Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Lapsenhoito täytyy jakaa molempien vanhempien kesken. Molemmat ovat yhtä kiinni lapsessa, joko yhtäaikaa tai sitten vuorotellen. Molemmille omia vapaapäiviä lapsenhoidosta, aikaa hengähtää ja olla fyysisestikin yksin. Turha alkaa inisemään vastaan, että no mutta kun isä/äiti on töissä enemmän. Lapsi on yhteinen ja jos se on yhdessä yhteistuumin hankittu, silloin aivan kaikki jaetaan tasan lapseen liittyvissä asioissa, vaikka vaikeaa tekisi. Lapsi itsessään syö läheisyysenergiaa vanhemmiltaan. Jos olet koko päivän sylikkäin lapsen kanssa, ei ole ihme ettei kiinnosta enää puolison kanssa sylittely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes kaikki avio- ja avoparit pystyvät hoitamaan lapsensa sulassa sovussa, joten tässä tapauksessa se ongelma on puolison laiskuus ja oman edun tavoittelu, kun "uhraudutaan" hoitamaan lasta ja jätetään puoliso vähemmälle huomiolle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on todellakin vain naisten oma kupla, kuplautuneessa internetissä. Hölmöt naiset tulevat tänne agitoimaan toisiaan, sukupuolten välisessä sodassa. "NÄYTÄ SILLE, SISKO" tai JÄTÄ SE PASKA" -tason kommunikaatiota
Ylä-äänien käyttö on vahvasti naisnäkökulmia suosivaa, ilman mitään objektiivista harkintaa. Toivottavasti kukaan ei sovella täällä saatuja ylä-ääniä siihen, mitä oikeasti elämässään tekee
Asiat harvoin ovat niin mustavalkoisia kuin näissä postauksissa kerrotaan. Jokainen AP kirjoittaa vain oman puolensa asioista, sen jälkeen tulee tänne agitoitumaan muiden naisten kanssa ja hakemaan boostia vihalleen
Miksi olet kateellinen omalle lapsellesi? :D Lapsellista!
No mitä se mies tekee? Priorisoiko hän itse vain parisuhdetta vauvan hoitamisen sijaan?
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki avio- ja avoparit pystyvät hoitamaan lapsensa sulassa sovussa, joten tässä tapauksessa se ongelma on puolison laiskuus ja oman edun tavoittelu, kun "uhraudutaan" hoitamaan lasta ja jätetään puoliso vähemmälle huomiolle.
Hölmö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin teinityttö kiittää.
Viikkorahaa nyt enemmän, kuin uskalsi edes toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki avio- ja avoparit pystyvät hoitamaan lapsensa sulassa sovussa, joten tässä tapauksessa se ongelma on puolison laiskuus ja oman edun tavoittelu, kun "uhraudutaan" hoitamaan lasta ja jätetään puoliso vähemmälle huomiolle.
Aivan. Kun parisuhde on kunnossa, myös lapset ovat onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki avio- ja avoparit pystyvät hoitamaan lapsensa sulassa sovussa, joten tässä tapauksessa se ongelma on puolison laiskuus ja oman edun tavoittelu, kun "uhraudutaan" hoitamaan lasta ja jätetään puoliso vähemmälle huomiolle.
Aivan. Kun parisuhde on kunnossa, myös lapset ovat onnellisia.
Olisi siis kaikkien etu, että mieskin osallistuu lapsensa ja vaimonsa huolenpitoon.
Onneksi olemme lapseton pariskunta.
Ei tarvitse miettiä tai stressata moisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pistä mies hoitamaan sitä lasta niin äkkiä huomaa että tämä ei vain ole mahdollista
Jos olisit sinkkuäiti niin sinulla ei edes riitä kuin pari tuntia kuukaudesta miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki avio- ja avoparit pystyvät hoitamaan lapsensa sulassa sovussa, joten tässä tapauksessa se ongelma on puolison laiskuus ja oman edun tavoittelu, kun "uhraudutaan" hoitamaan lasta ja jätetään puoliso vähemmälle huomiolle.
Aivan. Kun parisuhde on kunnossa, myös lapset ovat onnellisia.
Olisi siis kaikkien etu, että mieskin osallistuu lapsensa ja vaimonsa huolenpitoon.
Eikä vaimo uhriudu vaan sallii miehen osallistua yhteiseen perhe-elämään.
Mutta molempien on otettava toisensa huomioon puolisoina. Ei parisuhdetta ja yhteiselämää panna hyllylle seuraaviksi vuosikausiksi, kunnes lapsi on 0-18-vuotias.
Parisuhde on se perusta, johon lapset voivat syntyä ja jossa vanhemmat yhdessä luovat heille hyvän ja turvallisen tilan kasvaa ja kehittyä tasapainoisiksi ihmisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki avio- ja avoparit pystyvät hoitamaan lapsensa sulassa sovussa, joten tässä tapauksessa se ongelma on puolison laiskuus ja oman edun tavoittelu, kun "uhraudutaan" hoitamaan lasta ja jätetään puoliso vähemmälle huomiolle.
Aivan. Kun parisuhde on kunnossa, myös lapset ovat onnellisia.
Olisi siis kaikkien etu, että mieskin osallistuu lapsensa ja vaimonsa huolenpitoon.
Eikä vaimo uhriudu vaan sallii miehen osallistua yhteiseen perhe-elämään.
