Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Olen yrittänyt rouvalle sanoa, että mennään lapsi edellä. Ymmärrän AP:ta siis erittäin hyvin. Jotkut aikuiset vain haluavat paljon paapomista. Lapset ovat kuitenkin se, mikä meistä jää jäljelle, eli keskitytään antamaan heille hyvä lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kuulostaa umpisurkealta tuo sinun ukkosi. Vaihtoon vaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt rouvalle sanoa, että mennään lapsi edellä. Ymmärrän AP:ta siis erittäin hyvin. Jotkut aikuiset vain haluavat paljon paapomista. Lapset ovat kuitenkin se, mikä meistä jää jäljelle, eli keskitytään antamaan heille hyvä lapsuus.
Terveen itsetuntoinen mies. Et ole traumatisoitunut ja jäänyt syliä vaille vauvana ja taaperona. Siksi osaat nyt olla puoliso vaimollesi, isä lapsellesi ja kestät sen, että et ole maailman napa ja keskipiste, vaan teillä on nyt yhteinen pieni ihminen luovitavana lapsuuden ja nuoruuden läpi elämään omaa elämäänsä. Hyvä sinä!
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.
Nykyään tiedetään, että ei ole kaksivuotiaan etu tulla heitetyksi pihalle naapurin viisivuotiaiden vahdittavaksi siksi aikaa kun vanhemmat leikkii tuoretta pariskuntaa loppupäivän. Jos hankkii lapsia tilanteeseen, jossa turvaverkkoja ei ole, niin täytyy varautua siihen, että pitää laittaa huumaava ja huoleton romanttinen seikkailuelämä kakkossijalle muutamaksi vuodeksi ja olla vain tylsät äiti ja isä hetken aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Jep, priorisoitte nyt rahaa siihen hoitajaan. Ja miehelle tolkutat, että tilanne on ohimenevä, kunhan kohmo saa vähän järkeä päähänsä, noin vuodessa, eikä heti telo itseään. Päivähoito sopimuspäivillä on myös vaihtoehto. Lapsi pitää ehdottomasti opettaa myös pienin askelin omatoimisuuteen. Ja asenne kuntoon, teillä on miehen kanssa yhteinen taisto samalla puolella, ei eri puolilla vanhemmuutta.
Mulla tuollainen koko ajan viihdytettävä lapsi paljastui teini-iässä nepsyksi. Selvittiin silti. Kärsivällisyyttä!
Esikoista joutuu viihdyttämään enemmän kuin seuraavia lapsia, koska lapsella ei ole muita ihmisiä ympärillään kuin vanhempansa. Kuopuksella on isompia lapsia, joiden touhuja seurata.
Toiseksi, myös älykäs ja utelias lapsi voi olla pienenä raskas hoidettava, koska lapsi kyllästyy helposti ja haluaa koko ajan tietää lisää. Pari tällaista on ollut lähipiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuulostaa umpisurkealta tuo sinun ukkosi. Vaihtoon vaan.
Meinaat että porsinut emakko löytää helposti toisen, paremman miehen elättämään hänet ja hänen jälkikasvunsa?
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa hoitaja vaikka rahalla ja treffeille. Opiskelijat tulee mielellään
Tai päästää ukon kerran viikossa viihteelle jonku opiskelijan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Subjektiivinen päivähoito-oikeus ratkaisee kaiken. Lapsi sinne ja toista ja kolmatta tekemään!
Mies katuu jo ensimmäistä, aivan syystäkin.
Siten, että et priorisoi ketään toisten edelle, vaan elät elämääsi parisuhteessa.
ps. Miksi meillä lisääntyvät juuri ne heikoimmin varustellut ja älykkäimmät ei kumppania löydä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt rouvalle sanoa, että mennään lapsi edellä. Ymmärrän AP:ta siis erittäin hyvin. Jotkut aikuiset vain haluavat paljon paapomista. Lapset ovat kuitenkin se, mikä meistä jää jäljelle, eli keskitytään antamaan heille hyvä lapsuus.
Kuulostaa terveeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas yksi tositarina siitä kuinka miehet haluaa vaan seksiä. Aina ja ikuisesti.
Täydellistä.
Ei varmasti kaikki miehet, joillekin se kuitenkin on omanarvon mitta, että on aina haluttu, joka tilanteessa. Se voi olla kova pettymys, kun vauvan tulon jälkeen on jonkun aikaa naisen seksihalut vähissä. Ja ei kaikkien naisten, ollaan kaikki erilaisia.
Jos miehen pitäisi puristaa siittimestään strutsimuna ulos ja miestissit turpoaisivat täyteen nestettä, jota strutsinmunasta tullut imisi niin, että välillä kipu iskee melkeen tajun kankaalle, niin ulisisivatkohan vaimot: "mieheni asettaa lapsemme edelleni yhyy!"
