Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?

Miehesi on siis toinen vauva. Sulla on kaksi vauvaa. Ei ihme että olet väsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia vanhempainvapaat pitäisi jakaa lailla 50/50, isät tulisi yhtä lailla pakottaa hoitamaan lasta jotta eivät muuttuisi tuollaisiksi miesvauvoiksi jotka kitisevät lapsen lailla huomiota äidiltä joka on valmiiksi loppuunpalanut kodinhoidosta. 

Ai hitto kun naiset tienais tarpeeks että tuo onnistuis  :D

Mutta ei, 51% parisuhteista on sellaisia joissa mies tienaa merkittävästi naista enemmän. Tämä siis ennen lapsia jo.

Ei mennä siihen mitä tapahtuu kun porsitte.

Niin on totta että nainen ottaa rahallisesti takkiin kun synnyttää sen miehen alkuunpaneman lapsen.

Kun mies on hoitovapaalla niin raha-asiat eivät ole yhtään huonommin kuin silloin kun nainen on. Kannattaa ottaa selvää eikä inistä.

Perheissä miehen monesti isompi palkka ei hyödytä ketään koska nainen maksaa 50% kaikesta yhteisestä ja yksin ne yhteisten lasten kulut. Eli ei millään muotoa reilua. Mies on loinen.

Erossa mies itkee miks naiset saa aina lapset vaikka totuus on tuo edellä kerrrottu. Muutenkin suomimiehillä on niin pieni palkka että ei pysty eron jälkeen maksamaan omien lastensa elatusta vaan me muut kansalaiset teemme sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja ota nyt mieheltäs p oskeen edes kerran kaksi viikossa, niin ei tarttis kuunnella marinaa siltä.

-mies

No sepäs se lähentääkin naista puolisoonsa! Että parisuhde paranisi sillä että nainen tyydyttää imemällä miehen ja saa itse vain lisää pahaa mieltä?

Sinun ja monen miehen mielestä parisuhde on sitä että nainen passaa, palvelee ja tyydyttää miehen saamatta itse mitään.

Kyllähän miehet monesti maksaa enemmän laskuja ja ruokaostoksia jne. Lompakkona kelpaa kyl pitää miestä mutta auta armias jos mies vaikka lomautetaan ja joutuu kelan tuille niin äkkiähän siinä lentää mies pihalle. Naisia, lapsia ja koiria rakastetaan sellaisina kuin ovat, miehet taas saavat huomiota ja rakkautta ainoastaan jos löytyy rahaa sysätä naiseen. Sen takia on ihan loogista, että haluamme ainakin edes silloin tällöin s eksuaalisia palveluita, mutta Ap:n kävelevä lomppakko ei edes niitä saa, joten syytä on varautua eroon. Lopettakaa naiset toi nillittäminen täällä

Tää on muuten valitettavasi osin totta. On todennäköisintä että nainen ottaa eron miehen jouduttua työttömäksi, esimerkiksi tehtaan sulkemisen yhteydessä.

Rakkaus loppuu samalla kun elintaso notkahtaa edes hetkellisesti.

Toisaalta jos vaimolla on perheessä reippaasti miestä paremmat tulot ja asema, se on monesti (onneksi ei aina) miehelle ongelma. Tämä johtaa usein pettämiseen, kun sitä miehisyyttä pitää yrittää muulla tavoin pönkittää.

Yritysmaailmassa menestyneet ja varakkaat naisethan eivät erityisesti ole miesten kiinnostuksen kohteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.

Naisen toisella puolella märisee lapsi ja toisella puolella mies. Nainen yrittää revetä kahteen suuntaan eikä miehelle edes juolahda mieleen, että hänkin voisi tehdä jotain lapsensa eteen. Aloittajan tapauksessa tilanteen ratkaiseminen on miehen vallassa eikä hän laiskana viitsi edes yrittää.

