Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Esikoisemme synnyttyä mieheni sanoi ihmetellen, että luuli aiemmin että tekisi mitä tahansa minun vuokseni, mutta nyt kun kun hän näkee vauvan niin tietää että millään muulla kuin vauvalla ei ole väliä. Se oli ihanin asia jonka olen koskaan kuullut ja tunnen aivan samoin. Ja onneksi miehekin mielestä on lapsen etu pitää vanhempien yhteistyö ja parisuhde kasassa ja yhteisistä kasvatusperiaatteista kiinni.
Terapian tarpeessa olette molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienet lapset vaatii toki aivan älyttömästi huomiota ja jaksamista, mutta ei silti parisuhdettakaan saa unohtaa. Tai sitten se on pian entinen parisuhde... Tehkää asioita yhdessä perheenä, jakakaa vastuuta. Iltaisin viettäkää kahden keskistä aikaa ja pyrkikää järjestämään myös treffi-iltoja kodin ulkopuolelle. Läheisyys, seksi jne on parisuhteen kannalta niin olennaisia asioita, että en itse pystyisi elämään parisuhteessa jossa tätä ei olisi. Ja kyllä, olen myös itse pienen lapsen äiti. Väsyttää joka päivä, mutta parisuhteen hoitamisesta saa voimaa jaksaa äitinä ja perheenä eteenpäin. Kaikkea hyvää ap:lle.
Kätilö sanoi hyvin: Vanhempien parisuhde on lapsen koti. Lapsen kodista kannattaa pitää huolta. Aikuinenkin lapsi voi paremmin jos lapsuuden koti on ehjä ja kunnossa. Pitäkää huolta parisuhteestanne, niin pidätte huolta lapsestanne.
(Oletuksena tasapainoinen molempien vanhemmuus, ... Mielellään monipuolinen vanhemmuus, jossa jokainen tuo omaa persoonaa)
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet mene milloinkaan lasten edelle. :D
Yllättikö?
No ei mutta se hiukan yllätti ettei mene lemmikkienkään edelle. Noh yksinhuoltaja saa jatkossa järjestellä arvojärjestyksensä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Vauva oppii siihen mihin opetetaan. Aloitapas opettelu, ettet työntele vaunuja, kyllä se lapsi nukkuu,kunhan huomaa ettei ihan joka inahdukseen saakaan äitiä viereensä. Ja jos kerran on jo 2-vuotias, niin eikös se oma sänky ole ihan hyvä päiväunipaikka. Enkä kyllä enää 2-vuotiasta muutenkaan vaunuissa nukuttaisi, paitsi jos ollaan reissussa ja siellä väsähtää. Väsymystä saa ulkona puistossa muiden lasten kanssa touhutessa, saat samalla omaa aikaa jutella muiden siellä olevien vanhempien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.
Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)
Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)
Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.
Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...
Eihän kukaan jolla on tuollainen osallistuva mies kuin sinulla, joka osaltaan hoitaa pyykkejä, imuroi, tekee ruokaa jne. taida "vääntää suhdetta väkisin ongelmaksi". Sitten vasta kun mies ei tee mitään tällaista, mutta vaatii silti sitä sun tätä, alkaa se ongelmallisuus.
Jos parisuhde on palkinto töistä, on se ongelma olemassa jo, ei se ala niistä töistä. Millainen ihminen asettaa parisuhteensa tollaiseen arvioon ja palkkiojärjestelmään? Voisiko mies tehdä noin? ”Mä en anna sulle huomiota ja arvostusta jos et siivoa”
Naisellakin on rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa ja jaksamista. Kyllä siinä väsyy, kun huomaa, että on ainoa aikuinen perheessä. Toisen aikuisen on syytä tehdä oma osuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet mene milloinkaan lasten edelle. :D
Yllättikö?
No kyllä. Että on olemassa tällaisia naisia. Puistattava ajatuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis lapsi ei suomimiehen mukaan saa missään tilanteessa mennä parisuhteen (miehen) edelle?
Kiva juttu. Eli jos miehen mielestä (yhteinen) lapsi on liian tärkeä naiselle, mies lähtee. Näinkö on?
Vääristelet asiaa, lue ap:n kirjoitus uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.
Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)
Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)
Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.
Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...
Eihän kukaan jolla on tuollainen osallistuva mies kuin sinulla, joka osaltaan hoitaa pyykkejä, imuroi, tekee ruokaa jne. taida "vääntää suhdetta väkisin ongelmaksi". Sitten vasta kun mies ei tee mitään tällaista, mutta vaatii silti sitä sun tätä, alkaa se ongelmallisuus.
