Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vanhempien parisuhde on lapsen koti.
Ärsyttävä sanonta. Moni lapsi viihtyy ihan hyvin yksinhuoltajavanhemmankin tarjoamassa kodissa.
ap lienee vapaa painumaan helvettiin miehen kämpästä koska haluaa. Vie vain käenpoikasen mennessään.
Sinä ja käenpoikasesi. Joko niitä on 60 % syntyvistä lapsista?
Ei ole vaan 40%
No höpöhöpö.
Näin tilastojen mukaan. Uskon toki jos sanot sen olevan alakanttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?
Mutta kun lapsen nukkumaanmenoaikaan telkkarista tulee uutiset, jääkiekkoa, jalkapalloa tai joku miljoonanan kerran uusittu autonrassausohjelma, niin eihän mies just silloin ehdi lasta nukuttamaan. Lapsen pitää ajoittaa oma nukkumaanmeno siihen, miten se isukille sopii eikä toisinpäin.
Tämä on taas naisen oman pään sisällä rakennettu oletus. Jos äiti ei lasta laita nukkumaan, isä kyllä laittaa. Varsinkin, jos hän tietää, että näin toimiessaan hänetnkin olemassaolonsa taas muistetaan minen vuoden jälkeen.
Olen kyllä jutellut hyvin monen naisen kanssa lasten nukkumaanmenosta ja niitä miehiä, jotka hoitavat sen osaltaan, on ollut hyvin vähän. Pienten lasten iltahommiin menee helposti tunti tai kaksi, ennen kuin lapsi on unessa.
Oma mies ei joko ollut siihen aikaan kotona tai telkkarista tuli jotain "tärkeää", joten hän ei tehnyt edes mitään kotihommia illalla. Kun minä vihdoin pääsin siivoamaan keittiötä lasten nukahtamisen jälkeen ja siitä sitten vihdoin sohvalle, niin en todellakaan kuunnellut mitään miehen ehdotteluja. Eri juttu olisi ollut, jos mies olisi hoitanut jomman kumman.
Jos iltahommiin menee tunti tai kaksi, teet jotain väärin. Ja väitätkö, että jos olisit jättänyt jommankumman tekemättä, maailma olisi kaatunut tai lapsi jäänyt nukahtamatta? Tuskin
Ne lapsen iltahommat on suihkusta/kylvystä iltapalaan, hampaiden pesuun, iltasatuun ja välillä lapsen vieressä olemiseen. Ja aamuhan on aina kiva aloittaa rapsuttelemalla kiinni kuivunutta puuroa ja tyhjentämällä tiskikonetta ennen kuin pääsee aloittamaan mitään. Omia hommiahan voi vähentää niinkin, että ei pese miehen pyykkejä tai tee työstä palaavalle miehelle ruokaa, eihän se maailma siihen kaadu.
Eli myönnät itsekin, että olet kontrollifriikki ja nautit itsesi ylityöllistämisestä.
Tuossa vaiheessa lapsiin käytetyt minuutit ja tunnit kantoivat hedelmää myöhemmin. Olen ylpeä siitä kaikesta mihin kykenin, kaikki meni lasten parhaaksi. Minulla on lapsiin paljon läheisemmät välit mitä heidän isällään.
Otit siis asian kilpailuna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?
Mutta kun lapsen nukkumaanmenoaikaan telkkarista tulee uutiset, jääkiekkoa, jalkapalloa tai joku miljoonanan kerran uusittu autonrassausohjelma, niin eihän mies just silloin ehdi lasta nukuttamaan. Lapsen pitää ajoittaa oma nukkumaanmeno siihen, miten se isukille sopii eikä toisinpäin.
Tämä on taas naisen oman pään sisällä rakennettu oletus. Jos äiti ei lasta laita nukkumaan, isä kyllä laittaa. Varsinkin, jos hän tietää, että näin toimiessaan hänetnkin olemassaolonsa taas muistetaan minen vuoden jälkeen.
Olen kyllä jutellut hyvin monen naisen kanssa lasten nukkumaanmenosta ja niitä miehiä, jotka hoitavat sen osaltaan, on ollut hyvin vähän. Pienten lasten iltahommiin menee helposti tunti tai kaksi, ennen kuin lapsi on unessa.
Oma mies ei joko ollut siihen aikaan kotona tai telkkarista tuli jotain "tärkeää", joten hän ei tehnyt edes mitään kotihommia illalla. Kun minä vihdoin pääsin siivoamaan keittiötä lasten nukahtamisen jälkeen ja siitä sitten vihdoin sohvalle, niin en todellakaan kuunnellut mitään miehen ehdotteluja. Eri juttu olisi ollut, jos mies olisi hoitanut jomman kumman.
