Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi päivähoitoon ja sinäkin ansiotöihin, niin mies voi tehdä lyhyempää päivää. Jaatte sitten kotityöt tasan.

Mies tekee normaalia päivää, ei ylitöitä

No voitteko mennä perheenä yhdessä ulos sellaiseen paikkaan jossa lapsen on turvallista mennä ja te voitte pakata vaikka kahvit mukaan ja jutella. Joku yhteinen ajanviete missä lapsesta ei ole niin vaivaa. Tai vaikka kantorinkka ostoon ja viikonloppuna metsäpolulle. Mistä nyt tykkäisittekin. Tuon vaiheen luulisi myös menevän jossain välissä jo ohikin ja lapsen viihtyvän enemmän leikkiensä parissa, esim vuoden sisällä luulisi tapahtuvan muutosta. Ja sopikaa etukäteen jo että kun lapsi menee nukkumaan niin molemmat hoitavat yhdessä ne kaikista välttämättömimmät kotihommat ja loput on yhteistä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."

Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?

Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.

Siellä se lyllers ulkona tönimässä rattaita ja spammas viestejä tänne.

Vuoden äiti palkintoa odotellessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota mies toiselle tissille. Miesvauvat saatana.

Se lieneekin ap:n tavoite, imettää lasta kunnes se on 18

Kyllä ne yleensä siinä vaiheessa on löytäneet jo kiinnostavammat tissit, ehkä kokeilleet useammatkin.

Ei estä äitiä yrittämästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."

Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?

Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.

Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.

No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?

Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?

Mutta kun lapsen nukkumaanmenoaikaan telkkarista tulee uutiset, jääkiekkoa, jalkapalloa tai joku miljoonanan kerran uusittu autonrassausohjelma, niin eihän mies just silloin ehdi lasta nukuttamaan. Lapsen pitää ajoittaa oma nukkumaanmeno siihen, miten se isukille sopii eikä toisinpäin.

Tämä on taas naisen oman pään sisällä rakennettu oletus. Jos äiti ei lasta laita nukkumaan, isä kyllä laittaa. Varsinkin, jos hän tietää, että näin toimiessaan hänetnkin olemassaolonsa taas muistetaan minen vuoden jälkeen.

Olen kyllä jutellut hyvin monen naisen kanssa lasten nukkumaanmenosta ja niitä miehiä, jotka hoitavat sen osaltaan, on ollut hyvin vähän. Pienten lasten iltahommiin menee helposti tunti tai kaksi, ennen kuin lapsi on unessa.

Oma mies ei joko ollut siihen aikaan kotona tai telkkarista tuli jotain "tärkeää", joten hän ei tehnyt edes mitään kotihommia illalla. Kun minä vihdoin pääsin siivoamaan keittiötä lasten nukahtamisen jälkeen ja siitä sitten vihdoin sohvalle, niin en todellakaan kuunnellut mitään miehen ehdotteluja. Eri juttu olisi ollut, jos mies olisi hoitanut jomman kumman.

Jos iltahommiin menee tunti tai kaksi, teet jotain väärin. Ja väitätkö, että jos olisit jättänyt jommankumman tekemättä, maailma olisi kaatunut tai lapsi jäänyt nukahtamatta? Tuskin

Ne lapsen iltahommat on suihkusta/kylvystä iltapalaan, hampaiden pesuun, iltasatuun ja välillä lapsen vieressä olemiseen. Ja aamuhan on aina kiva aloittaa rapsuttelemalla kiinni kuivunutta puuroa ja tyhjentämällä tiskikonetta ennen kuin pääsee aloittamaan mitään. Omia hommiahan voi vähentää niinkin, että ei pese miehen pyykkejä tai tee työstä palaavalle miehelle ruokaa, eihän se maailma siihen kaadu.

Eli myönnät itsekin, että olet kontrollifriikki ja nautit itsesi ylityöllistämisestä.

Juuri tämän takia vanhempainvapaat pitäisi jakaa lailla 50/50, isät tulisi yhtä lailla pakottaa hoitamaan lasta jotta eivät muuttuisi tuollaisiksi miesvauvoiksi jotka kitisevät lapsen lailla huomiota äidiltä joka on valmiiksi loppuunpalanut kodinhoidosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."

Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?

Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.

Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.

Normaali työpäivä, ei "aina töissä"

Huomaatko ap miten täällä vääristellään sun sanomaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni nainen hyväksyisi parisuhteen joka lapsen syntymän myötä muuttuisi siihen että sinulla itsellä ei ole mitään muuta arvoa kuin palvelijan ja sylkykypin rooli jota ei arvosteta millään tavalla vaikka kuinka autat ja huomioit toista?