Ennen vanhaan isät komensi että märinät pois ja tulet avuksi pihalle tai menet äitisi avuksi mitä se nyt tekeekin. Ja koko ajan kun märinään riittää energiaa niin on energiaa tehdä töitäkin. Voi myös hankkia lapsenvahdin ja viedä vaikka rouvansa päiväkylpylään hierontaan ja kasvohoitoon. Juoda muutamat drinkit altaalla, käydä syömässä ja vaikka panna tai nukkua hotellihuoneessa. Kun näin tekee välillä tai jotain muuta mukavaa jaksaa taas kotimärisiää 18 ikävuoteen asti ja parisuhde voi hyvin.

Lapsenvahtia ei nykyään enää saa edes rahalla. Kun kummatkaan isovanhemmat ei auta edes hengen hädän tilanteessa - saati että saisi joskus hetken lepotauon, on vaan pakko hoitaa lapset itse aina.

Meillä ei ole yli 10v aikana ollut yhtäkään kahdenkeskistä lapsivapaata yötä. Edes rahalla ei saa hoitajaa, sillä hoivapalvelufirmat ja mll tässä kaupungissa hoitaa vain päiväaikaan, ja sillä rajoituksella että max 7,5h päivä.
Ketään randomia en uskalla ottaa tyyliin kaupan ilmoitustaulu. Sitten on pärjättävä ilman. Parisuhde toki kärsii.

Hauskinta on se että isovanhemmat mankui vuosia lapsenlapsia ja lupaili auttaa. Kiinnostus loppui samantien kun lapsi syntyi, just ja just ristiäisissä jaksoivat käydä ja sit loppui yhteydenpito siihen. Eivät kunmatkaan tapaa lapsiamme, heillä on niin kiire elää omaa elämäänsä ja juosta eläkeliiton juhlissa että edes kerta vuoteen tapaamista eivät jaksa.

Se on sitten sinun ongelmasi se. Omat vanhempani aikanaan löysivät hoitajan meille lapsille tuota kautta, samoin minä omilleni. Oikein hyviä tyyppejä olivat molemmat.

Ei tule joka päivä lähes samaan aikaan. Hänellä ei ole tarkkoja vuorotöitä vaan 38h 15min työaika liukumilla. Matkoihin menee reilu kaksi tuntia. Kotiintuloaika riippuu päivästä, useimmiten se on klo 18 jälkeen. Saattaa olla myöhemminkin, jos poikkeaa kaupassa, vanhemmillaan tms. Joskus laittaa viestin koska tulee, joskus ei. Mutta mitä merkitystä näillä asioilla on aloitukseni suhteen? Ap

Ulíset kuinka mies tekee pitkää päivää, mutta se onkin työmatka.

Kerrot ettei ole mummia saatavissa, mutta mies notkuu auttelemassa vanhemmillaan joka on työmatkan varrella (?)

Puhut ristiin

Miehen työpäivä on pitkä sillä lailla, että hän on pitkään poissa kotoa työpäivän takia.

Mummia ei ole saatavissa, koska hän on autettava, ei auttaja.

Missä näet ristiriitoja?

Naiset raivosivat kuinka miehen tulee lopettaa ylitöiden tekeminen ja "mummoa ei ole" oli alkuperäinen väite. Nyt se löytyikin.

Lues uudelleen AP:n aloitus. Alkuperäinen väite oli että ei ole mummoa hoitamassa lasta. Joku muu keksi että mummoa ei ole olemassa ollenkaan.

Epäilemättä joku sellainen, jonka mielestä naisten kuuluu itsestäänselvyytenä passata ja mahdollistaa miesten mukava elämä. 😏

Arvaa mitä heittosi on?

#miesvihanäkyväksi

Eli keppi kalahti ja osui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aloittajakin keskustelua seuraa, niin yritetään välillä jotain hänelle hyödyllisempää pohdintaa.

Kaksivuotias on täysin vahdittava ja voi valvottaa yöllä paljonkin, mutta olette jo voiton puolella. Kolmevuotias on jo paljon helpompi ja nelivuotias on lapsi eikä taapero.

Lapsen ikävuodet 4-11 tai 4-13 ovat perhe-elämän kulta-aikaa, jos sen osaa hyödyntää. Tuon ikäisten mielestä on mahtavaa tehdä asioita vanhempien kanssa ja perheenä. Mennä mökille, opetella laskettelemaan, mennä ponitalutukseen, tivoliin, sirkukseen, ihan vaan piknikille tai vaikka junalla naapurikaupunkiin.

