Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Teillä siis ilmeisesti asiat toimivat.
Sen sijaan jos toinen koko ajan pistäisi vastaan eikä olisi yhtä täysillä perhe-elämässä mukana kuin muutkin perheenjäsenet, ongelmia olisi.
Et ehkä halua nähdä sitä, mutta kun ette enää ole kaksin, dynamiikka muuttuu väistämättä.Muuttuu, jos sen oman parisuhteensa näkee perhe-elämänä eikä parisuhteena. Kun sen näkee edelleen parisuhteena, mikään ei muutu.
Kun se ei enää ole pelkkä parisuhde. Te ette ole enää kaksin. Teillä toki on parisuhde mutta se ei lasten tulon jälkeen ole enää sama asia.
Teillä on perhe. Teidän elämässä on pysyvästi muitakin jotka pitää ottaa huomioon.Tottakai pitää ottaa huomioon, mutta miten mieheni on vähemmän puolisoni, jos mä pesen koneellisen enemmän pyykkiä kuin hän tai vietän enemmän lasten kanssa aikaa kuin hän? Ei meidän parisuhde ennen lapsiakaan ole liittynyt kotitöihin tai kavereiden kanssa käytettyyn aikaan tai siihen huolehditiko mun mies vanhemmistaan vai ei. Meidän parisuhde on kahdenkeskistä aikaa, seksiä, yhteisiä mielenkiinnonkohteita jne. Miten lapset sitä muuttaa?
Aiemmin teidän piti ottaa huomioon vain toisenne, lasten kanssa kaikkiin noihin asioihin vaikuttaa myös lapset.
Miten niin? Luuletko, että ennen lapsia meillä ei ollut muita rooleja? Vain puolison rooli? Miten lapset vaikuttaa meidän puolison rooleihin? Suukko lapselle on pois suukoista puolisolle? Imettäminen on pois seksielämästä? Lapset eivät todellakaan vaikuta siihen millaisia puolisoita me toisillemme olemme. Sairas ajatuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuollaista, mutta oikeasti kyse ei ollut siitä että en olisi lapsen myötä enää huomioinut miestä tai antanut aikaa parisuhteelle lapsen ollessa rauhallisen ja viihtyessä yksin ja lapsen mentyä nukkumaan. Annoin kyllä, mutta se ei ollut miehelle riittävää eikä sitä mitä mies halusi.
Kyse oli siitä, että mies ei sopeutunut perhe-elämään ja siihen että lapsen myötä ei enää voi olla samanlaista kuin ennen lasta. Hän olisi halunnut minulta ja parisuhteeltamme asioita ja tekemistä mihin lapsi ei liity. Eikä sellaiseen tietenkään ollut mahdollisuutta kovin usein.
Kerro jokin esimerkki. Mihin yhteiseen tekemiseen ei ollut aikaa lasten vuoksi?
Sanonpa ihan suoraan, että tollaset lapsesta musyasukkaiset miehet eivät tule aiheuttamaan naiselle muuta kuin ongelmia, kannattaa hankkiutua eroon ennemmin kuin myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Teillä siis ilmeisesti asiat toimivat.
Sen sijaan jos toinen koko ajan pistäisi vastaan eikä olisi yhtä täysillä perhe-elämässä mukana kuin muutkin perheenjäsenet, ongelmia olisi.
Et ehkä halua nähdä sitä, mutta kun ette enää ole kaksin, dynamiikka muuttuu väistämättä.Muuttuu, jos sen oman parisuhteensa näkee perhe-elämänä eikä parisuhteena. Kun sen näkee edelleen parisuhteena, mikään ei muutu.
Kun se ei enää ole pelkkä parisuhde. Te ette ole enää kaksin. Teillä toki on parisuhde mutta se ei lasten tulon jälkeen ole enää sama asia.
Teillä on perhe. Teidän elämässä on pysyvästi muitakin jotka pitää ottaa huomioon.Kuten ennen lapsiakin, työt, harrastukset, sukulaiset, ystävät jne. Ei kellään ole ennen lapsiakaan vain parisuhde.
-eri
Jos rinnastat lapset töihin ja harrastuksiin, jossain vaiheessa tulee ongelmia.
Perheen kannattaisi olla vähän kuin auringon kehä.
Säteet joita siitä lähtee, ovat töitä ja harrastuksia.
