Jos sitä työtä ei saa muutaman hakukerran jälkeen, saattaa tulla pidempi työttömyystauko jo senkin takia, kun taas joskus sait sen työn mitä hait helpostikin ja eikun lampsimaan töihin.

Olen syntynyt 1968 ja yhteiskunta on muuttunut valtavasti tässä ajassa. Työmarkkinat olivat 1960-1980-luvuilla hyvinvointivaltion rakentamista. Tarvittiin terveyskeskuksia, virastoja, laitoksia, uusia korkeakouluja ja nämä nielivät työvoimaa. Rakennettiin hyviä teitä Kainuuta ja Lappia myöten. Miten ihmeessä oli varaa pitää jokainen täysjärkinen töissä ja kustantaa kaikki em.? Elimme yhtenäiskulttuurissa ja ilman EU:ta. Kilpailu oli vähäistä joka alalla kotimaan sekä ulkomaan markkinoilla. Sellu- ja paperitehtaat toivat rahaa ja niitä oli paljon. SYP ja KOP olivat kytköksissä kotimaisiin suurfirmoihin ja puuteollisuuteen. Neuvostoliiton kanssa käytiin kahdenkeskistä kauppaa, joka hyödytti meitä paljon. Mikään em.ei toimi enää nykyisin. Kansainvälinen kilpailu on muuttanut työmarkkinat peruuttomattomasti.

Ehdottomasti Suomen parasta aikaa tavalliselle kansalaiselle.

Meidän duunipaikassa eniten saikuttaa 30+ naiset. Koronan aiheuttaman etätyön päätyttyä he eivät ole sopeutuneet enää työpaikalla olemiseen. Olivat tottuneet liikaa kotona tuusailusta rahan saamiseen ja työelämä ei enää maistu. Nuoremmilla ei motivaatiota puutu ja tekevät työtä, mutta vanhemmat saikuttavat epämääräisillä syillä jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

No varmaan tämä nopea vaativa sairas yhteiskunta ja siihen päälle saasteet ja kemikaalit sairastuttamaan entisestään.

Meillä vanhemmilla saastekuormaa vuosikymmenien ajalta ja silti jaksamme edelleen normaalisti tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paitsi että mikään tilasto ei sano että vanhatkaan sukupolvet ois sitä kestäny, te vaan saitte rahaa kompensoimaan sitä kuinka myitte elämänne niin ette kehtaa valittaa paitsi kierrellen.

Nuoret ei saa enää edes rahaa elämäänsä vastaan, ette tekään ois sitä katellu.

Ja eläkkeelle alle 6-kymppisenä.

Jäin eläkkeelle 66-vuotiaana 2015, työvuosia takana 43.

Hyvin jaksoin ja tuurasin viikottain poissaolevaa 30-vuotiasta mieskollegaa. Tuuraus potutti, mutta jaksoin silti tehdä ylipitkiä päiviäkin.

Koittakaa ymmärtää tämän päivän nuoria! Siis laittakaa teille edes yhdeksi työpäiväksi 50-kiloinen reppu selkään niin tiedätte kuinka "ihanan kevyttä" työelämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vaatimukset ja työtahti kasvaneet, kilpailu työpaikoista, palkat joilla ei elä - työstä saatavat ansiot riittävät johonkin kuppaiseen vuokrakerrostalokoppiin jossa saa yöt ja päivät läpeensä kuunnella naapureitten "elämisen ääniä".  

He itse ovat juuri niitä ”naapureita”. Koska kun me puhumme jostain elämisen äänistä, emme puhu jostain mummosta joka lakaisee lattiansa, emmekä keskellä päivää leikkivistä taaperosta. Nämä menevät nimittäin kahdeksalta nukkumaan. Ei edes koliikkivauva huuda kuin muutaman kuukauden korkeintaan ja sekin on aika harvinaista, että jossain kerrostalossa on nykyisin edes vauvoja.

Nuoret eivät jaksa henkisesti, eivät fyysisesti, koska heille kaikki on ollut kevyempää. Teitä on siloteltu joka suunnasta. Jopa sen lakaisemisen hoitaa robotti-imuri. Henkisesti ei kestetä, kun sen imurin ääni kuuluu yläkerran naapurista. Muistan hyvin kun 70- luvulla autot olivat kovaäänisiä. Kun ensimmäisen kerran menisin äänieristetttyyn autoon ihmettelin kuinka vilkku kuului niin hyvin. Mutta en ollut ajatellut saati valittanut, koskaan siitä melusta. Sen oli oppinut nimittäin kestämään ja jos ei kestänyt käveli.. Nykynuori, jos menisi autoon, jossa sen sisällä olisi meluisaa itkisi heti sitä melua, koska hän ei ole oppinut siihen eikä kestä sitä siksi. Eikä myöskään kävelemistä, koska siihenkään hän ei ole oppinut.

Vaatimukset eivät ole kovat monessa paikkaa. Ihan vaan, että kävisi sen koulunsa niin, että osaa jotain ja saa paperit käteen ja siellä töissä voisi olla tuottava. Kilpailu niistä paikoista ehkä on, mutta niin se on kaikessa mihin on enemmän halukkaita kun tarjontaa.