Tuossa kohtaa miehetkin oppivat helpommin olemaan lapsen kanssa, jos nyt eivät ole ihan kelvottomia. Lapsilla alkaa myös olla omia kavereita ja viihtyvät ruudun ääressä niin paljon kuin vain annetaan, jolloin vanhemmalla on taukoja siitä vanhemmuudesta.

Eli nyt ei kannata tehdä mitään hätiköityä, aika hoitaa ongelman.

Kukaan ei odota parisuhteensa kanssa neljää-viittä vuotta.

Tossukka mies odottaa kyllä, se vain ettei naisella ole aikomustakaan parantaa tilannetta tuon jälkeenkään, joten homma päätyy eroon 10 vuoden päästä naisen löytäessä jännittävämmän miehen jonka kanssa hän tuntee itsensä jälleen Naiseksi. Nykyiselle miehelle hän on pelkkä yhteisen (lol) lapsen äiti.

Ei mulla jäänyt yhtään energiaa enää parisuhteelle. Vauvavuosi oli todella raskas, vauva nukkui huonosti ja minä hoidin kaikki yöheräämiset. Mies ei juuri osallistunut mihinkään ja käytännössä oltiin kahdestaan vauvan kanssa.

En viitsinyt laittaa tikkua ristiin enää parisuhteen eteen kun mies taas katsoi ettei vauva-arki koske häntä. Eroon se johti mutta en minä siinä mitään menettänyt.

Ihan rehellisesti olen monesti hämmästellyt miten ihmeessä ihmiset saavat pidettyä perheensä kasassa ja olemaan vielä onnellisia siinä? Itse olen nähnyt jo kotona miten huonosti isä kohteli äitiä, exä tuntui jopa vihaavan minua tultuani äidiksi ja oma kokemus ydinperheestä on että äiti saa vaikka kuolla väsymykseensä ja siitäkin saa vielä paskaa niskaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.

Naisen toisella puolella märisee lapsi ja toisella puolella mies. Nainen yrittää revetä kahteen suuntaan eikä miehelle edes juolahda mieleen, että hänkin voisi tehdä jotain lapsensa eteen. Aloittajan tapauksessa tilanteen ratkaiseminen on miehen vallassa eikä hän laiskana viitsi edes yrittää.

Ennen vanhaan isät komensi että märinät pois ja tulet avuksi pihalle tai menet äitisi avuksi mitä se nyt tekeekin. Ja koko ajan kun märinään riittää energiaa niin on energiaa tehdä töitäkin. Voi myös hankkia lapsenvahdin ja viedä vaikka rouvansa päiväkylpylään hierontaan ja kasvohoitoon. Juoda muutamat drinkit altaalla, käydä syömässä ja vaikka panna tai nukkua hotellihuoneessa. Kun näin tekee välillä tai jotain muuta mukavaa jaksaa taas kotimärisiää 18 ikävuoteen asti ja parisuhde voi hyvin.

Lapsenvahtia ei nykyään enää saa edes rahalla. Kun kummatkaan isovanhemmat ei auta edes hengen hädän tilanteessa - saati että saisi joskus hetken lepotauon, on vaan pakko hoitaa lapset itse aina.

Meillä ei ole yli 10v aikana ollut yhtäkään kahdenkeskistä lapsivapaata yötä. Edes rahalla ei saa hoitajaa, sillä hoivapalvelufirmat ja mll tässä kaupungissa hoitaa vain päiväaikaan, ja sillä rajoituksella että max 7,5h päivä.
Ketään randomia en uskalla ottaa tyyliin kaupan ilmoitustaulu. Sitten on pärjättävä ilman. Parisuhde toki kärsii.