Seksittömyyden voisi kestää jos tulisi jotain muuta positiivista tilalle mutta kun se ainoa positiivinen asia
Mitä ihmettä selität? Pitäisikö lapsesi äidin järjestää pikku-isi-mussukalle sirkushuvejakin yhteisen lapsen hoidon ohella? Ihan ei mene läpi, että vaimosi ei olisi ollut työelämässä ja äitiyslomalla, joten et sinä yksin ole rahoja kasaan raatanut. Olitko edes vanhempain vapaalla lastasi hoitamassa? Olisiko se ollut liian vaativaa, kun olisi omasta mukavuudesta joutunut luopumaan lapsensa eteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tarpeista on totta kai huolehdittava, mutta elämää kuljet yhdessä puolisosi kanssa ja vanhempien parisuhde on lapsen koti.
Aika ympäripyöreästi sanottu. Kysyin ihan konkretiaa kuvaamaani tilanteeseen. Ap
Lapsi pitää saada nukahtamaan itsekseen omaan huoneeseensa. Onnistuu parhaiten, kun aloitetaan lapsen ollessa vasta 3kk: n ikäinen. Koko loppuilta on pariskunnan omaa aikaa. Jos annat 2- vuotiaan pyörittää itseäsi, on helvetti irti kun hän on murrosikäinen.
Kaksivuotias tarvitsee silmälläpitoa ja valvomista ihan koko ajan. Hänellä ei ole itsesuojeluvaistoa vielä ollenkaan. Lapsen hoitaminen ja valvominen ei tarkoita sitä, että lapsi pyörittäisi vanhempaansa. Koko ajan pitää ohjata ja kasvattaa ja toistaa asioita, kunnes lapsi on kyllin kehittynyt selviämään kustakin asiasta itse. Ihmislapsi tarvitsee hoivaa ja hoitajaa vuosikausia. Vanhemmat tai muut huoltajat tai viranomaiset vanhempien puuttuessa ovat vastuussa lapsen hoitamisesta 18-vuotiaaksi asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuulostaa umpisurkealta tuo sinun ukkosi. Vaihtoon vaan.
Meinaat että porsinut emakko löytää helposti toisen, paremman miehen elättämään hänet ja hänen jälkikasvunsa?
Jospa löytääkin kunnon röhkivä karjun, eikä mitään vikisevää, ikuisesti keskenkasvuisia pikkuporsasta. Sitä vikinää ei parsinut emakko jaksa kuunnella. Eivätkä yhteiset pikkupossut arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että miehesi ei ole kasvanut kunnolla vanhemman rooliin. Lapsesta, varsinkin pienestä, tulee pitää hyvää huolta, mikä on usein intensiivistä. Toki olisi lisäksi lapsen ja isän etu että heillä olisi läheinen suhde. Olen huomannut omassa perheessäni, että olisi toivottavaa jos molemmat vanhemmat muodostaisivat läheisen suhteen lapseen jo pienenä. Mieheni oli esikoisemme kohdalla sitä mieltä että ammattihoitaja on parempi hoitaja lapselle kuin vanhemmat ja toivoi että palaan hyvin aikaisin töihin. Itse hän piti vaivaiset kaksi viikkoa isyyslomaa kun vauva oli juuri syntynyt. Jälkikäteen olen katkera hänen viileästä suhtautumisestaan, harmittaa etenkin lapsen puolesta. Itse haluan muodostaa lapsiin tiiviin ja läheisen suhteen, ja olla heidän kanssaan paljon. Se on mielestäni panostus lasten tulevaisuuteen. Sanoisin vain että älä jousta ainakaan liikaa omista arvoistasi. Teet hienoa työtä ollessasi vastuuntuntoinen vanhempi. Jos mies ei ymmärrä miten tärkeä ja myös vaativa aika elämästä on, kun lapsi on pieni, niin hän menettää valitettavasti siinä paljon.
Voisi mennä niin että olisitte kumppaneita ja lapsi olisi teidän yhteinen projekti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole tarvinnut tällaista miettiä, koska ilman muuta miehenikin priorisoi lapsemme, se on heidän ainut lapsuutensa ja he ovat pieniä niin vähän aikaa. Lapsellista mieheltä tai naiselta olla mustasukkainen omalle lapselleen. Sairasta.
Niin, no jos olet ollut yhtään tekemisissä miesten kanssa niin he ovat molempia mainitsemiasi. Innokkaimmat isät sitten taas tunkevat naisen ja lapsen väliin ja vieroittavat lapsen saadakseen itse kokea olevansa emoja, ihan kuin jotkut koiranomistajatkin. Varastettu, silvottu luontokappale omana elävänä vauva-nukkena. Eihän se ole mitään muuta kuin surullista ja sairasta.
Siis jos isä on aktiivinen vanhempi niin hän tunkee lapsen ja äidin väliin? Mitä sinä oikein yrität sanoa? Isä on lapsen vanhempi ihan samalla tavalla kuin äiti ja sen pitäis mennä 50/50 terveessä perheessä.
Tuntuu että jotkut symbioottiset psyko äidit eivät haluakaan isän apua vauvan kanssa. Mies ei voi rintaruokkia mutta vaipan vaihdot nukuttamiset yms. pitäis kyllä jakaa ihan jo äidin jaksamisen takia.
