Lue keskustelun säännöt.
Jätättekö asioita tekemättä koska oma ulkonäkö ahdistaa?
24.04.2022 |
Jäi sitten menemättä lenkille, kun katsoin rappukäytävän peilistä ja takapuoli näytti niin rumalta.
Kommentit (284)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rannalla olen käynyt viimeksi ulkomailla vuonna 2017. Silloinkin olin 90%ajasta joku iso huitula biksujen päällä. Olen hoikka( 170cm/60kg/v70cm) mutta vihaan yli kaiken mahaani jossa on vähän ylimääräistä. Se on mun vartalossa ainoa kohta joka ei ole hyvä ja vihaan sitä yli kaiken. Oon tehnyt kaikkeni: syönyt terveellisesti, liikun, jumppaan mutta semmoinen pehmeä läski alavatsasta ei vaan lähde. Paitsi silloin kun mulla oli syömishäiriö. Silloin maha oli hyvä mutta olo oli huono muuten :( Olisi kivaa mennä uimaan tai edes rannalle viettämään aikaa.
Kenelle sinun pitää siellä rannalla esiintyä/kelvata? 😳
Itselleni. Ahdistun myös suunnattomasti, jos joku mua parempikroppainen tulee näköetäisyydelle.
(Tää ongelma siis vain rannalla missä ollaan vähissä vaatteissa. En harmistu rantakohtauksista esim. elokuvassa tai kaupungilla hyväkroppaisista ihmisistä vaatteet päällä).
Oon ollut ahdistunut mun ulkonäöstä jo pienestä lapsesta asti.
edellinen
Sinulla on todella vaikea itsetunto-ongelma. Et kestä itseäsi kauniimpia, vaan ahdistut? Ja tämä kauneus on ilmeisesti sinun subjektiivinen arviosi?
Toivottavasti olet nuori ja elämä vielä koulii prioriteetteja. Ei ehtisi pommisuojassa vatsaläskejä surra ja käydä pääsisäisiä missikisoja. Kermapersesukupolven tuotos.
Tämä. Näkevätkö nämä ihmiset itse ajatusmaailmansa naurettavuuden ja pinnallisuuden? Onko kukaan koskaan sanonut siitä heille päin näköä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä oo maailma paljoa nykiny eteenpäin, jos kaikissa asioissa pitää ajatella miehiä..
Ei ole kyse miehistä vaan siitä, että ei kelpaa itselleen. Omat ongelmani ovat alkaneet jo lapsuudesta, jolloin vartaloani alettiin arvostella ja kommentoida useamman ihmisen toimesta. Ja tämä kommentointi on jatkunut tähän päivään saakka.
Ap
Luulin olevani sinut itseni ja kilojeni kanssa vielä viime kesänä. Kukaan ei solvannut ylipainoani (sairaalloisen lihava). Aloitin elämäntapamuutoksen terveydellisistä syistä viime kesänä ja nyt kun katson aikaa sinne ja vielä muutama vuosi taaksepäin, huomaan että olin jättäytynyt kotiin jo ennen koronaakin. Kyllä se varmaan vaikutti itsetuntoon, vaikka en sitä itselleni tunnustanut. Nyt olen saanut elämäni takaisin ja tunnen olevani taas oma itseni.
En olisi uskonut että ylipaino on näin iso kynnys. Eikö siitä pitäis olla ylpee, niin kuin body positive? Jos se tuntuu niin pahalta niin miksi sille ei tee mitään? Tarkoitan, että jumalan nimeen, älä ota sitä suklaata.
Tai jos iho on huono, niin älä polta tupakkaa? Syödä edes hieman enemmän salaattia ja vähentää sitä makkaraa. Hölmöä kait se on koko elämä viettää sisällä?
N32, 172/60
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rannalla olen käynyt viimeksi ulkomailla vuonna 2017. Silloinkin olin 90%ajasta joku iso huitula biksujen päällä. Olen hoikka( 170cm/60kg/v70cm) mutta vihaan yli kaiken mahaani jossa on vähän ylimääräistä. Se on mun vartalossa ainoa kohta joka ei ole hyvä ja vihaan sitä yli kaiken. Oon tehnyt kaikkeni: syönyt terveellisesti, liikun, jumppaan mutta semmoinen pehmeä läski alavatsasta ei vaan lähde. Paitsi silloin kun mulla oli syömishäiriö. Silloin maha oli hyvä mutta olo oli huono muuten :( Olisi kivaa mennä uimaan tai edes rannalle viettämään aikaa.