Hauskinta on se että isovanhemmat mankui vuosia lapsenlapsia ja lupaili auttaa. Kiinnostus loppui samantien kun lapsi syntyi, just ja just ristiäisissä jaksoivat käydä ja sit loppui yhteydenpito siihen. Eivät kunmatkaan tapaa lapsiamme, heillä on niin kiire elää omaa elämäänsä ja juosta eläkeliiton juhlissa että edes kerta vuoteen tapaamista eivät jaksa.

Se on sitten sinun ongelmasi se. Omat vanhempani aikanaan löysivät hoitajan meille lapsille tuota kautta, samoin minä omilleni. Oikein hyviä tyyppejä olivat molemmat.

Ei tule joka päivä lähes samaan aikaan. Hänellä ei ole tarkkoja vuorotöitä vaan 38h 15min työaika liukumilla. Matkoihin menee reilu kaksi tuntia. Kotiintuloaika riippuu päivästä, useimmiten se on klo 18 jälkeen. Saattaa olla myöhemminkin, jos poikkeaa kaupassa, vanhemmillaan tms. Joskus laittaa viestin koska tulee, joskus ei. Mutta mitä merkitystä näillä asioilla on aloitukseni suhteen? Ap

Ulíset kuinka mies tekee pitkää päivää, mutta se onkin työmatka.

Kerrot ettei ole mummia saatavissa, mutta mies notkuu auttelemassa vanhemmillaan joka on työmatkan varrella (?)

Puhut ristiin

Miehen työpäivä on pitkä sillä lailla, että hän on pitkään poissa kotoa työpäivän takia.

Mummia ei ole saatavissa, koska hän on autettava, ei auttaja.

Missä näet ristiriitoja?

Naiset raivosivat kuinka miehen tulee lopettaa ylitöiden tekeminen ja "mummoa ei ole" oli alkuperäinen väite. Nyt se löytyikin.

Lues uudelleen AP:n aloitus. Alkuperäinen väite oli että ei ole mummoa hoitamassa lasta. Joku muu keksi että mummoa ei ole olemassa ollenkaan.

Epäilemättä joku sellainen, jonka mielestä naisten kuuluu itsestäänselvyytenä passata ja mahdollistaa miesten mukava elämä. 😏

Arvaa mitä heittosi on?

#miesvihanäkyväksi

Eli keppi kalahti ja osui?

Ei, vaan heitit kepin.

#miesvihanäkyväksi

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla jäänyt yhtään energiaa enää parisuhteelle. Vauvavuosi oli todella raskas, vauva nukkui huonosti ja minä hoidin kaikki yöheräämiset. Mies ei juuri osallistunut mihinkään ja käytännössä oltiin kahdestaan vauvan kanssa.

En viitsinyt laittaa tikkua ristiin enää parisuhteen eteen kun mies taas katsoi ettei vauva-arki koske häntä. Eroon se johti mutta en minä siinä mitään menettänyt.

Ihan rehellisesti olen monesti hämmästellyt miten ihmeessä ihmiset saavat pidettyä perheensä kasassa ja olemaan vielä onnellisia siinä? Itse olen nähnyt jo kotona miten huonosti isä kohteli äitiä, exä tuntui jopa vihaavan minua tultuani äidiksi ja oma kokemus ydinperheestä on että äiti saa vaikka kuolla väsymykseensä ja siitäkin saa vielä paskaa niskaansa.

Lapsi on yli 2

Lapsi pilaa parisuhteen, nii se vaan on.

On se kumma, miten niin moni mies ei vieläkään kanna vastuutaan, vaan sysää kaiken uupuneen naisen harteille. Raha ei selitä asiaa millään muotoa. Jos rakastaa, niin yrittää helpottaa toisen kuormitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saas nähdä miten tuossa käy. Kaverini mies on mieslapsi. Pinnaa kiristyy heti jos pitää lasten kanssa aikaa viettää, se oma telkkarin katselu ja pelaaminen on niin paljon tärkeämpää. Jossain kohtaa alle 10-vuotiaana vanhempi lapsista jo pyysi äidiltään, että eikö me voitaisi asua ilman isää. Ikävä kyllä kaverini itsepäisesti haluaa pitää perheen kasassa, vaikka siinä kärsivät eniten ne lapset.

