Lue keskustelun säännöt.
Aikuisen lapsen asioihin puuttuvat vanhemmat
24.04.2022 |
Ärsyttää, kun vanhempani eivät kunnioita minua aikuisena, vaan puuttuvat toistuvasti pyytämättä asioihini. Olen 35-vuotias töissä käyvä nainen, asun omillani, maksan veroni ja huolehdin asioistani siinä missä kaikki muutkin aikuiset. Iäkkäät vanhempani eivät kuitenkaan kunnioita minua aikuisena, vaan pyrkivät jatkuvasti "auttamaan" ja järjestelemään asioita puolestani, vaikka olen useita kertoja puhunut tästä heille, pyytänyt lopettamaan ja jopa suuttunut.
Viimeisin tilanne on nyt sellainen, että varasin itselleni hammaslääkärin kuukauden päähän. Satuin mainitsemaan asiasta, että onpas pitkät jonot, niin tämä kaksikko oli ottanut asiakseen olla yhteydessä hammaslääkäriin minulta mitään kysymättä (pieni paikkakunta, sama hammaslääkäri). He saivat järjestettyä minulle hammaslääkäriajan ensi viikolle, mikä sinänsä on mukavaa, mutta en pyytänyt heitä tekemään tätä enkä pidä siitä, että he järjestelevät tällaisia puolestani, varsinkaan kertomatta minulle mitään etukäteen. (Kai he tässä jotain lakiakin ehkä rikkoivat, mutta en halua heille sellaisia vaikeuksia.)
Vastaavia tilanteita on ollut vuosien aikana useita. Olen niin turhautunut tästä, kun he eivät kuuntele. Ymmärrän, että yrittävät auttaa ja haluavat huolehtia, mutta minä olen aikuinen ja pyydän kyllä apua, jos tarvitsen sitä. Ei heille voi kertoa enää yhtään mitään, kun puuttuvat sitten kaikkeen. He yrittävät auttaa, mutta eivät ymmärrä, että samalla tuhoavat suhteen väliltämme, koska olen tästäkin nyt niin suivaantunut, että en halua edes nähdä heitä.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Lakia rikkoi lääkäri/vastaanotto, eivät vanhempasi. Vanhempasi loukkasivat yksityisyyttäsi, mutta juridisia seuraamuksia heille ei tule. Eli ehdottomasti teet asiasta valituksen.
Se olisi naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ihan samanlaiset vanhemmat. Soittelevat työnantajille ja tunkeutuisivat kotiin, jos en olisi riidellyt oikeudestani päättää, kuka vara-avaimiani hallinnoi.
Äiti on ollut aina sellainen päiväkirjojen lukija ja päällepäsmäri, joka ei ilmeisesti keksi muuta sisältöä elämäänsä kuin minun elämäni sabotointi. Koska kuka työnantaja oikeasti haluaa työntekijän, jonka 65-v mamma soittelee lomista ja tyttären työmenestyksestä? Myös vuokranantajat sun muut soitellaan läpi, koti pengotaan muuttojen ja vierailujen myötä. Ja totta kai rutkutetaan koko ajan kiittämättömyyttäni ja vihjaillaan kaikille huumeidenkäytöstäni, mt-ongelmistani ja nepsyongelmistani, vaikka ainoa ongelmani on persoonallisuushäiriöiset vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ole tekemisissä ja jos on jossain pakko tavata, keskustele säästä.
Itse näen äitiäni satunnaisssti ehkä viiden vuoden välein sukulaisissa.
Juurikin yllämainitusta syystä.
Olen yrittänyt tätä, mutta en kestä sitä, kuinka surulliseksi äiti tulee, kun en pidä yhteyttä. Tulee huono omatunto ja paha mieli.
ap
Ehkä kyseessä on sitten tuo liika kiltteys. Voi opetella sietämään syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa, ei ole pakko toimia niiden orjana. Aikuisena ihmisenä on pakko hyväksyä, että joskus tuottaa pettymyksiä muille. Ja muut itselle.
