Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista ei oo muuta kuin harmia!
Miehistä ja parisuhteista ei ole muuta kuin harmia! Olkaa naiset itsellisiä, hankkikaa omat rahat ja kunnon ammatit opiskelemalla. Se on ihan mitä tavallisin tarina, että mies alkaa kiukutella seksin puutetta, kun ensin on saateltu seksin seuraukset maailmaan. Eihän sitä jaksa kuunnella vanha Erkkikään. Mikä muu nisäkäsnaaras katselee urosta 24/7 samassa asumuksessa? Ja mitkä nisäkäsurokset osallistuvat jälkikasvun hoitamiseen?
Perhe-elämä rakkaan kanssa on vain parempaa. Ei minun mies ainakaan kiukuttele seksin puutetta, ennemminkin minä! Mutta ei sovi valittaa, saan kuitenkin 3x viikossa hyvin varustettua komeaa miestä ja mies huolehtii lapsesta, kodista ja minusta :) Kodista enemmänkin minä, mutta se sopii hyvin kun voin olla kodin hengettärenä lapsen kanssa ja mies tuo elannon taloon <3 Joskus lapsen kasvaessa toki itsekin alan rahallista panosta tuomaan enemmän perheeseen, mutta me nähdään meidän perhe nimenomaan perheenä, ei meillä katsota kuka maksaa ja mitä.
Väitätkin olevasi harvinaisuus. Palstamammat kun haluavat että mies tuo rahat talouteen, hoitaa lasta ainakin 50% ja siivoaa kämpän (naisen sotkut). Sitten kun näin ei tapahdu, mies on itsekäs paska,
Se vasta harvinaista on, että mies haluaa tai kykenee maksaa yksin koko perheen menot. Kaiken lisäksi tuo mies laittaa ruokaa, siivoaa ja on lapsen kanssa.
Kuten tuossa vastasinkin alkuperäiseen, niin pakko ihmetellä onko oikeasti näin harvinaista? Ei ole tullut oikeassa elämässä vastaan miehiä lähipiirissä jotka eivät osallistuisi perheen toimintaan... Toisaalta, ei olla enää parikymppisiä vaan lähempänä 40 kuin 30 ja molemmat avioeron kokeneita, joten ehkä elämänasenteet ja käsitys perheestä kummallakin osapuolella kehittyneet...
Olen eri, mutta eikös tuossa puhuttu siitä, että mies joka maksaa kaiken JA osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon. Veikkaan että osallistuminen onkin yleistä, sen sijaan yksin kaikkien kulujen maksaminen harvinaista ja näiden yhdistelmä äärimmäisen harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tästäkin tullut joku russotrolliketju. Yrittävät epätoivoisesti lietsoa v i h a a sukupuolten välille. Sitä samaa yrittivät mm. talvisodassa.
Tänne kirjoittavien "miesten" asenteet on kuin suoraan Venäjältä.
Seksiä pitää saada, mutta lapsia ei saa syntyä. Tai jos syntyykin, niin ovat yksin naisen projekti. Eivät kuulu Miehelle millään tavalla. Siksi naisen kuuluu hoivata ja paijata miestä, mutta miehen ei tarvitse tehdä mitään vaimon eikä lasten hyväksi. Riittää että käy töissä, ryyppää palkan ja hakee seksiä ja ruokaa kotoa.En tunne yhtään sellaista suomalaista miestä jonka ajatusmaailma olisi tuommoinen. Miesvaltaisella alalla työskentelevänä tunnen paljon miehiä ja he ovat erittäin kiinnostuneita perheidensä hyvinvoinnista ja siitä miten uupuneen vaimon oloa voisi helpottaa.
Tätä aihetta sivuten voisin esittää seuraavan kysymyksen:
Minulle on tehty vasektomia vajaa vuosi sitten, heti kun 30 vuotta tuli täyteen. Olen nyt seurustellut puolisen vuotta mukavan naisen kanssa. Missä vaiheessa mielestänne pitäisi ottaa tuo piuhojen katkaisu puheeksi? Vai onko syytä pitää omana tietonaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tästäkin tullut joku russotrolliketju. Yrittävät epätoivoisesti lietsoa v i h a a sukupuolten välille. Sitä samaa yrittivät mm. talvisodassa.
Tänne kirjoittavien "miesten" asenteet on kuin suoraan Venäjältä.