Jos iltahommiin menee tunti tai kaksi, teet jotain väärin. Ja väitätkö, että jos olisit jättänyt jommankumman tekemättä, maailma olisi kaatunut tai lapsi jäänyt nukahtamatta? Tuskin
Ne lapsen iltahommat on suihkusta/kylvystä iltapalaan, hampaiden pesuun, iltasatuun ja välillä lapsen vieressä olemiseen. Ja aamuhan on aina kiva aloittaa rapsuttelemalla kiinni kuivunutta puuroa ja tyhjentämällä tiskikonetta ennen kuin pääsee aloittamaan mitään. Omia hommiahan voi vähentää niinkin, että ei pese miehen pyykkejä tai tee työstä palaavalle miehelle ruokaa, eihän se maailma siihen kaadu.
No ei kaadu. Ja edelleen, tunti tai kaksi iltatouhuihin on järjetöntä.
Toimiihan se noinkin, jos koko ajan hoputtaa lasta kiirehtimään ja jättää lapsen hampaat pesemättä. Iltasatukin on ihan turha, sanoo vain lapselle "turpa kiinni ja silmät kiinni".
🙄 Peseytyminen ja hampaanpesu 15min. Iltapala 15min. ja iltasatu 10 min.
Ai, sinä olet ihan kellottanut ajan, joka lapsella saa noihin kulua. Lähteekö lapselta puurolautanen nenän edestä, jos puuro on vielä kesken?
Ei lähde, mutta, jos lapsi syö yli vartin puuroa, niin ei hyvää päivää taas. En kellota, tiedän kuitenkin miten kauan normaali lapsi syö.
Lapsen iltahommat voi tehdä kiireellä tai lapsentahtisesti. Omat lapset ovat olleet kovia kyselemään ja puhumaan, joten ihan siihen meni aikaa. Iltasadun jälkeen käytiin vielä läpi lapsia askarruttavat asiat. Se vähensi painajaisten määrää, kun ne ei pyörineet yöllä päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?
Olen, täysin tosissani. Nämä äidit eivät todellakaan anna sitä lapsen hoitovastuuta, koska se tarkoittaisi sitä, että hänelle jäisi aikaa, jota hän ei osaa täyttää mitenkään. Silloin hän käyttää sen isän kyttäämiseen ja valittaa, kun isä on lapsen kanssa vaikka kerrankin olisi voinut huomioida häntä. Kaksivuotias ei ole mikään vauva enää.
Se menee juuri näin. Jos se lapsen hoito väsyttää, sit sanotaan, että en jaksa tätä nyt hoitaa, hoida sä eikä kuten ap, että hoidetaan vaikkei jakseta ja sit sanotaan, että en mä jaksa nyt parisuhteesta huolehtia, koska lasten hoito väsyttää. Itse kaivettu kuoppa, jota se mies ei saa korjattua mitenkään. Tällaiselle naiselle mikään ei olisi tarpeeksi, koska hän näkee vain itsensä ja lapsensa.
-N40, puoliso, nainen ja vasta sit kolmen lapsen äiti
Entä jos mies ei vaan hoida osuuttaan, vaikka sanoisi, että nyt en jaksa, hoida sä?
Oletko ihan varma, ettei aloittaja ole kokeillut sanoa miehelle että hoida sä?
Olen kyllä melko varma. Hän on nimenomaan itse päättänyt lasten olevan tärkeämpiä (hänelle). Yksikään mies ei jätä lasta heitteille, kun hän on kuitenkin ollut hyvä mies, kun hänen kanssaan lapsikin on tehty.
Se hyvä mies tuppaa muuttumaan vaativaksi vinkuleluksi, kun kuvioon tulee lapsi.
No ei tuppaa. Ihme käsitys miehistä sulla. Apnkaan mies tuskin valittaisi ellei häntä ajettaisi todella kusiseen tilanteeseen asettamalla hänet turhaksi.
Kaikilla ei nyt vaan satu olemaan jälkikasvustaan huolehtivia miehiä. Nämä miehet ovat niitä, joista tällä palstalla puhutaan usein. Heitä näyttää olevan paljon. keskenkasvuisia, naisiaan enemmänkin rasittavia kuin tukevia "miehiä". Naisen on synnytyksen jälkeen pakko ottaa vastuu lapsestaan, jos sen meinaa pitää hengissä. Miehet ihmettelevät, että mihin se seksipeto ja rakkauden jumalatar katosi. No, se avuton vauva tarvitsee äitiä enemmän kuin mies.
Miesten olisi syytä oppia tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi pilaa parisuhteen, nii se vaan on.
Jos suhde ei ole vahvoista kantimissa ennen lasta, niin kyllä.
Monilla suhde myös säilyy ja vahvistuu, yhteinen vanhemmuus lujittaa sitä. Tähän vaikuttaa täällä jo paljon esiintuotu yhteinen vastuunotto arjesta sekä toisen huomioiminen, eli yhteen hiileen puhaltaminen. Perustana on kuitenkin se, onko suhteessa alunperin ollut syvää rakkautta, vähempi huuhtoutuu arjen kiireessä ja väsymyksestä helposti pois.
Ei se palaa koskaan enää entiselleen, olipa miten hyvä tahaansa. Sulla on nyt joku harhaluulo asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko miehesi käydä vaikka maksullisissa?