Tämän kun tajusin, elämä helpottui! Vaikka ennen väänsi itseni mille mutkalle, olin silti aina pettymys. Kun hyväksyin MUIDEN pettymyksen MuIDEN omana tunteena, ei minun, vapauduin. Olen pettymys, so what? Ei ole minun tehtäväni suojella muita omalta pettymyksen tunteeltaan.
Vierailija kirjoitti:
He kokevat yhä olevansa sinun huoltajiaan ja rakkaudesta lapseensa tekevät tällaista. Haluavat, että sinulla on aina kaikki hyvin. Ihan niin kuin vauvana ja pikkuisena. Minä olen henkisesti tuollainen vanhempi vielä, mutta käytännön asioihin en puutu, mutta itsekseni murehdin ja rukoilen lasteni puolesta ja iloitsen, kun heillä on hyviä uutisia. Vanhemmuus ei lopu koskaan, mutta kerro heille kauniisti, että et halua heidän tekevän mitään, ainoastaan iloitsevan kanssasi. Tai lohduttavan sanoilla.
Kun/jos itselläsi on joskus lapsia, ymmärrät paremmin omiasikin.
Tuo ei todellakaan ole rakkautta vaan tukahduttamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakia rikkoi lääkäri/vastaanotto, eivät vanhempasi. Vanhempasi loukkasivat yksityisyyttäsi, mutta juridisia seuraamuksia heille ei tule. Eli ehdottomasti teet asiasta valituksen.
Se olisi naurettavaa.
Kuinka niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika sanoi kun oli muuttamassa ensimmäistä kertaa olämaan asuntoonsa armeijan jälkeen ja lähdössä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan "äiti, älä hössötä, mä osaan hoitaa asiani itsekin". Sen jälkeen on pitänyt vain luottaa, vaikka välillä
Mutta noin paha en minäkään ikinä ole ollu ja nyt kun poika on jo työelämässä, en puutu. Hän etsii itselleen asuntoa ja mieli tekisi auttaa, mutta tiedän että ei minun tarvitse. Katselen hänen mieleisiään asuntoja jja kysyn vain onko käynyt katsomassa. Ainoastaan yhdessä asiassa neuvoin, siinäkin vasta sen jälkeen kun hän sanoi että asia x ei onnistu, kerroin miten onnistuu kyllä.
Se on kyllä jännä miten halutaan asiat tehdä vaikeamman kautta. Mitenhän antavat työelämässä perehdyttää.
Täsmälleen sama virsi äidilläni. Että kun hän ei saa repiä pullataikinaa 35-v tyttärensä käsistä kesken leivonnan, neuvoa tyttären lapsuudenkodista tutun mikron käytössä (joka ikinen kerta) ja kun ÄITI ei saa päättää tyttären ja tämän miehen asunnon verhoista, niin pilallahan se tyttö on, eikä kykene töihin eikä ammattiin, luonnevikainen suorastaan.
T. Äidin mielestä koirani lääkkeet ovat todennäköisemmin huumeita kuin koiran lääkkeitä. Pikkuisen raskasta elää jatkuvasti mitätöitynä ja pahuudesta epäiltynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika sanoi kun oli muuttamassa ensimmäistä kertaa olämaan asuntoonsa armeijan jälkeen ja lähdössä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan "äiti, älä hössötä, mä osaan hoitaa asiani itsekin". Sen jälkeen on pitänyt vain luottaa, vaikka välillä
Mutta noin paha en minäkään ikinä ole ollu ja nyt kun poika on jo työelämässä, en puutu. Hän etsii itselleen asuntoa ja mieli tekisi auttaa, mutta tiedän että ei minun tarvitse. Katselen hänen mieleisiään asuntoja jja kysyn vain onko käynyt katsomassa. Ainoastaan yhdessä asiassa neuvoin, siinäkin vasta sen jälkeen kun hän sanoi että asia x ei onnistu, kerroin miten onnistuu kyllä.
Se on kyllä jännä miten halutaan asiat tehdä vaikeamman kautta. Mitenhän antavat työelämässä perehdyttää.