Jos säteitä ei ole, mutta kehällä on perheenjäsenien lisäksi kaikkea muutakin, etäisyys kasvaa ja väliin tulee liikaa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuollaista, mutta oikeasti kyse ei ollut siitä että en olisi lapsen myötä enää huomioinut miestä tai antanut aikaa parisuhteelle lapsen ollessa rauhallisen ja viihtyessä yksin ja lapsen mentyä nukkumaan. Annoin kyllä, mutta se ei ollut miehelle riittävää eikä sitä mitä mies halusi.
Kyse oli siitä, että mies ei sopeutunut perhe-elämään ja siihen että lapsen myötä ei enää voi olla samanlaista kuin ennen lasta. Hän olisi halunnut minulta ja parisuhteeltamme asioita ja tekemistä mihin lapsi ei liity. Eikä sellaiseen tietenkään ollut mahdollisuutta kovin usein.
Kerro jokin esimerkki. Mihin yhteiseen tekemiseen ei ollut aikaa lasten vuoksi?
Lähteä illalla ex tempore ravintolaan syömään, olla metsätöissä yhdessä (jomman kumman oli vahdittava lasta, ei ollut mahdollista yhtä aikaa yhdessä tehdä), lähteä melomaan merelle jne. Asioita mitä ennen harrastettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanonpa ihan suoraan, että tollaset lapsesta musyasukkaiset miehet eivät tule aiheuttamaan naiselle muuta kuin ongelmia, kannattaa hankkiutua eroon ennemmin kuin myöhemmin.
Ei apn mies ole mustasukkainen lapselle tai lapsesta vaan vaimostaan. Ja hyvin ymmärrettävästi, jos perhe vie sulta vaimon. Ihan sama asia, jos vaimo alkaa rampata miehissä ja jättää sut ulkopuolelle, eikö mustasukkaisuus olisi silloin ihan ymmärrettävää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuollaista, mutta oikeasti kyse ei ollut siitä että en olisi lapsen myötä enää huomioinut miestä tai antanut aikaa parisuhteelle lapsen ollessa rauhallisen ja viihtyessä yksin ja lapsen mentyä nukkumaan. Annoin kyllä, mutta se ei ollut miehelle riittävää eikä sitä mitä mies halusi.
Kyse oli siitä, että mies ei sopeutunut perhe-elämään ja siihen että lapsen myötä ei enää voi olla samanlaista kuin ennen lasta. Hän olisi halunnut minulta ja parisuhteeltamme asioita ja tekemistä mihin lapsi ei liity. Eikä sellaiseen tietenkään ollut mahdollisuutta kovin usein.
Kerro jokin esimerkki. Mihin yhteiseen tekemiseen ei ollut aikaa lasten vuoksi?
Lähteä illalla ex tempore ravintolaan syömään, olla metsätöissä yhdessä (jomman kumman oli vahdittava lasta, ei ollut mahdollista yhtä aikaa yhdessä tehdä), lähteä melomaan merelle jne. Asioita mitä ennen harrastettiin.
Miksi sitä lasta ei voinut ottaa mukaan? Ei meidän yhteiset harrastukset mihinkään hävinneet lasten myötä. Meillä oli lapset mukana veneellä, kajakoimassa, golfaamassa, laskettelemassa, ravintoloissa, snorklaamassa jne. jne. Ei ihme, jos miestäsi harmitti elämän päättyminen lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Teillä siis ilmeisesti asiat toimivat.
Sen sijaan jos toinen koko ajan pistäisi vastaan eikä olisi yhtä täysillä perhe-elämässä mukana kuin muutkin perheenjäsenet, ongelmia olisi.
Et ehkä halua nähdä sitä, mutta kun ette enää ole kaksin, dynamiikka muuttuu väistämättä.Muuttuu, jos sen oman parisuhteensa näkee perhe-elämänä eikä parisuhteena. Kun sen näkee edelleen parisuhteena, mikään ei muutu.
Kun se ei enää ole pelkkä parisuhde. Te ette ole enää kaksin. Teillä toki on parisuhde mutta se ei lasten tulon jälkeen ole enää sama asia.
Teillä on perhe. Teidän elämässä on pysyvästi muitakin jotka pitää ottaa huomioon.Kuten ennen lapsiakin, työt, harrastukset, sukulaiset, ystävät jne. Ei kellään ole ennen lapsiakaan vain parisuhde.
-eri
Jos rinnastat lapset töihin ja harrastuksiin, jossain vaiheessa tulee ongelmia.