Seksiä pitää saada, mutta lapsia ei saa syntyä. Tai jos syntyykin, niin ovat yksin naisen projekti. Eivät kuulu Miehelle millään tavalla. Siksi naisen kuuluu hoivata ja paijata miestä, mutta miehen ei tarvitse tehdä mitään vaimon eikä lasten hyväksi. Riittää että käy töissä, ryyppää palkan ja hakee seksiä ja ruokaa kotoa.En tunne yhtään sellaista suomalaista miestä jonka ajatusmaailma olisi tuommoinen. Miesvaltaisella alalla työskentelevänä tunnen paljon miehiä ja he ovat erittäin kiinnostuneita perheidensä hyvinvoinnista ja siitä miten uupuneen vaimon oloa voisi helpottaa.
Tätä aihetta sivuten voisin esittää seuraavan kysymyksen:
Minulle on tehty vasektomia vajaa vuosi sitten, heti kun 30 vuotta tuli täyteen. Olen nyt seurustellut puolisen vuotta mukavan naisen kanssa. Missä vaiheessa mielestänne pitäisi ottaa tuo piuhojen katkaisu puheeksi? Vai onko syytä pitää omana tietonaan?
Jos haluat hänen jäävän kiinni toisesta miehestä, älä kerro ja odota hänen raskauttaan. Jos taas haluat ettei hänestä tule hirviö lapsettomana eikä hänellä ole toista miestä, kerro nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tästäkin tullut joku russotrolliketju. Yrittävät epätoivoisesti lietsoa v i h a a sukupuolten välille. Sitä samaa yrittivät mm. talvisodassa.
Tänne kirjoittavien "miesten" asenteet on kuin suoraan Venäjältä.
Seksiä pitää saada, mutta lapsia ei saa syntyä. Tai jos syntyykin, niin ovat yksin naisen projekti. Eivät kuulu Miehelle millään tavalla. Siksi naisen kuuluu hoivata ja paijata miestä, mutta miehen ei tarvitse tehdä mitään vaimon eikä lasten hyväksi. Riittää että käy töissä, ryyppää palkan ja hakee seksiä ja ruokaa kotoa.En tunne yhtään sellaista suomalaista miestä jonka ajatusmaailma olisi tuommoinen. Miesvaltaisella alalla työskentelevänä tunnen paljon miehiä ja he ovat erittäin kiinnostuneita perheidensä hyvinvoinnista ja siitä miten uupuneen vaimon oloa voisi helpottaa.
Tätä aihetta sivuten voisin esittää seuraavan kysymyksen:
Minulle on tehty vasektomia vajaa vuosi sitten, heti kun 30 vuotta tuli täyteen. Olen nyt seurustellut puolisen vuotta mukavan naisen kanssa. Missä vaiheessa mielestänne pitäisi ottaa tuo piuhojen katkaisu puheeksi? Vai onko syytä pitää omana tietonaan?
Mahdollisimman nopeasti kerro.
Itselläni kiinnitti huomion tuo, että vauva olisi vaatinut hiljaisuutta tissillä ollessaan. Varmaan näin, mutta äiti siinä on sen vauvan tähän opettanut olemalla hermoheikko kyvytön keskittymään pariin asiaan kerrallaan. Ihan pienikin lapsi vaistoaa äidin hermoilun ja kokee olonsa epävarmaksi. Eli kyllä tässä tapauksessa se äiti on ongelman ydin. Pieni vauva ei häiriinny syödessän vanhempiensa samanaikaisesta keskustelusta, ellei äiti viestitä omalla kehonkielellään lapselle hermoiluaan. Olen yli kuuskymppinen nainen, kolmen ihanan lapsen mummi ja kahden hienon lapsen äiti. Ei ennen jatkuvasti oltu uupuneita ja valitettu oman ajan puutetta ym. Ja lisään vielä, että ei ollut turvaverkkoja eikä lastenhoitoapuja itsellä ainakaan. Enpä olisi osannut kyllä edes kaivata ko. asioita. Silloin ei vaan kai ollut tapana tarvita sitä omaa aikaa samalla tavalla kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.
Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)
Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)
Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.
Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...
Eihän kukaan jolla on tuollainen osallistuva mies kuin sinulla, joka osaltaan hoitaa pyykkejä, imuroi, tekee ruokaa jne. taida "vääntää suhdetta väkisin ongelmaksi". Sitten vasta kun mies ei tee mitään tällaista, mutta vaatii silti sitä sun tätä, alkaa se ongelmallisuus.
