Mummo antaa talon, mökit ja maan yhdelle lapselle lahjana, muut jäävät ilman
Onko tämä ihan laillisesti sallittua? Mummo antaa yhdelle lapsistaan koko tilan (vain lahjaveroa vastaan) joka kattaa talon, maat ja rantamökin. Tämä sama ihminen saanut jo aiemmin lahjana toisen heidän rantamökin. Paikka on kaikkien lapsuudenkoti ja muille lapsille ja lastenlapsille tärkeä paikka viettää kesiä tuossa rantamökissä. Henkilö joka tämän kaiken nyt saa omakseen on oikeastaan kaikista vähiten siellä käynyt ja muut ovat siellä enemmän tehneet töitä, auttaneet mummoa ym vastapainoksi siellä lomailusta. Voiko asialle tehdä mitään?
Kommentit (381)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa toimintaa mummolta. Miten joku voi olla noin julma muita kohtaan? Ai mutta, mullehan kävi vähän samalla tavalla, mutta tekijänä oli omat vanhemmat. Toivottavasti itse en omien lasten kohdalla sorru vastaavaan. Luulisin, että en, koska tiedän miltä se tuntuu.
Tämä on erittäin yleistä jos vanhempi on narsisti, sillä narsisti ottaa aina yhden suosikkilapsen ja yhden inhokkilapsen. Suosikkia autetaan kaikessa, tuetaan, kannustetaan ja lopuksi koko perintö menee sille. Inhokkia kiusataan, vihataan, ei auteta mitenkään, tallotaan ja alistetaan, ja lopulta viedään koko perintö.
Oma narsistivanhempi varmisti tämän tempun vielä siten että jakoi omaisuuden jo eläissään ja oikein hieroi naamaan sitä että ”aion pitää huolen ettei jää mitään, mistä voisit saada lakiosan”.
Ärsyttäähän tuo mutta mitä teet, et mitään. Vanhemmalla on oikeus testamentata kaikki suosikille.
Ja taas hyppäsi narsistihullu esille.
No ihan vaan tiedoksi, suurista ikäluokista n. 10% on narsisteja joten meitä on muuten paljon. Myös mulla narsistinen vanhempi ja tuollainen testamentti tehty. En tiedä onko ennakkoon jo jaettu jotain, varmaankin on. Tuskin saan mitään lakiosaa.
Sinusta on varmaan kiva ilkkua myös raiskauksen uhreille? Väkivallan uhreille? Olet helvetin v*ttumainen ihminen kun vähättelet narsistin lapsen kärsimyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa toimintaa mummolta. Miten joku voi olla noin julma muita kohtaan? Ai mutta, mullehan kävi vähän samalla tavalla, mutta tekijänä oli omat vanhemmat. Toivottavasti itse en omien lasten kohdalla sorru vastaavaan. Luulisin, että en, koska tiedän miltä se tuntuu.
Tämä on erittäin yleistä jos vanhempi on narsisti, sillä narsisti ottaa aina yhden suosikkilapsen ja yhden inhokkilapsen. Suosikkia autetaan kaikessa, tuetaan, kannustetaan ja lopuksi koko perintö menee sille. Inhokkia kiusataan, vihataan, ei auteta mitenkään, tallotaan ja alistetaan, ja lopulta viedään koko perintö.
Oma narsistivanhempi varmisti tämän tempun vielä siten että jakoi omaisuuden jo eläissään ja oikein hieroi naamaan sitä että ”aion pitää huolen ettei jää mitään, mistä voisit saada lakiosan”.
Ärsyttäähän tuo mutta mitä teet, et mitään. Vanhemmalla on oikeus testamentata kaikki suosikille.
Ja taas hyppäsi narsistihullu esille.
No ihan vaan tiedoksi, suurista ikäluokista n. 10% on narsisteja joten meitä on muuten paljon. Myös mulla narsistinen vanhempi ja tuollainen testamentti tehty. En tiedä onko ennakkoon jo jaettu jotain, varmaankin on. Tuskin saan mitään lakiosaa.
