Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmuus ei ollut raskasta, päinvastoin
25.04.2022 |
Hesarin jutussa väitettiin, että vanhemmuus on raskasta, jos ei ole tukiverkostoja. Itse ajattelen, että syyt ovat muualla perustuen mutuun. Pikkulapsiaika oli elämäni ihaninta aikaa, tuntui, että jaksoin mitä tahansa eikä meillä ollut lastenhoitajia. Siksi, että halusin itse olla lapseni kanssa ja vanhempani asuivat todella kaukana. Miehen vanhemmilla taas oli sellaisia ongelmia, ettei heille voinut lasta valvomatta jättää, joten emme käyttäneet lastenhoitoapua.
Ensinnäkin merkitystä on parisuhteen laadulla. Jos suhde on hyvä, sujuu lastenhoito yhdessä ja yhteistuumin. Toinen merkittävä asia on se, että jäin kotiäidiksi useiksi vuosiksi. Kolmas tekijä on taloudellinen tilanne eli kun ei ole rahahuolia, on elämä helpompaa. Neljäs tekijä on helppo lapsi/lapset, joilla ei ole ylivilkkautta tai muita diagnooseja. Viides tekijä on tuttavapiiri, jonka kanssa voi viettää vapaa-aikaa yhdessä lasten kanssa.
Kommentit (88)
En tiedä kauanko on kannustettu lapsentahtiseen imetykseen, mutta imetyskin tosiaan voi olla osalle rankkaa (ja sitovaa) erilaisten haasteiden vuoksi. Joskus aiemmin on imetetty vain 3-4h välein. Tässä nyt kyse toki ihan vauvoista, mutta silti esimerkkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan se koko jutun pointti tuli ap:lta jo ihan aloituksessa. Hänellä ei ollut rahahuolia, vaan taloudellinen tilanne oli hyvä. Itse ainakin koin pikkulapsivuosina kaikkein raskaimmaksi sen, että kun ei ollut mitään tukiverkkoa, niin kun lähdin ostamaan kengät itselleni, piti ottaa kaikki lapset mukaan. Tai kun oli pakko mennä kauppaan, kun oli itse vatsataudissa, niin oli otettava kaikki lapset mukaan. Kun unohtui se maito kauppaan, ei kun kaikki lapset talvella toppavaatteisiin ja mukaan. Roskapussi piti viedä juosten, kun lapset nukkuivat. Kyllä olisi helpottanut, jos olisi saanut joskus vaikka tunnin vapaata.
Mutta miten ennen on ollut helpompaa kuin nykyään? Ja se, ettei osaa ennakoida asioita ja on hajamielinen? Onhan tässä sanottu jo että toiset ottaa samat asiat raskaammin kuin toiset.
Olitko yh? Silloin ymmärrän yskän.
Ennen riitti että suunnilleen kaikki lapset pysyi hengissä.
Laittoi jotain ruokaa ja suunnilleen vaatetti.
Sitten oli jo ”hyvä äiti”.
No mikäs nyt riittää? Ennen sentään lapset kasvatettiinkin. Nykyään piltit pyörittää vanhempiaan menne tullen ja ympäristökin kärsii. Mihin nykyvanhemman aika sitten kuluu, kun kaikki normaali (ruoka, peseytyminen&puhtaus jne.) hoito on PALJON helpompaa. Kuka määrittää "hyvän äidin" ja mitä se sinusta on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan se koko jutun pointti tuli ap:lta jo ihan aloituksessa. Hänellä ei ollut rahahuolia, vaan taloudellinen tilanne oli hyvä. Itse ainakin koin pikkulapsivuosina kaikkein raskaimmaksi sen, että kun ei ollut mitään tukiverkkoa, niin kun lähdin ostamaan kengät itselleni, piti ottaa kaikki lapset mukaan. Tai kun oli pakko mennä kauppaan, kun oli itse vatsataudissa, niin oli otettava kaikki lapset mukaan. Kun unohtui se maito kauppaan, ei kun kaikki lapset talvella toppavaatteisiin ja mukaan. Roskapussi piti viedä juosten, kun lapset nukkuivat. Kyllä olisi helpottanut, jos olisi saanut joskus vaikka tunnin vapaata.
