Lue keskustelun säännöt.
Miksi mistään ei saa apua :(
23.04.2022 |
Olen aivan jaksamiseni äärirajoilla. Minulla on kaksi lasta vuoroviikoin ja täysin toimimaton yhteishuoltajuus lapsen isän kanssa. Olen yrittänyt isälle laittaa huolestani viestiä, anellut suorastaan apua ja osallistumista lasten hyvinvoinnin edistämiseen. Hän ei edes vastaa, ilmoittaa vaan "että ongelmia ei ole" tai "lapset ei mielestäni tarvitse tollasta". Lisäksi isä hankaloittaa lasten asioiden hoitamista kieltämällä hoitoa taikka olematta vastaamatta. Ei myöskään anna tietoa lapsista. Väittää minua narsistiksi ja tällä oikeuttaa toimintansa.
Esikoisen olen saanut psykiatriseen hoitoon, mutta mitään ei ole vielä tapahtunut. Hänet on otettu asiakkaaksi ja aina lopetettu vuodesta 2018 alkaen. Lapsella on selvästi masennus (pieni alakoululainen) ja se on ollut vuosia, näistä on myös merkintöjä teksteissä ja annettu diagnoosi ilman mitään hoitoa, mahdollisesti myös neuropsykiatrisia ongelmia.
Nuoremmalla lapsella on ikään kuulumatonta käytöshäiriötä (voimakasta agressiivisuutta), jonka takia päiväkoti teki vihdoinkin edes lastensuojeluilmoituksen vähän niinkuin vaatimuksestani. Lapsi olisi ihan normaali lapsi mikäli perheolot olisivat normaalit, aivan ihana empaattinen lapsi.
Olen pyytänyt apua vapaaehtoistahoilta, terveydenhuollosta, koulusta, päiväkodista, itse lastensuojelusta, perhesosiaalityöstä, neuvolasta, perheneuvolasta. Olen lähtenyt yksin ajamaan avun tarvetta taas isosti läpi viime vuoden marraskuussa, mutta mitään konkreettista ei ole vieläkään tapahtunut. Olen saanut yhden keskusteluajan itselleni perheneuvolaan ja mielialalääkkeet työterveyslääkäriltä koska tilanteeni "kuulostaa tosi kuormittavalta". Tämä on isoin apu mitä olen saanut, pillerit jotka tasaa ahdistusta ja epätoivoa.
Olen palkannut asianajajan ja kasannut valtavat materiaalit isän harjoittamasta lasten huoltajuuden systemaattisesta väärinkäytöstä. Lähisuhdeväkivaltayksikön sanat muistan aina: mun pitää olla vanhempi kahden aikuisen edestä puolella ajalla isän keskittyessä pelien pelaamiseen lasten elämällä.
En vaan tiedä miten jaksaa, mutta tiedän että ihan pakko. Lapseni tarvitsevat apua ja minä myös, mutta kukaan ei auta vaikka anelen. Mihin tämä hyvinvointiyhteiskunta on mennyt? Onko kukaan selvinnyt tämmöisestä tilanteesta voittajana? Tarinat helpottaisivat.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Tee omasta lapsestasi lastensuojeluilmoitus tai pyydä jotain toista tekemään.
Tein ja he käänsivät sen pois! Vetosin omaan jaksamiseeni. Sanoivat, että ei ongelmaa. Lisäksi päiväkotia pyysin tekemään ja tekivät....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko nyt kumminkin tarkoitus haukkua isää ja yhteiskuntaa.