Sinusta on varmaan kiva ilkkua myös raiskauksen uhreille? Väkivallan uhreille? Olet helvetin v*ttumainen ihminen kun vähättelet narsistin lapsen kärsimyksiä.
Toivottavasti tuollaiset ilkkujat pääsee itse kokemaan samaa, mistä ylimielisesti muille ilkkuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jokaisen lapsen lakiosuus, onnistuukohan kuinka hyvin asian riitautus oikeudessa?
Elävää ei voi periä. Eläessään ihmisellä on oikeus tehdä omalla omaisuudellaan mitä haluaa.
Tuo ei pidä paikkaansa. Kukaan ei voi tehdä omaisuudellaan mitä tahansa, poikkeuksena järjettömän rikkaat ihmiset.
Perustele, miksi minä en saa tehdä omaisuudellani mitä haluan. Voin lahjoittaa tai myydä sen pois, ei ole olemassa yhtäkään oikeusastetta, joka kykenisi minua estämään. Mitä siis tapahtuu, kun myyn kesämökkini ilman sukulaisten lupaa?
Kyllä, saat tehdä omaisuudellasi mitä haluat. Kukaan ei estä, mutta tee se viisaasti. Siinä vaiheessa kun alat suosimaan jotakin sisaruksista, niin sen jälkeen ei kannata ihmetellä, kun ei ole enää välejä muihin lapsiin. Minä olen tuon kokenut ja ikinä en enää vanhempiani aio nähdä. En ikinä. Alku oli vaikeaa, mutta kun käsittelee asiat, niin kaikesta pääsee yli. Surullista, mutta ei voi mitään. Näin mennään elämän loppuun asti.
Tämä.
Meillä vanhempien tekemä perseily-testamentti (eli ihan kaikki suosikille, mä en saa yhtään mitään) teki sen että välit meni vanhempiin ja sisarukseen lopullisesti. Vanhempani menettei myös ainoat lapsenlapsensa samassa rytäkässä. Niin oli tärkeää päästä suosimaan suosikkia, että ilmeisesti tämä hinta ei tunnu heillä missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kysellä tältä palstalta juridisia neuvoja 😀
Perintökaari 7:3
”Pesän varoihin on lisättävä perittävän antama ennakkoperintö sekä, jollei erityisiä vastasyitä ole, hänen sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin, niin myös hänen jälkeläiselleen tai ottolapselleen taikka tämän jälkeläiselle tahi näiden puolisoille antamansa sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Omaisuuden arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu.”
Näin siinä tapauksessa että lahjasta ei ole maksettu lahjaveroa. Mutta tässä tapauksessa kun lahjavero on maksettu niin lahjaa ei käsitellä ennakkoperintönä.
Ehkä tämä naurettava väite onkin jo kumottu, en jaksanut lukea koko hölmöä ketjua.
Totta kai jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä haluaa. Vaikka antaa Auervaaran tai nigerialaisen huijata. Tai lahjoittaa Orpokissojen koti ry:lle. Ihan sama kuin antaa yhdelle sukulaiselle, kelle tahansa.
Ennakkoperinnöksi katsotaan kaikki arvoltaan suurehko lahja, ellei sitä lahjakirjassa kielletä. Lahjaveron joku maksaa (saaja tai antaja, jolloin sen rahallinen arvo pitää lisätä lahjaan). Lahjaveron maksulla ei ole mitään tekemistä ennakkoperinnön kanssa, siis että se määrittäisi asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jokaisen lapsen lakiosuus, onnistuukohan kuinka hyvin asian riitautus oikeudessa?
Elävää ei voi periä. Eläessään ihmisellä on oikeus tehdä omalla omaisuudellaan mitä haluaa.