Hänellä on kyllä mennyt siellä ilmeisesti aika hyvin etenemisen nopeasta tahdisat päätellen. Äidin hössöttäminen on nyt aika eri asia. Alussa hän soitteli ja kyseli neuvoja käytännnön asioissa kyllä, se on eri asia kuin liika hössöttäminen. Kuten tämän tyyppisiä asioita: "kannattaako ostaa päältä täytettävä vai edestä täytettävä pesukone" tms. Hössöttäminen on esim. sitä, että etsii asuntoja hänelle etuovesta ja lähettelee linkkejä, vaikka hän osaa sen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hammaslääkäriasemalle tiedustelu vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta ja ehdottomasti mene hammaslääkäriin silloin, kun itse sen sovit. Ihan jo periaatteesta. Jos pitää mennä aiemmin, niin mene naapurikuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika sanoi kun oli muuttamassa ensimmäistä kertaa olämaan asuntoonsa armeijan jälkeen ja lähdössä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan "äiti, älä hössötä, mä osaan hoitaa asiani itsekin". Sen jälkeen on pitänyt vain luottaa, vaikka välillä
Mutta noin paha en minäkään ikinä ole ollu ja nyt kun poika on jo työelämässä, en puutu. Hän etsii itselleen asuntoa ja mieli tekisi auttaa, mutta tiedän että ei minun tarvitse. Katselen hänen mieleisiään asuntoja jja kysyn vain onko käynyt katsomassa. Ainoastaan yhdessä asiassa neuvoin, siinäkin vasta sen jälkeen kun hän sanoi että asia x ei onnistu, kerroin miten onnistuu kyllä.
Se on kyllä jännä miten halutaan asiat tehdä vaikeamman kautta. Mitenhän antavat työelämässä perehdyttää.
Hänellä on kyllä mennyt siellä ilmeisesti aika hyvin etenemisen nopeasta tahdisat päätellen. Äidin hössöttäminen on nyt aika eri asia. Alussa hän soitteli ja kyseli neuvoja käytännnön asioissa kyllä, se on eri asia kuin liika hössöttäminen. Kuten tämän tyyppisiä asioita: "kannattaako ostaa päältä täytettävä vai edestä täytettävä pesukone" tms. Hössöttäminen on esim. sitä, että etsii asuntoja hänelle etuovesta ja lähettelee linkkejä, vaikka hän osaa sen itsekin.
Kun lapsi itse soittaa ja kysyy neuvoa, niin tietenkin neuvot jos osaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun siskoni on tuollainen.
Se on oikeasti aivan järkyttävän ahdistavaa.
Jutustelet jotain lapsen synttäristä ja seuraavana päivänä hän on tilannut kakut ja koristeet.
Kerrot rupattelun lomassa nähneesi antiikkiliikkeessä hauskan keramiikkaesineen. Hän käy ostamassa sinulle keramiikkaesineen joka on hänestä hieno.
Hän päättää puolestasi kaikki lastesi asiat, vaatteet, kaverisuhteet jne ja raivostuu kun ei saa tahtoaan läpi.
Kun sanot että hän käy oikeasti liian usein ja se häiritsee, taas raivostutaan ja sitten aletaan ”ohikulkiessa” tunkea pihalle tai stalkataan lapsia puistossa.
Ja tietenkin sinä olet kamala, eikä hän, kun tästä vääjäämättä tulee riita.
Ja ei, emme ole väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika sanoi kun oli muuttamassa ensimmäistä kertaa olämaan asuntoonsa armeijan jälkeen ja lähdössä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan "äiti, älä hössötä, mä osaan hoitaa asiani itsekin". Sen jälkeen on pitänyt vain luottaa, vaikka välillä
Mutta noin paha en minäkään ikinä ole ollu ja nyt kun poika on jo työelämässä, en puutu. Hän etsii itselleen asuntoa ja mieli tekisi auttaa, mutta tiedän että ei minun tarvitse. Katselen hänen mieleisiään asuntoja jja kysyn vain onko käynyt katsomassa. Ainoastaan yhdessä asiassa neuvoin, siinäkin vasta sen jälkeen kun hän sanoi että asia x ei onnistu, kerroin miten onnistuu kyllä.