Mutta miten ennen on ollut helpompaa kuin nykyään? Ja se, ettei osaa ennakoida asioita ja on hajamielinen? Onhan tässä sanottu jo että toiset ottaa samat asiat raskaammin kuin toiset.
Olitko yh? Silloin ymmärrän yskän.
Ennen riitti että suunnilleen kaikki lapset pysyi hengissä.
Laittoi jotain ruokaa ja suunnilleen vaatetti.
Sitten oli jo ”hyvä äiti”.
No mikäs nyt riittää? Ennen sentään lapset kasvatettiinkin. Nykyään piltit pyörittää vanhempiaan menne tullen ja ympäristökin kärsii. Mihin nykyvanhemman aika sitten kuluu, kun kaikki normaali (ruoka, peseytyminen&puhtaus jne.) hoito on PALJON helpompaa. Kuka määrittää "hyvän äidin" ja mitä se sinusta on?
Miksi sinä edes osallistut keskusteluun nykyvanhemmuudesta, kun et tiedä siitä mitään????
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kauanko on kannustettu lapsentahtiseen imetykseen, mutta imetyskin tosiaan voi olla osalle rankkaa (ja sitovaa) erilaisten haasteiden vuoksi. Joskus aiemmin on imetetty vain 3-4h välein. Tässä nyt kyse toki ihan vauvoista, mutta silti esimerkkinä.
Se että joku orjallisesti noudattaa jotain ohjeita eikä ajattele itse on ihan oma vika. Lapsi syötetään kun se on nälkäinen ja siinä ei ole mitään ihmeellistä. Tutin voi tarjota imemisvimmaan, mutta sekään ei ole pakollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan se koko jutun pointti tuli ap:lta jo ihan aloituksessa. Hänellä ei ollut rahahuolia, vaan taloudellinen tilanne oli hyvä. Itse ainakin koin pikkulapsivuosina kaikkein raskaimmaksi sen, että kun ei ollut mitään tukiverkkoa, niin kun lähdin ostamaan kengät itselleni, piti ottaa kaikki lapset mukaan. Tai kun oli pakko mennä kauppaan, kun oli itse vatsataudissa, niin oli otettava kaikki lapset mukaan. Kun unohtui se maito kauppaan, ei kun kaikki lapset talvella toppavaatteisiin ja mukaan. Roskapussi piti viedä juosten, kun lapset nukkuivat. Kyllä olisi helpottanut, jos olisi saanut joskus vaikka tunnin vapaata.
Mutta miten ennen on ollut helpompaa kuin nykyään? Ja se, ettei osaa ennakoida asioita ja on hajamielinen? Onhan tässä sanottu jo että toiset ottaa samat asiat raskaammin kuin toiset.
Olitko yh? Silloin ymmärrän yskän.
Ennen riitti että suunnilleen kaikki lapset pysyi hengissä.
Laittoi jotain ruokaa ja suunnilleen vaatetti.
Sitten oli jo ”hyvä äiti”.
No mikäs nyt riittää? Ennen sentään lapset kasvatettiinkin. Nykyään piltit pyörittää vanhempiaan menne tullen ja ympäristökin kärsii. Mihin nykyvanhemman aika sitten kuluu, kun kaikki normaali (ruoka, peseytyminen&puhtaus jne.) hoito on PALJON helpompaa. Kuka määrittää "hyvän äidin" ja mitä se sinusta on?
Miksi sinä edes osallistut keskusteluun nykyvanhemmuudesta, kun et tiedä siitä mitään????
Se, että olen nykyäiti neljälle lapselle. Etpä tuota tunnu itsekään tietävän, kun et osaa edes perustella näkökantojasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan se koko jutun pointti tuli ap:lta jo ihan aloituksessa. Hänellä ei ollut rahahuolia, vaan taloudellinen tilanne oli hyvä. Itse ainakin koin pikkulapsivuosina kaikkein raskaimmaksi sen, että kun ei ollut mitään tukiverkkoa, niin kun lähdin ostamaan kengät itselleni, piti ottaa kaikki lapset mukaan. Tai kun oli pakko mennä kauppaan, kun oli itse vatsataudissa, niin oli otettava kaikki lapset mukaan. Kun unohtui se maito kauppaan, ei kun kaikki lapset talvella toppavaatteisiin ja mukaan. Roskapussi piti viedä juosten, kun lapset nukkuivat. Kyllä olisi helpottanut, jos olisi saanut joskus vaikka tunnin vapaata.