Voi ap, menkää parisuhdeterapiaan ja taapero unikouluun. Ei perhe-elämässä "priorisoida" lasta ykköseksi ja muita perheenjäseniä seuraaviksi.
Kuulostaa, että stressaat lapsen kanssa liikaa ja parisuhde unohtuu. Kumpikin tarvitsee hoivaa, tai oikeastaan kaikki, sekä taapero, teidän suhde - miehesi ja sinä. Omaa aikaa tarvitsee myös jokainen, oli perheessä yksi tai vaikka 10 lasta.
Väsyneenä kaikki tuntuu stressaavalta, siksi tuo unikoulu voisi olla hyvä ja toisi ehkä apua koko perheelle pidemmän päälle.
Moni 2-vuotias on päivähoidossa, jolloin myös vanhempi osaa irtaantua lapsesta, samoin lapsi oppii olemaan muiden lasten ja aikuisten kanssa.
Kuvittelepas ap tilanne toisinpäin, että miehesi hoitaisi taaperon ja sinä olisit työssä. Ja kokisit itsesi ulkopuoliseksi perheessä, koska isi on vain lasta varten . Voi avata hieman silmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kiinnitti huomion tuo, että vauva olisi vaatinut hiljaisuutta tissillä ollessaan. Varmaan näin, mutta äiti siinä on sen vauvan tähän opettanut olemalla hermoheikko kyvytön keskittymään pariin asiaan kerrallaan. Ihan pienikin lapsi vaistoaa äidin hermoilun ja kokee olonsa epävarmaksi. Eli kyllä tässä tapauksessa se äiti on ongelman ydin. Pieni vauva ei häiriinny syödessän vanhempiensa samanaikaisesta keskustelusta, ellei äiti viestitä omalla kehonkielellään lapselle hermoiluaan. Olen yli kuuskymppinen nainen, kolmen ihanan lapsen mummi ja kahden hienon lapsen äiti. Ei ennen jatkuvasti oltu uupuneita ja valitettu oman ajan puutetta ym. Ja lisään vielä, että ei ollut turvaverkkoja eikä lastenhoitoapuja itsellä ainakaan. Enpä olisi osannut kyllä edes kaivata ko. asioita. Silloin ei vaan kai ollut tapana tarvita sitä omaa aikaa samalla tavalla kuin nykyään.
Voi lässyn lässyn lää nyt taas. Jos sinun lähipiirissä olevat vauvat eivät ole olleet yliherkkiä äänille, niin ei se tarkoita että kukaan vauva ei olisi.
Ja joillekin naisille imetys on vaikeaa. Esim sektion takia maito ei nouse kunnolla tms ja imetyksestä tulee stressin aihe ilman omaa syytä. Äitien syyllistäminen perheen kaikista ongelmista on iljettävää.
Ei miehet mene milloinkaan lasten edelle. :D
Yllättikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista ei oo muuta kuin harmia!
Miehistä ja parisuhteista ei ole muuta kuin harmia! Olkaa naiset itsellisiä, hankkikaa omat rahat ja kunnon ammatit opiskelemalla. Se on ihan mitä tavallisin tarina, että mies alkaa kiukutella seksin puutetta, kun ensin on saateltu seksin seuraukset maailmaan. Eihän sitä jaksa kuunnella vanha Erkkikään. Mikä muu nisäkäsnaaras katselee urosta 24/7 samassa asumuksessa? Ja mitkä nisäkäsurokset osallistuvat jälkikasvun hoitamiseen?
Perhe-elämä rakkaan kanssa on vain parempaa. Ei minun mies ainakaan kiukuttele seksin puutetta, ennemminkin minä! Mutta ei sovi valittaa, saan kuitenkin 3x viikossa hyvin varustettua komeaa miestä ja mies huolehtii lapsesta, kodista ja minusta :) Kodista enemmänkin minä, mutta se sopii hyvin kun voin olla kodin hengettärenä lapsen kanssa ja mies tuo elannon taloon <3 Joskus lapsen kasvaessa toki itsekin alan rahallista panosta tuomaan enemmän perheeseen, mutta me nähdään meidän perhe nimenomaan perheenä, ei meillä katsota kuka maksaa ja mitä.