Perheen kannattaisi olla vähän kuin auringon kehä.
Säteet joita siitä lähtee, ovat töitä ja harrastuksia.
Jos säteitä ei ole, mutta kehällä on perheenjäsenien lisäksi kaikkea muutakin, etäisyys kasvaa ja väliin tulee liikaa asioita.
En rinnasta lapsia töihin tai harrastuksiin vaan kuvaan, että ennen vanhemman rooliakin sinulla on muitakin rooleja kuin puolison rooli. Miksi se työminä ei syö parisuhdeminää, mutta äitiminä syö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuollaista, mutta oikeasti kyse ei ollut siitä että en olisi lapsen myötä enää huomioinut miestä tai antanut aikaa parisuhteelle lapsen ollessa rauhallisen ja viihtyessä yksin ja lapsen mentyä nukkumaan. Annoin kyllä, mutta se ei ollut miehelle riittävää eikä sitä mitä mies halusi.
Kyse oli siitä, että mies ei sopeutunut perhe-elämään ja siihen että lapsen myötä ei enää voi olla samanlaista kuin ennen lasta. Hän olisi halunnut minulta ja parisuhteeltamme asioita ja tekemistä mihin lapsi ei liity. Eikä sellaiseen tietenkään ollut mahdollisuutta kovin usein.
Kerro jokin esimerkki. Mihin yhteiseen tekemiseen ei ollut aikaa lasten vuoksi?
Lähteä illalla ex tempore ravintolaan syömään, olla metsätöissä yhdessä (jomman kumman oli vahdittava lasta, ei ollut mahdollista yhtä aikaa yhdessä tehdä), lähteä melomaan merelle jne. Asioita mitä ennen harrastettiin.
Miksi sitä lasta ei voinut ottaa mukaan? Ei meidän yhteiset harrastukset mihinkään hävinneet lasten myötä. Meillä oli lapset mukana veneellä, kajakoimassa, golfaamassa, laskettelemassa, ravintoloissa, snorklaamassa jne. jne. Ei ihme, jos miestäsi harmitti elämän päättyminen lapseen.
Vauva kajakoimassa, snorklaamassa ja laskettelemassa? Joopa joo. Niin varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Teillä siis ilmeisesti asiat toimivat.
Sen sijaan jos toinen koko ajan pistäisi vastaan eikä olisi yhtä täysillä perhe-elämässä mukana kuin muutkin perheenjäsenet, ongelmia olisi.
Et ehkä halua nähdä sitä, mutta kun ette enää ole kaksin, dynamiikka muuttuu väistämättä.Muuttuu, jos sen oman parisuhteensa näkee perhe-elämänä eikä parisuhteena. Kun sen näkee edelleen parisuhteena, mikään ei muutu.
Kun se ei enää ole pelkkä parisuhde. Te ette ole enää kaksin. Teillä toki on parisuhde mutta se ei lasten tulon jälkeen ole enää sama asia.
Teillä on perhe. Teidän elämässä on pysyvästi muitakin jotka pitää ottaa huomioon.Tottakai pitää ottaa huomioon, mutta miten mieheni on vähemmän puolisoni, jos mä pesen koneellisen enemmän pyykkiä kuin hän tai vietän enemmän lasten kanssa aikaa kuin hän? Ei meidän parisuhde ennen lapsiakaan ole liittynyt kotitöihin tai kavereiden kanssa käytettyyn aikaan tai siihen huolehditiko mun mies vanhemmistaan vai ei. Meidän parisuhde on kahdenkeskistä aikaa, seksiä, yhteisiä mielenkiinnonkohteita jne. Miten lapset sitä muuttaa?
Aiemmin teidän piti ottaa huomioon vain toisenne, lasten kanssa kaikkiin noihin asioihin vaikuttaa myös lapset.
Miten niin? Luuletko, että ennen lapsia meillä ei ollut muita rooleja? Vain puolison rooli? Miten lapset vaikuttaa meidän puolison rooleihin? Suukko lapselle on pois suukoista puolisolle? Imettäminen on pois seksielämästä? Lapset eivät todellakaan vaikuta siihen millaisia puolisoita me toisillemme olemme. Sairas ajatuskin.
Eli lähdette vaikka kaksistaan ulos syömään heti kun siltä tuntuu, lapsi jää kotiin sillä sekunnilla?