? No sitähän se perinteinen äidin rooli on ollut?

No ei ole.

No on juuri tuollainen. Miten joku voi olla noin tyhmä että ei tuota tajua?

Miten joku voi olla niin tyhmä, että kuvittelee kaikkien äitien elämän olevan tuota vain, koska itsellä on? Perinteinen äidin rooli ei todellakaan ole sylkykuppi tai orja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinulla on ilmeisesti nyt ollut reilut 2h omaa aikaa TAI sitten lapsesi osaakin leikkiä itsekseen. Kaksi tuntia olet joka tapauksessa viettänyt tässä keskustelussa aktiivisesti kommentoiden. Kyllä samassa ajassa olisi voinut myös esimerkiksi leikata kynnet tai tehdä muutakin kuin näppäillä puhelinta.

Ja se mummokin asuu miehen työmatkan varrella, vaikka avauksessa mummoja ei pitänyt olla maisemissa.

Jokin kertomassasi ei siis todellakaan täsmää.

Aha. Olen ulkona lapsen kanssa. Kaksin. Rattailla. Kirjoitan kun hän istuu rattaissa ja työnnän niitä. Ap

Lapsi istuu rattaissa, äiti työntää ja keskittyy anonyymin keskustelupalstan ihmisiin. Surullista. Kun oma lapseni oli tuon ikäinen, ihmettelimme yhdessä ympäristöä; lentokoneita, työkoneita, vesilintuja, perhosia, koiria... Meillä oli koko ajan kontakti toisiimme. Olen aivan varma, että myös sinun lapsesi kaipaisi läsnäolevaa äitiä.

Aha. Vai olisiko niin, että koska tarvitsen neuvoja niin tämän kerran keskityn välillä niiden neuvojen kysymiseen. Se ei varmaan suuri rikos ole vaikka olenkin äiti. Lapsi on varsin tyytyväinen katsellessaan rattaissa maisemia ja koko ajan juttelen hänen kanssaan. Suurimman osan ajasta joka päivä annan lapselle huomiota ja läsnäoloa. Mutta äitien syyllistäminen ei taida koskaan loppua. Syyllistämiseen riittää näköjään se, jos ei aina ja ikuisesti koko ajan 24/7 ole läsnä vain ja ainoastaan lapselleen. Ap

Sulla on ollut aikaa kysyä neuvoa muutama vuosi. Miksi se pitää tehdä just nyt?

Ohiksena: Varmaan siksi, että just nyt se taapero on kerrankin tyytyväisenä rattaissa, eli tilanne on turvallinen jopa käydä netissä.

Paljon viisaampaa olisi ollut joko lähteä koko perheellä ulkoilemaan tai että isä olisi lähtenyt ja ap olisi saanut kaipaamaansa omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko miehesi käydä vaikka maksullisissa?

Ja se parantaa heidän PARIsuhdettaan miten?

Nainen on tyytyväinen kun mies ei ole vaatimassa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni nainen hyväksyisi parisuhteen joka lapsen syntymän myötä muuttuisi siihen että sinulla itsellä ei ole mitään muuta arvoa kuin palvelijan ja sylkykypin rooli jota ei arvosteta millään tavalla vaikka kuinka autat ja huomioit toista?

? No sitähän se perinteinen äidin rooli on ollut?

No ei ole.

No on juuri tuollainen. Miten joku voi olla noin tyhmä että ei tuota tajua?

Miten joku voi olla niin tyhmä, että kuvittelee kaikkien äitien elämän olevan tuota vain, koska itsellä on? Perinteinen äidin rooli ei todellakaan ole sylkykuppi tai orja.

Mulla on aikuiset lapset, kyllä se ennen oli aika orjuutta. Lasten ja miehen lisäksi päivähoito, peruskoulu ja terveydenhuolto olivat kaikki suloisesti yhtä mieltä siitä, että käytännössä kaikki oli äidin homma. Hyvä, että ajat ovat muuttuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko miehesi käydä vaikka maksullisissa?

Ja se parantaa heidän PARIsuhdettaan miten?

Nainen on tyytyväinen kun mies ei ole vaatimassa mitään.

Ja vielä tyytyväisempi kun potkii sian pellolle, eikä se vaadi koskaan enää yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia vanhempainvapaat pitäisi jakaa lailla 50/50, isät tulisi yhtä lailla pakottaa hoitamaan lasta jotta eivät muuttuisi tuollaisiksi miesvauvoiksi jotka kitisevät lapsen lailla huomiota äidiltä joka on valmiiksi loppuunpalanut kodinhoidosta. 