Sinun pitäisi rauhoittaa itsesi ensimmäisenä (ja juttele joskus vaikka aikuisen kaverin kanssa) ja levätä tarpeeksi. Joskus sukulainenkin auttaa. Älä pakota lapsia väkisin koko ajan "hoitoon", kun tilanne ei ole heidän syy. Lapsia voi rasittaa jos he ovat pelinappulana eroriidoissa, menevät kahden kodin väliä (moniko pystyy siihen) tai jatkuvasti heitä ollaan työntämässä sossuilmoihin tai hoitoon. Heillä on jo koulussa paljon työtä. Pitäisi antaa rauhassa elää normaalia elämää ja harrastaa mikä kiinnostaa kotioloissa tms. Ei ylimääräistä aikuisten draamaa. Ja yksityiseltä lääkäriasemalta saa jokusen kerran keskusteluapua terapeutilta tms, jos lapsi itse haluaa, ei ole pakko ravata loputtomasti. Ehkä aggression omaava saisi sieltä avun. Minkälaista aikuisten käytös on (myös koulussa), eikö rentous ja huumori ole hyvä. Ei kireää ilmapiiriä lasten läsnäollessa. Jos miehellä olisi oikeasti joku ongelma että on väkivaltainen henkisesti tai fyysisesti, lapsi kertoo siitä tai todisteita pöytään. Yksityisetsivä yleensä ottaa noista selvää jos ei muuta ole. Jos teet muiden mielestä turhia ilmoja koko ajan, siksi sieltä ei kukaan vastaa, aikuisena voit itse tukea lapsia positiivisesti.
Tukiverkot, onko niitä? Suku, ystävät? Seurakunnasta diakonityö, voisi saada keskusteluapua. Entäs lasten isovanhemmat, saako apua käytännön tilanteisiin?
Elämme ihan normaalia arkea, ei juurikaan harrastuksia lasten toiveesta vaan minä teen lasten kanssa asioita (uiminen, jalkapallo, ulkoilu). Eivät ole ikinä hoidossa, ovat niin vähän muutenkin luonani. Itken salaa lapsilta ja muuten otan iloisen ja reippaan asenteen. Lepään kun ovat isällään vaikka olen huolesta soikeana ja edistän asioita sillä ajalla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liibalaabaa. Uittu mitä pskaa selität
Ja lapsi kieltää hänen asioista puhumisen isälle, esim lääkärikäynnit. Myös ilmaissut, että hän ei voi puhua "perheen asioista" sillä isä saattaa suuttua. Ei ole väkivaltainen, mutta manipulatiivinen ja sairastutti minut todella pahasti henkisesti. Sitä on vaikea osoittaa, mutta nyt materiaalia alkaa olemaan tarpeeksi. Kääntää kaikki asiat itseensä, oli kyse lapsen pitkäaikaissairaudesta (fyysinen sairaus) tai esimerkiksi lasten vaatteista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko muuttaa toiselle paikkakunnalle toisen lapsen kanssa, jolloin isä asuu toisen lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Liibalaabaa. Uittu mitä pskaa selität
HÄIVY KIUSAAJA NARSKU! Olet väärässä ketjussa provoilemassa. Mikä sua vaivaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdesypoklogi Unski kirjoitti:
Miksi erosit miehestäsi ja hajotit perheenne?
Ei ihme että lapset tulivat hulluiksi.
Eikö naisen kannattaisi pitää jalat ristissä jos luonne on tuollainen että heti kun alkuhuuma, veret seisauttava rakastuminen sekä intohimoinen seksi laimenevat tavalliseksi elämäksi, pitää lähteä taas "toteuttamaan naiseuttaan" jonkun uuden ja aluksi yhtä elämyksellisen yljän matkaan - jonka kanssa sama toistuu - ja sitten taas seuraavan kanssa toistuu jne...
Miksi lellitty moderni suomalainen nainen ei yhtään opettele hillitsemään primitiivisiä mielihyväimpulsioitaan ja hetkellisiä seksuaalisia oikkujaan?
Tuollaista jälkeä tuosta naisemansipaatiosta ja seksuaalisesta vapautumisesta sitten syntyy.
Onneksi olkoon! Hieno suoritus.
Koetko olevasi jotenkin hyödyllinen kun pääsit sanomaan?
Parisuhdesypoklogi Unski kirjoitti:
Miksil erosit miehestäsi ja hajotit perheenne?
Ei ihme että lapset tulivat hulluiksi.