Väitätkin olevasi harvinaisuus. Palstamammat kun haluavat että mies tuo rahat talouteen, hoitaa lasta ainakin 50% ja siivoaa kämpän (naisen sotkut). Sitten kun näin ei tapahdu, mies on itsekäs paska,
Se vasta harvinaista on, että mies haluaa tai kykenee maksaa yksin koko perheen menot. Kaiken lisäksi tuo mies laittaa ruokaa, siivoaa ja on lapsen kanssa.
Kuten tuossa vastasinkin alkuperäiseen, niin pakko ihmetellä onko oikeasti näin harvinaista? Ei ole tullut oikeassa elämässä vastaan miehiä lähipiirissä jotka eivät osallistuisi perheen toimintaan... Toisaalta, ei olla enää parikymppisiä vaan lähempänä 40 kuin 30 ja molemmat avioeron kokeneita, joten ehkä elämänasenteet ja käsitys perheestä kummallakin osapuolella kehittyneet...
Olen eri, mutta eikös tuossa puhuttu siitä, että mies joka maksaa kaiken JA osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon. Veikkaan että osallistuminen onkin yleistä, sen sijaan yksin kaikkien kulujen maksaminen harvinaista ja näiden yhdistelmä äärimmäisen harvinaista.
Ihan käytännön tasolla, mikä muu edes voisi olla tilanteessa vaihtoehto kun molemmilla on halu että lapsi saa olla kotona ainakin 2-3v ilman päiväkoteja... esimerkiksi ei ole vaihtoehto että menisin pienipalkkaisiin töihin ja isä jäisi isyyslomalle/vanhempainvapaalle, mikä termi tällä nyt nykyään onkaan, kun kelan maksama päiväraha on niin surkea mieheni tuloihin verrattuna ettemme saisi edes laskuja maksettua sillä.
Kuvittele tilanne toisinpäin kirjoitti:
Voi ap, menkää parisuhdeterapiaan ja taapero unikouluun. Ei perhe-elämässä "priorisoida" lasta ykköseksi ja muita perheenjäseniä seuraaviksi.
Kuulostaa, että stressaat lapsen kanssa liikaa ja parisuhde unohtuu. Kumpikin tarvitsee hoivaa, tai oikeastaan kaikki, sekä taapero, teidän suhde - miehesi ja sinä. Omaa aikaa tarvitsee myös jokainen, oli perheessä yksi tai vaikka 10 lasta.
Väsyneenä kaikki tuntuu stressaavalta, siksi tuo unikoulu voisi olla hyvä ja toisi ehkä apua koko perheelle pidemmän päälle.
Moni 2-vuotias on päivähoidossa, jolloin myös vanhempi osaa irtaantua lapsesta, samoin lapsi oppii olemaan muiden lasten ja aikuisten kanssa.
Kuvittelepas ap tilanne toisinpäin, että miehesi hoitaisi taaperon ja sinä olisit työssä. Ja kokisit itsesi ulkopuoliseksi perheessä, koska isi on vain lasta varten . Voi avata hieman silmiä.
Jos isi osallistuisi perhe-elämään ja kotitöihin niin äidille jäisi aikaa ja energiaa olla muutakin kuin lapsen palvelija ja keittiöorja.
Kun antaa huomiota, saa huomiota...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.
Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)
Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)
Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.
Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...
Eihän kukaan jolla on tuollainen osallistuva mies kuin sinulla, joka osaltaan hoitaa pyykkejä, imuroi, tekee ruokaa jne. taida "vääntää suhdetta väkisin ongelmaksi". Sitten vasta kun mies ei tee mitään tällaista, mutta vaatii silti sitä sun tätä, alkaa se ongelmallisuus.
No, niin. Ehkä tässä on syytä olla erittäin kiitollinen ja ylpeä lapseni ihanasta isästä (^_^)
Eli siis lapsi ei suomimiehen mukaan saa missään tilanteessa mennä parisuhteen (miehen) edelle?
Kiva juttu. Eli jos miehen mielestä (yhteinen) lapsi on liian tärkeä naiselle, mies lähtee. Näinkö on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.
Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)
Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)
Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.
Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...
Eihän kukaan jolla on tuollainen osallistuva mies kuin sinulla, joka osaltaan hoitaa pyykkejä, imuroi, tekee ruokaa jne. taida "vääntää suhdetta väkisin ongelmaksi". Sitten vasta kun mies ei tee mitään tällaista, mutta vaatii silti sitä sun tätä, alkaa se ongelmallisuus.