Ai hitto kun naiset tienais tarpeeks että tuo onnistuis  :D

Mutta ei, 51% parisuhteista on sellaisia joissa mies tienaa merkittävästi naista enemmän. Tämä siis ennen lapsia jo.

Ei mennä siihen mitä tapahtuu kun porsitte.

Entäpä se toinen 49%, arvon sikamies?

Tiedät vastauksen: 29% on about tasa-arvoisia missä tienataan yhtä paljon, ja 20% on niitä missä pienituloinen nainen elättää taiteilijapoikaa, eli nainen ansaitsee miestä enemmän.

Sitä olisi voinut kuvitella, että yli 50% olisi ollut niitä missä tulot ovat suht tasaisia, mutta ehei....

Sattumaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?

No eihän se ihan niin  mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.

Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).

Näin se valitettavasti usein menee. Naisen pitäisi sen lapsen lisäksi huolehtia vielä sen mies-lapsen tarpeista. Ei mitään todellista puhetta ollenkaan siitä, miten mies voisi olla mukana siinä lapsiarjessa konkreettisesti niin, että naisella jäisi jaksamista muuhunkin.

Jos mies ei osallistu lukuisista keskusteluista huolimatta, en näe paljoa valoa tunnelin päässä. Parempi erota mahd. pian, pienet lapset sopeutuu eroon paremmin ja mies joutuu ottamaan lapsesta vastuun 50% konkreettisesti, joka tulee parantamaan myös miehen ja lapsen suhdetta.

Yhdestä tarpeesta. Ei tarpeista. Ajallisesti ei iso homma.

Eli se parin minuutin ähellys? On kyllä ihme että nainen ei innostu kun mies haluaa käyttää naista pari minuuttia tyhjennysastiana.

Eikö teidän miesten päässä tosiaan liiku mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.

Naisen toisella puolella märisee lapsi ja toisella puolella mies. Nainen yrittää revetä kahteen suuntaan eikä miehelle edes juolahda mieleen, että hänkin voisi tehdä jotain lapsensa eteen. Aloittajan tapauksessa tilanteen ratkaiseminen on miehen vallassa eikä hän laiskana viitsi edes yrittää.

Ennen vanhaan isät komensi että märinät pois ja tulet avuksi pihalle tai menet äitisi avuksi mitä se nyt tekeekin. Ja koko ajan kun märinään riittää energiaa niin on energiaa tehdä töitäkin. Voi myös hankkia lapsenvahdin ja viedä vaikka rouvansa päiväkylpylään hierontaan ja kasvohoitoon. Juoda muutamat drinkit altaalla, käydä syömässä ja vaikka panna tai nukkua hotellihuoneessa. Kun näin tekee välillä tai jotain muuta mukavaa jaksaa taas kotimärisiää 18 ikävuoteen asti ja parisuhde voi hyvin.

Lapsenvahtia ei nykyään enää saa edes rahalla. Kun kummatkaan isovanhemmat ei auta edes hengen hädän tilanteessa - saati että saisi joskus hetken lepotauon, on vaan pakko hoitaa lapset itse aina.

Meillä ei ole yli 10v aikana ollut yhtäkään kahdenkeskistä lapsivapaata yötä. Edes rahalla ei saa hoitajaa, sillä hoivapalvelufirmat ja mll tässä kaupungissa hoitaa vain päiväaikaan, ja sillä rajoituksella että max 7,5h päivä.
Ketään randomia en uskalla ottaa tyyliin kaupan ilmoitustaulu. Sitten on pärjättävä ilman. Parisuhde toki kärsii.

Hauskinta on se että isovanhemmat mankui vuosia lapsenlapsia ja lupaili auttaa. Kiinnostus loppui samantien kun lapsi syntyi, just ja just ristiäisissä jaksoivat käydä ja sit loppui yhteydenpito siihen. Eivät kunmatkaan tapaa lapsiamme, heillä on niin kiire elää omaa elämäänsä ja juosta eläkeliiton juhlissa että edes kerta vuoteen tapaamista eivät jaksa.

Se on sitten sinun ongelmasi se. Omat vanhempani aikanaan löysivät hoitajan meille lapsille tuota kautta, samoin minä omilleni. Oikein hyviä tyyppejä olivat molemmat.