Ja se parantaa heidän PARIsuhdettaan miten?
Nainen on tyytyväinen kun mies ei ole vaatimassa mitään.
Ja vielä tyytyväisempi kun potkii sian pellolle, eikä se vaadi koskaan enää yhtään mitään.
Voi voi mutta kun mies tuo nyt talouden kaikki tulot...
tuet pitäis muuten lopettaa, ei ole yhteiskunnan homma kustantaa yh-mammojen eloa.
Mies pystyy käymään töissä, koska aloittaja hoitaa miehen lasta. Ei muuten onnistu miehen työssäkäynti isäviikoilla sitten, kun lapsi on tarhassa. Tarhan aukioloaika ei riitä tunnin työmatkoihin suuntaansa ja täyteen työpäivään.
Miehen ei tarvitse ottaa isäviikkoa.
Lapsi tuskin edes on hänen joten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?
Mutta kun lapsen nukkumaanmenoaikaan telkkarista tulee uutiset, jääkiekkoa, jalkapalloa tai joku miljoonanan kerran uusittu autonrassausohjelma, niin eihän mies just silloin ehdi lasta nukuttamaan. Lapsen pitää ajoittaa oma nukkumaanmeno siihen, miten se isukille sopii eikä toisinpäin.
Tämä on taas naisen oman pään sisällä rakennettu oletus. Jos äiti ei lasta laita nukkumaan, isä kyllä laittaa. Varsinkin, jos hän tietää, että näin toimiessaan hänetnkin olemassaolonsa taas muistetaan minen vuoden jälkeen.
Olen kyllä jutellut hyvin monen naisen kanssa lasten nukkumaanmenosta ja niitä miehiä, jotka hoitavat sen osaltaan, on ollut hyvin vähän. Pienten lasten iltahommiin menee helposti tunti tai kaksi, ennen kuin lapsi on unessa.
Oma mies ei joko ollut siihen aikaan kotona tai telkkarista tuli jotain "tärkeää", joten hän ei tehnyt edes mitään kotihommia illalla. Kun minä vihdoin pääsin siivoamaan keittiötä lasten nukahtamisen jälkeen ja siitä sitten vihdoin sohvalle, niin en todellakaan kuunnellut mitään miehen ehdotteluja. Eri juttu olisi ollut, jos mies olisi hoitanut jomman kumman.
Jos iltahommiin menee tunti tai kaksi, teet jotain väärin. Ja väitätkö, että jos olisit jättänyt jommankumman tekemättä, maailma olisi kaatunut tai lapsi jäänyt nukahtamatta? Tuskin
Ne lapsen iltahommat on suihkusta/kylvystä iltapalaan, hampaiden pesuun, iltasatuun ja välillä lapsen vieressä olemiseen. Ja aamuhan on aina kiva aloittaa rapsuttelemalla kiinni kuivunutta puuroa ja tyhjentämällä tiskikonetta ennen kuin pääsee aloittamaan mitään. Omia hommiahan voi vähentää niinkin, että ei pese miehen pyykkejä tai tee työstä palaavalle miehelle ruokaa, eihän se maailma siihen kaadu.
Eli myönnät itsekin, että olet kontrollifriikki ja nautit itsesi ylityöllistämisestä.
Tuossa vaiheessa lapsiin käytetyt minuutit ja tunnit kantoivat hedelmää myöhemmin. Olen ylpeä siitä kaikesta mihin kykenin, kaikki meni lasten parhaaksi. Minulla on lapsiin paljon läheisemmät välit mitä heidän isällään.
Otit siis asian kilpailuna?
Kerroin vain mitä siitä seurasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?
Mutta kun lapsen nukkumaanmenoaikaan telkkarista tulee uutiset, jääkiekkoa, jalkapalloa tai joku miljoonanan kerran uusittu autonrassausohjelma, niin eihän mies just silloin ehdi lasta nukuttamaan. Lapsen pitää ajoittaa oma nukkumaanmeno siihen, miten se isukille sopii eikä toisinpäin.
Tämä on taas naisen oman pään sisällä rakennettu oletus. Jos äiti ei lasta laita nukkumaan, isä kyllä laittaa. Varsinkin, jos hän tietää, että näin toimiessaan hänetnkin olemassaolonsa taas muistetaan minen vuoden jälkeen.
Olen kyllä jutellut hyvin monen naisen kanssa lasten nukkumaanmenosta ja niitä miehiä, jotka hoitavat sen osaltaan, on ollut hyvin vähän. Pienten lasten iltahommiin menee helposti tunti tai kaksi, ennen kuin lapsi on unessa.
Oma mies ei joko ollut siihen aikaan kotona tai telkkarista tuli jotain "tärkeää", joten hän ei tehnyt edes mitään kotihommia illalla. Kun minä vihdoin pääsin siivoamaan keittiötä lasten nukahtamisen jälkeen ja siitä sitten vihdoin sohvalle, niin en todellakaan kuunnellut mitään miehen ehdotteluja. Eri juttu olisi ollut, jos mies olisi hoitanut jomman kumman.
