Työterveyslaitos on järkyttynyt: Nykynuorten kunto ei riitä työelämään. Nuorten työntekijöiden työpäiviä pitänyt lyhentää, iäkkäämmät jaksav...

Nuorilla on isommat suunnitelmat kuin töissä käyminen vanhempien tapaan. He pelastavat koko maapallon nukkumalla keskellä ajotietä.

Vierailija kirjoitti:

Monipuolisuus olisi nuorena tärkeintä, ei erikoistuminen. Voimaharjoittelu myös taitolajeissa olisi tosi tärkeää myöhempää elämää ja myös vammojen ehkäisyä varten. Voimistelujoukkueista on jatkuvasti tyttöjä "sivussa", koska joku paikka on vammautunut (tyypillisesti kantapää, nilkka, polvi, lonkka, selkä). Näistä kilpaurhelijoista ei tule terveitä tuottavia aikuisia...

Kilpaurheilu ei olekaan sitä, mihin lapsia ja nuoria tulisi kannustaa. Vaikka voimistelijatytöillä olisi enemmän voimaharjoittelua, loukkaantumisia tulisi silti. Eivät ne liikkeet (ainakaan omasta mielestäni) ole ihmisille välttämättömiä. Vaikka joku pystyisi tekemään sata volttia peräjälkeen, se ei tarkoita, että meidän kuuluisi tehdä sellaista. 

Loukkaantumisia tulee kaikissa lajeissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyy todennäköisesti stressin ja ahdistuneisuuden räjähdysmäiseen lisääntymiseen nuorten keskuudessa.

Nämä syövän merkittävästi jaksamista.

Liittyy, mutta syy-seuraussuhde on päinvastoin kuin kuvittelet. Huono kunto heikentää stressinsietokykyä ja resilienssiä, ja liikunta taas auttaa pitämään ahdistuksen kurissa.

Ihan kuin yrittäisit väittää, ettei urheilijoilla olisi koskaan ahdistusta, masennusta tai muitakaan ongelmia. 

Jälleen kerran, liikkuminen riittää, ei kaikkien tarvitse olla fitnesshulluja nollarasvaprosentin tavoittelijoita ollakseen ns. "normaali".  Kyllä tuolla näkee nuoria ulkoilemassa monenlaisien harrastusten parissa, ja se riittää normaaliin liikkumiseen ihan hyvin. Olisikohan tässä vain kyseessä sellainen tilastoharha, että noita suosituksia nostetaan koko ajan ylemmäs ja ylemmäs, koska hikifriikit valtaavat tutkimuslaitokset?

Työ työ ja työ kirjoitti:

Nykynuorilla varmaan korostuu työn mielekkyys vs. rahan tienaaminen ja miten nämä korreloivat keskenään.

Ennen ei tuollaisia mietitty niin. Tavallaan hyvä ,että ei upottaudu epämielekkääseen työhön, mutta liika nirsoilu saattaa aiheuttaa taas toimettomuuden liian pitkäksi aikaa.

Mitäköhän tilastot sanoo työttömyystukien ja sosiaalietuuksien (kuten tt tuki) nostosta, jos verrataan nuoria ikäluokassa 18-30 eri vuosikymmeninä?

Varmaan monella ennen 80-lukua syntyneillä on sellainen mielikuva, että ei niitä tukia nostelleet kun harvat (tosi sosiaalitapaukset) ja joskus ennen 80-lukua kai se oli ihan häpeänkin aihe.

Olisi kiva tietää myös miten eri vuosikymneninä korreloi matalat palkat vs. sosiaalietuudet tai työttömyys. Jonkun mielestä ei se niin kamala ole ollenkaan, jos kokopäivätyöstä ei saisi paljon enempää kun työttömyydestä ja jollekin se on koko asian ydin. Harva sinne menee vain kivojen kahvipöytäkeskustelujen takia ja harvalla on hyippukiinnostava asiantuntijatyö näköalapaikalla.

Ja paljon on paljon, eli mikä on kohtuullisesti enemmän, mitä työssäkäyvän pitäisi saada viivan alle, kun työttömän. Saisimne varmaan hyvin erilaisia vastauksia tuohon katugallupista.

En tiedä onko vain mutu tuntemusta, että nykyään ei pelätä taukoja esim. opiskelun ja työelämän välillä niin pahana, koska tuillakin jotenkin pärjää, eli nuoret käyttävät etuuksia enemmän kun aikaisemmin. Myös ehkä vanhemmat eläkeikää lähestyvät? Osa-aika tai varhaiseläkkeet kai poistettiinkin. Muistaakseni jotain sellaisia oli joskus.