Ihanaa voimaantumista, ja aina nämä tarinat on joltain kaverilta.

No ei voi oikein itsestä kirjoittaa kun on lapseton, enkä kyllä tiedä mikä tuossa on ”voimaantumista”. Olisiko parempi jos sanoisin että mun parhaan ystäväni? Mun mies on kanssa mieslapsi, mutta ei se näin lapsettomana mikään ongelma ole. Siitä tulee ongelma vasta kun on se lapsi mistä pitäisi vastuu kantaa, mutta sitten ei halutakaan ottaa vastuuta. Sitä on välillä vaikea ennustaa kummin käy, päättääkö ihminen ottaa sen askeleen vai ei.

Voimaantumista on se että keksit tarinan miehestä joka ei tee asioita oikein, naisen ollessa täydellinen

Onko voimaantumista myös se, että väittää muiden keksivän tarinoita, ja itse myös "tietää" tarinan opetuksen?

Ei ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla jäänyt yhtään energiaa enää parisuhteelle. Vauvavuosi oli todella raskas, vauva nukkui huonosti ja minä hoidin kaikki yöheräämiset. Mies ei juuri osallistunut mihinkään ja käytännössä oltiin kahdestaan vauvan kanssa.

En viitsinyt laittaa tikkua ristiin enää parisuhteen eteen kun mies taas katsoi ettei vauva-arki koske häntä. Eroon se johti mutta en minä siinä mitään menettänyt.

Ihan rehellisesti olen monesti hämmästellyt miten ihmeessä ihmiset saavat pidettyä perheensä kasassa ja olemaan vielä onnellisia siinä? Itse olen nähnyt jo kotona miten huonosti isä kohteli äitiä, exä tuntui jopa vihaavan minua tultuani äidiksi ja oma kokemus ydinperheestä on että äiti saa vaikka kuolla väsymykseensä ja siitäkin saa vielä paskaa niskaansa.

Lapsi on yli 2

Olkoot. Silti jos kaikki on yksin toisen vanhemman vastuulla niin ei siinä jaksa enää antaa parisuhteelle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."

Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?

Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.

Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.

No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?

Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?

Mutta kun lapsen nukkumaanmenoaikaan telkkarista tulee uutiset, jääkiekkoa, jalkapalloa tai joku miljoonanan kerran uusittu autonrassausohjelma, niin eihän mies just silloin ehdi lasta nukuttamaan. Lapsen pitää ajoittaa oma nukkumaanmeno siihen, miten se isukille sopii eikä toisinpäin.

Tämä on taas naisen oman pään sisällä rakennettu oletus. Jos äiti ei lasta laita nukkumaan, isä kyllä laittaa. Varsinkin, jos hän tietää, että näin toimiessaan hänetnkin olemassaolonsa taas muistetaan minen vuoden jälkeen.

Olen kyllä jutellut hyvin monen naisen kanssa lasten nukkumaanmenosta ja niitä miehiä, jotka hoitavat sen osaltaan, on ollut hyvin vähän. Pienten lasten iltahommiin menee helposti tunti tai kaksi, ennen kuin lapsi on unessa.

Oma mies ei joko ollut siihen aikaan kotona tai telkkarista tuli jotain "tärkeää", joten hän ei tehnyt edes mitään kotihommia illalla. Kun minä vihdoin pääsin siivoamaan keittiötä lasten nukahtamisen jälkeen ja siitä sitten vihdoin sohvalle, niin en todellakaan kuunnellut mitään miehen ehdotteluja. Eri juttu olisi ollut, jos mies olisi hoitanut jomman kumman.

Jos iltahommiin menee tunti tai kaksi, teet jotain väärin. Ja väitätkö, että jos olisit jättänyt jommankumman tekemättä, maailma olisi kaatunut tai lapsi jäänyt nukahtamatta? Tuskin

Ne lapsen iltahommat on suihkusta/kylvystä iltapalaan, hampaiden pesuun, iltasatuun ja välillä lapsen vieressä olemiseen. Ja aamuhan on aina kiva aloittaa rapsuttelemalla kiinni kuivunutta puuroa ja tyhjentämällä tiskikonetta ennen kuin pääsee aloittamaan mitään. Omia hommiahan voi vähentää niinkin, että ei pese miehen pyykkejä tai tee työstä palaavalle miehelle ruokaa, eihän se maailma siihen kaadu.