Mutta miten ennen on ollut helpompaa kuin nykyään? Ja se, ettei osaa ennakoida asioita ja on hajamielinen? Onhan tässä sanottu jo että toiset ottaa samat asiat raskaammin kuin toiset.
Olitko yh? Silloin ymmärrän yskän.
Ennen riitti että suunnilleen kaikki lapset pysyi hengissä.
Laittoi jotain ruokaa ja suunnilleen vaatetti.
Sitten oli jo ”hyvä äiti”.
No mikäs nyt riittää? Ennen sentään lapset kasvatettiinkin. Nykyään piltit pyörittää vanhempiaan menne tullen ja ympäristökin kärsii. Mihin nykyvanhemman aika sitten kuluu, kun kaikki normaali (ruoka, peseytyminen&puhtaus jne.) hoito on PALJON helpompaa. Kuka määrittää "hyvän äidin" ja mitä se sinusta on?
Miksi sinä edes osallistut keskusteluun nykyvanhemmuudesta, kun et tiedä siitä mitään????
Se, että olen nykyäiti neljälle lapselle. Etpä tuota tunnu itsekään tietävän, kun et osaa edes perustella näkökantojasi.
Etkä ole😂😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti kans tykkäs teeskennellä yli-ihmistä ja esittää, ja vetää muita alas nostaakseen itseään ylös, nyt se kuolee yksin.
Mistä tiedät päiviensä määrän? Ja sen kenen kanssa kaveeraa, kun et pidä yhteyttä.
Aina on joukossa tämä yksi joka vetää "surkea isovanhempi"-kortin käyttöön.
Semmoista, epämääräset kysymykset kontekstkn ulkopuolelta ja ihan selkeä kyvyttömyys ymmärtää lukemaansa syö kyllä uskottavuutta mut ei mun.
Mä oon koko ikäni päässy kuunteleen näitä narsistien temppuiluja, sun tarvii joko pysyä aiheessa tai lopettaa, muuten mä nolaan sut.Yritätkö sanoa, että ap on äitisi kaltainen ja valehtelee? Vai mikä ihmeen "äitikortti" juttu tää on?
En, vaan yritän sanoa että tää voi olla tai olematta showta, narsistinen kulissi, aika harva rehellinen ja empatiakykyinen ihminen alkuasetelmasta asti tekis omasta onnistumisestaan tämmöstä kilpailua ja tekosyytä muiden kokemuksien ja onnistumisien ja epäonnistumisien sättimiselle.
Tän ketjun täydelliset äidit ei vaikuta onnellisilta vaan ilkeiltä ja epävarmoilta ja se on aika iso ristiriita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti kans tykkäs teeskennellä yli-ihmistä ja esittää, ja vetää muita alas nostaakseen itseään ylös, nyt se kuolee yksin.
Mistä tiedät päiviensä määrän? Ja sen kenen kanssa kaveeraa, kun et pidä yhteyttä.
Aina on joukossa tämä yksi joka vetää "surkea isovanhempi"-kortin käyttöön.
Semmoista, epämääräset kysymykset kontekstkn ulkopuolelta ja ihan selkeä kyvyttömyys ymmärtää lukemaansa syö kyllä uskottavuutta mut ei mun.
Mä oon koko ikäni päässy kuunteleen näitä narsistien temppuiluja, sun tarvii joko pysyä aiheessa tai lopettaa, muuten mä nolaan sut.Yritätkö sanoa, että ap on äitisi kaltainen ja valehtelee? Vai mikä ihmeen "äitikortti" juttu tää on?
En, vaan yritän sanoa että tää voi olla tai olematta showta, narsistinen kulissi, aika harva rehellinen ja empatiakykyinen ihminen alkuasetelmasta asti tekis omasta onnistumisestaan tämmöstä kilpailua ja tekosyytä muiden kokemuksien ja onnistumisien ja epäonnistumisien sättimiselle.
Tän ketjun täydelliset äidit ei vaikuta onnellisilta vaan ilkeiltä ja epävarmoilta ja se on aika iso ristiriita.