Se on kyllä jännä miten halutaan asiat tehdä vaikeamman kautta. Mitenhän antavat työelämässä perehdyttää.
Täsmälleen sama virsi äidilläni. Että kun hän ei saa repiä pullataikinaa 35-v tyttärensä käsistä kesken leivonnan, neuvoa tyttären lapsuudenkodista tutun mikron käytössä (joka ikinen kerta) ja kun ÄITI ei saa päättää tyttären ja tämän miehen asunnon verhoista, niin pilallahan se tyttö on, eikä kykene töihin eikä ammattiin, luonnevikainen suorastaan.
T. Äidin mielestä koirani lääkkeet ovat todennäköisemmin huumeita kuin koiran lääkkeitä. Pikkuisen raskasta elää jatkuvasti mitätöitynä ja pahuudesta epäiltynä.
Täällä toinen! Olen ulkopuolisten mielestä syrjäänvetäytyvä, ujo ja tunnollinen "kympin tyttö". Äidin mielestä, ja vähän isänkin mielestä, olen nisti ja autisti, laiska, täysin kyvytön ja jo pelkkä kodin sisätiloista poistuminen saa äidin paniikkikohtauksen partaalle. En halua tietää, miten rumasti he puhuvat minusta muille. Tai no, täysin kyvyttömänähön he minua pitävät. 70-vuotias äiti estää minua jopa nostamasta 10 litran vesisankoa "avuliaisuuttaan". Meni aika pitkälle aikuisuuteen, ennen kuin opin olevani ihan riittävä monissa asioissa. Kotona olen pelkkä nolla, ja jos näytän mitään tunteita, niin olen autisti, ja jos masennun, niin se johtuu siitä että käytän huumeita :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten kun tuollaisten vanhempien lapsen kanssa muuttaa kimppaan.
Voi tsiisus. Kyllä oo monta kertaa saanut kuulla, mitä kaikkea teen väärin. Vääränlaiset lakanat, väärä pesuaine, teen vääränlaista ruokaa hänen pojalleen... ja miksi olen ostanut Emmentalia, kun Simo syö vain Edamia.
Joku tuolla mainitsi posteista. Mekin annettiin vara-avain reissun ajaksi. Meillä oli myös postit avattuna ja kaikki pankkipaperit jne läpikäytynä. Jopa vaatekaappi oli käyty läpi. Keittiön vedettävä pöytä oli vedetty pitkäksi, kun se on sillä tavalla niin paljon komeampi. Me asuimme tuossa vaiheessa kaksin, mihin olisimme tarvinneet arjessa 6 paikkaa ruokapöydän ympärille?
Sittenhän se riemu repesi kun kerroimme tulevasta perheenlisäyksestä. Sen helvetin jälkeen en esim suostu siihen, että anoppi käy meillä, jos mieheni ei ole paikalla. Kovasti yrittää vieläkin hallita, mutta ollaan tehty selväksi, että hänellä ei ole osaa eikä arpaa meidän perheessämme. Pitkään siinä meni, meni samalla välit, kun toinen ei ymmärrä, että hän ei ole perheemme jäsen. Anoppi pitäämua yksin syyllisenä, kun en suostu tottelemaan. Miehelläni on ollut hankalaa, mutta ajan kuluessa hänkin on huomannut, että meidän perheellä on kivempaa, kun
ei tarvitse hännystellä Hänen Ylhäisyyttään. A oppi? No, nauttikoon myrkystä, jonka keitti. Teki kyllä kaikkensa, että saisi mut pois kuvioista.
