Miksi kana jää pannulla paistaessa joskus tosi sitkeäksi?

Meillä on ainakin ollut joskus syynä pakkasesta otettu kana, joka ei ole 100% sulanut, silloin on paistaessa koostumus tuntunut raa'alta vaikka paistoaika olisi selkeästi ylikin. Inhoan kans sitä sitkeyttä. 

Joskus muulloinkin ollut, mutta yleisimmin ollut alunperin pakastetut, joissa näin käy.

Piti kirjoittaa, että paistettua yli aikaakin on syödessä ollut sitkeä jos ei ole täysin sulanut.

Kääntelitkö ja siirtelitkö niitä paljon? Parasta tulee, jos kääntää vain kerran eikä muuten koske.

Suomessa tuotetaan joskus sitkeää broileria, ehkä syynä on huono rehuerä. Ja tällä tavalla ruokittu eläin kokee vielä stressiä matkalla teurastamoon, lihakset ehkä menee niin kovaan jännitykseen, että vaikutus on pysyvä.

Vierailija kirjoitti:

Kääntelitkö ja siirtelitkö niitä paljon? Parasta tulee, jos kääntää vain kerran eikä muuten koske.

Ai jaa? Mikä taika siinä on? Saatoin muutaman kerran kääntää.

Ei ollut pakastettu ollenkaan.

ap

Kuinkahan paljon suku vaikuttaa. Luulen, että rehu vaikuttaa enemmän kuin hybridin laatu.

Koska se on kanaa, ei broileria. Ei voi tietää minkä ikäisenä teurastettu, joka eläin on sitkeämpää mitä vanhempaa. Joskus tein omista munineista kanoista ruokaa niin tuli enempi purukumia muistuttavaa.

Onkohan paistolämpötilalla vaikutusta? Paistan kanan aika kuumalla.

ap

Kukonmunat puuttuu.

N a a p u r i n M a a l a i s kana on esimerkki toiminnasta, jossa panostetaan rehun laatuun sekä koostumukseen. Eläin saa helposti energiaa maittavasta ravinnosta, jonka vuoksi sen lihaksista tulee mureita ja niissä on parhaimmillaan jopa rasvaa. Toisaalta lihassa voi joskus olla merkkejä kolhuista elinaikana (joissakin erissä aika paljonkin, mielestäni) mutta hyvin ravittu eläin kestää kivun paremmin, kuin aliravitsemuksen piinaama.

Ylikypsennettynä kovenee. Sellainne paistomittari fileen kylkeen olisi hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan paistolämpötilalla vaikutusta? Paistan kanan aika kuumalla.

ap

Mä paistaisin samassa lämpötilassa kuin letut, 4/6. (Paistinrasva EI saa heti palaa, ei saa ruskistua, tai öljy kärähtää.) Muuten ei ehdi kypsyä sisältä ja pinnalta ylipaistuu. (Tietty riippuu lihan lämpötilasta, millaista pannua käytät, kuinka paljon paistat kerralla...)

Kuin kalaa paistaisi

Mut jos eläin on tuotettu heikkolaatuisella rehulla, mikään ei sitä pannullakaan hyväksi tee; ei ole, mitä pilata.

Ostin tänään fileesuikaleita vajaat 4 euroa / kg huomisen päiväyksellä.  Saa nähdä mitä tulee. Piti paistaa tänään, mutta laiskuus voitti.

Laitan aina vettä pannulle välillä kostukkeeksi, miedolla paistan 3-4 säädöllä asteikossa (vanhanmallinen hella). En vain tiedä sopiiko siihen teflon, en keksi mistä saisi vettä kestävän pannun. Ja ei tule kovaa kanaa.

Mitä isompi JA rasvaisempi lihas, sitä tod.näköisemmin saat pannulla hyvää. Kitukasvuinen ja rasvaton lihakielii kehnosta ravitsenuksesta ja/tai stressistä.

Vierailija kirjoitti:

N a a p u r i n M a a l a i s kana on esimerkki toiminnasta, jossa panostetaan rehun laatuun sekä koostumukseen. Eläin saa helposti energiaa maittavasta ravinnosta, jonka vuoksi sen lihaksista tulee mureita ja niissä on parhaimmillaan jopa rasvaa. Toisaalta lihassa voi joskus olla merkkejä kolhuista elinaikana (joissakin erissä aika paljonkin, mielestäni) mutta hyvin ravittu eläin kestää kivun paremmin, kuin aliravitsemuksen piinaama.

Miten hemmetissä sä muka näet jostain rintafileestä elämän aikana saatuja kolhuja? Haloo nyt taas. Ootko joku marianordin joka aistii, mitä pihvi on elämänsä aikana tuntenut?

Kuivuu varmaan liikaa kin on vähän rasvainen liha. Hauduta jossain kastikkeessa, niin imee nestettä ja pysyy mehevämpänä.

Kun pinnan on saanut paistettua, kannattaa hauduttaa (ei keittää tai kärventää) kypsäksi . Hella sannutetaan ja liha kypsyy peitettynä jälkilämmössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N a a p u r i n M a a l a i s kana on esimerkki toiminnasta, jossa panostetaan rehun laatuun sekä koostumukseen. Eläin saa helposti energiaa maittavasta ravinnosta, jonka vuoksi sen lihaksista tulee mureita ja niissä on parhaimmillaan jopa rasvaa. Toisaalta lihassa voi joskus olla merkkejä kolhuista elinaikana (joissakin erissä aika paljonkin, mielestäni) mutta hyvin ravittu eläin kestää kivun paremmin, kuin aliravitsemuksen piinaama.

Miten hemmetissä sä muka näet jostain rintafileestä elämän aikana saatuja kolhuja? Haloo nyt taas. Ootko joku marianordin joka aistii, mitä pihvi on elämänsä aikana tuntenut?

Isot mustelmat ja ruhjeet näkee jo parin metrin päästä. Ei ole kaikissa erissä.