Minulla on kokemusta teineistä. Joten tiedän mistä puhun. Huvittavaa, että suurimmissa suurkaupungeissa moni teini jaksaa jopa enemmän, koska omalla autolla liikkuminen on hankalampaa. Metroihin ja busseihin kun on aina käveltävä jonkun verran, vaikka niitä käyttäisi. Sekä meluun on pakko tottua, koska jokaisesta auton tööttäyksestä ei vaan voi menettää hermojaan. Siellä ei naapurin vessanvetäminen itketä, kun ikkunan ala kulkee autoja 24/7 ja pitää melua vuoden ympäri.

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa ymmärtää tämän päivän nuoria! Siis laittakaa teille edes yhdeksi työpäiväksi 50-kiloinen reppu selkään niin tiedätte kuinka "ihanan kevyttä" työelämä on.

Luuletko, ettei työelämässä ole yli 40 vuotiaita ja tee töitä siellä? Putkifirmassa se ei ole teini, joka ne raskaat ja vaativat työt tekee. Eikä rakennuksilla, eikä edes kouluissa. Nuori istuu kun opettaja seisoo siinä luokan edessä opettamassa.

Yksikään nuori ei kävele 50-kilon reppu selässä työelämässä ei oikeasti eikä kuvaannollisesti. Hänellä ei sellaista vastuuta ole. Monella 50-vuotiaalla taas on. Heillä on oikeasti vastuuta ja painavaa sellaista. Jonka he kantavat ja kestävät.

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen varallisuuden kasvattaminen vaaditaan, ennen kuin saa puhua rikastumisesta? Eikö se riitä, että nollasta aloittaneilla on eläkeikään mennessä ainakin puoli miljoonaa nykyrahaa omaisuutta kasassa, palkkarahoista säästettynä?

Kyllä se varallisuuden kasvattaminen onnistuu nykyäänkin, esim. minulla on n. 10 vuoden työuran jälkeen, josta puolet matalapalkkaisessa osa-aikatyössä, n. 80 0000€ säästössä ja yksi sijoituskaksio maksettuna. Mutta elänkin muuten säästeliäästi, kuten ennen oli vähän pakkokin tehdä kun ei ollut mitä ostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi suurimmalla osalla aloista hyvää kuntoa ei tarvita. Mä en ole koskaan harrastanut liikuntaa ja olen ollut läski lapsesta asti, nyt 47-vuotiaana sairaalloisen lihava. Mutta eipä tuo koodarina haittaa kun perseellään saa istua kaikki päivät. Yhtäkään sairaspoissaoloa ei ole noin 25-vuotta jatkuneella uralla.

25 vuotta ei ole yhdyssana, joten siihen ei tule viivaa.

No ei ole ihme , ettei nuori jaksa työssä. Läheisemme 20v tekee normaalia lyhyempää kevyttä toimistotyötä. Työmatkat ajaa autolla. Töiden jälkeen kyyhöttää kännykällä. Kysyn oletko käynyt lenkillä-ei jaksa . Olen 74v käyn 5 päivänä viikossa kävelylenkillä 3-5km ja välillä harrastan myös juoksua. Tiettty koronakautena olen säännöllisesti jumpannut 20-40min 2 x vk.

Ei ihme, jos nuoria masentaa ja ahdistaa.

Minä en ole enää nuori, vaan nelikymppinen.

Mutta itse ainakaan en jaksa tätä jatkuvaa epäreilua työsuhteiden ketjutusta, uusien töiden hakua, määräaikaisuuksia, jatkuvaa uuden asiantuntijuuden haltuunottoa. Samaan aikaan ne kuusikymppiset eivät osaa edes käyttää exceliä, mutta heillä on virka, joten sielläpä porskuttavat eläkkeeseen asti. Saan tehdä kolminkertaisen työmäärän ja vaatimukset osaamiselle on ihan eri tasolla kuin näillä eläkeviroissa istuvilla. En yhtään ihmettele, jos tällaisten vaatimusten ja muutosten keskellä uupuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykynuorisosta ei ole yhtään mihinkään.

Osaa ne atk hommat hyvin ja ne on paljon kiltimpiä ja rauhallisempiä kuin aikaisemmat nuoret.

Nuoriso osaa käyttää somea ja puhelin äppejä, mutta en olisi ollenkaan varma että he olisivat sen parempia ict- tai peli-kehittäjiä kuin edelliset sukupolvet.

Jep. Jo pelkästään tiedosto-sana saa nuoren raapimaan päätään. Olen törmännyt sellaiseenkin, ettei nuori osaa hakea ylipäätään tietoa netistä. Käyttävät puhelimessa vain jotain sovelluksia, eikä niihin sinänsä mitään osaamista tarvita. Tämä alkaa olla oikeasti aika pelottavaa. Tulevaisuus on nimittäin näiden nuorten käsissä. Joille kaikki on annettu valmiina. Moni ei osaa edes perunoita kuoria.

Jos tuleva sukupolvi on liian heikkoa normaaliin työelämään, ei kovin hyvältä näytä.