Ja minkälaisia tukia oli edes saatavilla esim. 60-luvulla? Toisaalta monet näistä, jotka kehuvat, että eivät ikinä saaneet mitään tukia, ei todennäköisesti johtunut vain korkeasta työmoraalista, vaan siitä, että niitä ei ollut saatavilla tai eipä niitä edes ajateltu vaihtoetona. Sama henkilö ei olisi ehkä päässyt kehumaan samalla tavalla, jos olisi elänyt eri aikakautena.

Ja tietenkin se työllisyystilanne on vaihdellut suuresti eri vuosikymneninä. Jos sitä työtä ei saa muutaman hakukerran jälkeen, saattaa tulla pidempi työttömyystauko jo senkin takia, kun taas joskus sait sen työn mitä hait helpostikin ja eikun lampsimaan töihin.

Olen syntynyt 1968 ja yhteiskunta on muuttunut valtavasti tässä ajassa. Työmarkkinat olivat 1960-1980-luvuilla hyvinvointivaltion rakentamista. Tarvittiin terveyskeskuksia, virastoja, laitoksia, uusia korkeakouluja ja nämä nielivät työvoimaa. Rakennettiin hyviä teitä Kainuuta ja Lappia myöten. Miten ihmeessä oli varaa pitää jokainen täysjärkinen töissä ja kustantaa kaikki em.? Elimme yhtenäiskulttuurissa ja ilman EU:ta. Kilpailu oli vähäistä joka alalla kotimaan sekä ulkomaan markkinoilla. Sellu- ja paperitehtaat toivat rahaa ja niitä oli paljon. SYP ja KOP olivat kytköksissä kotimaisiin suurfirmoihin ja puuteollisuuteen. Neuvostoliiton kanssa käytiin kahdenkeskistä kauppaa, joka hyödytti meitä paljon. Mikään em.ei toimi enää nykyisin. Kansainvälinen kilpailu on muuttanut työmarkkinat peruuttomattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kommentti. Nuorten urheilusta on tullut liian tavoitteellista ja vakamielistä. Siksi moni lopettaakin teini-iässä kokonaan. Tutkimustenkin mukaan nuoret itse kaipaisivat rentoa höntsäliikuntaa, mutta se ei taas kiinnosta seuroja, koska raha ei pyöri höntsäilyssä. Ja samaan aikaa arki- ja hyötyliikunta on jäänyt tosi vähiin, joka paikkaan liikutaan autolla ja pihapelit on vaihtuneet älylaitteilla roikkumiseen. Ei niitä syitä paljon sen pidemmältä tähän tilanteeseen tarvitse kaivella. Tekniikka on hyvä renki, mutta on päässyt meillä isännän asemaan ja se näkyy laskevina kuntokäyrinä ihan vauvasta vaariin. 

Mikä. h*lvetti. Estää niitä nuoria kokoontumasta keskenään höntsäilemään kuten ennen tehtiin? Viesteillä voitaisiin koota porukka kasaan, ennen jouduttiin soittelemaan kaverit läpi lankapuhelimella. 

Vierailija kirjoitti:

No mikä idea on työskennellä hiki hatussa kun käteen jää se sama nolla-arpa mikä sulla oli ennen työskenteleyä, paitsi että nyt menetit korvaamatonta elinaikaa ja energiaa jonkun muun rikastuttamiseksi? Et sä työllä tässä maassa pysty enää kirveelläkään rikastumaan, etkä sä duunaripalkalla omakotitaloa tule saamaan toisin kuin joskus 50 vuotta sitten.

Joten, jos ainut asia mikä muuttuu elämässä ahkeran työskentelyn seuraamuksena on se että ehkä pääset yhdelle lomamatkalle kerran kahdessa vuodessa jatkuvaa väsymystä ja vitutusta vastaan niin oliko nyt hirveän värttiä? Samassa paskaluukussa joudut asumaan vuokralla kuin ennen ahertamista.

Ei tässä maassa ole koskaan rikastuttu normaalilla palkkatyöllä (eikä mielestäni pitäisikään, ajatushan on absurdi), päinvastoin ihmisten elintaso on noussut koko ajan. 

Nuorten pitää jaksaa... jaksaa ja jaksaa... Muuta en kuule. Ennen päästin töihin vain menemällä ilman mitään vaatimuksia tai koulutuksia. Nykyään pitää suorittaa yliopisto ennätysajassa, käydä töissä samalla ja jos onnekas niin ehkä saa sen alipalkatun työpaikan. Mistä muuten menee valtavaosa veroihin elättämään laiskoja eläkeläisiä.

Onpas heikkoa pullamössöporukkaa. Mä aloitin työt sikalassa 6-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Onpas heikkoa pullamössöporukkaa. Mä aloitin työt sikalassa 6-vuotiaana.