Mies saa syötyä töissä ja kotimatkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla jäänyt yhtään energiaa enää parisuhteelle. Vauvavuosi oli todella raskas, vauva nukkui huonosti ja minä hoidin kaikki yöheräämiset. Mies ei juuri osallistunut mihinkään ja käytännössä oltiin kahdestaan vauvan kanssa.

En viitsinyt laittaa tikkua ristiin enää parisuhteen eteen kun mies taas katsoi ettei vauva-arki koske häntä. Eroon se johti mutta en minä siinä mitään menettänyt.

Ihan rehellisesti olen monesti hämmästellyt miten ihmeessä ihmiset saavat pidettyä perheensä kasassa ja olemaan vielä onnellisia siinä? Itse olen nähnyt jo kotona miten huonosti isä kohteli äitiä, exä tuntui jopa vihaavan minua tultuani äidiksi ja oma kokemus ydinperheestä on että äiti saa vaikka kuolla väsymykseensä ja siitäkin saa vielä paskaa niskaansa.

Lapsi on yli 2

Olkoot. Silti jos kaikki on yksin toisen vanhemman vastuulla niin ei siinä jaksa enää antaa parisuhteelle mitään.

Niin mille parisuhteelle? Se kämppis jota sä vihaat kotona? Ei se ole enää parisuhteessa koska lopetit sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.

Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap

Siis tekeekö mies joka päivä ylitöitä myös, ja on kaikki viikonloputkin kiinni?

Kyllä se vain niin olisi tehtävä, että kaikki työt tasan. Omien varpaankynsien leikkaaminen ei ole työ, mutta ansiotyö työmatkoineen, lapsen kanssa oleminen, ruoanlaitto, siivous... Silloin myös väsymys jakautuisi tasan.

Pitikö mies yhtään vanhempainvapaata? Olisi nähnyt, että ei vilkkaan lapsen kanssa päivät ollessaan paljon kotitöitä ehdi. Tarvitsisi ehkä palautuksen realiteetteihin tältä osin.

Mies ei tee ylitöitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla jäänyt yhtään energiaa enää parisuhteelle. Vauvavuosi oli todella raskas, vauva nukkui huonosti ja minä hoidin kaikki yöheräämiset. Mies ei juuri osallistunut mihinkään ja käytännössä oltiin kahdestaan vauvan kanssa.

En viitsinyt laittaa tikkua ristiin enää parisuhteen eteen kun mies taas katsoi ettei vauva-arki koske häntä. Eroon se johti mutta en minä siinä mitään menettänyt.

Ihan rehellisesti olen monesti hämmästellyt miten ihmeessä ihmiset saavat pidettyä perheensä kasassa ja olemaan vielä onnellisia siinä? Itse olen nähnyt jo kotona miten huonosti isä kohteli äitiä, exä tuntui jopa vihaavan minua tultuani äidiksi ja oma kokemus ydinperheestä on että äiti saa vaikka kuolla väsymykseensä ja siitäkin saa vielä paskaa niskaansa.

Lapsi on yli 2

Olkoot. Silti jos kaikki on yksin toisen vanhemman vastuulla niin ei siinä jaksa enää antaa parisuhteelle mitään.

Niin mille parisuhteelle? Se kämppis jota sä vihaat kotona? Ei se ole enää parisuhteessa koska lopetit sen.

Mies lopettaa parisuhteensa sillä hetkellä, kun ei ole vaimonsa tukena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."

Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?

Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.

Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.

No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?

Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?

Mutta kun lapsen nukkumaanmenoaikaan telkkarista tulee uutiset, jääkiekkoa, jalkapalloa tai joku miljoonanan kerran uusittu autonrassausohjelma, niin eihän mies just silloin ehdi lasta nukuttamaan. Lapsen pitää ajoittaa oma nukkumaanmeno siihen, miten se isukille sopii eikä toisinpäin.