Jos parisuhde on palkinto töistä, on se ongelma olemassa jo, ei se ala niistä töistä. Millainen ihminen asettaa parisuhteensa tollaiseen arvioon ja palkkiojärjestelmään? Voisiko mies tehdä noin? ”Mä en anna sulle huomiota ja arvostusta jos et siivoa”
Vierailija kirjoitti:
Eli siis lapsi ei suomimiehen mukaan saa missään tilanteessa mennä parisuhteen (miehen) edelle?
Kiva juttu. Eli jos miehen mielestä (yhteinen) lapsi on liian tärkeä naiselle, mies lähtee. Näinkö on?
No ei tietenkään se saa mennä puolison edelle. Kuinka kieroutunut on, jos luo lapseensa aikuisten välisen rakkaus (pari)suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Eli siis lapsi ei suomimiehen mukaan saa missään tilanteessa mennä parisuhteen (miehen) edelle?
Kiva juttu. Eli jos miehen mielestä (yhteinen) lapsi on liian tärkeä naiselle, mies lähtee. Näinkö on?
Ei vaan jos parisuhde kuolee yhteisen lapsen takia, niin mies lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele tilanne toisinpäin kirjoitti:
Voi ap, menkää parisuhdeterapiaan ja taapero unikouluun. Ei perhe-elämässä "priorisoida" lasta ykköseksi ja muita perheenjäseniä seuraaviksi.
Kuulostaa, että stressaat lapsen kanssa liikaa ja parisuhde unohtuu. Kumpikin tarvitsee hoivaa, tai oikeastaan kaikki, sekä taapero, teidän suhde - miehesi ja sinä. Omaa aikaa tarvitsee myös jokainen, oli perheessä yksi tai vaikka 10 lasta.
Väsyneenä kaikki tuntuu stressaavalta, siksi tuo unikoulu voisi olla hyvä ja toisi ehkä apua koko perheelle pidemmän päälle.
Moni 2-vuotias on päivähoidossa, jolloin myös vanhempi osaa irtaantua lapsesta, samoin lapsi oppii olemaan muiden lasten ja aikuisten kanssa.
Kuvittelepas ap tilanne toisinpäin, että miehesi hoitaisi taaperon ja sinä olisit työssä. Ja kokisit itsesi ulkopuoliseksi perheessä, koska isi on vain lasta varten . Voi avata hieman silmiä.
Jos isi osallistuisi perhe-elämään ja kotitöihin niin äidille jäisi aikaa ja energiaa olla muutakin kuin lapsen palvelija ja keittiöorja.
Kun antaa huomiota, saa huomiota...
Eli mies ei ole enää mies vaan isi? Isi, joka kerää pisteitä saadakseen olla mies ja puoliso? Hyi hlvt. Olisiko kannattanut sanoa tämä ennen lasten tekoa?
Esikoisemme synnyttyä mieheni sanoi ihmetellen, että luuli aiemmin että tekisi mitä tahansa minun vuokseni, mutta nyt kun kun hän näkee vauvan niin tietää että millään muulla kuin vauvalla ei ole väliä. Se oli ihanin asia jonka olen koskaan kuullut ja tunnen aivan samoin. Ja onneksi miehekin mielestä on lapsen etu pitää vanhempien yhteistyö ja parisuhde kasassa ja yhteisistä kasvatusperiaatteista kiinni.
Etkö voi laittaa molempia ykkösijalle, perheenä? Tottakai lasta pitää hoitaa, mutta osoitatko muuten miehelle välittämistä? Jotenkin outo olo tuli tästä aloituksesta. Vaikea arvioida mitä oikeasti on meneillään siellä kotona, että onko mies aiheesta yksinäisen oloinen vai vaan lapsellisesti mustis.
Mieheni siirryttyä etätöihin kun näen omin silmin hänen ajoittaiset tuskailut ja työn vaativuuden ohjelmointityössä niin ei tulisi mieleenkään uhriutua tai vaatia enempää... pääsen suoraan sanoen aika helpolla hoitamalla kotia ja lasta verrattuna mieheni työhön. Hän tekee perheemme elintason eteen enemmän kuin tarpeeksi, ja tärkeintä että on lapsemme kanssa ilman valitusta, ja onkin ylpeänä isänä. Ja arjessa riittää että osaa muuten olla perussiisti: astiat tiskikoneeseen ja pyykit koriin. Ei vain osaa tätä, vaan osaa laittaa tiskikoneen myös päälle jos täynnä vaikka sanon että hoidan! :)