Tämä on kyllä totta mutta jos esimerkiksi mummo on saanut hallintaansa vaarin jättämän osuuden niin silloin vaari on saattanut tehdä testamentilla myös lapset pesästä osallisiksi joten tuolloin asia monimutkaistuu, ja samalla myös muut lapset ovat osallisia pesässä, joten silloin sitä ei mummu pysty jakelemaan minne haluaa. Muilla lapsilla saattaa siis olla jo osuus pesästä vaikka he eivät välttämättä sitä edes tiedä.
Kyllä, ja onko mummon ja vaarin välillä on tietenkin tehty ositus, kun vaari on kuollut, tai jos he ovat eronneet.
Joten lapset ovat jo saaneet pesästä isänsä osuuden, tai jos kuolinpesä on jakamatta, saavat sen isänsä osuuden kun mummo kuolee.
Ellei vaarikin ole sulkenut testamensista pois lapsia... tai muuta vastaavaa.
Kaikissa tapauksissa lapset saavat aina vanhempiensa kuolinpesästä lakiosuuden.
Joten täysin pöljä ja p#skalta haiseva trolli aloitus ap:lta. Tahallaan tehty, kun kaikki tietää, että palstalaisilla ei sitä osaamista eikä tietämystä noista asioista ole yhtään.
Paitsi niillä joillakin, jotka ovat nämä perintöjutut läpikäyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jokaisen lapsen lakiosuus, onnistuukohan kuinka hyvin asian riitautus oikeudessa?
Elävää ei voi periä. Eläessään ihmisellä on oikeus tehdä omalla omaisuudellaan mitä haluaa.
Tuo ei pidä paikkaansa. Kukaan ei voi tehdä omaisuudellaan mitä tahansa, poikkeuksena järjettömän rikkaat ihmiset.
Perustele, miksi minä en saa tehdä omaisuudellani mitä haluan. Voin lahjoittaa tai myydä sen pois, ei ole olemassa yhtäkään oikeusastetta, joka kykenisi minua estämään. Mitä siis tapahtuu, kun myyn kesämökkini ilman sukulaisten lupaa?
Kyllä, saat tehdä omaisuudellasi mitä haluat. Kukaan ei estä, mutta tee se viisaasti. Siinä vaiheessa kun alat suosimaan jotakin sisaruksista, niin sen jälkeen ei kannata ihmetellä, kun ei ole enää välejä muihin lapsiin. Minä olen tuon kokenut ja ikinä en enää vanhempiani aio nähdä. En ikinä. Alku oli vaikeaa, mutta kun käsittelee asiat, niin kaikesta pääsee yli. Surullista, mutta ei voi mitään. Näin mennään elämän loppuun asti.
Tämä.
Meillä vanhempien tekemä perseily-testamentti (eli ihan kaikki suosikille, mä en saa yhtään mitään) teki sen että välit meni vanhempiin ja sisarukseen lopullisesti. Vanhempani menettei myös ainoat lapsenlapsensa samassa rytäkässä. Niin oli tärkeää päästä suosimaan suosikkia, että ilmeisesti tämä hinta ei tunnu heillä missään.
Onpa teillä ollut kummallinen perhedynamiikka.
Oudot vanhemmat, jotka (aiheetta?) suosivat yhtä.
Eikö näistä asioista voitu keskustella aikoinaan?
Ettekä te jälvipolvet ole yhtään fiksumpia, kun amputoitte lapsiltannekin sukulaissuhteet. Mammona rulaa, oh yeah!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa toimintaa mummolta. Miten joku voi olla noin julma muita kohtaan? Ai mutta, mullehan kävi vähän samalla tavalla, mutta tekijänä oli omat vanhemmat. Toivottavasti itse en omien lasten kohdalla sorru vastaavaan. Luulisin, että en, koska tiedän miltä se tuntuu.
Ärsyttäähän tuo mutta mitä teet, et mitään. Vanhemmalla on oikeus testamentata kaikki suosikille.
Ei ole.