Miten ihmeessä päädyit siihen että suukko lapselle on pois suukoista puolisolle??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuollaista, mutta oikeasti kyse ei ollut siitä että en olisi lapsen myötä enää huomioinut miestä tai antanut aikaa parisuhteelle lapsen ollessa rauhallisen ja viihtyessä yksin ja lapsen mentyä nukkumaan. Annoin kyllä, mutta se ei ollut miehelle riittävää eikä sitä mitä mies halusi.
Kyse oli siitä, että mies ei sopeutunut perhe-elämään ja siihen että lapsen myötä ei enää voi olla samanlaista kuin ennen lasta. Hän olisi halunnut minulta ja parisuhteeltamme asioita ja tekemistä mihin lapsi ei liity. Eikä sellaiseen tietenkään ollut mahdollisuutta kovin usein.
Kerro jokin esimerkki. Mihin yhteiseen tekemiseen ei ollut aikaa lasten vuoksi?
Lähteä illalla ex tempore ravintolaan syömään, olla metsätöissä yhdessä (jomman kumman oli vahdittava lasta, ei ollut mahdollista yhtä aikaa yhdessä tehdä), lähteä melomaan merelle jne. Asioita mitä ennen harrastettiin.
Miksi sitä lasta ei voinut ottaa mukaan? Ei meidän yhteiset harrastukset mihinkään hävinneet lasten myötä. Meillä oli lapset mukana veneellä, kajakoimassa, golfaamassa, laskettelemassa, ravintoloissa, snorklaamassa jne. jne. Ei ihme, jos miestäsi harmitti elämän päättyminen lapseen.
Vauva kajakoimassa, snorklaamassa ja laskettelemassa? Joopa joo. Niin varmaan.
Kyllä ja patikoimassa ja telttailemassa ja ja ja. Mikähän se ongelma sulla tässä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Teillä siis ilmeisesti asiat toimivat.
Sen sijaan jos toinen koko ajan pistäisi vastaan eikä olisi yhtä täysillä perhe-elämässä mukana kuin muutkin perheenjäsenet, ongelmia olisi.
Et ehkä halua nähdä sitä, mutta kun ette enää ole kaksin, dynamiikka muuttuu väistämättä.Muuttuu, jos sen oman parisuhteensa näkee perhe-elämänä eikä parisuhteena. Kun sen näkee edelleen parisuhteena, mikään ei muutu.
Kun se ei enää ole pelkkä parisuhde. Te ette ole enää kaksin. Teillä toki on parisuhde mutta se ei lasten tulon jälkeen ole enää sama asia.
Teillä on perhe. Teidän elämässä on pysyvästi muitakin jotka pitää ottaa huomioon.Tottakai pitää ottaa huomioon, mutta miten mieheni on vähemmän puolisoni, jos mä pesen koneellisen enemmän pyykkiä kuin hän tai vietän enemmän lasten kanssa aikaa kuin hän? Ei meidän parisuhde ennen lapsiakaan ole liittynyt kotitöihin tai kavereiden kanssa käytettyyn aikaan tai siihen huolehditiko mun mies vanhemmistaan vai ei. Meidän parisuhde on kahdenkeskistä aikaa, seksiä, yhteisiä mielenkiinnonkohteita jne. Miten lapset sitä muuttaa?
Aiemmin teidän piti ottaa huomioon vain toisenne, lasten kanssa kaikkiin noihin asioihin vaikuttaa myös lapset.
Miten niin? Luuletko, että ennen lapsia meillä ei ollut muita rooleja? Vain puolison rooli? Miten lapset vaikuttaa meidän puolison rooleihin? Suukko lapselle on pois suukoista puolisolle? Imettäminen on pois seksielämästä? Lapset eivät todellakaan vaikuta siihen millaisia puolisoita me toisillemme olemme. Sairas ajatuskin.
Eli lähdette vaikka kaksistaan ulos syömään heti kun siltä tuntuu, lapsi jää kotiin sillä sekunnilla?
Miten ihmeessä päädyit siihen että suukko lapselle on pois suukoista puolisolle??
Jos sinne ravintolaan pitää lähteä, lapsi lähtee mukaan. Useammin kuitenkin se illallinen kaksin tehtiin kotona, jos se oli ex tempore.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Teillä siis ilmeisesti asiat toimivat.
Sen sijaan jos toinen koko ajan pistäisi vastaan eikä olisi yhtä täysillä perhe-elämässä mukana kuin muutkin perheenjäsenet, ongelmia olisi.