Jos iltahommiin menee tunti tai kaksi, teet jotain väärin. Ja väitätkö, että jos olisit jättänyt jommankumman tekemättä, maailma olisi kaatunut tai lapsi jäänyt nukahtamatta? Tuskin
Ne lapsen iltahommat on suihkusta/kylvystä iltapalaan, hampaiden pesuun, iltasatuun ja välillä lapsen vieressä olemiseen. Ja aamuhan on aina kiva aloittaa rapsuttelemalla kiinni kuivunutta puuroa ja tyhjentämällä tiskikonetta ennen kuin pääsee aloittamaan mitään. Omia hommiahan voi vähentää niinkin, että ei pese miehen pyykkejä tai tee työstä palaavalle miehelle ruokaa, eihän se maailma siihen kaadu.
Eli myönnät itsekin, että olet kontrollifriikki ja nautit itsesi ylityöllistämisestä.
Tuossa vaiheessa lapsiin käytetyt minuutit ja tunnit kantoivat hedelmää myöhemmin. Olen ylpeä siitä kaikesta mihin kykenin, kaikki meni lasten parhaaksi. Minulla on lapsiin paljon läheisemmät välit mitä heidän isällään.
Otit siis asian kilpailuna?
Kyllä ja tuossa kilpailussa ei kaihdeta likaisia tekoja niinkuin mustamaalausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko miehesi käydä vaikka maksullisissa?
Ja se parantaa heidän PARIsuhdettaan miten?
Nainen on tyytyväinen kun mies ei ole vaatimassa mitään.
Ja vielä tyytyväisempi kun potkii sian pellolle, eikä se vaadi koskaan enää yhtään mitään.
Voi voi mutta kun mies tuo nyt talouden kaikki tulot...
tuet pitäis muuten lopettaa, ei ole yhteiskunnan homma kustantaa yh-mammojen eloa.
Mistä luit tuon, että mies tuo kaiken tulon? Äitiysrahasta koskaan kuullut? Ja jos ne tuet lopetetaan, ei synny enää yhtäkään kansalaista tähän maahan.
Syntyikö tänne kakaroita ennen tukia?
Ja äitiysraha ei ole tulo, se on sosiaalitukea joka pitäisi lopettaa. Tulonsiirtoa miehiltä tuntemattomille naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko miehesi käydä vaikka maksullisissa?
Ja se parantaa heidän PARIsuhdettaan miten?
Nainen on tyytyväinen kun mies ei ole vaatimassa mitään.
Ja vielä tyytyväisempi kun potkii sian pellolle, eikä se vaadi koskaan enää yhtään mitään.
Voi voi mutta kun mies tuo nyt talouden kaikki tulot...
tuet pitäis muuten lopettaa, ei ole yhteiskunnan homma kustantaa yh-mammojen eloa.
Mies pystyy käymään töissä, koska aloittaja hoitaa miehen lasta. Ei muuten onnistu miehen työssäkäynti isäviikoilla sitten, kun lapsi on tarhassa. Tarhan aukioloaika ei riitä tunnin työmatkoihin suuntaansa ja täyteen työpäivään.
Miehen ei tarvitse ottaa isäviikkoa.
Lapsi tuskin edes on hänen joten...
Lopettakaa sitten marina, miten naisia suositaan huoltajuusasioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko miehesi käydä vaikka maksullisissa?
Ja se parantaa heidän PARIsuhdettaan miten?
Nainen on tyytyväinen kun mies ei ole vaatimassa mitään.
Ja vielä tyytyväisempi kun potkii sian pellolle, eikä se vaadi koskaan enää yhtään mitään.
Voi voi mutta kun mies tuo nyt talouden kaikki tulot...
tuet pitäis muuten lopettaa, ei ole yhteiskunnan homma kustantaa yh-mammojen eloa.
Mistä luit tuon, että mies tuo kaiken tulon? Äitiysrahasta koskaan kuullut? Ja jos ne tuet lopetetaan, ei synny enää yhtäkään kansalaista tähän maahan.
Syntyikö tänne kakaroita ennen tukia?
Ja äitiysraha ei ole tulo, se on sosiaalitukea joka pitäisi lopettaa. Tulonsiirtoa miehiltä tuntemattomille naisille.
Syntyi, aikana jolloin mies elätti koko porukan. Nythän sekään ei miehiltä enää onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?
Mutta kun lapsen nukkumaanmenoaikaan telkkarista tulee uutiset, jääkiekkoa, jalkapalloa tai joku miljoonanan kerran uusittu autonrassausohjelma, niin eihän mies just silloin ehdi lasta nukuttamaan. Lapsen pitää ajoittaa oma nukkumaanmeno siihen, miten se isukille sopii eikä toisinpäin.
Tämä on taas naisen oman pään sisällä rakennettu oletus. Jos äiti ei lasta laita nukkumaan, isä kyllä laittaa. Varsinkin, jos hän tietää, että näin toimiessaan hänetnkin olemassaolonsa taas muistetaan minen vuoden jälkeen.