Ei tule joka päivä lähes samaan aikaan. Hänellä ei ole tarkkoja vuorotöitä vaan 38h 15min työaika liukumilla. Matkoihin menee reilu kaksi tuntia. Kotiintuloaika riippuu päivästä, useimmiten se on klo 18 jälkeen. Saattaa olla myöhemminkin, jos poikkeaa kaupassa, vanhemmillaan tms. Joskus laittaa viestin koska tulee, joskus ei. Mutta mitä merkitystä näillä asioilla on aloitukseni suhteen? Ap

Ulíset kuinka mies tekee pitkää päivää, mutta se onkin työmatka.

Kerrot ettei ole mummia saatavissa, mutta mies notkuu auttelemassa vanhemmillaan joka on työmatkan varrella (?)

Puhut ristiin

Miehen työpäivä on pitkä sillä lailla, että hän on pitkään poissa kotoa työpäivän takia.

Mummia ei ole saatavissa, koska hän on autettava, ei auttaja.

Missä näet ristiriitoja?

Naiset raivosivat kuinka miehen tulee lopettaa ylitöiden tekeminen ja "mummoa ei ole" oli alkuperäinen väite. Nyt se löytyikin.

Lues uudelleen AP:n aloitus. Alkuperäinen väite oli että ei ole mummoa hoitamassa lasta. Joku muu keksi että mummoa ei ole olemassa ollenkaan.

Epäilemättä joku sellainen, jonka mielestä naisten kuuluu itsestäänselvyytenä passata ja mahdollistaa miesten mukava elämä. 😏

Arvaa mitä heittosi on?

#miesvihanäkyväksi

Vierailija kirjoitti:

No voitteko mennä perheenä yhdessä ulos sellaiseen paikkaan jossa lapsen on turvallista mennä ja te voitte pakata vaikka kahvit mukaan ja jutella. Joku yhteinen ajanviete missä lapsesta ei ole niin vaivaa. Tai vaikka kantorinkka ostoon ja viikonloppuna metsäpolulle. Mistä nyt tykkäisittekin. Tuon vaiheen luulisi myös menevän jossain välissä jo ohikin ja lapsen viihtyvän enemmän leikkiensä parissa, esim vuoden sisällä luulisi tapahtuvan muutosta. Ja sopikaa etukäteen jo että kun lapsi menee nukkumaan niin molemmat hoitavat yhdessä ne kaikista välttämättömimmät kotihommat ja loput on yhteistä aikaa.

Kaksi uotias ei ole mikään ongelmatapaus todellakaan. Kuulostaa enemmän siltä, että se on nyt äiti, joka ei uskalla päästää lastaan tutkimaan maailmaa vaan pitää hänet rattaissa tai ihollaan pelätessään kaikkea mahdollista. Meillä vauvat oli mukana kantoliinoissa veneellä, olemme käyneet kaksi kertaa vuodessa ulkomailla vauva-ajoista lähtien, vuoden ikäisten kanssa sukellusretkillä, vuoristossa ja nukkuneet riippukeinuissa jne. Kaksivuotiaina he juoksivat rannalla, metsissä, yöpyivät laavulla yms. Aina, ihan aina meillä on molemmilla ollut omaa aikaa, kahdenkeskistä aikaa ja perheaikaa. Minä olen ollut kotona kohta kuusi vuotta ja silti en ole hukkunut kodinhoitoon. Jos jonakin päivänä menen mielummin lasten kanssa metsäretkelle pyykinpesun sijaan, mitään katastrofaalista ei tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinulla on ilmeisesti nyt ollut reilut 2h omaa aikaa TAI sitten lapsesi osaakin leikkiä itsekseen. Kaksi tuntia olet joka tapauksessa viettänyt tässä keskustelussa aktiivisesti kommentoiden. Kyllä samassa ajassa olisi voinut myös esimerkiksi leikata kynnet tai tehdä muutakin kuin näppäillä puhelinta.

Ja se mummokin asuu miehen työmatkan varrella, vaikka avauksessa mummoja ei pitänyt olla maisemissa.

Jokin kertomassasi ei siis todellakaan täsmää.

Aha. Olen ulkona lapsen kanssa. Kaksin. Rattailla. Kirjoitan kun hän istuu rattaissa ja työnnän niitä. Ap

Lapsi istuu rattaissa, äiti työntää ja keskittyy anonyymin keskustelupalstan ihmisiin. Surullista. Kun oma lapseni oli tuon ikäinen, ihmettelimme yhdessä ympäristöä; lentokoneita, työkoneita, vesilintuja, perhosia, koiria... Meillä oli koko ajan kontakti toisiimme. Olen aivan varma, että myös sinun lapsesi kaipaisi läsnäolevaa äitiä.