Et ehkä halua nähdä sitä, mutta kun ette enää ole kaksin, dynamiikka muuttuu väistämättä.Muuttuu, jos sen oman parisuhteensa näkee perhe-elämänä eikä parisuhteena. Kun sen näkee edelleen parisuhteena, mikään ei muutu.
Kun se ei enää ole pelkkä parisuhde. Te ette ole enää kaksin. Teillä toki on parisuhde mutta se ei lasten tulon jälkeen ole enää sama asia.
Teillä on perhe. Teidän elämässä on pysyvästi muitakin jotka pitää ottaa huomioon.Kuten ennen lapsiakin, työt, harrastukset, sukulaiset, ystävät jne. Ei kellään ole ennen lapsiakaan vain parisuhde.
-eri
Jos rinnastat lapset töihin ja harrastuksiin, jossain vaiheessa tulee ongelmia.
Perheen kannattaisi olla vähän kuin auringon kehä.
Säteet joita siitä lähtee, ovat töitä ja harrastuksia.
Jos säteitä ei ole, mutta kehällä on perheenjäsenien lisäksi kaikkea muutakin, etäisyys kasvaa ja väliin tulee liikaa asioita.En rinnasta lapsia töihin tai harrastuksiin vaan kuvaan, että ennen vanhemman rooliakin sinulla on muitakin rooleja kuin puolison rooli. Miksi se työminä ei syö parisuhdeminää, mutta äitiminä syö?
Eli rinnastat. Mielestäsi työrooli ja äitirooli ovat samanarvoisia.
Töissä sinut voidaan aina korvata, mutta lapsillesi olet korvaamaton.
Surullista ettet ole tajunnut perheen merkitystä jälkikasvullesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Teillä siis ilmeisesti asiat toimivat.
Sen sijaan jos toinen koko ajan pistäisi vastaan eikä olisi yhtä täysillä perhe-elämässä mukana kuin muutkin perheenjäsenet, ongelmia olisi.
Et ehkä halua nähdä sitä, mutta kun ette enää ole kaksin, dynamiikka muuttuu väistämättä.Muuttuu, jos sen oman parisuhteensa näkee perhe-elämänä eikä parisuhteena. Kun sen näkee edelleen parisuhteena, mikään ei muutu.
Kun se ei enää ole pelkkä parisuhde. Te ette ole enää kaksin. Teillä toki on parisuhde mutta se ei lasten tulon jälkeen ole enää sama asia.
Teillä on perhe. Teidän elämässä on pysyvästi muitakin jotka pitää ottaa huomioon.Tottakai pitää ottaa huomioon, mutta miten mieheni on vähemmän puolisoni, jos mä pesen koneellisen enemmän pyykkiä kuin hän tai vietän enemmän lasten kanssa aikaa kuin hän? Ei meidän parisuhde ennen lapsiakaan ole liittynyt kotitöihin tai kavereiden kanssa käytettyyn aikaan tai siihen huolehditiko mun mies vanhemmistaan vai ei. Meidän parisuhde on kahdenkeskistä aikaa, seksiä, yhteisiä mielenkiinnonkohteita jne. Miten lapset sitä muuttaa?
Aiemmin teidän piti ottaa huomioon vain toisenne, lasten kanssa kaikkiin noihin asioihin vaikuttaa myös lapset.
Miten niin? Luuletko, että ennen lapsia meillä ei ollut muita rooleja? Vain puolison rooli? Miten lapset vaikuttaa meidän puolison rooleihin? Suukko lapselle on pois suukoista puolisolle? Imettäminen on pois seksielämästä? Lapset eivät todellakaan vaikuta siihen millaisia puolisoita me toisillemme olemme. Sairas ajatuskin.
Eli lähdette vaikka kaksistaan ulos syömään heti kun siltä tuntuu, lapsi jää kotiin sillä sekunnilla?
Miten ihmeessä päädyit siihen että suukko lapselle on pois suukoista puolisolle??
Yritin hahmottaa mitä ajat takaa tolla ” kaikkiin noihin asioihin vaikuttaa myös lapset.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuollaista, mutta oikeasti kyse ei ollut siitä että en olisi lapsen myötä enää huomioinut miestä tai antanut aikaa parisuhteelle lapsen ollessa rauhallisen ja viihtyessä yksin ja lapsen mentyä nukkumaan. Annoin kyllä, mutta se ei ollut miehelle riittävää eikä sitä mitä mies halusi.
