Jätättekö asioita tekemättä koska oma ulkonäkö ahdistaa?

Minulla myös rumuus ja ylipaino aiheuttanut kotiin lukittautumista lähes koko ikäni. Olen myös kohdannut ihan fyysistä väkivaltaa, koska nainenhan ei saa olla ruma.

Nyt vanhempana alkaa jo raivo/välinpitämättömyys nostaa päätään ihmisten kommentoinnin vuoksi.

Jokin aika sitten jonotin poliisilaitoksella passia. Kaksi noin 80-100-vuotiasta naista arvosteli suureen ääneen paikalla jonottavia ihmisiä. Kun vuoroni tuli ja kävelin asiointiluukulle, naiset kohkasivat ylipainostani ja ihmettelivät, kuinka siinäkään ei joku osaa pitää painostaan huolta, pitäisi vain katsoa mitä syö tai paremminkin jättää kokonaan syömättä.

Harmittaa, kun en passin saatuani mennyt takaisin istumaan rouvien viereen ja soittanut miehelleni puhuen suureen ääneen: "Kulta, mä sain jo mun passin. Tuutko kuinka nopeasti kotiin, mua p*nettaa ihan hirveästi!"

Vierailija kirjoitti:

Järjellä ajatellen tiedän olevani ihan virallisiin kauneusihanteisiin sopiva naisihminen, hoikka, nätti, siisti ja huoliteltu. Silti, esimerkiksi työmatkoilla, on vaikea välillä lähteä huoneesta aamupalalle, koska ajattelen että vaatteni ovat rumia, tai näytän väsyneeltä, olen vaikeana ja vaisu, tukka ainakin huonosti. Palaan ovelta katsomaan peiliin, pöyhin tukkaan, katson onko hampaiden välissä ruokaa. HUoh, pääsisipä rauhaan näiltä riivaavilta ajatuksilta.. elämä tapahtuu liikaa mun pään sisällä ja se aiheutta ongelmia. (oonkohan erityisherkkä, pakko-oireinen, ahdituneisuushäiriö?? you name it).

Et ole erityisherkkä, mutta ehkä liian ulkonäkökeskeinen. Jos keskittyisit tärkeisiin asioihin, ja ylipäätään ajattelisit enemmän muita asioita kuin itseäsi ja ulkonäköäsi, et tiedäkään kuinka vähän se kiinnostaa muita ihmisiä. AIna on ollut erinäköisiä ja erikokoisia ihmisiä, se on elämää. Sanotaan, että ihminen on onnellinen, kun suuntaa huomionsa muihin ihmisiin ja heidän auttamiseensa omaan napaan tuijoittaminse sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnitelmissa oli mennä tänään torille, mutta jätin menemättä, kun totesin vatsani olevan jättimäisen turvonnut. Siihen lisäksi vielä huono ryhti, niin nam.

Ja kenen arvelit sinun katsovan? Itse en ainakaan kiinnitä kenenkään vatsaan tai ryhtiin mitään huomiota. Ihan hyvin olisit voinut tulla sinne torille ainakin omasta puolestani. 

Aika monikin katsoo. Minua ainakin katsotaan ihan kaikkialla, koska olen huomiota herättävän pitkä nainen. Jos on jotenkin "poikkeuksellinen" niin joutuu helposti tarjottimelle. En voi vain hiippailla yhtään mihinkään paikalle kenenkään huomaamatta.

Minuakin katsotaan, vaikka en näytä mitenkään erottuvalla. Se on suomalainen (ja kuulemma myös keskieurooppalainen) tapa. Joitain amerikkalaisia turisteja huvittaa/pelottaa se tuijotus. :D

Kuvittelet vain, ei sua oikeasti kukaan edes huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika mielenvikainen juntti täytyy olla että alkaa arkisissa tilanteissa kyttäämään jonkun selluliitteja/läskejä ja vieläpä jollekin tuntemattomalle huutelemaan asiasta. 

Näitä on hirvittävän, ihan järkyttävän paljon! Sen tietää jokainen ylipainoinen tai ruma nainen. Kukaan ei edes jätä kertomatta mielipidettään jos vain tulee tilaisuus.

Missä nää kommentoijat oikein liikkuu, kun minä vaatimattomatn näköinen selvästi ylipainoinen nainen en ole heitä kohdannut? Siis oikeasti?? Yhden kerran joskus yli 40 vuotta sitten joku  mies kommentoi ikävästi takapuoltani. Toki sen muistan, mutta luokittelin hänet ääliöosastoon eli mitä moisen moukkamaisesta kommentista. Toki ymmärrän, että olen muuttunut miesten silmissä näkymättömäksi viimeistään 90-luvulla, mutta sehän on vain helpotus. Niiden kanssa keskustelen, joilla on fiksuja ajatuksia, muista viis. Ihmisellä on vain yksi elämä, enkä totisesti aio antaa ohenevan tukkani tai ison takapuoleni sitä pilata. Se vasta nolottaisi kuolinvuoteella, että hukkasin elämäni jonkun niin joutavan asian kanssa stressaamalla kun on niin paljon kivaa koettavaa elämässä!!!