On tietenkin oikeus jättää kaikki vaikka yhdelle. Muut voivat halutessaan vaatia lakiosuuttaan eli puolta siitä, minkä he saisivat ilman testamenttia. Vaatimus pitää kuitenkin tehdä kuuden kuukauden aikaikkunassa.
No totta kai siihen testamenttiin voi kirjoittaa mitä lystää, mutta tuollainen testamentti ei ole lainvoimainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan noin kohtuuttoman lahjan katsoa ennakkoperinnöksi, sitten aikanaan.
Ei voi. Vanhempani antoivat minulle lahjaksi rivitalo osakkeensa. Hallinta oikeus säilyy heillä eli voivat asua siinä. Maksoin lahjaveron. Tämä on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin periminen josta menisi huomattavasti enemmän veroa minulta sitten aikanaan. Ehdottomasti kannattaa lahjaksi antaa omaisuutta vielä antajan eläessä.
Tähän ei voi kukaan puuttua. Ei edes muut sukulaiset.Kyllä voi puuttua, ja todennäköisesti puututaankin. Tuo tullaan siis katsomaan ennakkoperinnöksi kun pesän varoja aletaan tasaamaan.
Jos lahjakirjassa on nimenomaan, että ei tulla katsomaan ennakkoperinnöksi, niin siinä on aika hankala saada lahjasta perintöä.
Ei sillä merkinnällä ole mitään lainvoimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jokaisen lapsen lakiosuus, onnistuukohan kuinka hyvin asian riitautus oikeudessa?
Elävää ei voi periä. Eläessään ihmisellä on oikeus tehdä omalla omaisuudellaan mitä haluaa.
Tuo ei pidä paikkaansa. Kukaan ei voi tehdä omaisuudellaan mitä tahansa, poikkeuksena järjettömän rikkaat ihmiset.
Perustele, miksi minä en saa tehdä omaisuudellani mitä haluan. Voin lahjoittaa tai myydä sen pois, ei ole olemassa yhtäkään oikeusastetta, joka kykenisi minua estämään. Mitä siis tapahtuu, kun myyn kesämökkini ilman sukulaisten lupaa?
Kyllä, saat tehdä omaisuudellasi mitä haluat. Kukaan ei estä, mutta tee se viisaasti. Siinä vaiheessa kun alat suosimaan jotakin sisaruksista, niin sen jälkeen ei kannata ihmetellä, kun ei ole enää välejä muihin lapsiin. Minä olen tuon kokenut ja ikinä en enää vanhempiani aio nähdä. En ikinä. Alku oli vaikeaa, mutta kun käsittelee asiat, niin kaikesta pääsee yli. Surullista, mutta ei voi mitään. Näin mennään elämän loppuun asti.
Tämä.
Meillä vanhempien tekemä perseily-testamentti (eli ihan kaikki suosikille, mä en saa yhtään mitään) teki sen että välit meni vanhempiin ja sisarukseen lopullisesti. Vanhempani menettei myös ainoat lapsenlapsensa samassa rytäkässä. Niin oli tärkeää päästä suosimaan suosikkia, että ilmeisesti tämä hinta ei tunnu heillä missään.Onpa teillä ollut kummallinen perhedynamiikka.
Oudot vanhemmat, jotka (aiheetta?) suosivat yhtä.
Eikö näistä asioista voitu keskustella aikoinaan?
Ettekä te jälvipolvet ole yhtään fiksumpia, kun amputoitte lapsiltannekin sukulaissuhteet. Mammona rulaa, oh yeah!
Et nyt ymmärrä. Sairas, dysfukntionaalinen lapsuudenperhe jossa koko lapsuus suosittiin suosikkia. Ei noiden kanssa ”keskustella”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jokaisen lapsen lakiosuus, onnistuukohan kuinka hyvin asian riitautus oikeudessa?
Elävää ei voi periä. Eläessään ihmisellä on oikeus tehdä omalla omaisuudellaan mitä haluaa.
Tuo ei pidä paikkaansa. Kukaan ei voi tehdä omaisuudellaan mitä tahansa, poikkeuksena järjettömän rikkaat ihmiset.