Kyse oli siitä, että mies ei sopeutunut perhe-elämään ja siihen että lapsen myötä ei enää voi olla samanlaista kuin ennen lasta. Hän olisi halunnut minulta ja parisuhteeltamme asioita ja tekemistä mihin lapsi ei liity. Eikä sellaiseen tietenkään ollut mahdollisuutta kovin usein.
Kerro jokin esimerkki. Mihin yhteiseen tekemiseen ei ollut aikaa lasten vuoksi?
Lähteä illalla ex tempore ravintolaan syömään, olla metsätöissä yhdessä (jomman kumman oli vahdittava lasta, ei ollut mahdollista yhtä aikaa yhdessä tehdä), lähteä melomaan merelle jne. Asioita mitä ennen harrastettiin.
Miksi sitä lasta ei voinut ottaa mukaan? Ei meidän yhteiset harrastukset mihinkään hävinneet lasten myötä. Meillä oli lapset mukana veneellä, kajakoimassa, golfaamassa, laskettelemassa, ravintoloissa, snorklaamassa jne. jne. Ei ihme, jos miestäsi harmitti elämän päättyminen lapseen.
Vauva kajakoimassa, snorklaamassa ja laskettelemassa? Joopa joo. Niin varmaan.
Kyllä ja patikoimassa ja telttailemassa ja ja ja. Mikähän se ongelma sulla tässä on?
Selitäs miten vauva on laskettelemassa ja kajakoimassa ja snorklaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Naisten yleisin virhe parisuhteessa on se, että se parisuhde unohtuu, kun tulee lapsia. Sitten ihmetellään, kun mies lähtee.
Miesten virhe on että ovat narsistisia ja lapsilleen mustasukkaisia panoaddikteja. Minäminäminäminä, "miksei kukaan paijaa minun penistä ja herkkää psyykettä, epistä!"
Naurettavaa hevonpaskaa, isot ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Teillä siis ilmeisesti asiat toimivat.
Sen sijaan jos toinen koko ajan pistäisi vastaan eikä olisi yhtä täysillä perhe-elämässä mukana kuin muutkin perheenjäsenet, ongelmia olisi.
Et ehkä halua nähdä sitä, mutta kun ette enää ole kaksin, dynamiikka muuttuu väistämättä.Muuttuu, jos sen oman parisuhteensa näkee perhe-elämänä eikä parisuhteena. Kun sen näkee edelleen parisuhteena, mikään ei muutu.
Kun se ei enää ole pelkkä parisuhde. Te ette ole enää kaksin. Teillä toki on parisuhde mutta se ei lasten tulon jälkeen ole enää sama asia.
Teillä on perhe. Teidän elämässä on pysyvästi muitakin jotka pitää ottaa huomioon.Kuten ennen lapsiakin, työt, harrastukset, sukulaiset, ystävät jne. Ei kellään ole ennen lapsiakaan vain parisuhde.
-eri
Jos rinnastat lapset töihin ja harrastuksiin, jossain vaiheessa tulee ongelmia.
Perheen kannattaisi olla vähän kuin auringon kehä.
Säteet joita siitä lähtee, ovat töitä ja harrastuksia.
Jos säteitä ei ole, mutta kehällä on perheenjäsenien lisäksi kaikkea muutakin, etäisyys kasvaa ja väliin tulee liikaa asioita.En rinnasta lapsia töihin tai harrastuksiin vaan kuvaan, että ennen vanhemman rooliakin sinulla on muitakin rooleja kuin puolison rooli. Miksi se työminä ei syö parisuhdeminää, mutta äitiminä syö?
Eli rinnastat. Mielestäsi työrooli ja äitirooli ovat samanarvoisia.
Töissä sinut voidaan aina korvata, mutta lapsillesi olet korvaamaton.
Surullista ettet ole tajunnut perheen merkitystä jälkikasvullesi.
En rinnasta, edelleenkään. Roolit eivät ole samanarvoisia, mutta suhteessa parisuhteeseen ne eivät ole yhtään enempää pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Teillä siis ilmeisesti asiat toimivat.
Sen sijaan jos toinen koko ajan pistäisi vastaan eikä olisi yhtä täysillä perhe-elämässä mukana kuin muutkin perheenjäsenet, ongelmia olisi.
Et ehkä halua nähdä sitä, mutta kun ette enää ole kaksin, dynamiikka muuttuu väistämättä.Muuttuu, jos sen oman parisuhteensa näkee perhe-elämänä eikä parisuhteena. Kun sen näkee edelleen parisuhteena, mikään ei muutu.
