Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homman voi hoitaa myös niin, että se lapsi on myös syntymänsä jälkeen yhteinen "projekti". Silloin molemmilla jää suunnilleen yhtä paljon voimavaroja parisuhteelle.
Jos vain äiti priorisoi lapseen, ja isä ei lainkaan, silloin syntyy epäsuhta myös siitä, mitä yhteiseltä ajalta kaipaa.Mikä projekti se lapsi nyt muka on? Lapsi on ihminen, jonka kanssa eletään, ei mikään projekti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tämä.
Toimivassa perheessä ollaan kaikki tasapuolisesti yksilöitä jotka elävät rakkaiden yksilöiden kanssa ja ottavat tasapuolisesti huomioon kaikki perheenjäsenet.Toimimattomassa perheessä vähintään yksi aikuinen ajattelee vain minäminä-asenteella ja se aiheuttaa ongelmia kaikessa, eikä toimi kun on lapsia huolehdittavana ja pitäisi olla tasavertainen puolison kanssa.
Tämä ei katso ikää. Itse olen puolisoni kanssa ollut yhdessä hädintuskin täysi-ikäisestä lähtien. Neljä lasta, yksi jo aikuinen, kolme muuta teinejä.
Ei tämä toimisi jos joku ei sopeutuisi perhe-elämään. Me olemme erilainen porukka kuin silloin kun lapset olivat pieniä, mutta aina yhtä hieno porukka.
Me-henki on aina ollut vahva.Joskus näyttää siltä että jotkut ovat kaksi erilaista ihmistä jotka ovat saaneet yhdessä jälkeläisen, mutta se jotenkin jää siihen.
Kaksi erilaista ihmistä, eri ”sivuilla” saa lapsen, joka sekin on jotenkin erillinen, rekvisiitta.
Ja ero tulee alle kahdessa vuodessa.
Kaikista ei ole perheeksi.
Nainen itse TYÖNTÄÄ miehen pois omasta kuplastaan ja kahden vuoden päästä valittaa kun mies ei ole palvelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homman voi hoitaa myös niin, että se lapsi on myös syntymänsä jälkeen yhteinen "projekti". Silloin molemmilla jää suunnilleen yhtä paljon voimavaroja parisuhteelle.
Jos vain äiti priorisoi lapseen, ja isä ei lainkaan, silloin syntyy epäsuhta myös siitä, mitä yhteiseltä ajalta kaipaa.Mikä projekti se lapsi nyt muka on? Lapsi on ihminen, jonka kanssa eletään, ei mikään projekti.
Lapsi, joka on projekti, tuottaa väistämättä pettymyksen. Sääliksi käy lapsta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä! Hyi olkoon mikä kommentti! Onko vaimo miehen mielestä pelkkä esine, jonka ainut tehtävä on miellyttää miestä?
Naisen haluttomuus on hyvin usein miehen syytä. Juurisyy naisen haluttomuuteen on yleensä huonossa parisuhteessa ja miehen huonossa käytöksessä ja puhetavassa. Mies esimerkiksi kohtelee aviovaimoaan/avovaimoaan epäystävällisesti ja epäkunnioittavasti. Miehellä on epäasiallinen, ilkeä, ruma, loukkaava ja töykeä puhetapa. Mies voi arvostella ja haukkua aviovaimoa/avovaimoa joko avoimesti tai piilovi##uilemalla. Mies voi myös arvostella ikävästi ja loukkaavasti naisen ulkonäköä ja tekemisiä.
Arvatkaapa, haluaako epäasiallisesti kohdeltu ja loukattu aviovaimo/avovaimo harrastaa häntä huonosti kohtelevan miehen kanssa sängyssä jotain muuta kuin nukkumista? Niin - jos nainen siis edes suostuu nukkumaan hirviömiehensä kanssa samassa sängyssä!
Selibaatti on hyvä ratkaisu, kun se##i on vain ikävää ja vastentahtoista pakkopullaa ja toisen osapuolen painostamista. Suomessa parisuhteessa vastoin toisen osapuolen suostumusta tapahtuva seksuaalinen teko tai seksuaaliseen tekoon painostaminen on muuten rikollinen teko!
Vierailija kirjoitti:
MiesItse kirjoitti:
Itse miehenä laukean esim. suihinotossa 7 minuutissa. On se kumma, jos ei vaimolta löydy tuota paria minuuttia pari kertaa viikossa?! Vaikka olisi miten monta kersaa tai vauvaa jaloissa pyörimässä.