Kaikesta ruikuttaminen on tarttuvaa, sen myönnän. Mutta luonnolleni en voi mitään, että ärsyttää kun koko ajan helpotetaan ihmisten elämää ja vain kitistään pikkuasioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan se koko jutun pointti tuli ap:lta jo ihan aloituksessa. Hänellä ei ollut rahahuolia, vaan taloudellinen tilanne oli hyvä. Itse ainakin koin pikkulapsivuosina kaikkein raskaimmaksi sen, että kun ei ollut mitään tukiverkkoa, niin kun lähdin ostamaan kengät itselleni, piti ottaa kaikki lapset mukaan. Tai kun oli pakko mennä kauppaan, kun oli itse vatsataudissa, niin oli otettava kaikki lapset mukaan. Kun unohtui se maito kauppaan, ei kun kaikki lapset talvella toppavaatteisiin ja mukaan. Roskapussi piti viedä juosten, kun lapset nukkuivat. Kyllä olisi helpottanut, jos olisi saanut joskus vaikka tunnin vapaata.
Mutta miten ennen on ollut helpompaa kuin nykyään? Ja se, ettei osaa ennakoida asioita ja on hajamielinen? Onhan tässä sanottu jo että toiset ottaa samat asiat raskaammin kuin toiset.
Olitko yh? Silloin ymmärrän yskän.
Ennen riitti että suunnilleen kaikki lapset pysyi hengissä.
Laittoi jotain ruokaa ja suunnilleen vaatetti.
Sitten oli jo ”hyvä äiti”.
No mikäs nyt riittää? Ennen sentään lapset kasvatettiinkin. Nykyään piltit pyörittää vanhempiaan menne tullen ja ympäristökin kärsii. Mihin nykyvanhemman aika sitten kuluu, kun kaikki normaali (ruoka, peseytyminen&puhtaus jne.) hoito on PALJON helpompaa. Kuka määrittää "hyvän äidin" ja mitä se sinusta on?
Miksi sinä edes osallistut keskusteluun nykyvanhemmuudesta, kun et tiedä siitä mitään????
Se, että olen nykyäiti neljälle lapselle. Etpä tuota tunnu itsekään tietävän, kun et osaa edes perustella näkökantojasi.
Etkä ole😂😂😂😂😂
Äitiys ei lopu kouluikään. Yritä nyt edes vähän olla tässä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti kans tykkäs teeskennellä yli-ihmistä ja esittää, ja vetää muita alas nostaakseen itseään ylös, nyt se kuolee yksin.
Mistä tiedät päiviensä määrän? Ja sen kenen kanssa kaveeraa, kun et pidä yhteyttä.
Aina on joukossa tämä yksi joka vetää "surkea isovanhempi"-kortin käyttöön.
Semmoista, epämääräset kysymykset kontekstkn ulkopuolelta ja ihan selkeä kyvyttömyys ymmärtää lukemaansa syö kyllä uskottavuutta mut ei mun.
Mä oon koko ikäni päässy kuunteleen näitä narsistien temppuiluja, sun tarvii joko pysyä aiheessa tai lopettaa, muuten mä nolaan sut.Yritätkö sanoa, että ap on äitisi kaltainen ja valehtelee? Vai mikä ihmeen "äitikortti" juttu tää on?
En, vaan yritän sanoa että tää voi olla tai olematta showta, narsistinen kulissi, aika harva rehellinen ja empatiakykyinen ihminen alkuasetelmasta asti tekis omasta onnistumisestaan tämmöstä kilpailua ja tekosyytä muiden kokemuksien ja onnistumisien ja epäonnistumisien sättimiselle.
Tän ketjun täydelliset äidit ei vaikuta onnellisilta vaan ilkeiltä ja epävarmoilta ja se on aika iso ristiriita.
No nyt vedettiin jo narsismikorttikin esiin. Tiedätkö että narsisteja on noin 1 % ihmisitä, älä nyt vaan sano että olet narsistimagneetti. Jos näkee jotakin suht harvinaista ympärillään useita, kannattaa pysähtyä miettimään.