Tämä on taas naisen oman pään sisällä rakennettu oletus. Jos äiti ei lasta laita nukkumaan, isä kyllä laittaa. Varsinkin, jos hän tietää, että näin toimiessaan hänetnkin olemassaolonsa taas muistetaan minen vuoden jälkeen.

Olen kyllä jutellut hyvin monen naisen kanssa lasten nukkumaanmenosta ja niitä miehiä, jotka hoitavat sen osaltaan, on ollut hyvin vähän. Pienten lasten iltahommiin menee helposti tunti tai kaksi, ennen kuin lapsi on unessa.

Oma mies ei joko ollut siihen aikaan kotona tai telkkarista tuli jotain "tärkeää", joten hän ei tehnyt edes mitään kotihommia illalla. Kun minä vihdoin pääsin siivoamaan keittiötä lasten nukahtamisen jälkeen ja siitä sitten vihdoin sohvalle, niin en todellakaan kuunnellut mitään miehen ehdotteluja. Eri juttu olisi ollut, jos mies olisi hoitanut jomman kumman.

Jos iltahommiin menee tunti tai kaksi, teet jotain väärin. Ja väitätkö, että jos olisit jättänyt jommankumman tekemättä, maailma olisi kaatunut tai lapsi jäänyt nukahtamatta? Tuskin

Ne lapsen iltahommat on suihkusta/kylvystä iltapalaan, hampaiden pesuun, iltasatuun ja välillä lapsen vieressä olemiseen. Ja aamuhan on aina kiva aloittaa rapsuttelemalla kiinni kuivunutta puuroa ja tyhjentämällä tiskikonetta ennen kuin pääsee aloittamaan mitään. Omia hommiahan voi vähentää niinkin, että ei pese miehen pyykkejä tai tee työstä palaavalle miehelle ruokaa, eihän se maailma siihen kaadu.

No ei kaadu. Ja edelleen, tunti tai kaksi iltatouhuihin on järjetöntä.

Toimiihan se noinkin, jos koko ajan hoputtaa lasta kiirehtimään ja jättää lapsen hampaat pesemättä. Iltasatukin on ihan turha, sanoo vain lapselle "turpa kiinni ja silmät kiinni".

🙄 Peseytyminen ja hampaanpesu 15min. Iltapala 15min. ja iltasatu 10 min.

Ai, sinä olet ihan kellottanut ajan, joka lapsella saa noihin kulua. Lähteekö lapselta puurolautanen nenän edestä, jos puuro on vielä kesken?

Se puuro varsissa kylmä.

Anna kun arvaan, keität uuden annoksen jos se ei syönyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vanhempien parisuhde on lapsen koti.

Ärsyttävä sanonta. Moni lapsi viihtyy ihan hyvin yksinhuoltajavanhemmankin tarjoamassa kodissa.

ap lienee vapaa painumaan helvettiin miehen kämpästä koska haluaa. Vie vain käenpoikasen mennessään.

Sinä ja käenpoikasesi. Joko niitä on 60 % syntyvistä lapsista?

Ei ole vaan 40%

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni nainen hyväksyisi parisuhteen joka lapsen syntymän myötä muuttuisi siihen että sinulla itsellä ei ole mitään muuta arvoa kuin palvelijan ja sylkykypin rooli jota ei arvosteta millään tavalla vaikka kuinka autat ja huomioit toista?

No eihän aloittaja hyväksykään. Siis aloittajahan tässä on se palvelija ja sylkykuppi, joka hoitaa yhteistä lasta ja kotia ja jota mies ei arvosta. Kai sinä sen tajusit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vanhempien parisuhde on lapsen koti.

Ärsyttävä sanonta. Moni lapsi viihtyy ihan hyvin yksinhuoltajavanhemmankin tarjoamassa kodissa.

ap lienee vapaa painumaan helvettiin miehen kämpästä koska haluaa. Vie vain käenpoikasen mennessään.

Sinä ja käenpoikasesi. Joko niitä on 60 % syntyvistä lapsista?

Ei ole vaan 40%

No höpöhöpö.