Jos et panosta miehen tyytyväisyyteen, niin älä sitten ihmettele jos olet YH joku päivä kun mies löytänyt naisen joka haluaa panostaa mieheen ja suhteeseensa.
Hyi helvetti näitä suomalaisia "miehiä".
No just! Tehkää oma aloitus, jossa puratte traumojanne. Ap ei ole viitannut mihinkään henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan ja te täällä revittelette tällaisilla. Ja se, että joku puhuu seksistä ja sen tärkeydestä, on kaikkea muuta kuin em. asioita.
Selvästi te olette hukassa seksuaalisuutenne kanssa ja kaikki seksiin viittaavakin on hyi yök ja sikamaista, mutta joku raja avllakin oman ahdistuksensa purkamisella.
Tietyn ikäisillä naisilla on usein vääristynyt käsitys seksuaalisuudesta. He pitävät seksiä pakollisena pahana ja seksiä hävettävänä jolloin he päätyvät käyttämään seksuaalista henkistä väkivaltaa, seksi on palkinto kumppanille, kiristyskeino ja lyömäase.
Onneksi heitä seurannut sukupolvi pääsi kiinni jo muihinkin tietolähteisiin kuin sen oman äidin siirtämään traumaan ja häpeään.
Opettele ap nauttimaan seksistä, se lisää voimavaroja ja vähentää väsymystä tuottamalla hyvänolon hormoneja. Älä ajattele seksiä palkintona miehellesi ja miehesi tarpeita parisuhteenne peilinä. Seksi ja seksuaalisuus ei liity perhearkeen, se on sun oma voimavarasi. Tsemiä!
Hupsu, seksi on vain lasten tekemistä varten ja kun lapsiluku on täynnä, miesvauvat voivat runkata. Oikeat, hyvät miehet osaa olla ilmankin tuota saastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tämä.
Toimivassa perheessä ollaan kaikki tasapuolisesti yksilöitä jotka elävät rakkaiden yksilöiden kanssa ja ottavat tasapuolisesti huomioon kaikki perheenjäsenet.Toimimattomassa perheessä vähintään yksi aikuinen ajattelee vain minäminä-asenteella ja se aiheuttaa ongelmia kaikessa, eikä toimi kun on lapsia huolehdittavana ja pitäisi olla tasavertainen puolison kanssa.
Tämä ei katso ikää. Itse olen puolisoni kanssa ollut yhdessä hädintuskin täysi-ikäisestä lähtien. Neljä lasta, yksi jo aikuinen, kolme muuta teinejä.
Ei tämä toimisi jos joku ei sopeutuisi perhe-elämään. Me olemme erilainen porukka kuin silloin kun lapset olivat pieniä, mutta aina yhtä hieno porukka.
Me-henki on aina ollut vahva.Joskus näyttää siltä että jotkut ovat kaksi erilaista ihmistä jotka ovat saaneet yhdessä jälkeläisen, mutta se jotenkin jää siihen.
Kaksi erilaista ihmistä, eri ”sivuilla” saa lapsen, joka sekin on jotenkin erillinen, rekvisiitta.
Ja ero tulee alle kahdessa vuodessa.
Kaikista ei ole perheeksi.Nainen itse TYÖNTÄÄ miehen pois omasta kuplastaan ja kahden vuoden päästä valittaa kun mies ei ole palvelemassa.
Juuri näin. Kuinka moni muu läheinen katselee tällaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se selvä, että pieni lapsi menee tärkeysjärjestyksessä muiden ohi. Pienen lapsen kanssa eletään sitä pikkulapsielämää. Sitten myöhemmin voi taas nauttia shamppaja-aamiaisia ja loikoilla takkatulien edessä.
Miksi tätä ei voisi tehdä pikkuvauva-aikana? Vauva nukkuu suurimman osan päivästä, ehtii vaikka mitä. 2-vuotiaan kanssa samoin, lapselle nakki tikunnokkaan, itselle samppanja lasiin ja takan ääressä laatuaikaa. Sulla on kyllä erikoinen käsitys pikkulapsiajasta. Meidän arkea, reissuja, harrastuksia tai mitään ei lapset ole estäneet, ei vauvoina eikä taaperoina, saati lapsina. Eipä ole ihme jos väsyttää, kun lapsi estää elämästä.