Perustele, miksi minä en saa tehdä omaisuudellani mitä haluan. Voin lahjoittaa tai myydä sen pois, ei ole olemassa yhtäkään oikeusastetta, joka kykenisi minua estämään. Mitä siis tapahtuu, kun myyn kesämökkini ilman sukulaisten lupaa?
Kyllä, saat tehdä omaisuudellasi mitä haluat. Kukaan ei estä, mutta tee se viisaasti. Siinä vaiheessa kun alat suosimaan jotakin sisaruksista, niin sen jälkeen ei kannata ihmetellä, kun ei ole enää välejä muihin lapsiin. Minä olen tuon kokenut ja ikinä en enää vanhempiani aio nähdä. En ikinä. Alku oli vaikeaa, mutta kun käsittelee asiat, niin kaikesta pääsee yli. Surullista, mutta ei voi mitään. Näin mennään elämän loppuun asti.
Tämä.
Meillä vanhempien tekemä perseily-testamentti (eli ihan kaikki suosikille, mä en saa yhtään mitään) teki sen että välit meni vanhempiin ja sisarukseen lopullisesti. Vanhempani menettei myös ainoat lapsenlapsensa samassa rytäkässä. Niin oli tärkeää päästä suosimaan suosikkia, että ilmeisesti tämä hinta ei tunnu heillä missään.Onpa teillä ollut kummallinen perhedynamiikka.
Oudot vanhemmat, jotka (aiheetta?) suosivat yhtä.
Eikö näistä asioista voitu keskustella aikoinaan?
Ettekä te jälvipolvet ole yhtään fiksumpia, kun amputoitte lapsiltannekin sukulaissuhteet. Mammona rulaa, oh yeah!
Idari. Ei mammona ole tuossa se juttu. Vaan se törkeä loukkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa toimintaa mummolta. Miten joku voi olla noin julma muita kohtaan? Ai mutta, mullehan kävi vähän samalla tavalla, mutta tekijänä oli omat vanhemmat. Toivottavasti itse en omien lasten kohdalla sorru vastaavaan. Luulisin, että en, koska tiedän miltä se tuntuu.
Ärsyttäähän tuo mutta mitä teet, et mitään. Vanhemmalla on oikeus testamentata kaikki suosikille.
Ei ole.
On tietenkin oikeus jättää kaikki vaikka yhdelle. Muut voivat halutessaan vaatia lakiosuuttaan eli puolta siitä, minkä he saisivat ilman testamenttia. Vaatimus pitää kuitenkin tehdä kuuden kuukauden aikaikkunassa.
No totta kai siihen testamenttiin voi kirjoittaa mitä lystää, mutta tuollainen testamentti ei ole lainvoimainen.
On se sikäli, että muiden on itse vaadittava oma osuutensa, ja heillä on silloinkin oikeus vain lakiosaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jokaisen lapsen lakiosuus, onnistuukohan kuinka hyvin asian riitautus oikeudessa?
Elävää ei voi periä. Eläessään ihmisellä on oikeus tehdä omalla omaisuudellaan mitä haluaa.
Tuo ei pidä paikkaansa. Kukaan ei voi tehdä omaisuudellaan mitä tahansa, poikkeuksena järjettömän rikkaat ihmiset.
Perustele, miksi minä en saa tehdä omaisuudellani mitä haluan. Voin lahjoittaa tai myydä sen pois, ei ole olemassa yhtäkään oikeusastetta, joka kykenisi minua estämään. Mitä siis tapahtuu, kun myyn kesämökkini ilman sukulaisten lupaa?
Kyllä, saat tehdä omaisuudellasi mitä haluat. Kukaan ei estä, mutta tee se viisaasti. Siinä vaiheessa kun alat suosimaan jotakin sisaruksista, niin sen jälkeen ei kannata ihmetellä, kun ei ole enää välejä muihin lapsiin. Minä olen tuon kokenut ja ikinä en enää vanhempiani aio nähdä. En ikinä. Alku oli vaikeaa, mutta kun käsittelee asiat, niin kaikesta pääsee yli. Surullista, mutta ei voi mitään. Näin mennään elämän loppuun asti.
