Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmuus ei ollut raskasta, päinvastoin
25.04.2022 |
Hesarin jutussa väitettiin, että vanhemmuus on raskasta, jos ei ole tukiverkostoja. Itse ajattelen, että syyt ovat muualla perustuen mutuun. Pikkulapsiaika oli elämäni ihaninta aikaa, tuntui, että jaksoin mitä tahansa eikä meillä ollut lastenhoitajia. Siksi, että halusin itse olla lapseni kanssa ja vanhempani asuivat todella kaukana. Miehen vanhemmilla taas oli sellaisia ongelmia, ettei heille voinut lasta valvomatta jättää, joten emme käyttäneet lastenhoitoapua.
Ensinnäkin merkitystä on parisuhteen laadulla. Jos suhde on hyvä, sujuu lastenhoito yhdessä ja yhteistuumin. Toinen merkittävä asia on se, että jäin kotiäidiksi useiksi vuosiksi. Kolmas tekijä on taloudellinen tilanne eli kun ei ole rahahuolia, on elämä helpompaa. Neljäs tekijä on helppo lapsi/lapset, joilla ei ole ylivilkkautta tai muita diagnooseja. Viides tekijä on tuttavapiiri, jonka kanssa voi viettää vapaa-aikaa yhdessä lasten kanssa.
Kommentit (88)
Isoäitini synnytti ja kasvatti 11 lasta. Nykynäkökulmasta katsoen puutteellisissa oloissa.
Hän teki todella kovasti töitä, tietysti myös isoisäni.
Noin ison lapsimäärän kanssa ei olisi selvinnyt, jos olisi ollut heikko. Isoäidin avaimet pärjäämiseen olivat:
- Rautainen kuri, äitiä ja isää totellaan joka asiassa, tai ruumiillinen rangaistus tulee heti.
- Lapset tekevät kaikkea mahdollista niin nuorena kuin pystyvät, niin paljon kuin jaksavat.
- Lastenhoitoon käytetään minimimäärä aikaa ja energiaa, kunhan hengissä pysyvät. Lapset hoitavat toinen toisensa ja esim. pyykit, ruoanlaiton, ja ovat avuksi navetassa, tallissa, pellolla ja metsässä. Kukaan ei laiskottele, kaikki tekevät koko ajan jotakin hyödyllistä.
- Kotoa ei lähdetä mihinkään, joka päivä on työpäivä, talous hoidetaan tarkasti, mölyt pidetään mahassa, vain välttämättömin ostetaan valmiina, muut tehdään tai tuotetaan itse.
- Tarvittaessa pyydetään apua sukulaisilta, omalta äidiltä, anopilta, miehen veljien vaimoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[qumote=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan se koko jutun pointti tuli ap:lta jo ihan aloituksessa. Hänellä ei ollut rahahuolia, vaan taloudellinen tilanne oli hyvä. Itse ainakin koin pikkulapsivuosina kaikkein raskaimmaksi sen, että kun ei ollut mitään tukiverkkoa, niin kun lähdin ostamaan kengät itselleni, piti ottaa kaikki lapset mukaan. Tai kun oli pakko mennä kauppaan, kun oli itse vatsataudissa, niin oli otettava kaikki lapset mukaan. Kun unohtui se maito kauppaan, ei kun kaikki lapset talvella toppavaatteisiin ja mukaan. Roskapussi piti viedä juosten, kun lapset nukkuivat. Kyllä olisi helpottanut, jos olisi saanut joskus vaikka tunnin vapaata.
Mutta miten ennen on ollut helpompaa kuin nykyään? Ja se, ettei osaa ennakoida asioita ja on hajamielinen? Onhan tässä sanottu jo että toiset ottaa samat asiat raskaammin kuin toiset.
Olitko yh? Silloin ymmärrän yskän.
Ennen riitti että suunnilleen kaikki lapset pysyi hengissä.
Laittoi jotain ruokaa ja suunnilleen vaatetti.
Sitten oli jo ”hyvä äiti”.
No mikäs nyt riittää? Ennen sentään lapset kasvatettiinkin. Nykyään piltit pyörittää vanhempiaan menne tullen ja ympäristökin kärsii. Mihin nykyvanhemman aika sitten kuluu, kun kaikki normaali (ruoka, peseytyminen&puhtaus jne.) hoito on PALJON helpompaa. Kuka määrittää "hyvän äidin" ja mitä se sinusta on?
Ennen niitä lapsia ei todellakaan kasvatettu. Lapset komennettiin ulos häiritsemästä aikuisia. Vauvakin sinne vaan muiden lasten vahdittavaksi. Siellä ulkona lapset kasvattivat toisiaan.
Sitten kun saivat tulla sisälle, piti olla hiljaa ja näkymättömiä. Tyttöjen piti tehdä paljon kotitöitä, mutta ei sekään kasvattamista ole että komentaa lapset töihin.
Nykyvanhemmat sentään ovat kiinnostuneita lastensa asioista ja tekevät paljon yhdessä heidän kanssaan. Ulkopuolisesta se voi näyttää siltä, että lapsi pyörittää koko perhettä, mutta oikeasti se on opettamista ja kasvattamista.
Kasvattaminen vaatii yhteyttä lapseen ja sitä että ollaan samassa tilassa. Se ei toteudu jos lapset juoksevat pitkin maita ja mantuja ja vanhemmat tekevätkin omia juttujaan.