Me on reissattu lasten kanssa paljon ja aina se jaksaa hämmästyttää kun siellä tapaa näitä stressimammoja. Esimerkiksi meidän lasten ollessa 2 ja 4 oltiin päivällisellä rantaravintolassa. Meidän lapset leikki rannalla ja juoksenteli katselemassa rapuja ja rantavettä ja ”seurusteli” henkilökunnan kanssa kun me istutaan rannalla syöden ja juoden. Viereisellä paikalla äiti huutaa ja mesoaa kun lapsi menee 20 senttiä kauemmaksi, mulkoilee meitä kun lapsensa yrittää meidän lasten mukaan ja lopulta jättää ruokansa syömättä. Haloo!
Multa kysyi kerran eräs kaveri kun meidän lapsi oli parivuotias, että miten sä saat syötyä. Vastasin, että haarukalla yleensä, lusikalla keitot, avaamalla suun, pureskelemalla ja nielemällä. Äidit ei oikeasti edes syö itse lapsia kytätessään?
Ei, ei ne syö 😅
Miesten syy kun nainen nääntyy nälkään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tämä.
Toimivassa perheessä ollaan kaikki tasapuolisesti yksilöitä jotka elävät rakkaiden yksilöiden kanssa ja ottavat tasapuolisesti huomioon kaikki perheenjäsenet.Toimimattomassa perheessä vähintään yksi aikuinen ajattelee vain minäminä-asenteella ja se aiheuttaa ongelmia kaikessa, eikä toimi kun on lapsia huolehdittavana ja pitäisi olla tasavertainen puolison kanssa.
Tämä ei katso ikää. Itse olen puolisoni kanssa ollut yhdessä hädintuskin täysi-ikäisestä lähtien. Neljä lasta, yksi jo aikuinen, kolme muuta teinejä.
Ei tämä toimisi jos joku ei sopeutuisi perhe-elämään. Me olemme erilainen porukka kuin silloin kun lapset olivat pieniä, mutta aina yhtä hieno porukka.
Me-henki on aina ollut vahva.Joskus näyttää siltä että jotkut ovat kaksi erilaista ihmistä jotka ovat saaneet yhdessä jälkeläisen, mutta se jotenkin jää siihen.
Kaksi erilaista ihmistä, eri ”sivuilla” saa lapsen, joka sekin on jotenkin erillinen, rekvisiitta.
Ja ero tulee alle kahdessa vuodessa.
Kaikista ei ole perheeksi.Nainen itse TYÖNTÄÄ miehen pois omasta kuplastaan ja kahden vuoden päästä valittaa kun mies ei ole palvelemassa.
Joku ehkä tekee niin.
Lue uudestaan mun viesti niin siitä selviää ehkä vähän minkälaisten ihmisten perhe pysyy perheenä.
Itsekkyys ja kykenemättömyys vanhemmuuteen ja perhe-elämään ei riipu ollenkaan sukupuolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tämä.
Toimivassa perheessä ollaan kaikki tasapuolisesti yksilöitä jotka elävät rakkaiden yksilöiden kanssa ja ottavat tasapuolisesti huomioon kaikki perheenjäsenet.Toimimattomassa perheessä vähintään yksi aikuinen ajattelee vain minäminä-asenteella ja se aiheuttaa ongelmia kaikessa, eikä toimi kun on lapsia huolehdittavana ja pitäisi olla tasavertainen puolison kanssa.
Tämä ei katso ikää. Itse olen puolisoni kanssa ollut yhdessä hädintuskin täysi-ikäisestä lähtien. Neljä lasta, yksi jo aikuinen, kolme muuta teinejä.
Ei tämä toimisi jos joku ei sopeutuisi perhe-elämään. Me olemme erilainen porukka kuin silloin kun lapset olivat pieniä, mutta aina yhtä hieno porukka.
Me-henki on aina ollut vahva.Joskus näyttää siltä että jotkut ovat kaksi erilaista ihmistä jotka ovat saaneet yhdessä jälkeläisen, mutta se jotenkin jää siihen.
Kaksi erilaista ihmistä, eri ”sivuilla” saa lapsen, joka sekin on jotenkin erillinen, rekvisiitta.
Ja ero tulee alle kahdessa vuodessa.