Jos parisuhde on palkinto töistä, on se ongelma olemassa jo, ei se ala niistä töistä. Millainen ihminen asettaa parisuhteensa tollaiseen arvioon ja palkkiojärjestelmään? Voisiko mies tehdä noin? ”Mä en anna sulle huomiota ja arvostusta jos et siivoa”
Naisellakin on rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa ja jaksamista. Kyllä siinä väsyy, kun huomaa, että on ainoa aikuinen perheessä. Toisen aikuisen on syytä tehdä oma osuutensa.
No miksi väsyttää itsensä eikä nauti lapsiarjesta? Ei ne lapset tarvitse stressaavaa hermoherkkää äitiä vaan läsnäoloa. Päässä on vikaa, jos kotityöt vie voimat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet mene milloinkaan lasten edelle. :D
Yllättikö?
No kyllä. Että on olemassa tällaisia naisia. Puistattava ajatuskin.
Samaa mieltä, tuolla kirjoittajalla ei ole lapsia, eikä miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kiinnitti huomion tuo, että vauva olisi vaatinut hiljaisuutta tissillä ollessaan. Varmaan näin, mutta äiti siinä on sen vauvan tähän opettanut olemalla hermoheikko kyvytön keskittymään pariin asiaan kerrallaan. Ihan pienikin lapsi vaistoaa äidin hermoilun ja kokee olonsa epävarmaksi. Eli kyllä tässä tapauksessa se äiti on ongelman ydin. Pieni vauva ei häiriinny syödessän vanhempiensa samanaikaisesta keskustelusta, ellei äiti viestitä omalla kehonkielellään lapselle hermoiluaan. Olen yli kuuskymppinen nainen, kolmen ihanan lapsen mummi ja kahden hienon lapsen äiti. Ei ennen jatkuvasti oltu uupuneita ja valitettu oman ajan puutetta ym. Ja lisään vielä, että ei ollut turvaverkkoja eikä lastenhoitoapuja itsellä ainakaan. Enpä olisi osannut kyllä edes kaivata ko. asioita. Silloin ei vaan kai ollut tapana tarvita sitä omaa aikaa samalla tavalla kuin nykyään.
Voi lässyn lässyn lää nyt taas. Jos sinun lähipiirissä olevat vauvat eivät ole olleet yliherkkiä äänille, niin ei se tarkoita että kukaan vauva ei olisi.
Ja joillekin naisille imetys on vaikeaa. Esim sektion takia maito ei nouse kunnolla tms ja imetyksestä tulee stressin aihe ilman omaa syytä. Äitien syyllistäminen perheen kaikista ongelmista on iljettävää.
Miten tuo kirjoitus syyllisti? Siinähän aikuinen nainen kertoi lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja kuinka aiemmin asiat olivat. Jos joku syyllistyy, niin se on ihan oma valinta. Imetyksestä ei tuossa kyllä puhuttu sanaakaan, mistä sen vetäisit? Ei silti, ei se imetys ennenkään ole kaikilta onnistunut, eihän se ihmistä sen huonommaksi tee.
Ihan samaa mieltä olen tuon kirjoittajan kanssa, että aiemmin ei vaadittu apua, pärjättiin sitten paremmin tai huonommin. Isovanhemmat olivat usein niin nuoria, että olivat itsekin työelämässä, ei heitä haluttu vaatia hoitamaan lapsenlapsia vapaa-aikanaan, omat lapsensahan olivat aikanaan jo, ihan itse myöskin, hoitaneet. Maailma on muuttunut kummalliseksi paikaksi monessakin mielessä, eikä vähiten siinä, että kaiken pitäisi olla niin helppoa ja mikään ei saisi stressata, heti ahdistaa. Jotenkin on hävinnyt se suomalainen sisu ja halu pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Vauva oppii siihen mihin opetetaan. Aloitapas opettelu, ettet työntele vaunuja, kyllä se lapsi nukkuu,kunhan huomaa ettei ihan joka inahdukseen saakaan äitiä viereensä. Ja jos kerran on jo 2-vuotias, niin eikös se oma sänky ole ihan hyvä päiväunipaikka. Enkä kyllä enää 2-vuotiasta muutenkaan vaunuissa nukuttaisi, paitsi jos ollaan reissussa ja siellä väsähtää. Väsymystä saa ulkona puistossa muiden lasten kanssa touhutessa, saat samalla omaa aikaa jutella muiden siellä olevien vanhempien kanssa.