Olen kyllä jutellut hyvin monen naisen kanssa lasten nukkumaanmenosta ja niitä miehiä, jotka hoitavat sen osaltaan, on ollut hyvin vähän. Pienten lasten iltahommiin menee helposti tunti tai kaksi, ennen kuin lapsi on unessa.
Oma mies ei joko ollut siihen aikaan kotona tai telkkarista tuli jotain "tärkeää", joten hän ei tehnyt edes mitään kotihommia illalla. Kun minä vihdoin pääsin siivoamaan keittiötä lasten nukahtamisen jälkeen ja siitä sitten vihdoin sohvalle, niin en todellakaan kuunnellut mitään miehen ehdotteluja. Eri juttu olisi ollut, jos mies olisi hoitanut jomman kumman.
Jos iltahommiin menee tunti tai kaksi, teet jotain väärin. Ja väitätkö, että jos olisit jättänyt jommankumman tekemättä, maailma olisi kaatunut tai lapsi jäänyt nukahtamatta? Tuskin
Ne lapsen iltahommat on suihkusta/kylvystä iltapalaan, hampaiden pesuun, iltasatuun ja välillä lapsen vieressä olemiseen. Ja aamuhan on aina kiva aloittaa rapsuttelemalla kiinni kuivunutta puuroa ja tyhjentämällä tiskikonetta ennen kuin pääsee aloittamaan mitään. Omia hommiahan voi vähentää niinkin, että ei pese miehen pyykkejä tai tee työstä palaavalle miehelle ruokaa, eihän se maailma siihen kaadu.
No ei kaadu. Ja edelleen, tunti tai kaksi iltatouhuihin on järjetöntä.
Toimiihan se noinkin, jos koko ajan hoputtaa lasta kiirehtimään ja jättää lapsen hampaat pesemättä. Iltasatukin on ihan turha, sanoo vain lapselle "turpa kiinni ja silmät kiinni".
🙄 Peseytyminen ja hampaanpesu 15min. Iltapala 15min. ja iltasatu 10 min.
Ai, sinä olet ihan kellottanut ajan, joka lapsella saa noihin kulua. Lähteekö lapselta puurolautanen nenän edestä, jos puuro on vielä kesken?
Ei lähde, mutta, jos lapsi syö yli vartin puuroa, niin ei hyvää päivää taas. En kellota, tiedän kuitenkin miten kauan normaali lapsi syö.
Lapsen iltahommat voi tehdä kiireellä tai lapsentahtisesti. Omat lapset ovat olleet kovia kyselemään ja puhumaan, joten ihan siihen meni aikaa. Iltasadun jälkeen käytiin vielä läpi lapsia askarruttavat asiat. Se vähensi painajaisten määrää, kun ne ei pyörineet yöllä päässä.
😅 Eli sun mielestä järkevät rutiinit on kiireessä tekemistä? Ei ole. Lapsentahtisuus ei tarkoita sitä, että iltapuuroa syödään tunti, koska aikaa ei käytetä syömiseen vaan hölöttämiseen. Kyllä meilläkin puhutaan ja keskustellaan, mutta sille on oma aikansa, sitä ei tehdä silloin, kun ollaan käymässä nukkumaan tai tehdään jotakin. Lapsi ei opi siitä mitään muuta kuin sen, että illalla vitkutellaan ja varkutellaan, pyydetään vettä kuusi kertaa ja selostetaan selostamasta päästyä kaikki moneen kertaan. Lapsentahtisuus ei ole rajattomuutta tai säännöttämyyttä, normaali rutiinit eivät ole kiiruhtamista vaan nimenomaan asiaan pysähtymistä. Illan ajatukset/murheet ja ne mahdolliset pelot on nopeasti läpikäyty, kun jo ennen nukkumaan menoa, leikkien keskellä on asetettu lapsen asioiden äärelle. Ei ihme, jos väsyttää, kun kaikki on sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?
Olen, täysin tosissani. Nämä äidit eivät todellakaan anna sitä lapsen hoitovastuuta, koska se tarkoittaisi sitä, että hänelle jäisi aikaa, jota hän ei osaa täyttää mitenkään. Silloin hän käyttää sen isän kyttäämiseen ja valittaa, kun isä on lapsen kanssa vaikka kerrankin olisi voinut huomioida häntä. Kaksivuotias ei ole mikään vauva enää.
Se menee juuri näin. Jos se lapsen hoito väsyttää, sit sanotaan, että en jaksa tätä nyt hoitaa, hoida sä eikä kuten ap, että hoidetaan vaikkei jakseta ja sit sanotaan, että en mä jaksa nyt parisuhteesta huolehtia, koska lasten hoito väsyttää. Itse kaivettu kuoppa, jota se mies ei saa korjattua mitenkään. Tällaiselle naiselle mikään ei olisi tarpeeksi, koska hän näkee vain itsensä ja lapsensa.
-N40, puoliso, nainen ja vasta sit kolmen lapsen äiti
Entä jos mies ei vaan hoida osuuttaan, vaikka sanoisi, että nyt en jaksa, hoida sä?