Kenelle sinun pitää siellä rannalla esiintyä/kelvata? 😳
Rannalla joutuu nykyään ihan vieraiden ihmisten valokuviin/videoille. Parhaassa tapauksessa meemiksi teinien sivustoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee surullinen olo kun lukee näitä ihmisten kokemuksia ja miten heidän ulkonäköään on kommentoitu. Paino on aina henk.koht. asia, ja ulkopuoliset ei voi tietää, mikä sen painonnousun on aiheuttanut. Se ei aina ole laiskuus, vaan voi myös olla sairaus tai lääkitys. Elä ja anna elää. Muistakaa kuitenkin, että teidän elämä on tässä ja nyt - nauti siitä, älä anna sen mennä ohi joidenkin idioottien takia! Jätin itse menemättä moneen tapahtumaan koska olin lihonut, enkä halunnut nähdä edes kavereita. Esim. vappu meni kotona yksin itkiessä. En myöskään halunnut lähteä salille, koska sielläkin on kommentoitu ulkonäköäni ja painoani. Nyt kuitenkin rohkaistun ja lähdin katsomaan lätkän mm-kisojen matseja, ja on ollut todella hauskaa, ja ihmiset ovat olleet niin ihania. Välillä ollaan naurettu vedet silmissä ihan tuntemattomien fanien kanssa, ja on tullut vain positiivista palautetta ulkonäöstä. Tsempataan toisiamme sen jatkuvan haukkumisen sijaan!
En käy uimahalleissa enkä rannalla, koska minulla on niin pienet rinnat, ettei niitä käytännössä ole. Lisäksi minulla on paljon selluliittia alavartalossa. Olen kasvoiltani kuitenkin ihan kaunis, joten vaatteet päällä kehtaan liikkua ongelmitta. Olen normaalipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nicole kirjoitti:
En olisi uskonut että ylipaino on näin iso kynnys. Eikö siitä pitäis olla ylpee, niin kuin body positive? Jos se tuntuu niin pahalta niin miksi sille ei tee mitään? Tarkoitan, että jumalan nimeen, älä ota sitä suklaata.
Tai jos iho on huono, niin älä polta tupakkaa? Syödä edes hieman enemmän salaattia ja vähentää sitä makkaraa. Hölmöä kait se on koko elämä viettää sisällä?
N32, 172/60
Mulla on huono iho ja en ole ikinä polttanut tupakkaa.
Surettaa ja suututtaa lukea teidän kommentteja. Olen toki itsekin kuullut haukkuja ulkonäöstäni, mutta enimmäkseen lapsena ja teininä. Nykyään ei tunnu oikein missään, jos arvostellaan. Tähän on vaikuttanut paljon aviomieheni, joka kehuu kauniiksi. Opin itsekin näkemään itseni kauniina, ja se tekee minusta immuunin haukuille. Jos ulkonäköni häiritsee jotakuta, se on hänen ongelmansa.
Saan aina välillä kuulla ihasteluja siitä, miten huolettomasti suhtaudun ulkonäkööni. Toivon, että esimerkkini inspiroisi muitakin samaan. Kukaan ei ole valinnut syntyä omaan kehoonsa, joten jokaisella on ihan samanlainen oikeus olla täällä.
Jotkut ovat syntyneet niin kauniiseen kehoon, että hyötyvät siitä pienestä pitäen. He ovat kuitenkin poikkeuksia, ja myös heitä arvostellaan ja kadehditaan. Toiset taas syntyvät esimerkiksi näkyvästi vammaisina, ja heille yhteiskunnan ulkonäkökeskeisyys tulee hyvinkin selväksi jo varhain. Suurin osa meistä on ihan tavallisia talliaisia, mutta tuntee silti olonsa poikkeavan rumaksi. Se on ajatusvääristymä, jonka ympäristö on luonut. Kun äiti tuskailee ulkonäköään, tytär oppii tuskailemaan omaansa.
Ärsyttää lukea ylimielisiä vastauksia, joissa lällätellään niille, jotka häpeävät ulkonäköään. Ei se ole yksilön vika, että maailma on näin sairas. Toki jokainen voi vaikuttaa asiaan kahdella tavalla: 1. Jättämällä toisten kehot rauhaan 2. Arvostamalla omaansa. Tuo toinen kohta lienee kaikken vaikein.
Täytyy vielä kertoa nuoresta naisesta, jonka näin eilen kaupungilla. Hän oli pukeutunut erittäin tyylikkäästi, pitkät hiukset oli kauniisti kihartettu. Ihastelin häntä ensin takaapäin. Kun näin naaman, huomasin hänen pälyilevän epävarmasti ympärilleen ja sukivan hiuksiaan kauniiden kasvojensa suojaksi. Upea nuori nainen, jonka koko olemus huusi: En näytä mielestäni tarpeeksi hyvältä!
Maailma on juuri tällainen. Edes ns. kaunottaret ei ole suojassa haukuilta. Itse olen valinnut olla arvottamatta ihmisiä ulkonäön perusteella, ja se koskee myös itseäni. Laitan mukavimmat housut jalkaan, vaikka se tarkoittaa sitä, että joku voi tulla irvailemaan, olenko raskaana. Koirat haukkuu, karavaani kulkee.