Mulle tukiverkko oli kuormittava tekijä. Isovanhemmat arvostelivat lastenhoitoani, passauttivat itseään, piilov*ttuilivat joka käynnillä milloin mistäkin (sun maha on vieläkin tollanen... hehheh pehmeä), anoppi jopa toivoi meidän eroa kuiskaamalla, että mun ois hyvä pitää muuttolaatikko pakattuna omille kamoilleni. Isovanhemmat jopa tilasivat itselleen toivomaansa ruokaa kun tulivat kylään, ja minä leivoin ja kokkasin taapero jaloissa ja vauva kantorepussa brita-kakkua, paistia, uunikasviksia ja vihersalaatteja. Ilman tätä tukiverkkoa olisi ollut paljon helpompaa.
Kaduttaa, etten heittäytynyt rehellisesti tukiverkottomaksi äidiksi, toki puoliso on mukana elämässä, mutta yleensä tukiverkolla tarkoitetaan muita läheisiä. Nyt kun lapset ovat isoja, en ole enää suostunut tapaamaan ketää isovanhemmista. Olen niin katkera ja vihainen. Viimeisen vuoden aikana kun muut elämän taakat ovat keventyneet, olen tajunnut jotenkin todella raadollisesti sen, mitä mulle on tehty ja puhuttu. Mieli varmaan suojeli aiemmin. Lapset voi tavata isovanhempia puolison avulla tai jo soitella yksinkin, mutta ohuelta näyttää yhteydet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti kans tykkäs teeskennellä yli-ihmistä ja esittää, ja vetää muita alas nostaakseen itseään ylös, nyt se kuolee yksin.
Mistä tiedät päiviensä määrän? Ja sen kenen kanssa kaveeraa, kun et pidä yhteyttä.
Aina on joukossa tämä yksi joka vetää "surkea isovanhempi"-kortin käyttöön.
Semmoista, epämääräset kysymykset kontekstkn ulkopuolelta ja ihan selkeä kyvyttömyys ymmärtää lukemaansa syö kyllä uskottavuutta mut ei mun.
Mä oon koko ikäni päässy kuunteleen näitä narsistien temppuiluja, sun tarvii joko pysyä aiheessa tai lopettaa, muuten mä nolaan sut.Yritätkö sanoa, että ap on äitisi kaltainen ja valehtelee? Vai mikä ihmeen "äitikortti" juttu tää on?
En, vaan yritän sanoa että tää voi olla tai olematta showta, narsistinen kulissi, aika harva rehellinen ja empatiakykyinen ihminen alkuasetelmasta asti tekis omasta onnistumisestaan tämmöstä kilpailua ja tekosyytä muiden kokemuksien ja onnistumisien ja epäonnistumisien sättimiselle.
Tän ketjun täydelliset äidit ei vaikuta onnellisilta vaan ilkeiltä ja epävarmoilta ja se on aika iso ristiriita.
Kaikesta ruikuttaminen on tarttuvaa, sen myönnän. Mutta luonnolleni en voi mitään, että ärsyttää kun koko ajan helpotetaan ihmisten elämää ja vain kitistään pikkuasioista.
Ne on pikku asioita koska ne ei koske sua, toi on juurikin sitä kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan, empatian puutetta.
Ja se ei oo osa sun luontoa, se on kyky joka ruostuu jos sitä ei käytä tai pääsee itse liian helpolla.
Ei kukaan odota et sä piehtaroit muiden murheissa, mut ei se toinen ääripääkään yhtään sen parempi ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on nykyään erilaista kuin entisen äitien aikaan.
Millä tavalla?
Kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Ihminen ei kuitenkaan ole muuttunut tässä aikojen kuluessa ja lapsilla on samat perustarpeet kuin ennenkin.
Ihminen ei ole muuttunut mutta vaatimukset ovat muuttuneet.
Jos nykyään joku hoitaa lapsia kuin ennenvanhaan, lähtee lapset hyvin nopeasti huostaan.
Lapsikuolleisuuden voimakas vähentyminen ei ole ole tullut itsestään. Se on vaatinut ja vaatii vanhemmilta paljon työtä. Vaikka se mieluisaa työtä onkin, niin jatkuva pienten lasten valvominen on uuvuttavaa. On aivan normaalia, että väsyttää jos ei jää aikaa levolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti kans tykkäs teeskennellä yli-ihmistä ja esittää, ja vetää muita alas nostaakseen itseään ylös, nyt se kuolee yksin.