Oletko ihan varma, ettei aloittaja ole kokeillut sanoa miehelle että hoida sä?
Olen kyllä melko varma. Hän on nimenomaan itse päättänyt lasten olevan tärkeämpiä (hänelle). Yksikään mies ei jätä lasta heitteille, kun hän on kuitenkin ollut hyvä mies, kun hänen kanssaan lapsikin on tehty.
Se hyvä mies tuppaa muuttumaan vaativaksi vinkuleluksi, kun kuvioon tulee lapsi.
No ei tuppaa. Ihme käsitys miehistä sulla. Apnkaan mies tuskin valittaisi ellei häntä ajettaisi todella kusiseen tilanteeseen asettamalla hänet turhaksi.
Kaikilla ei nyt vaan satu olemaan jälkikasvustaan huolehtivia miehiä. Nämä miehet ovat niitä, joista tällä palstalla puhutaan usein. Heitä näyttää olevan paljon. keskenkasvuisia, naisiaan enemmänkin rasittavia kuin tukevia "miehiä". Naisen on synnytyksen jälkeen pakko ottaa vastuu lapsestaan, jos sen meinaa pitää hengissä. Miehet ihmettelevät, että mihin se seksipeto ja rakkauden jumalatar katosi. No, se avuton vauva tarvitsee äitiä enemmän kuin mies.
Miesten olisi syytä oppia tämä.
Olet harhainen jos kuvittelet etteivät miehet tiedä tätä,
Miehiä ihmetyttää kun naiselle ei kelpaa enää kuin miehen tuoma varallisuus, halauskin kun on liikaa "vaadittu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?
Mutta kun lapsen nukkumaanmenoaikaan telkkarista tulee uutiset, jääkiekkoa, jalkapalloa tai joku miljoonanan kerran uusittu autonrassausohjelma, niin eihän mies just silloin ehdi lasta nukuttamaan. Lapsen pitää ajoittaa oma nukkumaanmeno siihen, miten se isukille sopii eikä toisinpäin.
Tämä on taas naisen oman pään sisällä rakennettu oletus. Jos äiti ei lasta laita nukkumaan, isä kyllä laittaa. Varsinkin, jos hän tietää, että näin toimiessaan hänetnkin olemassaolonsa taas muistetaan minen vuoden jälkeen.
Olen kyllä jutellut hyvin monen naisen kanssa lasten nukkumaanmenosta ja niitä miehiä, jotka hoitavat sen osaltaan, on ollut hyvin vähän. Pienten lasten iltahommiin menee helposti tunti tai kaksi, ennen kuin lapsi on unessa.
Oma mies ei joko ollut siihen aikaan kotona tai telkkarista tuli jotain "tärkeää", joten hän ei tehnyt edes mitään kotihommia illalla. Kun minä vihdoin pääsin siivoamaan keittiötä lasten nukahtamisen jälkeen ja siitä sitten vihdoin sohvalle, niin en todellakaan kuunnellut mitään miehen ehdotteluja. Eri juttu olisi ollut, jos mies olisi hoitanut jomman kumman.
Jos iltahommiin menee tunti tai kaksi, teet jotain väärin. Ja väitätkö, että jos olisit jättänyt jommankumman tekemättä, maailma olisi kaatunut tai lapsi jäänyt nukahtamatta? Tuskin
Ne lapsen iltahommat on suihkusta/kylvystä iltapalaan, hampaiden pesuun, iltasatuun ja välillä lapsen vieressä olemiseen. Ja aamuhan on aina kiva aloittaa rapsuttelemalla kiinni kuivunutta puuroa ja tyhjentämällä tiskikonetta ennen kuin pääsee aloittamaan mitään. Omia hommiahan voi vähentää niinkin, että ei pese miehen pyykkejä tai tee työstä palaavalle miehelle ruokaa, eihän se maailma siihen kaadu.
Eli myönnät itsekin, että olet kontrollifriikki ja nautit itsesi ylityöllistämisestä.
Tuossa vaiheessa lapsiin käytetyt minuutit ja tunnit kantoivat hedelmää myöhemmin. Olen ylpeä siitä kaikesta mihin kykenin, kaikki meni lasten parhaaksi. Minulla on lapsiin paljon läheisemmät välit mitä heidän isällään.
Otit siis asian kilpailuna?
Kyllä ja tuossa kilpailussa ei kaihdeta likaisia tekoja niinkuin mustamaalausta.
Lapsi on pitää käyttää aikaa ja vaivaa. Se ei toimi, jos vapaa-ajan käyttää mieluummin omiin harrastuksiin ja kavereihin.
20 vuoden onnellisen avioliiton kokemuksella:
- Osoita joka päivä myös miehellesi, että rakastat häntä ja hän on tärkeä. Itse olen sanonut joka päivä miehelleni, että rakastan/olen onnellinen kanssasi/olet maailman paras mies/olet komea tms., mutta jokaiselle sellainen ei sovi suuhun.