Minun vauva oli sellainen joka nukkui vain liikkuvissa vaunuissa ja raskastahan se oli. Sain noita neuvoja että kyllä vauva oppii nukkumaan muutenkin kun vain opetat. Ja minähän yritin. En työnnellyt vaunuja vaan laitoin nukkumaan ulos vaunuihin paikoilleen. Ja yritin opettaa omaan sänkyyn päiväunille. Lopputulos oli että vauva ei enää nukkunut päiväunia. Meni monta päivää noissa opetteluissa niin että yksiäkään päiväunia vauva ei nukkunut. Nukahteli kyllä syliin koska oli niin väsynyt mutta heti kun laski sänkyyn niin heräsi eikä enää nukkunut. Hän ei kertakaikkiaan koskaan nukkunut muualla kuin liikkuvissa vaunuissa päiväunia. Ja koska se toinen vaihtoehto oli että ei nuku ollenkaan niin pakko oli niitä vaunuja työntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.
Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)
Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)
Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.
Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...
Eihän kukaan jolla on tuollainen osallistuva mies kuin sinulla, joka osaltaan hoitaa pyykkejä, imuroi, tekee ruokaa jne. taida "vääntää suhdetta väkisin ongelmaksi". Sitten vasta kun mies ei tee mitään tällaista, mutta vaatii silti sitä sun tätä, alkaa se ongelmallisuus.
Jos parisuhde on palkinto töistä, on se ongelma olemassa jo, ei se ala niistä töistä. Millainen ihminen asettaa parisuhteensa tollaiseen arvioon ja palkkiojärjestelmään? Voisiko mies tehdä noin? ”Mä en anna sulle huomiota ja arvostusta jos et siivoa”
Naisellakin on rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa ja jaksamista. Kyllä siinä väsyy, kun huomaa, että on ainoa aikuinen perheessä. Toisen aikuisen on syytä tehdä oma osuutensa.
No miksi väsyttää itsensä eikä nauti lapsiarjesta? Ei ne lapset tarvitse stressaavaa hermoherkkää äitiä vaan läsnäoloa. Päässä on vikaa, jos kotityöt vie voimat.
Kun siellä hiekkalaatikon reunalla istuu sen pari tuntia päivässä ja pari tuntia tekee ulkona lasten kanssa muuta, niin se tarkoittaa viiden, kuuden tunnin työpäivää, jonka aikana ei pysty tekemään mitään muuta. Kyllä siinä kelloon tulee vilkuiltua, että ehtii ajoissa tekemään ruuan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä asiat liian hyvin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kiinnitti huomion tuo, että vauva olisi vaatinut hiljaisuutta tissillä ollessaan. Varmaan näin, mutta äiti siinä on sen vauvan tähän opettanut olemalla hermoheikko kyvytön keskittymään pariin asiaan kerrallaan. Ihan pienikin lapsi vaistoaa äidin hermoilun ja kokee olonsa epävarmaksi. Eli kyllä tässä tapauksessa se äiti on ongelman ydin. Pieni vauva ei häiriinny syödessän vanhempiensa samanaikaisesta keskustelusta, ellei äiti viestitä omalla kehonkielellään lapselle hermoiluaan. Olen yli kuuskymppinen nainen, kolmen ihanan lapsen mummi ja kahden hienon lapsen äiti. Ei ennen jatkuvasti oltu uupuneita ja valitettu oman ajan puutetta ym. Ja lisään vielä, että ei ollut turvaverkkoja eikä lastenhoitoapuja itsellä ainakaan. Enpä olisi osannut kyllä edes kaivata ko. asioita. Silloin ei vaan kai ollut tapana tarvita sitä omaa aikaa samalla tavalla kuin nykyään.
Voi lässyn lässyn lää nyt taas. Jos sinun lähipiirissä olevat vauvat eivät ole olleet yliherkkiä äänille, niin ei se tarkoita että kukaan vauva ei olisi.
Ja joillekin naisille imetys on vaikeaa. Esim sektion takia maito ei nouse kunnolla tms ja imetyksestä tulee stressin aihe ilman omaa syytä. Äitien syyllistäminen perheen kaikista ongelmista on iljettävää.Miten tuo kirjoitus syyllisti? Siinähän aikuinen nainen kertoi lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja kuinka aiemmin asiat olivat. Jos joku syyllistyy, niin se on ihan oma valinta. Imetyksestä ei tuossa kyllä puhuttu sanaakaan, mistä sen vetäisit? Ei silti, ei se imetys ennenkään ole kaikilta onnistunut, eihän se ihmistä sen huonommaksi tee.