Kaikista ei ole perheeksi.Nainen itse TYÖNTÄÄ miehen pois omasta kuplastaan ja kahden vuoden päästä valittaa kun mies ei ole palvelemassa.
Juuri näin. Kuinka moni muu läheinen katselee tällaista?
Hei oikeesti, jos se ongelma on naisessa joka ei kykene perhe-elämään, niin valitkaa paremmin. Ei ole muiden ongelma jos valitsette huonosti.
Lapsi ei ole projekti.
Perheenjäsenenä pitäisi ajatella muidenkin etua kuin omaa etua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä! Hyi olkoon mikä kommentti! Onko vaimo miehen mielestä pelkkä esine, jonka ainut tehtävä on miellyttää miestä?
Naisen haluttomuus on hyvin usein miehen syytä. Juurisyy naisen haluttomuuteen on yleensä huonossa parisuhteessa ja miehen huonossa käytöksessä ja puhetavassa. Mies esimerkiksi kohtelee aviovaimoaan/avovaimoaan epäystävällisesti ja epäkunnioittavasti. Miehellä on epäasiallinen, ilkeä, ruma, loukkaava ja töykeä puhetapa. Mies voi arvostella ja haukkua aviovaimoa/avovaimoa joko avoimesti tai piilovi##uilemalla. Mies voi myös arvostella ikävästi ja loukkaavasti naisen ulkonäköä ja tekemisiä.
Arvatkaapa, haluaako epäasiallisesti kohdeltu ja loukattu aviovaimo/avovaimo harrastaa häntä huonosti kohtelevan miehen kanssa sängyssä jotain muuta kuin nukkumista? Niin - jos nainen siis edes suostuu nukkumaan hirviömiehensä kanssa samassa sängyssä!
Selibaatti on hyvä ratkaisu, kun se##i on vain ikävää ja vastentahtoista pakkopullaa ja toisen osapuolen painostamista. Suomessa parisuhteessa vastoin toisen osapuolen suostumusta tapahtuva seksuaalinen teko tai seksuaaliseen tekoon painostaminen on muuten rikollinen teko!
Vierailija kirjoitti:
MiesItse kirjoitti:
Itse miehenä laukean esim. suihinotossa 7 minuutissa. On se kumma, jos ei vaimolta löydy tuota paria minuuttia pari kertaa viikossa?! Vaikka olisi miten monta kersaa tai vauvaa jaloissa pyörimässä.
Jos et panosta miehen tyytyväisyyteen, niin älä sitten ihmettele jos olet YH joku päivä kun mies löytänyt naisen joka haluaa panostaa mieheen ja suhteeseensa.
Hyi helvetti näitä suomalaisia "miehiä".
No just! Tehkää oma aloitus, jossa puratte traumojanne. Ap ei ole viitannut mihinkään henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan ja te täällä revittelette tällaisilla. Ja se, että joku puhuu seksistä ja sen tärkeydestä, on kaikkea muuta kuin em. asioita.
Selvästi te olette hukassa seksuaalisuutenne kanssa ja kaikki seksiin viittaavakin on hyi yök ja sikamaista, mutta joku raja avllakin oman ahdistuksensa purkamisella.
Tietyn ikäisillä naisilla on usein vääristynyt käsitys seksuaalisuudesta. He pitävät seksiä pakollisena pahana ja seksiä hävettävänä jolloin he päätyvät käyttämään seksuaalista henkistä väkivaltaa, seksi on palkinto kumppanille, kiristyskeino ja lyömäase.
Onneksi heitä seurannut sukupolvi pääsi kiinni jo muihinkin tietolähteisiin kuin sen oman äidin siirtämään traumaan ja häpeään.
Opettele ap nauttimaan seksistä, se lisää voimavaroja ja vähentää väsymystä tuottamalla hyvänolon hormoneja. Älä ajattele seksiä palkintona miehellesi ja miehesi tarpeita parisuhteenne peilinä. Seksi ja seksuaalisuus ei liity perhearkeen, se on sun oma voimavarasi. Tsemiä!
Hupsu, seksi on vain lasten tekemistä varten ja kun lapsiluku on täynnä, miesvauvat voivat runkata. Oikeat, hyvät miehet osaa olla ilmankin tuota saastaa.