En tiedä missä näitä uusavuttomia kasvaa. Kuulostaa ihan vieraalta tällaiset kuvailut ettei ymmärretä edes sanaa "tiedosto". Minä, sisarukseni ja serkkuni kyllä osataan hyvät atk-taidot. Olen luullut että niin muutkin nuoret. Atk-tuntien "sähköpostiharjoitukset" tuntuivat naurettavilta, mutta jos oikeasti monien nuorien atk-taso on tuota ettei osaa laittaa sähköpostiin edes liitettä, niin...

Mitä ihmettä ikätoverini ja nuoriso oikein tekee elämällään?

(Itse teen eläintenhoitajana fyysisiä töitä nyt lukion jälkeen työssäoppimisena. Ja olen innokkaampi ja parempi laittamaan ruokaa kuin vanhempani. Näin esimerkiksi)

N20

Esimerkki teollisuuden alan työstä.

-Vanhempien työntekijöiden aikana samaa työtehtävää on ollut hoitamassa kolmesta neljään henkilöä.

-Iän myötä tulleiden fyysisten rajoitteiden takia raskaimmat työtehtävät on siirretty nuoremmalle henkilöstölle, siis niille kenellä ei (vielä) ole rajoitteita.

-Työtahti on ollut maltillinen ja palkkataso on mielestäni vähintäänkin erittäin hyvä, noin 4500€/kk. Eläkkeelle on jääty 60-63 vuotiaana.

-Nykyään uudet työntekijät tulevat taloon, jossa ennen kolmelle-neljälle hengelle kohdistetut työtehtävät hoidetaan kahden hengen voimin. Työnkuvaan on vuosien saatossa tullut niin paljon muutoksia, että ei oikeastaan voi enää verrata "vanhoihin hyviin aikoihin". Työnkuva on viimeisen kymmenen vuoden aikana laajentunut niin paljon, että henkilöstöä tarvittaisiin vähintään yhtä paljon mitä oli "ennen vanhaan". 

-Vanhempien työntekijöiden rajoitteiden vuoksi raskaimmat työtehtävät siirretään nuoremmille.

-Työtahti on kova. Nykyään tietotekniikka mahdollistaa töiden reaaliaikaisen seurannan. Pomot seuraa koneelta tilannetta ja tulevat painostamaan mikäli työ ei etene riittävän nopeasti.

-Raskas vuorotyö, joka viikko pyydetään jäämään tekemään ylitöitä, lähtöpalkka noin 9€/tunti. Eläkkeelle pääsee vähän ennen kun täyttää 70 vuotta, jos pääsee.

Minä en ihmettele jos nykynuoret ei jaksa. Henkinen paine on kova eikä fyysisestikään pääse helpolla.

Nykynuorilta ei vaadita mitään se on suurin ongelma ,vanhemmat ei vaadi kotitöitä, eikä että pitäisi osata ededs peruskäytöstavat esim kiitos ja anteeksi ovat aika vaikeita monille, vanhemmat kavereita lapsilleen muttei osata olla vanhempia ja aikuisia. Harva aikuinenkaan osaa käyttäytyä jos joku "kehtaa" opastaa,neuvoa tai moittia lasta niin vanhemmat on heti raivoissaan, nuorta pitäisi jatkuvasti kehua ja olla positiivinen, palautetta eikä kritiikkiä saa antaa muuten nuori "hajoo".

Sain oivalluksen korona-aikana, kun jäin työttömäksi ja muutin maalle vaarin luokse.
Vaari oli ollut leikkauksessa ja tarvitsi apua toipilasaikana.
No, jämähdin sitten sinne "keskelle ei mitään" vähän pidemmäksi aikaa.
Vaarille toipilasajan toimettomuus oli tervanjuontia ja turhauduttavaa. Kun hän parani, hän alkoi puuhailla kaikkea. Hänen ystävänsäkin olivat puuhamiehiä.
Vaari tarinoi nuoruudestaan, kuinka hän jo 6 vanhana, teki talon töitä ja 14 vanhana teki metsätöitä. Lapset opetettiin työhön jo alle kouluikäisenä.
Oivalsin, että vaarin ikäluokka siis opetettiin työntekoon jo lapsesta. Sitten kun ei ollutkaan mitään puuhaa, niin vaarilta meinasi pää hajota.
Heillä siis aivotoiminta oli muokattu lapsesta asti siihen, että joutenolo ahdistaa ja jatkuva puuhailu ja työ on ihanneolotila.
Nykynuoren aivot on opetettu siihen, että joutenolo on normaali olotila ja puuhastelu on stressaavaa.
tarkoitan tässä vaarin tapauksessa lähinnä ruumiillista työtä: nikkarointia, rakentamista, lumenluontia, kasvimaan hoitoa, marjastusta...

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa ymmärtää tämän päivän nuoria! Siis laittakaa teille edes yhdeksi työpäiväksi 50-kiloinen reppu selkään niin tiedätte kuinka "ihanan kevyttä" työelämä on.

Ylipaino on nuorten (ja vanhempiensa) omien valintojen tuottama tulos.