Mistä tiedät päiviensä määrän? Ja sen kenen kanssa kaveeraa, kun et pidä yhteyttä.
Aina on joukossa tämä yksi joka vetää "surkea isovanhempi"-kortin käyttöön.
Semmoista, epämääräset kysymykset kontekstkn ulkopuolelta ja ihan selkeä kyvyttömyys ymmärtää lukemaansa syö kyllä uskottavuutta mut ei mun.
Mä oon koko ikäni päässy kuunteleen näitä narsistien temppuiluja, sun tarvii joko pysyä aiheessa tai lopettaa, muuten mä nolaan sut.Yritätkö sanoa, että ap on äitisi kaltainen ja valehtelee? Vai mikä ihmeen "äitikortti" juttu tää on?
En, vaan yritän sanoa että tää voi olla tai olematta showta, narsistinen kulissi, aika harva rehellinen ja empatiakykyinen ihminen alkuasetelmasta asti tekis omasta onnistumisestaan tämmöstä kilpailua ja tekosyytä muiden kokemuksien ja onnistumisien ja epäonnistumisien sättimiselle.
Tän ketjun täydelliset äidit ei vaikuta onnellisilta vaan ilkeiltä ja epävarmoilta ja se on aika iso ristiriita.
No nyt vedettiin jo narsismikorttikin esiin. Tiedätkö että narsisteja on noin 1 % ihmisitä, älä nyt vaan sano että olet narsistimagneetti. Jos näkee jotakin suht harvinaista ympärillään useita, kannattaa pysähtyä miettimään.
Jos opeteltais lukeen ja tarkistaan luvut tai ainakin valehteleen paremmin ennen kun tullaan aikuisten pöytään.
Mä olen tuntenu yhden narsistin, koko elämäni ajan, siperia opettaa.
Narsisteja on noin 10% väestöstä ja lähes kaikilla on sen piirteitä.
Eiks näitä aiheen vierestä venkoiluja vois lopettaa?
Ystävälleni lapsen synnyttäminen oli helppoa ja hänestä huolehtiminen vaikuttaa olevan hyvin helppoa, eikä hän valita. Etenkin synnytyksestä hän on saanut katkeria kommentteja muilta äideiltä. Hänen synnytyksensä oli todella nopea, eikä vaatinut juuri ponnisteluja. On kuitenkin turhaa väittää, että äitiys on helppoa, jos se vain sinulle sattuu olemaan helppoa. Ei se kuitenkaan kaikille sitä ole.
Olihan ne ruuhkavuodet raskaita, mutta ne oli myös parasta aikaa. Kaipaan sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan se koko jutun pointti tuli ap:lta jo ihan aloituksessa. Hänellä ei ollut rahahuolia, vaan taloudellinen tilanne oli hyvä. Itse ainakin koin pikkulapsivuosina kaikkein raskaimmaksi sen, että kun ei ollut mitään tukiverkkoa, niin kun lähdin ostamaan kengät itselleni, piti ottaa kaikki lapset mukaan. Tai kun oli pakko mennä kauppaan, kun oli itse vatsataudissa, niin oli otettava kaikki lapset mukaan. Kun unohtui se maito kauppaan, ei kun kaikki lapset talvella toppavaatteisiin ja mukaan. Roskapussi piti viedä juosten, kun lapset nukkuivat. Kyllä olisi helpottanut, jos olisi saanut joskus vaikka tunnin vapaata.
Mutta miten ennen on ollut helpompaa kuin nykyään? Ja se, ettei osaa ennakoida asioita ja on hajamielinen? Onhan tässä sanottu jo että toiset ottaa samat asiat raskaammin kuin toiset.
Olitko yh? Silloin ymmärrän yskän.
Ennen riitti että suunnilleen kaikki lapset pysyi hengissä.
Laittoi jotain ruokaa ja suunnilleen vaatetti.
Sitten oli jo ”hyvä äiti”.