Ei ole kasvattamista laitta lapset hommiin? Onhan ja juuri sitä kasvattamista mitä tarvitaan nykyäänkin. Lapselta voi odottaa asioita ja ikätason mukaista vastuunottoa. Mä pidän ihan lässynlässynä tota koetaan samassa tilassa jne. Ei ihme et on teinejä jotka ei osaa es ruokaa laittaa ku passataan valmiiksi ja kasvatus on sitä että ollaa henkisesti zen yhdessä......
Vierailija kirjoitti:
Isoäitini synnytti ja kasvatti 11 lasta. Nykynäkökulmasta katsoen puutteellisissa oloissa.
Hän teki todella kovasti töitä, tietysti myös isoisäni.
Noin ison lapsimäärän kanssa ei olisi selvinnyt, jos olisi ollut heikko. Isoäidin avaimet pärjäämiseen olivat:
- Rautainen kuri, äitiä ja isää totellaan joka asiassa, tai ruumiillinen rangaistus tulee heti.
- Lapset tekevät kaikkea mahdollista niin nuorena kuin pystyvät, niin paljon kuin jaksavat.
- Lastenhoitoon käytetään minimimäärä aikaa ja energiaa, kunhan hengissä pysyvät. Lapset hoitavat toinen toisensa ja esim. pyykit, ruoanlaiton, ja ovat avuksi navetassa, tallissa, pellolla ja metsässä. Kukaan ei laiskottele, kaikki tekevät koko ajan jotakin hyödyllistä.
- Kotoa ei lähdetä mihinkään, joka päivä on työpäivä, talous hoidetaan tarkasti, mölyt pidetään mahassa, vain välttämättömin ostetaan valmiina, muut tehdään tai tuotetaan itse.
- Tarvittaessa pyydetään apua sukulaisilta, omalta äidiltä, anopilta, miehen veljien vaimoilta.
Varsinaista unelmaelämää. Ei ihme että suurin osa boomereista teki vain pari lasta vaikka itse olivat monilapsisista perheistä.
Joillakin sujuu hienosti joo. On varaa jäädä kotiäidiksi, on hyvä parisuhde, tukiverkkoja ja terveet lapset. Oma terveyskin kunnossa. Mutta entä sitten kun elämä yllättää ja pa...ka lentää tuulettimeen. Se hyväpalkkainen ja maailman uskollisin aviomies rakastuu naapurin Pirkkoon koska huomaa tämän olevan kaksoisliekki ja sielunkumppani. Hoitoavuksi kaavailtu isovanhempi sairastuu syöpään ja huomaat olevasi hänen tukenaan vauvanhoidon ohella. Tai kun itse sairastut vakavaan synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja elämäsi onnellisimmaksi kuvittelemastasi ajasta tulee maanpäällinen helv...tti. Vauvalla todetaan refluksi ja liuta allergioita ja huomaat ettet ole nukkunut kunnolla neljään vuoteen. Tai kaikki nämä skenaariot toteutuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa on puhuttu äitiydestä eri aikakausina. Olen itse syntynyt vuonna 1994. Jotain vanhempamme ovat tehneet väärin, kun puolet sukupolvesta juoksee terapiassa puimassa erityisesti lapsuuttaan. Olemme ystävien kanssa puhuneet siitä, että kotona ei saanut koskaan keskustella, eikä äiti leikkinyt saati huomioinut. Kulissit oli pidettävä pystyssä. Äitini väittää, että kaikkien lasten kanssa on ollut helppoa. Muistan kyllä, kun siskoni syntyi v. 2000, oli äitini aivan loppu.
Vierailija kirjoitti:
Uskon että olet poikkeus. Tuntemani tukiverkottomat lapsiperheet ovat kyllä sitä mieltä, että arki on rankkaa. Samaa mieltä olen itsekin, vaikka on todella hyvä parisuhde. Toki on yksilöllistä, kaikille ei esim monen vuoden kotiäitiys sovi tai siihen ei edes ole mahdollisuuksia.
Suuri vaikutus on myös sillä kuinka monta lasta on. Yhden kanssa on vielä suht helppoa. Montako sinulla ap on?
Ei meillä ollut tukiverkkoja kun lapset oli pieniä. Minä opiskelin ja tein sitten vuorotyötä. Kyllä me vielä ihan täyspäistä sakkia ollaan. Meillä on kolme.
Lasten kanssa on helppoa, jos perusasiat ovat kunnossa, arki, parisuhde-, työ- ja raha-asiat ovat kunnossa. Oikeinkin helppoa.
Meillä oli sekä helppoa että vaikeaa. Esikoisen kanssa vaikeaa, kuopuksen kanssa helppoa.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Esikoisen kanssa oli seuraavia huolia:
- Vaikea imetys
- Muutto omakotitaloon (+remontti)
- Taloushuolia
- Työhuolia
- Autohuolia
- Ei tukiverkkoja, ei tuttuja lapsiperheitä, ei ketään neuvomassa, tukemassa, auttamassa. Kaikki piti opetella, tehdä ja ymmärtää itse - kantapään kautta. Aina lapsen hoidosta omakotitalon remonttiin.
Kuopuksen kanssa elämä oli helpompaa:
- Vauva-aika ja imetys sujuivat hienosti
- Koti oli jo kunnossa
- Taloustilanne oli paljon parempi
- Työtilanne parempi
- Auto oli saatu vaihdettua parempaan
- Tukiverkkoja oli jo muodostunut, elämän- ja arjenhallinnasta oli kokemusta.
Ennen kaikkea oli jo kokemusta pärjäämisestä > resilienssiä. Lisäksi parisuhde oli entistä vahvemmalla pohjalla.