Minä varmaan raivostuisin niin että käskisin heitä soittamaan hammaslääkäriin ja perumaan ajan aikaistamisen. Ihan vaan opetukseksi heille etten salli puuttumista ilman lupaa. Sanoisin myls että olen aikuinen ja heidän pitää se tästä eteen päin ymmärtää tai en tule olemaan heidän kanssaan enää missään tekemisissä. Kysyisin myös että tajuavatko että loukkaavat yksityisyyttäni ja toimivat tungettelevasti ja kertoisin samalla että haluan heidän jatkossa suhtautuvan minuun kuin aikuiseen, erilliseen ihmiseen, en kuten heidän omaisuuteensa. Tällä rantilla toivoisin että ymmärtäisivät aloittaa oman itsenäistymis- ja erkaantumisprosessinsa, jotta välitmvoisivat normalisoitua. Eihän tuo ole hyväksi etteivät anna sinun itsenäistyä. Tosi tungettelevaa ja olen pahoillani puolestasi ap, ei ole hekppoa kun tiettävästi yrittä ät hyvää mutta epäonnistuvat rajusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan raivostuisin niin että käskisin heitä soittamaan hammaslääkäriin ja perumaan ajan aikaistamisen. Ihan vaan opetukseksi heille etten salli puuttumista ilman lupaa. Sanoisin myls että olen aikuinen ja heidän pitää se tästä eteen päin ymmärtää tai en tule olemaan heidän kanssaan enää missään tekemisissä. Kysyisin myös että tajuavatko että loukkaavat yksityisyyttäni ja toimivat tungettelevasti ja kertoisin samalla että haluan heidän jatkossa suhtautuvan minuun kuin aikuiseen, erilliseen ihmiseen, en kuten heidän omaisuuteensa. Tällä rantilla toivoisin että ymmärtäisivät aloittaa oman itsenäistymis- ja erkaantumisprosessinsa, jotta välitmvoisivat normalisoitua. Eihän tuo ole hyväksi etteivät anna sinun itsenäistyä. Tosi tungettelevaa ja olen pahoillani puolestasi ap, ei ole hekppoa kun tiettävästi yrittä ät hyvää mutta epäonnistuvat rajusti.
Voit selittää naama sinisenä eikä se auta mitään. Olet vain hankala ja kiittämätön. Eikä tuossa hyvää yritetä vaan hallintaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun tuollaisten vanhempien lapsen kanssa muuttaa kimppaan.
Voi tsiisus. Kyllä oo monta kertaa saanut kuulla, mitä kaikkea teen väärin. Vääränlaiset lakanat, väärä pesuaine, teen vääränlaista ruokaa hänen pojalleen... ja miksi olen ostanut Emmentalia, kun Simo syö vain Edamia.
Joku tuolla mainitsi posteista. Mekin annettiin vara-avain reissun ajaksi. Meillä oli myös postit avattuna ja kaikki pankkipaperit jne läpikäytynä. Jopa vaatekaappi oli käyty läpi. Keittiön vedettävä pöytä oli vedetty pitkäksi, kun se on sillä tavalla niin paljon komeampi. Me asuimme tuossa vaiheessa kaksin, mihin olisimme tarvinneet arjessa 6 paikkaa ruokapöydän ympärille?
Sittenhän se riemu repesi kun kerroimme tulevasta perheenlisäyksestä. Sen helvetin jälkeen en esim suostu siihen, että anoppi käy meillä, jos mieheni ei ole paikalla. Kovasti yrittää vieläkin hallita, mutta ollaan tehty selväksi, että hänellä ei ole osaa eikä arpaa meidän perheessämme. Pitkään siinä meni, meni samalla välit, kun toinen ei ymmärrä, että hän ei ole perheemme jäsen. Anoppi pitäämua yksin syyllisenä, kun en suostu tottelemaan. Miehelläni on ollut hankalaa, mutta ajan kuluessa hänkin on huomannut, että meidän perheellä on kivempaa, kun
ei tarvitse hännystellä Hänen Ylhäisyyttään. A oppi? No, nauttikoon myrkystä, jonka keitti. Teki kyllä kaikkensa, että saisi mut pois kuvioista.