No mikäs nyt riittää? Ennen sentään lapset kasvatettiinkin. Nykyään piltit pyörittää vanhempiaan menne tullen ja ympäristökin kärsii. Mihin nykyvanhemman aika sitten kuluu, kun kaikki normaali (ruoka, peseytyminen&puhtaus jne.) hoito on PALJON helpompaa. Kuka määrittää "hyvän äidin" ja mitä se sinusta on?
Ennen niitä lapsia ei todellakaan kasvatettu. Lapset komennettiin ulos häiritsemästä aikuisia. Vauvakin sinne vaan muiden lasten vahdittavaksi. Siellä ulkona lapset kasvattivat toisiaan.
Sitten kun saivat tulla sisälle, piti olla hiljaa ja näkymättömiä. Tyttöjen piti tehdä paljon kotitöitä, mutta ei sekään kasvattamista ole että komentaa lapset töihin.
Nykyvanhemmat sentään ovat kiinnostuneita lastensa asioista ja tekevät paljon yhdessä heidän kanssaan. Ulkopuolisesta se voi näyttää siltä, että lapsi pyörittää koko perhettä, mutta oikeasti se on opettamista ja kasvattamista.
Kasvattaminen vaatii yhteyttä lapseen ja sitä että ollaan samassa tilassa. Se ei toteudu jos lapset juoksevat pitkin maita ja mantuja ja vanhemmat tekevätkin omia juttujaan.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin pieleen menee heti, kun alkaa kuvitella mielessään onko jokin asia helppoa vai raskasta.
On aivan eri planeetoilta olevia perhe-elämiä, juuri Ap:n toisessa kappaleessa mainitsemista asioista johtuen. Siitä ei todellakaan voi alkaa vetää yleistystä, ”ei tämä nyt niin vaikeaa ollutkaan.”
Vanhemmuus on vähän niinkuin tuntematon matka, jossa istut koneeseen tietämättä matkatovereita tai määränpäätä. On aivan eri asia matkustaa Business-luokassa hyvin nukkuen Karibian saarille luksusrantalomalle, kuin rahvasluokassa halpalennolla reppureissaamaan ilman kunnon eväitä tai rahaa Vietnamiin. Jos et itse saa valita, kenen kanssa ja minne menet, kuinka voit hallita sitä mitä se tulee olemaan? Siitähän perhe-elämässä pitkälti on kyse. Vaikka miten tilaat Karibian rantalomaa, saatat joutua reissuun jossa sinut ryöstetään jo ensimmäisenä päivänä Vietnamin lentokentällä.
Ymmärrystä ystävät. Elämä on hallitsematon.
Aloittaja tässä. Juuri näin. Luettelemani asiat voivat tehdä äitiydestä hyvin raskasta, jos ne eivät ole kunnossa. Kukaan ei valitse synnytystä, missä lapsi saa hapenpuutteen ja saa sp-vamman tai jonkin muun vaikean asian elämäänsä. Elämä on arvaamatonta, mutta aloituksessa ei ollut kyse siitä, etteikö joillakin olisi raskasta olla vanhempi.
Oli kyse siitä, että suurimmalla osalla vanhemmuus kuitenkin menee mukavasti, on iloista, onnellista, mutta vaikuttaa siltä, ettei siitä saisi edes puhua, kuten nyt tässäkin ketjussa, sillä sankariäitien tulee olla uupuneita, raskasta kuormaa vetäviä juhtia, joita kaikki sortavat.
En siis kenenkään äitiyskokemusta halunnut tallata, vaan halusin puhua siitä miten äitiydestä on normaalia puhua. Sankarimyytti on edelleen voimissaan, vaikka äitiys tänään on aika paljon helpompaa aika paljon useammille kuin ennen. Haasteet tänään ovat toki muualla kuin harsovaipoissa ja lyhyessä äitiyslomassa, mutta tapa puhua äitiydestä ei vastaa tosiasioita, ei ole realistista, jos sieltä etsitään vain rankkoja epäoikeudenmukaisuuksia ja ikävää elämää.
Ja kuka uskaltaa tehdä lapsia, kun kaikkien erityisdiagnoosien ja synnytyskauhujen lisäksi puhutaan koko vanhemmuudesta niin julmetun kielteisesti? Kaikkea ei voi hallita, kaikkea voi sattua, mutta jokin raja negatiivisuudessakin voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti kans tykkäs teeskennellä yli-ihmistä ja esittää, ja vetää muita alas nostaakseen itseään ylös, nyt se kuolee yksin.