Aha. Vai olisiko niin, että koska tarvitsen neuvoja niin tämän kerran keskityn välillä niiden neuvojen kysymiseen. Se ei varmaan suuri rikos ole vaikka olenkin äiti. Lapsi on varsin tyytyväinen katsellessaan rattaissa maisemia ja koko ajan juttelen hänen kanssaan. Suurimman osan ajasta joka päivä annan lapselle huomiota ja läsnäoloa. Mutta äitien syyllistäminen ei taida koskaan loppua. Syyllistämiseen riittää näköjään se, jos ei aina ja ikuisesti koko ajan 24/7 ole läsnä vain ja ainoastaan lapselleen. Ap

Sulla on ollut aikaa kysyä neuvoa muutama vuosi. Miksi se pitää tehdä just nyt?

Ohiksena: Varmaan siksi, että just nyt se taapero on kerrankin tyytyväisenä rattaissa, eli tilanne on turvallinen jopa käydä netissä.

Sehän menee seitsemältä nukkumaan eli eikö siihen ole kahdessa vuodessa tullut tilaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?

No eihän se ihan niin  mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.

Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).

Näin se valitettavasti usein menee. Naisen pitäisi sen lapsen lisäksi huolehtia vielä sen mies-lapsen tarpeista. Ei mitään todellista puhetta ollenkaan siitä, miten mies voisi olla mukana siinä lapsiarjessa konkreettisesti niin, että naisella jäisi jaksamista muuhunkin.

Jos mies ei osallistu lukuisista keskusteluista huolimatta, en näe paljoa valoa tunnelin päässä. Parempi erota mahd. pian, pienet lapset sopeutuu eroon paremmin ja mies joutuu ottamaan lapsesta vastuun 50% konkreettisesti, joka tulee parantamaan myös miehen ja lapsen suhdetta.

Yhdestä tarpeesta. Ei tarpeista. Ajallisesti ei iso homma.

Eli se parin minuutin ähellys? On kyllä ihme että nainen ei innostu kun mies haluaa käyttää naista pari minuuttia tyhjennysastiana.

Eikö teidän miesten päässä tosiaan liiku mitään?

Voi sua. Sun seksuaalisuus on solmussa, älä yleistä sitä muihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja ota nyt mieheltäs p oskeen edes kerran kaksi viikossa, niin ei tarttis kuunnella marinaa siltä.

-mies

No sepäs se lähentääkin naista puolisoonsa! Että parisuhde paranisi sillä että nainen tyydyttää imemällä miehen ja saa itse vain lisää pahaa mieltä?

Sinun ja monen miehen mielestä parisuhde on sitä että nainen passaa, palvelee ja tyydyttää miehen saamatta itse mitään.

Kyllähän miehet monesti maksaa enemmän laskuja ja ruokaostoksia jne. Lompakkona kelpaa kyl pitää miestä mutta auta armias jos mies vaikka lomautetaan ja joutuu kelan tuille niin äkkiähän siinä lentää mies pihalle. Naisia, lapsia ja koiria rakastetaan sellaisina kuin ovat, miehet taas saavat huomiota ja rakkautta ainoastaan jos löytyy rahaa sysätä naiseen. Sen takia on ihan loogista, että haluamme ainakin edes silloin tällöin s eksuaalisia palveluita, mutta Ap:n kävelevä lomppakko ei edes niitä saa, joten syytä on varautua eroon. Lopettakaa naiset toi nillittäminen täällä

Tää on muuten valitettavasi osin totta. On todennäköisintä että nainen ottaa eron miehen jouduttua työttömäksi, esimerkiksi tehtaan sulkemisen yhteydessä.

Rakkaus loppuu samalla kun elintaso notkahtaa edes hetkellisesti.

Mieheni on keskisuuren yrityksen toimitusjohtaja ja joutuu roolinsa takia usein venymään töiden vuoksi. Siitä huolimatta ollaan ehditty molemmat hoitaa mainiosti lasta ja kotia, minkä lisäksi meillä on runsaasti yhteistäkin aikaa.

Kaksivuotias on yhdeksältä nukkumassa, joten siinä meillä on 2-3 tuntia yhteistä aikaa. Sitä ennen kotihommat ovat kasassa, kun toinen on keittiöt sun muut pyykit laittanut sillä aikaa kun toinen tekee iltapuuhat lapsen kanssa. Viikonloppuna sitä aikaa vasta onkin, kun molemmat ovat useimmiten kotona, ja lapsi nukkuu reilut päiväunetkin.

Tämä siis vastauksena ap:lle, joka ihmetteli, ”miten muuten voisi olla” kuin heillä.