Kun se ei enää ole pelkkä parisuhde. Te ette ole enää kaksin. Teillä toki on parisuhde mutta se ei lasten tulon jälkeen ole enää sama asia.
Teillä on perhe. Teidän elämässä on pysyvästi muitakin jotka pitää ottaa huomioon.Tottakai pitää ottaa huomioon, mutta miten mieheni on vähemmän puolisoni, jos mä pesen koneellisen enemmän pyykkiä kuin hän tai vietän enemmän lasten kanssa aikaa kuin hän? Ei meidän parisuhde ennen lapsiakaan ole liittynyt kotitöihin tai kavereiden kanssa käytettyyn aikaan tai siihen huolehditiko mun mies vanhemmistaan vai ei. Meidän parisuhde on kahdenkeskistä aikaa, seksiä, yhteisiä mielenkiinnonkohteita jne. Miten lapset sitä muuttaa?
Aiemmin teidän piti ottaa huomioon vain toisenne, lasten kanssa kaikkiin noihin asioihin vaikuttaa myös lapset.
Miten niin? Luuletko, että ennen lapsia meillä ei ollut muita rooleja? Vain puolison rooli? Miten lapset vaikuttaa meidän puolison rooleihin? Suukko lapselle on pois suukoista puolisolle? Imettäminen on pois seksielämästä? Lapset eivät todellakaan vaikuta siihen millaisia puolisoita me toisillemme olemme. Sairas ajatuskin.
Eli lähdette vaikka kaksistaan ulos syömään heti kun siltä tuntuu, lapsi jää kotiin sillä sekunnilla?
Miten ihmeessä päädyit siihen että suukko lapselle on pois suukoista puolisolle??Jos sinne ravintolaan pitää lähteä, lapsi lähtee mukaan. Useammin kuitenkin se illallinen kaksin tehtiin kotona, jos se oli ex tempore.
Eli illallisesta tulee kuitenkin erilainen kuin jos olisitte täysin kaksin.
Vastaatko vielä mun toiseen kysymykseen 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuollaista, mutta oikeasti kyse ei ollut siitä että en olisi lapsen myötä enää huomioinut miestä tai antanut aikaa parisuhteelle lapsen ollessa rauhallisen ja viihtyessä yksin ja lapsen mentyä nukkumaan. Annoin kyllä, mutta se ei ollut miehelle riittävää eikä sitä mitä mies halusi.
Kyse oli siitä, että mies ei sopeutunut perhe-elämään ja siihen että lapsen myötä ei enää voi olla samanlaista kuin ennen lasta. Hän olisi halunnut minulta ja parisuhteeltamme asioita ja tekemistä mihin lapsi ei liity. Eikä sellaiseen tietenkään ollut mahdollisuutta kovin usein.
Kerro jokin esimerkki. Mihin yhteiseen tekemiseen ei ollut aikaa lasten vuoksi?
Lähteä illalla ex tempore ravintolaan syömään, olla metsätöissä yhdessä (jomman kumman oli vahdittava lasta, ei ollut mahdollista yhtä aikaa yhdessä tehdä), lähteä melomaan merelle jne. Asioita mitä ennen harrastettiin.
Miksi sitä lasta ei voinut ottaa mukaan? Ei meidän yhteiset harrastukset mihinkään hävinneet lasten myötä. Meillä oli lapset mukana veneellä, kajakoimassa, golfaamassa, laskettelemassa, ravintoloissa, snorklaamassa jne. jne. Ei ihme, jos miestäsi harmitti elämän päättyminen lapseen.
Vauva kajakoimassa, snorklaamassa ja laskettelemassa? Joopa joo. Niin varmaan.
Kyllä ja patikoimassa ja telttailemassa ja ja ja. Mikähän se ongelma sulla tässä on?
Selitäs miten vauva on laskettelemassa ja kajakoimassa ja snorklaamassa.
Laskettelemassa ahkiossa, kajakoimassa rintarepussa ja snorklaamassa veneellä tai uimassa meressä.
Ei varmaan parisuhteessa, muille ihmisille yhdestä naisesta on enemmän virkaa kuin kymmenestä miehestä. Läheisille, perheelle(lapsille, vanhemmille, sisaruksille, isovanhemmille, täteille, setulle) , yhteiskunnalle.