Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.
Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sen verran yksinkertainen, että jos en tunne itseäni rakastetuksi, minulta loppuu seksin haluaminen. Jos en saa puolisolta apua oma-aloitteisesti tai edes pyytämällä, alkavat omat tunteet viilentyä. Siinä onkin sitten oma hommansa, että saa ne elvytettyä. Puolison huomio vain silloin, kun häntä panettaa, ei riitä.
Tuossa tulikin jo monta asiaa jota sinä vaadit ja haluat. Toivottavasti sinä sitten myös kuuntelet yhtä herkällä korvalla sitä mitä se kumppanisi haluaa ja tarvitsee. Parisuhteen kun pitää aina olla kaksisuuntaista.
Vaihdoin miehen rooliin. Istuin sohvalle työpäivän jälkeen seuraamaan urheilua, odottaen, että hän huomioisi minut. Olisi ollut aikaa parisuhteelle. Kolmen lapsen tarpeet jätin miehen vastuulle. Kuukauden aikana miehellä ei ollut ollut aikaa minulle. Kun vastuut lapsista olivat ylittäneet hänen sietokykynsä raivoon, siirryin takaisin rauhan takia naisen rooliini, johon kuului hyväksyä, että minulta vaaditaan sitä, mihin toinen ei pysty edes osittain. Parisuhdetta ei siten ollut, jota olisi voinut vaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sen verran yksinkertainen, että jos en tunne itseäni rakastetuksi, minulta loppuu seksin haluaminen. Jos en saa puolisolta apua oma-aloitteisesti tai edes pyytämällä, alkavat omat tunteet viilentyä. Siinä onkin sitten oma hommansa, että saa ne elvytettyä. Puolison huomio vain silloin, kun häntä panettaa, ei riitä.
Eli et tunne itseäsi rakastetuksi, jos mies ei tee kotitöitä? Liititkö ne jo ennen lasta rakkauteen?
Vaikeatkin tilanteet on helpompia, kun kokee, että niistä ei tarvitse selvitä yksin vaan toinen on siinä rinnalla. Kun toinen väsyy, toinen tekee enemmän ja päinvastoin. Yhteenkuuluvaisuuden tunne on tärkeä rakastamisen kannalta. Jos puolisoa kiinnostaa vain se, että kaapissa on hänelle puhtaita vaatteita, hellalla ruokaa ja pääsee panemaan aina kun siltä tuntuu, oma olo alkaa tuntua hyväksikäytetyltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sen verran yksinkertainen, että jos en tunne itseäni rakastetuksi, minulta loppuu seksin haluaminen. Jos en saa puolisolta apua oma-aloitteisesti tai edes pyytämällä, alkavat omat tunteet viilentyä. Siinä onkin sitten oma hommansa, että saa ne elvytettyä. Puolison huomio vain silloin, kun häntä panettaa, ei riitä.
Tuossa tulikin jo monta asiaa jota sinä vaadit ja haluat. Toivottavasti sinä sitten myös kuuntelet yhtä herkällä korvalla sitä mitä se kumppanisi haluaa ja tarvitsee. Parisuhteen kun pitää aina olla kaksisuuntaista.
Monta asiaa, jota vaadin? Älä viitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sen verran yksinkertainen, että jos en tunne itseäni rakastetuksi, minulta loppuu seksin haluaminen. Jos en saa puolisolta apua oma-aloitteisesti tai edes pyytämällä, alkavat omat tunteet viilentyä. Siinä onkin sitten oma hommansa, että saa ne elvytettyä. Puolison huomio vain silloin, kun häntä panettaa, ei riitä.
Eli et tunne itseäsi rakastetuksi, jos mies ei tee kotitöitä? Liititkö ne jo ennen lasta rakkauteen?
Vaikeatkin tilanteet on helpompia, kun kokee, että niistä ei tarvitse selvitä yksin vaan toinen on siinä rinnalla. Kun toinen väsyy, toinen tekee enemmän ja päinvastoin. Yhteenkuuluvaisuuden tunne on tärkeä rakastamisen kannalta. Jos puolisoa kiinnostaa vain se, että kaapissa on hänelle puhtaita vaatteita, hellalla ruokaa ja pääsee panemaan aina kun siltä tuntuu, oma olo alkaa tuntua hyväksikäytetyltä.
Ja tämä yhteenkuuluvuudentunneko täyttyi ennen lapsia mutta ei enää lasten jälkeen? Miksi näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Teillä siis ilmeisesti asiat toimivat.
Sen sijaan jos toinen koko ajan pistäisi vastaan eikä olisi yhtä täysillä perhe-elämässä mukana kuin muutkin perheenjäsenet, ongelmia olisi.