Seksi on omaa nautintoa varten hupsu. Kaltaistesi naisten kannattaisi opetella masturboimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Kyllä mieskin haluaa perheen perustaa ja on kiinnostunut nimenomaan perheestä sen oman naisensa lisäksi. Se mikä heitä ymmärrettävästi sieppaa, on se, jos se nainen on kiinnostunut lapsesta, ei perheestä tai miehestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?
Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Miksi tällaiset ihmiset lisääntyy?
Lopputuloksena toisilleen sukua olevia onnettomia ihmisiä.
Oliko järkeä?
Minä olen sen verran yksinkertainen, että jos en tunne itseäni rakastetuksi, minulta loppuu seksin haluaminen. Jos en saa puolisolta apua oma-aloitteisesti tai edes pyytämällä, alkavat omat tunteet viilentyä. Siinä onkin sitten oma hommansa, että saa ne elvytettyä. Puolison huomio vain silloin, kun häntä panettaa, ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Miksi tällaiset ihmiset lisääntyy?
Lopputuloksena toisilleen sukua olevia onnettomia ihmisiä.
Oliko järkeä?
Koska nainen puhuu meidän perheestä ja rakkauden täyttymisestä ennen lasta ja sit mun vauvasta ja mun väsymyksestä ja mun ja vauvan tarpeista jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sen verran yksinkertainen, että jos en tunne itseäni rakastetuksi, minulta loppuu seksin haluaminen. Jos en saa puolisolta apua oma-aloitteisesti tai edes pyytämällä, alkavat omat tunteet viilentyä. Siinä onkin sitten oma hommansa, että saa ne elvytettyä. Puolison huomio vain silloin, kun häntä panettaa, ei riitä.
Eli et tunne itseäsi rakastetuksi, jos mies ei tee kotitöitä? Liititkö ne jo ennen lasta rakkauteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti menee lapsi edelle, kun mies ei enään ole kiinnostava. Jos nainen käyttäytyisi kuten lasta halutessaan, niin parisuhde olisi kunnossa.
Se on aika järkyttävä tilanne miehelle kun huomaa et käteen jäi pelkkää naisten kotileikkiä.
Oletusarvona voi pitää, että hiemankaan normaaleissa hormooneissa oleva mies, ei vois vähempää olla kiinnostunut lapsista. Mies on kiinnostunut naisista, lähinnä niiden panemisesta, noin kerran päivässä.
Eli olet mies joka ei erityisemmin välitä lapsistaan ja olet tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei erityisemmin välitä puolisostaan.
Kenenköhän syy se on että olet tuossa tilanteessa?Naisen tietenkin. Sen naisen, joka on antanut ymmärtää, että lapsi ei muuta parisuhdetta ja kahden välistä dynamiikkaa. Miten se voisi olla miehen syy?
-eri
Taidat vitsailla?
Vain mies voi olla niin tyhmä että luulee että lapsi ei muuta mitään, varsinkaan parisuhdetta ja dynamiikkaa.
Siihen pitää olla valmis! Se ei tarkoita kenenkään hylkäämistä!
Lapsesta on huolehdittava ja jotkut mieslapset eivät sitä kestä.
Älkää tehkö lapsia jos ette kykene olemaan perhe. Koskee ihan kaikkia sukupuolesta riippumatta. Kärsitte siitä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään ei saa unohtaa puolisoaan ja hänen tarpeitaan kokonaan, vaikka onkin pieni lapsi. Tämä pätee molemmin puolin.
Mutta ymmärrän hyvin itsekin tilanteessa olleena, että pitää vähän etsiä uusia rooleja ja tapoja, kun lapsi syntyy. Jos tahtoa löytyy niin keinotkin.
Mutta surullista, miten monen liitto hajoaa, kun ollaan ajattelemattomia ja itsekkäitä puolin ja toisin, eikä haluta tai osata nähdä kokonaiskuvaa. ME-henki pitäisi nyt kaivaa. Terapiaan jos ei muu auta.
Paljon auttaisi jos niistä omista ajatuksista ja tuntemuksista osaisi puhua. Valitettavan moni vaan jättää selitykset nyt siihen, että "ei tänään(kään)" tai "väsyttää" vaikka taustalla olisi oikeasti ihan toiset syyt.
Jos lapsi on yhteinen projekti, tuo tilanne on väistämätön. Jos lapsi on perheenjäsen, kummankaan ei tarvitse priorisoida mitään eikä ketään toisen edelle.