- Järjestäkää yhteistä aikaa. Hotelliyö, leffailta, teatteri, konsertti silloin tällöin on ihanaa. Lapsenvahteja saa edullisesti.
- Anna miehesi harrastaa ja harrasta itsekin. Avioliitto ei ole vankila. Lapsia voi hoitaa vuorotellen.
- Älä hauku tai moiti miestäsi koskaan, äläkä salli miehesikään tehdä niin sinulle. Asiat pitää pystyä selvittämään aikuismaisesti ja rakentavasti. Jos joskus menee tappeluksi, älkää menkö henkilökohtaisuuksiin tai liioitteluun, sopikaa, pyytäkää anteeksi ja olkaa entistä onnellisempia, kun rauha on taas maassa.
- Kun kehut lasta, sano samalla miehellesi, että saatiinpa me yhdessä ihana lapsi aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko miehesi käydä vaikka maksullisissa?
Ja se parantaa heidän PARIsuhdettaan miten?
Nainen on tyytyväinen kun mies ei ole vaatimassa mitään.
Ja vielä tyytyväisempi kun potkii sian pellolle, eikä se vaadi koskaan enää yhtään mitään.
Voi voi mutta kun mies tuo nyt talouden kaikki tulot...
tuet pitäis muuten lopettaa, ei ole yhteiskunnan homma kustantaa yh-mammojen eloa.
Mistä luit tuon, että mies tuo kaiken tulon? Äitiysrahasta koskaan kuullut? Ja jos ne tuet lopetetaan, ei synny enää yhtäkään kansalaista tähän maahan.
Syntyikö tänne kakaroita ennen tukia?
Ja äitiysraha ei ole tulo, se on sosiaalitukea joka pitäisi lopettaa. Tulonsiirtoa miehiltä tuntemattomille naisille.
Syntyi, aikana jolloin mies elätti koko porukan. Nythän sekään ei miehiltä enää onnistu.
Koska verotus on niin kovaa.
Verotus on niin kovaa koska tulonsiirrot naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?
Mutta kun lapsen nukkumaanmenoaikaan telkkarista tulee uutiset, jääkiekkoa, jalkapalloa tai joku miljoonanan kerran uusittu autonrassausohjelma, niin eihän mies just silloin ehdi lasta nukuttamaan. Lapsen pitää ajoittaa oma nukkumaanmeno siihen, miten se isukille sopii eikä toisinpäin.
Tämä on taas naisen oman pään sisällä rakennettu oletus. Jos äiti ei lasta laita nukkumaan, isä kyllä laittaa. Varsinkin, jos hän tietää, että näin toimiessaan hänetnkin olemassaolonsa taas muistetaan minen vuoden jälkeen.
Olen kyllä jutellut hyvin monen naisen kanssa lasten nukkumaanmenosta ja niitä miehiä, jotka hoitavat sen osaltaan, on ollut hyvin vähän. Pienten lasten iltahommiin menee helposti tunti tai kaksi, ennen kuin lapsi on unessa.
Oma mies ei joko ollut siihen aikaan kotona tai telkkarista tuli jotain "tärkeää", joten hän ei tehnyt edes mitään kotihommia illalla. Kun minä vihdoin pääsin siivoamaan keittiötä lasten nukahtamisen jälkeen ja siitä sitten vihdoin sohvalle, niin en todellakaan kuunnellut mitään miehen ehdotteluja. Eri juttu olisi ollut, jos mies olisi hoitanut jomman kumman.
Jos iltahommiin menee tunti tai kaksi, teet jotain väärin. Ja väitätkö, että jos olisit jättänyt jommankumman tekemättä, maailma olisi kaatunut tai lapsi jäänyt nukahtamatta? Tuskin
Ne lapsen iltahommat on suihkusta/kylvystä iltapalaan, hampaiden pesuun, iltasatuun ja välillä lapsen vieressä olemiseen. Ja aamuhan on aina kiva aloittaa rapsuttelemalla kiinni kuivunutta puuroa ja tyhjentämällä tiskikonetta ennen kuin pääsee aloittamaan mitään. Omia hommiahan voi vähentää niinkin, että ei pese miehen pyykkejä tai tee työstä palaavalle miehelle ruokaa, eihän se maailma siihen kaadu.
Eli myönnät itsekin, että olet kontrollifriikki ja nautit itsesi ylityöllistämisestä.
Tuossa vaiheessa lapsiin käytetyt minuutit ja tunnit kantoivat hedelmää myöhemmin. Olen ylpeä siitä kaikesta mihin kykenin, kaikki meni lasten parhaaksi. Minulla on lapsiin paljon läheisemmät välit mitä heidän isällään.
Otit siis asian kilpailuna?
Kerroin vain mitä siitä seurasi.
Kilpailusta seurasi tuo. Onnea, voitit. Sinulla lienee läheisemmät välit myös lapsiin, kuin mitä isään, puhumattakaan aviopuolisostasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?