Mistä tiedät päiviensä määrän? Ja sen kenen kanssa kaveeraa, kun et pidä yhteyttä.
Aina on joukossa tämä yksi joka vetää "surkea isovanhempi"-kortin käyttöön.
Semmoista, epämääräset kysymykset kontekstkn ulkopuolelta ja ihan selkeä kyvyttömyys ymmärtää lukemaansa syö kyllä uskottavuutta mut ei mun.
Mä oon koko ikäni päässy kuunteleen näitä narsistien temppuiluja, sun tarvii joko pysyä aiheessa tai lopettaa, muuten mä nolaan sut.Yritätkö sanoa, että ap on äitisi kaltainen ja valehtelee? Vai mikä ihmeen "äitikortti" juttu tää on?
En, vaan yritän sanoa että tää voi olla tai olematta showta, narsistinen kulissi, aika harva rehellinen ja empatiakykyinen ihminen alkuasetelmasta asti tekis omasta onnistumisestaan tämmöstä kilpailua ja tekosyytä muiden kokemuksien ja onnistumisien ja epäonnistumisien sättimiselle.
Tän ketjun täydelliset äidit ei vaikuta onnellisilta vaan ilkeiltä ja epävarmoilta ja se on aika iso ristiriita.
Kaikesta ruikuttaminen on tarttuvaa, sen myönnän. Mutta luonnolleni en voi mitään, että ärsyttää kun koko ajan helpotetaan ihmisten elämää ja vain kitistään pikkuasioista.
Ne on pikku asioita koska ne ei koske sua, toi on juurikin sitä kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan, empatian puutetta.
Ja se ei oo osa sun luontoa, se on kyky joka ruostuu jos sitä ei käytä tai pääsee itse liian helpolla.
Ei kukaan odota et sä piehtaroit muiden murheissa, mut ei se toinen ääripääkään yhtään sen parempi ole.
Tottakai mäkin koin alussa vaikeuksia esim. imettämisessä, mutta ei mulle tullut mieleenikään alkaa "itkemään sitä", vaan yritin oppia lukemaan lasta. Samoin muissa ongelmissa. Yksi perusajatukseni onkin että näistä on aiemmat sukupolvet selvinny niin selviää nykyisetkin.
Kuten jo aiemmin sanoin koko ajan ihmisen elämää on helpotettu, mutta silti nuoremmat äidit tuntuu vetävän marttyrin kruunua päähänsä, kun on niin vaikeaa.
Ei ole minkäänlaista suhteelisuuden tajua mitä tuore äitiys on ollut ennen vuotta 2010, lamavuosina 1990-luvulla tai 1950-luvulla saati sitä ennen. Ei ole tajua että normaalit kodinkoneet mitä nyt on on olleet harvinaisuuksia ja nyt saa tietoa netin kautta jos vaan viitsii etsiä. Ennen piti kysyä äidiltä tai muilta sukulaisilta tai mennä kirjastoon.
Ensinnäkin pieleen menee heti, kun alkaa kuvitella mielessään onko jokin asia helppoa vai raskasta.
On aivan eri planeetoilta olevia perhe-elämiä, juuri Ap:n toisessa kappaleessa mainitsemista asioista johtuen. Siitä ei todellakaan voi alkaa vetää yleistystä, ”ei tämä nyt niin vaikeaa ollutkaan.”
Vanhemmuus on vähän niinkuin tuntematon matka, jossa istut koneeseen tietämättä matkatovereita tai määränpäätä. On aivan eri asia matkustaa Business-luokassa hyvin nukkuen Karibian saarille luksusrantalomalle, kuin rahvasluokassa halpalennolla reppureissaamaan ilman kunnon eväitä tai rahaa Vietnamiin. Jos et itse saa valita, kenen kanssa ja minne menet, kuinka voit hallita sitä mitä se tulee olemaan? Siitähän perhe-elämässä pitkälti on kyse. Vaikka miten tilaat Karibian rantalomaa, saatat joutua reissuun jossa sinut ryöstetään jo ensimmäisenä päivänä Vietnamin lentokentällä.
Ymmärrystä ystävät. Elämä on hallitsematon.