Tällaisen mamman tyttärenä onnittelen sinua työstäsi ja kiitän, kun olet osaltasi "pelastanut" miehesi.
On todella raskasta tulla kohdelluksi kyvyttömänä. Tuo, että oma äiti käy höösäämässä juustoa myöten kaikesta, jotenkin alleviivaa sitä, miten loputtoman kyvyttömänä sitä omaa aikuista lasta pidetään.
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan raivostuisin niin että käskisin heitä soittamaan hammaslääkäriin ja perumaan ajan aikaistamisen. Ihan vaan opetukseksi heille etten salli puuttumista ilman lupaa. Sanoisin myls että olen aikuinen ja heidän pitää se tästä eteen päin ymmärtää tai en tule olemaan heidän kanssaan enää missään tekemisissä. Kysyisin myös että tajuavatko että loukkaavat yksityisyyttäni ja toimivat tungettelevasti ja kertoisin samalla että haluan heidän jatkossa suhtautuvan minuun kuin aikuiseen, erilliseen ihmiseen, en kuten heidän omaisuuteensa. Tällä rantilla toivoisin että ymmärtäisivät aloittaa oman itsenäistymis- ja erkaantumisprosessinsa, jotta välitmvoisivat normalisoitua. Eihän tuo ole hyväksi etteivät anna sinun itsenäistyä. Tosi tungettelevaa ja olen pahoillani puolestasi ap, ei ole hekppoa kun tiettävästi yrittä ät hyvää mutta epäonnistuvat rajusti.
He vain tarkoittavat hyvää ja jos kovasti suutahtelet, niin se tulkitaan alkoholismiksi, huumeiksi ja mielenterveysongelmiksi, joilla perustellaan entistä kovempaa takertumista. Ja jos vihanpito jatkuu pidempään, niin huumeiden käytöstäsi aletaan kertoa totuutena jo ulkopuolisillekin.
Ainoa toimiva on muutto kauas pois ja Grey rock -menetelmä. Elämä kotipaikkakunnalla on joka tapauksessa pilalla, kun kaikki pitävät sinua vihanhallintaongelmaisena sekakäyttäjänä, joka ei hyväksy apua äidiltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika sanoi kun oli muuttamassa ensimmäistä kertaa olämaan asuntoonsa armeijan jälkeen ja lähdössä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan "äiti, älä hössötä, mä osaan hoitaa asiani itsekin". Sen jälkeen on pitänyt vain luottaa, vaikka välillä
Mutta noin paha en minäkään ikinä ole ollu ja nyt kun poika on jo työelämässä, en puutu. Hän etsii itselleen asuntoa ja mieli tekisi auttaa, mutta tiedän että ei minun tarvitse. Katselen hänen mieleisiään asuntoja jja kysyn vain onko käynyt katsomassa. Ainoastaan yhdessä asiassa neuvoin, siinäkin vasta sen jälkeen kun hän sanoi että asia x ei onnistu, kerroin miten onnistuu kyllä.
Se on kyllä jännä miten halutaan asiat tehdä vaikeamman kautta. Mitenhän antavat työelämässä perehdyttää.
Täsmälleen sama virsi äidilläni. Että kun hän ei saa repiä pullataikinaa 35-v tyttärensä käsistä kesken leivonnan, neuvoa tyttären lapsuudenkodista tutun mikron käytössä (joka ikinen kerta) ja kun ÄITI ei saa päättää tyttären ja tämän miehen asunnon verhoista, niin pilallahan se tyttö on, eikä kykene töihin eikä ammattiin, luonnevikainen suorastaan.
T. Äidin mielestä koirani lääkkeet ovat todennäköisemmin huumeita kuin koiran lääkkeitä. Pikkuisen raskasta elää jatkuvasti mitätöitynä ja pahuudesta epäiltynä.