On vain yksi elämä. Kannustan kaikkia taistelemaan sen puolesta, ettei koko elämä menisi oman navan tuijotteluun. Siitä voi oppia pois, kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käy uimahalleissa enkä rannalla, koska minulla on niin pienet rinnat, ettei niitä käytännössä ole. Lisäksi minulla on paljon selluliittia alavartalossa. Olen kasvoiltani kuitenkin ihan kaunis, joten vaatteet päällä kehtaan liikkua ongelmitta. Olen normaalipainoinen.
Minullakin on pienet rinnat ja selluliittia alavartalossa. Mitä sitten? Joku toinen ei mene uimahalliin, kun pitää rintojaan liian isoina. Selluliittia taas on melkeinpä kaikilla.
Kun olin teini ja kaverien kanssa uimahallissa, yksi koulumme poika tuli ihan pukkariin asti huutelemaan, miksei minulla ole tissejä. Silloin se satutti ja hävetti, mutta nyt aikuisena minulle on selvää, etten anna tuollaisten määritellä aktiviteettejani.
Nicole kirjoitti:
En olisi uskonut että ylipaino on näin iso kynnys. Eikö siitä pitäis olla ylpee, niin kuin body positive? Jos se tuntuu niin pahalta niin miksi sille ei tee mitään? Tarkoitan, että jumalan nimeen, älä ota sitä suklaata.
Tai jos iho on huono, niin älä polta tupakkaa? Syödä edes hieman enemmän salaattia ja vähentää sitä makkaraa. Hölmöä kait se on koko elämä viettää sisällä?
N32, 172/60
Minulla ei ole ylipainoa eikä huono iho. Syön päivittäin salaattia, en polta tupakkaa ja liikun useita kertoja viikossa. Silti en ole hyvä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riipparit näyttää tosi pitkiltä nyt kun on olkaimen jättämät rusketusraidat.
Lippis päähän ja maski kasvoille niin ei hirveästi tarvitse miettiä miltä näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kanssaihmiset ei ois niin prseitä niin lihavuutta saattais olla vähemmän kun kehtais lihavat liikkua ulkona ja myös mielentilan kohoaminen vois antaa energiabuustia.
Olen jättänyt suhteita/ miehiä, koska olen kokenut että olen niin ruma, että mitä nyt oikeen mukamas kuvittelen että tästä tulisi.
Vierailija kirjoitti:
En käy uimahalleissa enkä rannalla, koska minulla on niin pienet rinnat, ettei niitä käytännössä ole. Lisäksi minulla on paljon selluliittia alavartalossa. Olen kasvoiltani kuitenkin ihan kaunis, joten vaatteet päällä kehtaan liikkua ongelmitta. Olen normaalipainoinen.
Pieni vinkki: ketään ei kiinnosta sinun kroppasi uumahallissa, siellähän käydään kuntouimassa eikä esittelemässä itseään! Vai teetkö sinä siellä jotakin muuta?
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt suhteita/ miehiä, koska olen kokenut että olen niin ruma, että mitä nyt oikeen mukamas kuvittelen että tästä tulisi.
Jos se mies on jo suostunut treffeille niin ei sun ulkonäkö ole ongelma, enemmänkin ongelma sun omassa päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käy uimahalleissa enkä rannalla, koska minulla on niin pienet rinnat, ettei niitä käytännössä ole. Lisäksi minulla on paljon selluliittia alavartalossa. Olen kasvoiltani kuitenkin ihan kaunis, joten vaatteet päällä kehtaan liikkua ongelmitta. Olen normaalipainoinen.
Pieni vinkki: ketään ei kiinnosta sinun kroppasi uumahallissa, siellähän käydään kuntouimassa eikä esittelemässä itseään! Vai teetkö sinä siellä jotakin muuta?
ei kai missään varsinaisesti käydäkään kuuntelemassa vittuilua mutta kyllä sitä silti tapahtuu. ehkä ei sinun todellisuudessasi, missä lieneekään
Kovin surullinen keskustelu, mutta ymmärrän kyllä sillä itselläni on ollut nuorempana vastaavaa. Minulla on skolioosi, jonka vuoksi selkäni ei ole mistään kauneimmasta päästä. Vino ranka näkyy jollain tavalla myös vaatteiden läpi. Nuorempana tuli paljon jätettyä tapahtumia väliin selkäni vuoksi.
Sittemmin olen saanut kehitettyä itsetuntoa ja hyväksynyt asian. Onneks nykyään on muodissa hieman löysemmät vaatteet, usein en enää edes muista rumaa selkääni.
Maailmasta löytyy monen näköisiä ihmisiä, älkää sen vuoksi jättäkö elämättä elämäänne. Vika löytyy päänne sisältä, ei ulkonäöstänne. Tehkää sitä mistä nautitte älkääkä välittäkö muista ihmisistä.
Ahdistaa ajatus. Joskus harvoin mietin että olisihan rentoa kesän viettoa jossain rannalla, mutta ei nyt niin tärkee juttu kuitenkaan