Miksi sinä sotket muiden tunteet oikeuteen tehdä omaisuudellaan mitä haluaa? Kyllä minä tiedän, että välit on menneet rikki siksi, että joku lapsenlapsi sai lahjaksi punaisen lapion ja toinen sinisen, mutta sillä ei ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa, mitä omaisuudellaan saa tehdä. Ei pidä ajatella koko ajan muiden reaktioita, koska aina joku loukkaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan noin kohtuuttoman lahjan katsoa ennakkoperinnöksi, sitten aikanaan.
Ei voi. Vanhempani antoivat minulle lahjaksi rivitalo osakkeensa. Hallinta oikeus säilyy heillä eli voivat asua siinä. Maksoin lahjaveron. Tämä on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin periminen josta menisi huomattavasti enemmän veroa minulta sitten aikanaan. Ehdottomasti kannattaa lahjaksi antaa omaisuutta vielä antajan eläessä.
Tähän ei voi kukaan puuttua. Ei edes muut sukulaiset.Kyllä voi puuttua, ja todennäköisesti puututaankin. Tuo tullaan siis katsomaan ennakkoperinnöksi kun pesän varoja aletaan tasaamaan.
Jos lahjakirjassa on nimenomaan, että ei tulla katsomaan ennakkoperinnöksi, niin siinä on aika hankala saada lahjasta perintöä.
Ei sillä merkinnällä ole mitään lainvoimaa.
Verottajalle on ja sinulla voi mennä hyvinkin 5 vuotta, että saat ns. perinnön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa toimintaa mummolta. Miten joku voi olla noin julma muita kohtaan? Ai mutta, mullehan kävi vähän samalla tavalla, mutta tekijänä oli omat vanhemmat. Toivottavasti itse en omien lasten kohdalla sorru vastaavaan. Luulisin, että en, koska tiedän miltä se tuntuu.
Ärsyttäähän tuo mutta mitä teet, et mitään. Vanhemmalla on oikeus testamentata kaikki suosikille.
Ei ole.
On tietenkin oikeus jättää kaikki vaikka yhdelle. Muut voivat halutessaan vaatia lakiosuuttaan eli puolta siitä, minkä he saisivat ilman testamenttia. Vaatimus pitää kuitenkin tehdä kuuden kuukauden aikaikkunassa.
No totta kai siihen testamenttiin voi kirjoittaa mitä lystää, mutta tuollainen testamentti ei ole lainvoimainen.
Miksi ei olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsenlapsista voi olla läheisempiä ja osa ei, siinä syy. Jos jollakulla tuhlaileva elämäntapa niin mummo voi haluta antaa omaisuutensa sellaiselle joka sitä osaa arvostaa.
Kaikki lapset ja lapsenlapset myös ovat mummolle läheisiä ja ns normaaleita, eivät mitään hulttioita. Mutta tosiaan ainoa poika saa nyt kaiken. Tilat, talo ja mökki ovat kaikille lapsille ja lapsenlapsille tärkeitä ja huoli on lähinnä siitä että kun nyt menevät yhden omistukseen, eivät muut sisarukset enää voi vierailla tärkeissä lapsuusmaisemissa ja viettää siellä aikaa kuten ennen. Ei ole kyse nyt rahasta vaan siitä että tuo rantamökki on tärkeä sisaruksille ja lastenlapsille ajanviettopaikkana ja samoin mummola, ja joskus kun aika mummosta jättää, niin niihin maisemiin ei ehkä ole enää menemistä kun kaikki on veljen omistuksessa.