Et ehkä halua nähdä sitä, mutta kun ette enää ole kaksin, dynamiikka muuttuu väistämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Teillä siis ilmeisesti asiat toimivat.
Sen sijaan jos toinen koko ajan pistäisi vastaan eikä olisi yhtä täysillä perhe-elämässä mukana kuin muutkin perheenjäsenet, ongelmia olisi.
Et ehkä halua nähdä sitä, mutta kun ette enää ole kaksin, dynamiikka muuttuu väistämättä.
Muuttuu, jos sen oman parisuhteensa näkee perhe-elämänä eikä parisuhteena. Kun sen näkee edelleen parisuhteena, mikään ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Teillä siis ilmeisesti asiat toimivat.
Sen sijaan jos toinen koko ajan pistäisi vastaan eikä olisi yhtä täysillä perhe-elämässä mukana kuin muutkin perheenjäsenet, ongelmia olisi.
Et ehkä halua nähdä sitä, mutta kun ette enää ole kaksin, dynamiikka muuttuu väistämättä.Muuttuu, jos sen oman parisuhteensa näkee perhe-elämänä eikä parisuhteena. Kun sen näkee edelleen parisuhteena, mikään ei muutu.
Rautalangasta: Minä olen äiti lapsillemme, mieheni on isä lapsillemme; minä olen mieheni vaimo ja hän on mun mieheni. Meidän parisuhde ei ole vanhemmuutta eikä vanhemmuus muuta meidän parisuhdetta. Parisuhteeseen ei vaikuta se kumpi meistä vanhemman roolissa lapsiamme hoitaa, miten se siihen vaikuttaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Teillä siis ilmeisesti asiat toimivat.
Sen sijaan jos toinen koko ajan pistäisi vastaan eikä olisi yhtä täysillä perhe-elämässä mukana kuin muutkin perheenjäsenet, ongelmia olisi.
Et ehkä halua nähdä sitä, mutta kun ette enää ole kaksin, dynamiikka muuttuu väistämättä.Muuttuu, jos sen oman parisuhteensa näkee perhe-elämänä eikä parisuhteena. Kun sen näkee edelleen parisuhteena, mikään ei muutu.
Kun se ei enää ole pelkkä parisuhde. Te ette ole enää kaksin. Teillä toki on parisuhde mutta se ei lasten tulon jälkeen ole enää sama asia.
Teillä on perhe. Teidän elämässä on pysyvästi muitakin jotka pitää ottaa huomioon.
Aloituksessa ei kuvata tämän pariskunnan parisuhdedynamiikkaa eikä persoonia mitenkään. Pidän mahdollisena, että ennen lapsia parisuhteen dynamiikka on ollut paljolti sellainen, että nainen antaa itsestään paljon (antaa miehelle aikaa, huomiota, kuuntelemista jne) mutta mies ei välttämättä anna vastavuoroisesti takaisin naiselle huomiota ja kuuntelemista ja sellaista. Eli suhde pyörii enemmän miehen tarpeiden ja toiveiden ympärillä. Ja lapsi/lapset väistämättä muuttaa tätä dynamiikkaa, kun vaimo ei voikaan enää olla vain miestään varten vaan paljon huomiosta meneekin lapsille. Mies alkaa vaatimaan ja vaatimaan, antamatta edelleenkään mitään naiselle takaisin (aikaa, huomiota jne). Naiselle tulee olo että kaikki vain vaatii että hän repeää joka paikkaan antamaan itsestään kaikille jotain eikä kukaan anna mitään takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Teillä siis ilmeisesti asiat toimivat.
Sen sijaan jos toinen koko ajan pistäisi vastaan eikä olisi yhtä täysillä perhe-elämässä mukana kuin muutkin perheenjäsenet, ongelmia olisi.
Et ehkä halua nähdä sitä, mutta kun ette enää ole kaksin, dynamiikka muuttuu väistämättä.Muuttuu, jos sen oman parisuhteensa näkee perhe-elämänä eikä parisuhteena. Kun sen näkee edelleen parisuhteena, mikään ei muutu.
Kun se ei enää ole pelkkä parisuhde. Te ette ole enää kaksin. Teillä toki on parisuhde mutta se ei lasten tulon jälkeen ole enää sama asia.
Teillä on perhe. Teidän elämässä on pysyvästi muitakin jotka pitää ottaa huomioon.