Onko sinullakin sellaista, että vanhempi on omasta päästään keksinyt että olet "sekaantunut johonkin" ja sitten esittää tungettelevia kysymyksiä (mihin olet menossa/missä olit, miksi, taasko, kenen kanssa, mitä tekemässä jne.)? Ja kun sanot että ei kuulu teille niin vastauksena on jotain "no mitäköhän sinulla on tekeillä kun pitää noin salailla, miksei voi kertoa, olen nyt tosi huolissani"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakia rikkoi lääkäri/vastaanotto, eivät vanhempasi. Vanhempasi loukkasivat yksityisyyttäsi, mutta juridisia seuraamuksia heille ei tule. Eli ehdottomasti teet asiasta valituksen.
Se olisi naurettavaa.
Pelkäätkö ettet enää pääsekään kiusaamaan muita ihmisiä ja sotkemaan heidän elämäänsä?
Omaa elämää sullahan ei ole kun elät sitä muiden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika sanoi kun oli muuttamassa ensimmäistä kertaa olämaan asuntoonsa armeijan jälkeen ja lähdössä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan "äiti, älä hössötä, mä osaan hoitaa asiani itsekin". Sen jälkeen on pitänyt vain luottaa, vaikka välillä
Mutta noin paha en minäkään ikinä ole ollu ja nyt kun poika on jo työelämässä, en puutu. Hän etsii itselleen asuntoa ja mieli tekisi auttaa, mutta tiedän että ei minun tarvitse. Katselen hänen mieleisiään asuntoja jja kysyn vain onko käynyt katsomassa. Ainoastaan yhdessä asiassa neuvoin, siinäkin vasta sen jälkeen kun hän sanoi että asia x ei onnistu, kerroin miten onnistuu kyllä.
Se on kyllä jännä miten halutaan asiat tehdä vaikeamman kautta. Mitenhän antavat työelämässä perehdyttää.
Täsmälleen sama virsi äidilläni. Että kun hän ei saa repiä pullataikinaa 35-v tyttärensä käsistä kesken leivonnan, neuvoa tyttären lapsuudenkodista tutun mikron käytössä (joka ikinen kerta) ja kun ÄITI ei saa päättää tyttären ja tämän miehen asunnon verhoista, niin pilallahan se tyttö on, eikä kykene töihin eikä ammattiin, luonnevikainen suorastaan.
T. Äidin mielestä koirani lääkkeet ovat todennäköisemmin huumeita kuin koiran lääkkeitä. Pikkuisen raskasta elää jatkuvasti mitätöitynä ja pahuudesta epäiltynä.
Onko sinullakin sellaista, että vanhempi on omasta päästään keksinyt että olet "sekaantunut johonkin" ja sitten esittää tungettelevia kysymyksiä (mihin olet menossa/missä olit, miksi, taasko, kenen kanssa, mitä tekemässä jne.)? Ja kun sanot että ei kuulu teille niin vastauksena on jotain "no mitäköhän sinulla on tekeillä kun pitää noin salailla, miksei voi kertoa, olen nyt tosi huolissani"?
No kyllä. Jos hän ei saa mikromanageroida, niin hänestä tulee sietämättömän utelias ja epäluuloinen.
Jotenkin hallinnan tunteen menettäminen minusta edustaa äidille sitä, että minut on kaapannut pahuus. Jos äiti ei tiedä reaaliajassa koiran vatsavaivasta, koiran lääkärikäynnistä ja koiran diagnoosista, niin koiratarvikkeiden seasta löytyvät vieraat pillerit ovat automaattisesti Jotain Hyvin Pahaa. Kyllähän sen saa vakuutettua jossain vaiheessa, että pillerit ovat tosiaan koiran vatsalääkkeitä eikä kovia huumeita. Ongelma on, että en edes tiedä, mitä kaikkea se tonkii ja vauhkoilee minulta salaa.
Sillä ei käy pienessä mielessäkään, ettenkö voi olla suistumatta nistiksi, jos se ei ole jatkuvasti pelastamassa minua ongelmilta tai rasituksilta, jotka ovat luokkaa pullataikina.
Se on kyllä jännä miten halutaan asiat tehdä vaikeamman kautta. Mitenhän antavat työelämässä perehdyttää.