Aloittaja
Jos teidän välit on niin huonot että ette voi asiasta mummon kanssa puhua saati veljen, niin miten mummon sit se pitäis houtaa? Testamentata kaikille yhteiseksi että voitte kyräillä kisää ja tapella kuka on saanut eniten juhanhusvuoroja? Jos se menis yhteisomistukseen, kuka vaan teistä vois vaatia yhteisomistuksen purkua eli suomeksi myymistä ulos suvusta.
Mikset ole mummolle tarjoutunut ostamaan mökkiä itsellesi jos huolettaa ettet saa siellä illa? Ilmaiseksi pitäisi saada?
Vierailija kirjoitti:
Eli tällaisessa tilanteessa kannattaa siis "myydä" pilkkahinnalla haluamalleen perilliselle. Sitä ei ainakaan voi katsoa ennakkoperinnöksi.
Myy verotusarvolla ja "velaksi".
Takaisinmaksu 50€/kk
Kyllä voidaan, ja katsotaankin mikäli myyntihinta ei vastaa käypää hintaa ja etenkin jos myyntiin liittyy jotain ”luovia” rahoitusjärjestelyjä.
Vierailija kirjoitti:
Näissä käy yleensä klassisesti niin, että välit tämän lahjan saajan ja muiden sisarusten välillä menevät kokonaan. Jokainen voi sitten miettiä oliko sen arvoista.
Epäilen, että ne välit eivät ole olleet kummoiset aiemminkaan. Käytännössä mikään ei muutu. Yhteyttä ei pidetty ennen eikä jälkeen lahjan/perinnönjaon.
Ainoastaan osattomiksi jääneitä alkaa riivata pirunmoinen katkeruus.
Mitään se ei muuta. Lempilapsi saa vain hyvän syyn blokata teidät kokonaan.
Ettekö ymmärrä, että se tunne syö teitä itseänne? Aikamoista sakkia olette!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan noin kohtuuttoman lahjan katsoa ennakkoperinnöksi, sitten aikanaan.
Ei voi. Vanhempani antoivat minulle lahjaksi rivitalo osakkeensa. Hallinta oikeus säilyy heillä eli voivat asua siinä. Maksoin lahjaveron. Tämä on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin periminen josta menisi huomattavasti enemmän veroa minulta sitten aikanaan. Ehdottomasti kannattaa lahjaksi antaa omaisuutta vielä antajan eläessä.
Tähän ei voi kukaan puuttua. Ei edes muut sukulaiset.Kyllä voi puuttua, ja todennäköisesti puututaankin. Tuo tullaan siis katsomaan ennakkoperinnöksi kun pesän varoja aletaan tasaamaan.
Ei puututa jos lahjavero on maksettu.
Lahjaverolla ei edelleenkään ole mitään tekemistä asian kanssa. Ainoa mikä voi satavarmasti estää sen lukemisen ennakkoperinnöksi on että kaikki muutkin rintaperilliset ovat saaneet samanarvoiset lahjat.
Vierailija kirjoitti:
Eli tällaisessa tilanteessa kannattaa siis "myydä" pilkkahinnalla haluamalleen perilliselle. Sitä ei ainakaan voi katsoa ennakkoperinnöksi.
Myy verotusarvolla ja "velaksi".
Takaisinmaksu 50€/kk
Sukulaiselle myyminen ei laillisesti onnistu pilkkahintaan. Jos sukulaiselle (perilliselle) omaisuus myydään muistaakseni alle 75% hintaan todelliseen arvoon nähden, lopusta osuudesta täytyy maksaa lahjavero.
Kyllä, saat tehdä omaisuudellasi mitä haluat. Kukaan ei estä, mutta tee se viisaasti. Siinä vaiheessa kun alat suosimaan jotakin sisaruksista, niin sen jälkeen ei kannata ihmetellä, kun ei ole enää välejä muihin lapsiin. Minä olen tuon kokenut ja ikinä en enää vanhempiani aio nähdä. En ikinä. Alku oli vaikeaa, mutta kun käsittelee asiat, niin kaikesta pääsee yli. Surullista, mutta ei voi mitään. Näin mennään elämän loppuun asti.