Siementäjänä?

Vierailija kirjoitti:

Paitsi että mikään tilasto ei sano että vanhatkaan sukupolvet ois sitä kestäny, te vaan saitte rahaa kompensoimaan sitä kuinka myitte elämänne niin ette kehtaa valittaa paitsi kierrellen.

Nuoret ei saa enää edes rahaa elämäänsä vastaan, ette tekään ois sitä katellu.

PASKAA. Meidät viisikymppiset on irtisanottu ja meidän töitä tekee nykyää väh keskituloiset parikymppiset.

Pari vuotta ollut näitä koronarajoituksia, ei saanut ees kouluun mennä. Kai siinä kunto rapistuu.

Omalta osaltani voin kertoa, että resepti on hyvin yksinkertainen. Ei oteta huostaan silloin kun pitäisi vaikka kotona on tuhat eri ongelmaa. Sitten, kun olet sen ikäinen, että voit muuttaa kotoa omilleen ja olisi mahdollisuus alkaa käsitellä kaikkea tapahtunutta, et saa apua vaan joudut vaatimalla vaatimaan ja roikkumaan jonoissa. Sitten pääset aloittamaan terapian. Jee. Tai sitten ei. Aina kehotetaan hakemaan apua mutta se ei sitten saisi vaikuttaa mihinkään. Itse halusin opiskella samalla kun oli terapiaprosessi päällä mutta se oli suuri virhe, koska opinnot eivät edenneet suunnitellusti, mistä seurasi ongelmia Kelan kanssa. Itselleni ne vähäisetkin opinnot olivat terapeuttisia koska silloin sai muuta ajateltavaa ja pysyi jotenkin normaalissa arjessa kiinni, mutta Kela ei enää myöntänyt opintotukea, koska opinnot eivät edenneet tavallista tahtia. Hirveän tappelun jälkeen sain kuntoutusrahan. Kolmeksi kuukaudeksi. Sitten odotin päätöstä kuukauden ja sain taas kolmeksi kuukaudeksi. Sitten hylättiin, valitettiin jne. Sellaista aikaa että saisin käydä terapiassa ja opiskella ei ole vaan rustaan Kelan hakemusta tai valitusta vähän väliä ja stressaan.

Summa summarum yhteiskunta kääntää selkänsä, ei anna apua ja kaikesta pitää tapella eikä mikään mitä teet kelpaa. Se mitä minulle tapahtui ei ole minun syytäni ja olen tehnyt voitavani käsitelläkseni asiat ja mennäkseni elämässä eteenpäin mutta jatkuva vaatiminen ja tappelu asioista saa välillä ajattelemaan, että vika on minussa. Olen kyllästynyt siihen että jo valmiiksi vaikeasta elämästäni tehdään vaikeampaa kun yritän päästä vaikeuksistani eteenpäin. Jossain vaiheessa alkaa tuntua, että on olemassa raja sille että en enää jaksa ollenkaan vaan annan olla. En ole enää ollenkaan varma, kumpi on pahempi kaikki traumani vai se kaikki mitä niiden käsittely on vaatinut jo tähän mennessä.

Ai fyysisestä kunnostako kaikki on nyt niin kiinni?

Miten ne keskivartalolihavat ja puuskuttavat verenpainetautiset mammat ja sedät sitten kykenee töihin, joita tässä maassa kyllä riittää?

Luulenpa, että jaksavat koska heillä on lapsuudessa ja nuoruudessa ollut vielä jonkinlainen yhteisöllisyyden kokemus ja sosiaalisia kontakteja tosielämässä, ilman kaikkea somepaskaa, muunmuassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kommentti. Nuorten urheilusta on tullut liian tavoitteellista ja vakamielistä. Siksi moni lopettaakin teini-iässä kokonaan. Tutkimustenkin mukaan nuoret itse kaipaisivat rentoa höntsäliikuntaa, mutta se ei taas kiinnosta seuroja, koska raha ei pyöri höntsäilyssä. Ja samaan aikaa arki- ja hyötyliikunta on jäänyt tosi vähiin, joka paikkaan liikutaan autolla ja pihapelit on vaihtuneet älylaitteilla roikkumiseen. Ei niitä syitä paljon sen pidemmältä tähän tilanteeseen tarvitse kaivella. Tekniikka on hyvä renki, mutta on päässyt meillä isännän asemaan ja se näkyy laskevina kuntokäyrinä ihan vauvasta vaariin. 

Mikä. h*lvetti. Estää niitä nuoria kokoontumasta keskenään höntsäilemään kuten ennen tehtiin? Viesteillä voitaisiin koota porukka kasaan, ennen jouduttiin soittelemaan kaverit läpi lankapuhelimella. 