Nyky pareilla se yleensä meneekin niin että isät on ihan yhtä aktiivisia kuin äidit. Vielä löytyy mieslapsia jotka eivät isyyteen kykene. Ja vielä pienempi ryhmä on psyko äidit jotka eivät anna lapsen isän osallistua vauvan hoitoon kun vain psyko osaa lasta hoitaa. Kyllä sitä lasta osaa hoitaa myös henkisesti kypsä isä ihan yhtä hyvin
Minusta lapsen välttämättömät tarpeet menee aikuisten tarpeiden edelle. Sen sijaan kaikki lapsen halut ja pienemmät tarpeet eivät mene eivätkä saa mennä aikuisten perustarpeiden edelle, ja tässä minä lasken parisuhteesta huolehtimisen aikuisen perustarpeeksi.
Aina, kun aletaan jäykästi luetteloimaan ihmissuhteiden tärkeysjärjestystä mennään minusta vähän metsään. Kyllä kypsällä aikuisella on "sydämessä" tilaa useammalle tärkeälle ja läheiselle ihmisuhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tein aikoinaan samoin. Mies tuntui itse tekevän samoin. Molemmista tuli äiti ja isä, parisuhde jäi vähemmälle. Ukko lähti toisen matkaan. No, ei mulla ikävä tullut, kun lapset jäi mulle.
Mies on aina ensisijaisesti siittäjä. Niitä ei kannattaisi kouluttaa siihen, että seksiä on koko ajan ja jatkuvasti, sillä lähtevät tosiaan heti kun siihen tulee tauko, siittämään jotain perheenrikkojaa.
Itse en suostuisi mihinkään yhteistyöhön tai perustamaan perhettä miehen kanssa, joka ei kestä elää vaikka 10v selibaatissa. Sellainen mies on yksinkertaisesti liian heikko avioliittoon.
Jaa kas kun ei 100 vuotta selibaattia.
Onko jotkut ihmiset oikeasti näin sekaisin. Ajattelin että huono trolli mutta yläpeukuista päätellen täällä riittää hulluja
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehesi ei ole kasvanut kunnolla vanhemman rooliin. Lapsesta, varsinkin pienestä, tulee pitää hyvää huolta, mikä on usein intensiivistä. Toki olisi lisäksi lapsen ja isän etu että heillä olisi läheinen suhde. Olen huomannut omassa perheessäni, että olisi toivottavaa jos molemmat vanhemmat muodostaisivat läheisen suhteen lapseen jo pienenä. Mieheni oli esikoisemme kohdalla sitä mieltä että ammattihoitaja on parempi hoitaja lapselle kuin vanhemmat ja toivoi että palaan hyvin aikaisin töihin. Itse hän piti vaivaiset kaksi viikkoa isyyslomaa kun vauva oli juuri syntynyt. Jälkikäteen olen katkera hänen viileästä suhtautumisestaan, harmittaa etenkin lapsen puolesta. Itse haluan muodostaa lapsiin tiiviin ja läheisen suhteen, ja olla heidän kanssaan paljon. Se on mielestäni panostus lasten tulevaisuuteen. Sanoisin vain että älä jousta ainakaan liikaa omista arvoistasi. Teet hienoa työtä ollessasi vastuuntuntoinen vanhempi. Jos mies
Kun minä synnyin niin ei ollut nykyisiä palveluita. Minulla se äiti oli 2 viikkoa kotona syntymäni jälkeen kunnes palasi töihin. Sitten tuli hoitaja päiviksi.
Minun siis pitäis vauva.fi mammojen mukaan olla ihan rikki ja sekopää. Sen ainakin tiedän että vanhempani ovat minulle yhä rakkaita ja autan heitä missä vaan tarvivat koko ajan enemmän.
Muistan kun aina lapsena menin halaamaan äitiäni kun hän tuli töistä. Äiti oli kuitenkin se tärkein. Ja isä oli lähes yhtä tärkeä. Hoitajat oli vaan tätejä jotka hoitaa. Ei läheisiä.
Omien lapsien kohdalla oli helpompaa pitkien mamma lomien kanssa. Mutta lapsena en kertaakaan miettinyt että minua ei rakastettaisi. Kun lapsikin näki että vanhemmat antoivat ihan niin paljon aikaa ja huomiota kun vaan kykenivät. Kaikkensa tekivät. Ei lapsi tyhmä ole.
Todella omituinen ajatus, et kun alle kolmevuotiasta lasta ei pakoteta sietämään yksinoloa, roikkuu hän sit puntissa kiinni hamaan tulevaisuuteen? Onko mitään käsitystä lapsista? Vai joko olet onnistunut kouluttamaan omat alle kolmevuotiaat lapsesi...
Meillä ei kumpikaan joutunut olemaan yksin yhtään alle 3v. Eikä paljoa senkään jälkeen. Asuvat nyt tahoillaan ja perustavat omia perheitä. Poika aivan hurmaantunut isä pienelle vauvalle. Hoitaa ja hoivaa äitiä ja vauvaa niin paljon kuin kykenee työnteon ohessa. Eikä hänen lapsensa "joudu sietämään" yksinoloa, ehkä koskaan. Mutta luonnollisesti lapset sitä itse haluavat, kun ovat siihen valmiita. Yli 3v.