Ihan samaa mieltä olen tuon kirjoittajan kanssa, että aiemmin ei vaadittu apua, pärjättiin sitten paremmin tai huonommin. Isovanhemmat olivat usein niin nuoria, että olivat itsekin työelämässä, ei heitä haluttu vaatia hoitamaan lapsenlapsia vapaa-aikanaan, omat lapsensahan olivat aikanaan jo, ihan itse myöskin, hoitaneet. Maailma on muuttunut kummalliseksi paikaksi monessakin mielessä, eikä vähiten siinä, että kaiken pitäisi olla niin helppoa ja mikään ei saisi stressata, heti ahdistaa. Jotenkin on hävinnyt se suomalainen sisu ja halu pärjätä.
Siinä puhuttiin pienen vauvan syömisestä. Käytännössä se on yleensä imetystä, toki voi tarkoittaa pullomaitoakin.
Tämä on kyllä ollut niin ikävä, hauska, kauhistuttava kuin naurattavakin ketju, että ihan tämän kunniaksi aion hoidella illalla mieheni niin rajusti sängyssä että varmasti ihmettelee mistä moinen :D "no, luin vauvapalstaa ja tajusin kuinka kiitollinen olen susta" ... pitää varmasti hulluna!
Minulla on kaksi teini-ikäistä täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevaa lasta. He ovat AINA menneet parisuhteen edelle ja menevät edelleen. Menevät vielä sittenkin, kun muuttavat pois kotoa. Miehen on siihen vain pitänyt sopeutua ja ilmeisesti on myös sopeutunut, koska edelleen kulkee mukana. Se että parisuhteen pitäisi olla kaikille ja kaikissa tilanteissa se ykkönen on kyllä ihan höpöhöpö juttu. Mistä lie elokuvista napattu fantasia. Onnellinen parisuhde on yhteistyötä yhteisen tavoitteen eteen. Meillä se yhteinen tavoite on lasten hyvinvointi. Jos sitä yhteistä tavoitetta ei löydy, niin ehkä on parempi lähteä eri teille. Jos taas yhteisenä tavoitteena on puolison palvonta, niin kannattaa jättää lapset siinä tapauksessa hankkimatta.
Meillä asiat liian hyvin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kiinnitti huomion tuo, että vauva olisi vaatinut hiljaisuutta tissillä ollessaan. Varmaan näin, mutta äiti siinä on sen vauvan tähän opettanut olemalla hermoheikko kyvytön keskittymään pariin asiaan kerrallaan. Ihan pienikin lapsi vaistoaa äidin hermoilun ja kokee olonsa epävarmaksi. Eli kyllä tässä tapauksessa se äiti on ongelman ydin. Pieni vauva ei häiriinny syödessän vanhempiensa samanaikaisesta keskustelusta, ellei äiti viestitä omalla kehonkielellään lapselle hermoiluaan. Olen yli kuuskymppinen nainen, kolmen ihanan lapsen mummi ja kahden hienon lapsen äiti. Ei ennen jatkuvasti oltu uupuneita ja valitettu oman ajan puutetta ym. Ja lisään vielä, että ei ollut turvaverkkoja eikä lastenhoitoapuja itsellä ainakaan. Enpä olisi osannut kyllä edes kaivata ko. asioita. Silloin ei vaan kai ollut tapana tarvita sitä omaa aikaa samalla tavalla kuin nykyään.
Voi lässyn lässyn lää nyt taas. Jos sinun lähipiirissä olevat vauvat eivät ole olleet yliherkkiä äänille, niin ei se tarkoita että kukaan vauva ei olisi.
Ja joillekin naisille imetys on vaikeaa. Esim sektion takia maito ei nouse kunnolla tms ja imetyksestä tulee stressin aihe ilman omaa syytä. Äitien syyllistäminen perheen kaikista ongelmista on iljettävää.Miten tuo kirjoitus syyllisti? Siinähän aikuinen nainen kertoi lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja kuinka aiemmin asiat olivat. Jos joku syyllistyy, niin se on ihan oma valinta. Imetyksestä ei tuossa kyllä puhuttu sanaakaan, mistä sen vetäisit? Ei silti, ei se imetys ennenkään ole kaikilta onnistunut, eihän se ihmistä sen huonommaksi tee.