Tottakai pitää ottaa huomioon, mutta miten mieheni on vähemmän puolisoni, jos mä pesen koneellisen enemmän pyykkiä kuin hän tai vietän enemmän lasten kanssa aikaa kuin hän? Ei meidän parisuhde ennen lapsiakaan ole liittynyt kotitöihin tai kavereiden kanssa käytettyyn aikaan tai siihen huolehditiko mun mies vanhemmistaan vai ei. Meidän parisuhde on kahdenkeskistä aikaa, seksiä, yhteisiä mielenkiinnonkohteita jne. Miten lapset sitä muuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa ei kuvata tämän pariskunnan parisuhdedynamiikkaa eikä persoonia mitenkään. Pidän mahdollisena, että ennen lapsia parisuhteen dynamiikka on ollut paljolti sellainen, että nainen antaa itsestään paljon (antaa miehelle aikaa, huomiota, kuuntelemista jne) mutta mies ei välttämättä anna vastavuoroisesti takaisin naiselle huomiota ja kuuntelemista ja sellaista. Eli suhde pyörii enemmän miehen tarpeiden ja toiveiden ympärillä. Ja lapsi/lapset väistämättä muuttaa tätä dynamiikkaa, kun vaimo ei voikaan enää olla vain miestään varten vaan paljon huomiosta meneekin lapsille. Mies alkaa vaatimaan ja vaatimaan, antamatta edelleenkään mitään naiselle takaisin (aikaa, huomiota jne). Naiselle tulee olo että kaikki vain vaatii että hän repeää joka paikkaan antamaan itsestään kaikille jotain eikä kukaan anna mitään takaisin.
No miksi se oli ok ennen lapsia, jos se ei enää olekaan ok? Lapsihan tässä tapauksessa on se apn ongelma, ei mies eikä parisuhde, joka ei ole muuttunut miksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Teillä siis ilmeisesti asiat toimivat.
Sen sijaan jos toinen koko ajan pistäisi vastaan eikä olisi yhtä täysillä perhe-elämässä mukana kuin muutkin perheenjäsenet, ongelmia olisi.
Et ehkä halua nähdä sitä, mutta kun ette enää ole kaksin, dynamiikka muuttuu väistämättä.Muuttuu, jos sen oman parisuhteensa näkee perhe-elämänä eikä parisuhteena. Kun sen näkee edelleen parisuhteena, mikään ei muutu.
Rautalangasta: Minä olen äiti lapsillemme, mieheni on isä lapsillemme; minä olen mieheni vaimo ja hän on mun mieheni. Meidän parisuhde ei ole vanhemmuutta eikä vanhemmuus muuta meidän parisuhdetta. Parisuhteeseen ei vaikuta se kumpi meistä vanhemman roolissa lapsiamme hoitaa, miten se siihen vaikuttaisi?
Ja tuohon jatkoksi että te olette vanhempia lapsillenne ja kaikki yhdessä perhe.
Teidän jokaisen rooli suhteessa keneen tahansa teidän perheessä on toki jokainen omanlainen suhteensa, mutta vaikuttaa myös muihin teidän perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Teillä siis ilmeisesti asiat toimivat.
Sen sijaan jos toinen koko ajan pistäisi vastaan eikä olisi yhtä täysillä perhe-elämässä mukana kuin muutkin perheenjäsenet, ongelmia olisi.
Et ehkä halua nähdä sitä, mutta kun ette enää ole kaksin, dynamiikka muuttuu väistämättä.Muuttuu, jos sen oman parisuhteensa näkee perhe-elämänä eikä parisuhteena. Kun sen näkee edelleen parisuhteena, mikään ei muutu.
Kun se ei enää ole pelkkä parisuhde. Te ette ole enää kaksin. Teillä toki on parisuhde mutta se ei lasten tulon jälkeen ole enää sama asia.
Teillä on perhe. Teidän elämässä on pysyvästi muitakin jotka pitää ottaa huomioon.
Kuten ennen lapsiakin, työt, harrastukset, sukulaiset, ystävät jne. Ei kellään ole ennen lapsiakaan vain parisuhde.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Teillä siis ilmeisesti asiat toimivat.
Sen sijaan jos toinen koko ajan pistäisi vastaan eikä olisi yhtä täysillä perhe-elämässä mukana kuin muutkin perheenjäsenet, ongelmia olisi.
Et ehkä halua nähdä sitä, mutta kun ette enää ole kaksin, dynamiikka muuttuu väistämättä.Muuttuu, jos sen oman parisuhteensa näkee perhe-elämänä eikä parisuhteena. Kun sen näkee edelleen parisuhteena, mikään ei muutu.
Rautalangasta: Minä olen äiti lapsillemme, mieheni on isä lapsillemme; minä olen mieheni vaimo ja hän on mun mieheni. Meidän parisuhde ei ole vanhemmuutta eikä vanhemmuus muuta meidän parisuhdetta. Parisuhteeseen ei vaikuta se kumpi meistä vanhemman roolissa lapsiamme hoitaa, miten se siihen vaikuttaisi?
Ja tuohon jatkoksi että te olette vanhempia lapsillenne ja kaikki yhdessä perhe.