Mutta kun lapsen nukkumaanmenoaikaan telkkarista tulee uutiset, jääkiekkoa, jalkapalloa tai joku miljoonanan kerran uusittu autonrassausohjelma, niin eihän mies just silloin ehdi lasta nukuttamaan. Lapsen pitää ajoittaa oma nukkumaanmeno siihen, miten se isukille sopii eikä toisinpäin.
Tämä on taas naisen oman pään sisällä rakennettu oletus. Jos äiti ei lasta laita nukkumaan, isä kyllä laittaa. Varsinkin, jos hän tietää, että näin toimiessaan hänetnkin olemassaolonsa taas muistetaan minen vuoden jälkeen.
Olen kyllä jutellut hyvin monen naisen kanssa lasten nukkumaanmenosta ja niitä miehiä, jotka hoitavat sen osaltaan, on ollut hyvin vähän. Pienten lasten iltahommiin menee helposti tunti tai kaksi, ennen kuin lapsi on unessa.
Oma mies ei joko ollut siihen aikaan kotona tai telkkarista tuli jotain "tärkeää", joten hän ei tehnyt edes mitään kotihommia illalla. Kun minä vihdoin pääsin siivoamaan keittiötä lasten nukahtamisen jälkeen ja siitä sitten vihdoin sohvalle, niin en todellakaan kuunnellut mitään miehen ehdotteluja. Eri juttu olisi ollut, jos mies olisi hoitanut jomman kumman.
Jos iltahommiin menee tunti tai kaksi, teet jotain väärin. Ja väitätkö, että jos olisit jättänyt jommankumman tekemättä, maailma olisi kaatunut tai lapsi jäänyt nukahtamatta? Tuskin
Ne lapsen iltahommat on suihkusta/kylvystä iltapalaan, hampaiden pesuun, iltasatuun ja välillä lapsen vieressä olemiseen. Ja aamuhan on aina kiva aloittaa rapsuttelemalla kiinni kuivunutta puuroa ja tyhjentämällä tiskikonetta ennen kuin pääsee aloittamaan mitään. Omia hommiahan voi vähentää niinkin, että ei pese miehen pyykkejä tai tee työstä palaavalle miehelle ruokaa, eihän se maailma siihen kaadu.
No ei kaadu. Ja edelleen, tunti tai kaksi iltatouhuihin on järjetöntä.
Toimiihan se noinkin, jos koko ajan hoputtaa lasta kiirehtimään ja jättää lapsen hampaat pesemättä. Iltasatukin on ihan turha, sanoo vain lapselle "turpa kiinni ja silmät kiinni".
🙄 Peseytyminen ja hampaanpesu 15min. Iltapala 15min. ja iltasatu 10 min.
Ai, sinä olet ihan kellottanut ajan, joka lapsella saa noihin kulua. Lähteekö lapselta puurolautanen nenän edestä, jos puuro on vielä kesken?
Ei lähde, mutta, jos lapsi syö yli vartin puuroa, niin ei hyvää päivää taas. En kellota, tiedän kuitenkin miten kauan normaali lapsi syö.
Lapsen iltahommat voi tehdä kiireellä tai lapsentahtisesti. Omat lapset ovat olleet kovia kyselemään ja puhumaan, joten ihan siihen meni aikaa. Iltasadun jälkeen käytiin vielä läpi lapsia askarruttavat asiat. Se vähensi painajaisten määrää, kun ne ei pyörineet yöllä päässä.
😅 Eli sun mielestä järkevät rutiinit on kiireessä tekemistä? Ei ole. Lapsentahtisuus ei tarkoita sitä, että iltapuuroa syödään tunti, koska aikaa ei käytetä syömiseen vaan hölöttämiseen. Kyllä meilläkin puhutaan ja keskustellaan, mutta sille on oma aikansa, sitä ei tehdä silloin, kun ollaan käymässä nukkumaan tai tehdään jotakin. Lapsi ei opi siitä mitään muuta kuin sen, että illalla vitkutellaan ja varkutellaan, pyydetään vettä kuusi kertaa ja selostetaan selostamasta päästyä kaikki moneen kertaan. Lapsentahtisuus ei ole rajattomuutta tai säännöttämyyttä, normaali rutiinit eivät ole kiiruhtamista vaan nimenomaan asiaan pysähtymistä. Illan ajatukset/murheet ja ne mahdolliset pelot on nopeasti läpikäyty, kun jo ennen nukkumaan menoa, leikkien keskellä on asetettu lapsen asioiden äärelle. Ei ihme, jos väsyttää, kun kaikki on sekaisin.
Lapsentahtisuus sotkeutuu nykyään helikopterivanhemmuuteen, tässä lopputulos.
Vierailija kirjoitti:
Mies sitä, mies tätä, jäkä jäkä!
Ei naisilla mahdu muuta päähän kuin vauva ja miksi mies on paska.
Oppisivat käyttämään Cryosin palveluja ja itsenäistyis aidosti, mutta sitten ei olis ketään ketä syyttää niiden ongelmista.
Ei ole lapsia, puutun asiattomaan yleistämiseen miehistä.
Miksi heittelet keppiä ja toivot osumia? Miksi vihaat miehiä?