Ihan samaa mieltä olen tuon kirjoittajan kanssa, että aiemmin ei vaadittu apua, pärjättiin sitten paremmin tai huonommin. Isovanhemmat olivat usein niin nuoria, että olivat itsekin työelämässä, ei heitä haluttu vaatia hoitamaan lapsenlapsia vapaa-aikanaan, omat lapsensahan olivat aikanaan jo, ihan itse myöskin, hoitaneet. Maailma on muuttunut kummalliseksi paikaksi monessakin mielessä, eikä vähiten siinä, että kaiken pitäisi olla niin helppoa ja mikään ei saisi stressata, heti ahdistaa. Jotenkin on hävinnyt se suomalainen sisu ja halu pärjätä.
Mummeli pisti kaiken taas naisten syyksi. Sen lisäksi, jos nyt kasvattaa lapsia kuten 40 vuotta sitten tehtiin, niin lapset otetaan huostaan. Silloin pienetkin lapset pistettiin pihalle vuotta vanhemman sisaruksen vahdittaviksi.
Ap häipyi keskustelusta noin 30 sivua sitten. Provona ihan jees, 3/5 mutta olisi voinut hoitaa loppuun saakka osallistumalla kommentointiin ja kasvattamalla provoa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä asiat liian hyvin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kiinnitti huomion tuo, että vauva olisi vaatinut hiljaisuutta tissillä ollessaan. Varmaan näin, mutta äiti siinä on sen vauvan tähän opettanut olemalla hermoheikko kyvytön keskittymään pariin asiaan kerrallaan. Ihan pienikin lapsi vaistoaa äidin hermoilun ja kokee olonsa epävarmaksi. Eli kyllä tässä tapauksessa se äiti on ongelman ydin. Pieni vauva ei häiriinny syödessän vanhempiensa samanaikaisesta keskustelusta, ellei äiti viestitä omalla kehonkielellään lapselle hermoiluaan. Olen yli kuuskymppinen nainen, kolmen ihanan lapsen mummi ja kahden hienon lapsen äiti. Ei ennen jatkuvasti oltu uupuneita ja valitettu oman ajan puutetta ym. Ja lisään vielä, että ei ollut turvaverkkoja eikä lastenhoitoapuja itsellä ainakaan. Enpä olisi osannut kyllä edes kaivata ko. asioita. Silloin ei vaan kai ollut tapana tarvita sitä omaa aikaa samalla tavalla kuin nykyään.
Voi lässyn lässyn lää nyt taas. Jos sinun lähipiirissä olevat vauvat eivät ole olleet yliherkkiä äänille, niin ei se tarkoita että kukaan vauva ei olisi.
Ja joillekin naisille imetys on vaikeaa. Esim sektion takia maito ei nouse kunnolla tms ja imetyksestä tulee stressin aihe ilman omaa syytä. Äitien syyllistäminen perheen kaikista ongelmista on iljettävää.Miten tuo kirjoitus syyllisti? Siinähän aikuinen nainen kertoi lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja kuinka aiemmin asiat olivat. Jos joku syyllistyy, niin se on ihan oma valinta. Imetyksestä ei tuossa kyllä puhuttu sanaakaan, mistä sen vetäisit? Ei silti, ei se imetys ennenkään ole kaikilta onnistunut, eihän se ihmistä sen huonommaksi tee.
Ihan samaa mieltä olen tuon kirjoittajan kanssa, että aiemmin ei vaadittu apua, pärjättiin sitten paremmin tai huonommin. Isovanhemmat olivat usein niin nuoria, että olivat itsekin työelämässä, ei heitä haluttu vaatia hoitamaan lapsenlapsia vapaa-aikanaan, omat lapsensahan olivat aikanaan jo, ihan itse myöskin, hoitaneet. Maailma on muuttunut kummalliseksi paikaksi monessakin mielessä, eikä vähiten siinä, että kaiken pitäisi olla niin helppoa ja mikään ei saisi stressata, heti ahdistaa. Jotenkin on hävinnyt se suomalainen sisu ja halu pärjätä.
Siinä puhuttiin pienen vauvan syömisestä. Käytännössä se on yleensä imetystä, toki voi tarkoittaa pullomaitoakin.
Minulla meni esikoisen aikaan toista kuukautta 10-12 tuntia vuorokaudessa pelkästään imettämiseen. En pystynyt silloin tekemään mitään muuta, koska tarvitsin siihen molemmat kädet. Varmaan joku parempi äiti olisi jaloilla kuorinut perunat ja hämmentänyt keitot tai imenyt miehen munaa.
Itse en kyllä tällaisesta lausahduksesta ilahtuisi :D