No jos nyt mietitään vaikka noita teinejä, jotka on ehkä jo ohittaneet sen varsinaisen pihapeli-iän, niin ongelma on varmaan siinä, ettei mihinkään liikuntatilaan tai edes kunnon ulkokentille enää tahdo päästä ilman, että olen mukana kaupungin vuoroarpajaisissa. Ja niissä ne ajat menee urheiluseuroille. Esimerkiksi itse asun alueella, jossa on tarjolla useampi koulun liikuntasali ja yksi tekonurmikenttä. Ne kaikki on aikataulutettu täyteen urheiluseurojen treenejä. No, talvella tekonurmella on luistelukenttä ja silloin kyllä näkee teinejäkin ulkoilemassa. 

Mutta esimerkiksi frisbeegolfin suosio on ollut viime vuosina ihan huimassa kasvussa. Siinä hyvä esimerkki lajista, joka ei vaadi isoa aloitusinvestointia, seuran jäsenyyttä tai tiukkiin aikatauluihin sitoutumista. Ja se sitten näkyy siinä, että radat ovat tätä nykyä pullollaan eri ikäisiä harrastajia, jotka kaikki tekevät sen oman tason mukaan ja nauttivat siitä. Sanoisin, että lisää tällaista, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Ai fyysisestä kunnostako kaikki on nyt niin kiinni?

Miten ne keskivartalolihavat ja puuskuttavat verenpainetautiset mammat ja sedät sitten kykenee töihin, joita tässä maassa kyllä riittää?

Luulenpa, että jaksavat koska heillä on lapsuudessa ja nuoruudessa ollut vielä jonkinlainen yhteisöllisyyden kokemus ja sosiaalisia kontakteja tosielämässä, ilman kaikkea somepaskaa, muunmuassa.

Sosialismista se lähtee.

Työväenkultuuria.

Se on kadonnut tässä kapitalismi hässäkässä.

Nuoret ne vaan jauhaa perustulosta ja kannabiksista. Kaikki nämä ovat liberaalia markkinataloutta.

Sosialismissa oli kollektiivinen työpakko kuten kolhoosit ja päihteiden käyttöä ei suvaittu. Viinaakin katsottiin pahasti ja koettiin että yhden känni on muille krapulapäivänä isompi työtaakka.

Punainen aate teki meistä rautaa. Amerikan tie on vapaus ja haureus.

Ennen oltiin kärsivällisempiä; muutto omilleen, kun on säästetty (huonosti palkatuista, hirmupomojen hallitsemista) kesätöistä rahat. Hyötyliikuttiin. Syötiin kotiruokaa. Opiskeltiin. Omaan kotiin muuttaessa, sinne juoppolähiön pikkuasuntoon kalusteet kierrätyksestä ja sukulaisilta. Nykyään pitää autolla päästä tai woltata ravintolaruokaa. Mikään ei riitä. Ekaan kämppään designkalusteet ym.

Ei ihme että tulee tyhjä olo, kun kaikki on valmiiksi pureskeltua.

Järkeväähän se on tehdä vähemmän töitä. Miksi rehkiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä idea on työskennellä hiki hatussa kun käteen jää se sama nolla-arpa mikä sulla oli ennen työskenteleyä, paitsi että nyt menetit korvaamatonta elinaikaa ja energiaa jonkun muun rikastuttamiseksi? Et sä työllä tässä maassa pysty enää kirveelläkään rikastumaan, etkä sä duunaripalkalla omakotitaloa tule saamaan toisin kuin joskus 50 vuotta sitten.

Joten, jos ainut asia mikä muuttuu elämässä ahkeran työskentelyn seuraamuksena on se että ehkä pääset yhdelle lomamatkalle kerran kahdessa vuodessa jatkuvaa väsymystä ja vitutusta vastaan niin oliko nyt hirveän värttiä? Samassa paskaluukussa joudut asumaan vuokralla kuin ennen ahertamista.

Ei tässä maassa ole koskaan rikastuttu normaalilla palkkatyöllä (eikä mielestäni pitäisikään, ajatushan on absurdi), päinvastoin ihmisten elintaso on noussut koko ajan. 

Minkälainen varallisuuden kasvattaminen vaaditaan, ennen kuin saa puhua rikastumisesta? Eikö se riitä, että nollasta aloittaneilla on eläkeikään mennessä ainakin puoli miljoonaa nykyrahaa omaisuutta kasassa, palkkarahoista säästettynä?

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta ollut näitä koronarajoituksia, ei saanut ees kouluun mennä. Kai siinä kunto rapistuu.

Ulkona liikkuminen ei ollut Suomessa kiellettyä koranarajoitusten aikanakaan, joten keksipä parempi tekosyy laiskottelullesi.