Mutta molempien on otettava toisensa huomioon puolisoina. Ei parisuhdetta ja yhteiselämää panna hyllylle seuraaviksi vuosikausiksi, kunnes lapsi on 0-18-vuotias.
Parisuhde on se perusta, johon lapset voivat syntyä ja jossa vanh
Meillä ysärillä mies osallistui kyllä, sen ajan mittapuun mukaan paljonkin. Mutta riippui hänen tuulestaan. Arki oli yksin minun vastuulla. Lapset valvottivat paljon, joten olin usein myös väsynyt. Ja se väsymys oli sitä luokkaa, etten todellakaan jaksanut paapoa miestäni yhtään, vaan kaipasin sitä, että hän tulee ja halaa ja ottaa myös vastuuta.
Kaikenlaisia vaiheita ollut ja olinpa minäkin jossain vaiheessa lähtemässä.
Tuli todella rankat vuodet ja mieheni alkoi ottaa kokonaisvastuuta myös. En lähtenyt. Nykyään on petrannut paljon, ja yleisesti ottaen hoidetaan hommat yhdessä. Tosin lapset jo maailmalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun miehesi hoitaa suurimman osan lapsen tarpeista ja erityisesti myös sinunkin tarpeista, niin sinulle jää aikaa ja voimia olla hyvässä suhteessa myös miehesi kanssa. Uusi tilanteenne vaatii uudet järjestelyt, vaikka viiveellä.
Kuulostaa siltä että on haluttu vauva, mutta ei ole haluttu vanhemmuutta.
Vähän sama kuin halutaan häät muttei haluta avioliittoa.
Kannattaa harkita eroamista.
"Mutta molempien on otettava toisensa huomioon puolisoina. Ei parisuhdetta ja yhteiselämää panna hyllylle seuraaviksi vuosikausiksi, kunnes lapsi on 0-18-vuotias."
Juuri näin. Ja jos puhutaan parisuhteen hyvinvoinnista niin se on aina ensisijassa tunne. Se ei suoraan riipu siitä miten paljon vaikka sitä yhteistä aikaa tai seksiä on. Vaan se riippuu siitä onko sinulla tunne siitä että se toinen vielä välittää sinusta ja on kiinnostunut sinusta.
Jos mietin omien lapsiemme pikkulapsiaikaa niin aika vähissä oli se yhteinen aika ja seksikin väheni reippaasti. Mutta koko ajan minulla oli se tunne että puoliso edelleen rakasti ja halusi minua. Ja teki sen viestittämällä monin tavoin että hänkin kaipasi noita asioita yhtä paljon kuin minä eikä malttaisi odottaa että asiat taas palautuisivat vähän normaalimmiksi. Ja palautuivathan ne ja lopulta aika pian kun oli molemmilla tahtoa panostaa niihin heti kun oli mahdollista.
Tuttu tunne, kun ei ole tukiverkkoja ja etenkin flunssakaudella omaa aikaa tai jaksamista ei vain ole.
Rohkaise lasta itsenäisyyteen ja omiin leikkeihin. Älä keskeytä tai mene väliin jos näet että hän leikkii joskus yksin. Se on hirmu tärkeä taito. Hae kirjastosta lapselle kuvakirjoja joita voi tylsistyessä selailla myös itse.
Onko lapsi varhaiskasvatuksessa? Koita järjestää lapsen päivät niin että teillä jää aikaa yhteiseen aamiaiseen, lounastaukoon tai hetkiin iltapäivällä. Jos tämä ei ole mahdollista, niin ei ole maailmanloppu jos on töistä pois 1-2 päivää kuussa sairaslomalla ja menee treffeille miehen kanssa päivällä, jos mielenterveys ja perhetilanne sitä vaatii.
Monet hukkuvat vanhemmuuteen ja menettävät oman identiteettinsä. Ehkä oma harrastus tai kampaajalla käynti virkistäisi sinua.
Tehkää asioita myös perheenä, niin että myös miehesi nauttii yhteisestä ajasta ja retkistä. Puistossa lapsi juoksee laitteesta toiseen ja te voitte juoda kahvia ja pusutella. Ranskalaista vanhemmuutta!
Vierailija kirjoitti:
No mitä se mies tekee? Priorisoiko hän itse vain parisuhdetta vauvan hoitamisen sijaan?
Ei taida priorisoida kumpaakaan. Todennäköisesti vielä kuvittelee, että parisuhteen hoitaminen tarkoittaa sitä, että nainen vielä lopen uupuneena avaa haaransa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista ei oo muuta kuin harmia!
Aikuislapset ovat raskaita. He eivät edes aikuistu koskaan.
... niin ja kun mies ei kasva koskaan aikuiseksi niin siinä sitä harmia ja kestämistä vasta onkin. On samalla tasolla lapsen kanssa ja kiukuttelee jopa enemmän kuin kaksi vuotias.... ruoka ei ole sopivaa, kotona on liian kuuma, farkut puristaa, takki ei oo hyvä, jääkaapissa ei ole oikeanmerkkistä kaljaa jne.. Yhtenä päivänä otin lapset tilasin muuttoauton keräsin osan kamoista ja lähdin. Sen pituinen se satu sillä en ollut se koiran kusitolppa.
Meillä miehet osallistuvat lasten elämään. Jännästi saavat niistä myös sisältöä itselleen.