Teidän jokaisen rooli suhteessa keneen tahansa teidän perheessä on toki jokainen omanlainen suhteensa, mutta vaikuttaa myös muihin teidän perheessä.
Tottakai kaikki vaikuttaa toisiinsa sitä kautta mikä rooli enemmän vie aikaa vuorokaudesta, mutta ei ne roolit miksikään muutu. Perherooli on uusi rooli, ei se ole muista rooleista pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sen verran yksinkertainen, että jos en tunne itseäni rakastetuksi, minulta loppuu seksin haluaminen. Jos en saa puolisolta apua oma-aloitteisesti tai edes pyytämällä, alkavat omat tunteet viilentyä. Siinä onkin sitten oma hommansa, että saa ne elvytettyä. Puolison huomio vain silloin, kun häntä panettaa, ei riitä.
Eli et tunne itseäsi rakastetuksi, jos mies ei tee kotitöitä? Liititkö ne jo ennen lasta rakkauteen?
Vaikeatkin tilanteet on helpompia, kun kokee, että niistä ei tarvitse selvitä yksin vaan toinen on siinä rinnalla. Kun toinen väsyy, toinen tekee enemmän ja päinvastoin. Yhteenkuuluvaisuuden tunne on tärkeä rakastamisen kannalta. Jos puolisoa kiinnostaa vain se, että kaapissa on hänelle puhtaita vaatteita, hellalla ruokaa ja pääsee panemaan aina kun siltä tuntuu, oma olo alkaa tuntua hyväksikäytetyltä.
Ja tämä yhteenkuuluvuudentunneko täyttyi ennen lapsia mutta ei enää lasten jälkeen? Miksi näin?
Sanotaanko näin, että tasaista tietä on helpompi kävellä rinnakkain kuin nousta jyrkkää rinnettä. Tai menee se tasaisen tien kävelykin vaikeaksi, jos toinen nyrjäyttää nilkkansa ja toinen harppoo eteenpäin siitä välittämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.Olen nainen ja meillä on kaksi lasta. Lapsemme eivät ole muuttaneet meidän välistä dynamiikkaa mihinkään. Lapsemme eivät ole muuttaneet minua eikä mun miestä miksikään. Lapsista on huolehdittava, miten se muka liittyy meidän väliseen elämään? Nimenomaan se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä, miksi naiset sitten tekee niin?
Teillä siis ilmeisesti asiat toimivat.
Sen sijaan jos toinen koko ajan pistäisi vastaan eikä olisi yhtä täysillä perhe-elämässä mukana kuin muutkin perheenjäsenet, ongelmia olisi.
Et ehkä halua nähdä sitä, mutta kun ette enää ole kaksin, dynamiikka muuttuu väistämättä.Muuttuu, jos sen oman parisuhteensa näkee perhe-elämänä eikä parisuhteena. Kun sen näkee edelleen parisuhteena, mikään ei muutu.
Kun se ei enää ole pelkkä parisuhde. Te ette ole enää kaksin. Teillä toki on parisuhde mutta se ei lasten tulon jälkeen ole enää sama asia.
Teillä on perhe. Teidän elämässä on pysyvästi muitakin jotka pitää ottaa huomioon.Tottakai pitää ottaa huomioon, mutta miten mieheni on vähemmän puolisoni, jos mä pesen koneellisen enemmän pyykkiä kuin hän tai vietän enemmän lasten kanssa aikaa kuin hän? Ei meidän parisuhde ennen lapsiakaan ole liittynyt kotitöihin tai kavereiden kanssa käytettyyn aikaan tai siihen huolehditiko mun mies vanhemmistaan vai ei. Meidän parisuhde on kahdenkeskistä aikaa, seksiä, yhteisiä mielenkiinnonkohteita jne. Miten lapset sitä muuttaa?
Aiemmin teidän piti ottaa huomioon vain toisenne, lasten kanssa kaikkiin noihin asioihin vaikuttaa myös lapset.
Meillä oli tuollaista, mutta oikeasti kyse ei ollut siitä että en olisi lapsen myötä enää huomioinut miestä tai antanut aikaa parisuhteelle lapsen ollessa rauhallisen ja viihtyessä yksin ja lapsen mentyä nukkumaan. Annoin kyllä, mutta se ei ollut miehelle riittävää eikä sitä mitä mies halusi.
Kyse oli siitä, että mies ei sopeutunut perhe-elämään ja siihen että lapsen myötä ei enää voi olla samanlaista kuin ennen lasta. Hän olisi halunnut minulta ja parisuhteeltamme asioita ja tekemistä mihin lapsi ei liity. Eikä sellaiseen tietenkään ollut mahdollisuutta kovin usein.
Etkö ole ehkäisystä koskaan kuullut?