Eikö naisen kannattaisi pitää jalat ristissä jos luonne on tuollainen että heti kun alkuhuuma, veret seisauttava rakastuminen sekä intohimoinen seksi laimenevat tavalliseksi elämäksi, pitää lähteä taas "toteuttamaan naiseuttaan" jonkun uuden ja aluksi yhtä elämyksellisen yljän matkaan - jonka kanssa sama toistuu - ja sitten taas seuraavan kanssa toistuu jne...
Miksi lellitty moderni suomalainen nainen ei yhtään opettele hillitsemään primitiivisiä mielihyväimpulsioitaan ja hetkellisiä seksuaalisia oikkujaan?
Tuollaista jälkeä tuosta naisemansipaatiosta ja seksuaalisesta vapautumisesta sitten syntyy.
Onneksi olkoon! Hieno suoritus.
Painu sinä kyr pä undki vetämään käteen! Ei sua tarvita tähän ketjuun, sairas paskaläjä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä puhelin kiinni, älä lue näitten kusipäitten kirjoituksia. Sairaammaksi niistä vaan tulee.
Ap, oletko harkinnut lasten sijaisperheasumista, niin että olet arjessa mukana ja läsnä jaksamisen mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämme ihan normaalia arkea, ei juurikaan harrastuksia lasten toiveesta vaan minä teen lasten kanssa asioita (uiminen, jalkapallo, ulkoilu). Eivät ole ikinä hoidossa, ovat niin vähän muutenkin luonani. Itken salaa lapsilta ja muuten otan iloisen ja reippaan asenteen. Lepään kun ovat isällään vaikka olen huolesta soikeana ja edistän asioita sillä ajalla. Ap
Ok. Miksi lapset eivät saa harrastaa itsenäisesti, paitsi jos haluavat seuraa? Uimista voi joku valvoa. Oletko ottanut selvää kunnolla, miksi ovat vain vähän luonasi. Veikö isä vei huoltajuuden ja haluaisitko että toinen lapsi, esim. vaikka se rauhallisempi olisi enemmän kanssasi jos hän itse haluaa. Entä jos isällä ja sinulla olisi joku kontaktihenkilö (fiksu asiallinen, vaikka sinun sukulainen), johon saat yhteyden milloin tahansa jos sinulle tulee joku huoli, jos et saa isään yhteyttä. Kuka vastaa sinulle lapsikysymyksissä ylipäänsä tai pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko harkinnut lasten sijaisperheasumista, niin että olet arjessa mukana ja läsnä jaksamisen mukaan?
Miksi lasten elämää pitäisi vielä mutkistaa ja pahentaa. Heillä on omat sukulaiset jo ja isä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko harkinnut lasten sijaisperheasumista, niin että olet arjessa mukana ja läsnä jaksamisen mukaan?
Tämä, sosiaalipuoleen yhteys. Joutuisi mies myös uuden eteen, ei voisi manipuloida enää kun muut aikuiset turvana sun lisäksi arjessa. Tulee kontrollia miehen käyttäytymiseen ja tekoihin, puheisiin. Löytyy lisää todisteita miehen dissaamisesta lasten asioiden suhteen.
Harmi, että asiat ovat noin. Elämä nyt on vain sellaista, että itse pitää ratkaista ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko harkinnut lasten sijaisperheasumista, niin että olet arjessa mukana ja läsnä jaksamisen mukaan?
Miksi lasten elämää pitäisi vielä mutkistaa ja pahentaa. Heillä on omat sukulaiset jo ja isä.
Mutkistaa?? Isä, joka dissaa?? Sukulaiset?? Niin, onko sulla luetunymmärtämisessä ongelmia? Ulkopuolinen taho voi todellakin muuttaa tämän yhtälön suuntaa eli sijaisperhe antaa tukea ja auttaa äitiä jaksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämme ihan normaalia arkea, ei juurikaan harrastuksia lasten toiveesta vaan minä teen lasten kanssa asioita (uiminen, jalkapallo, ulkoilu). Eivät ole ikinä hoidossa, ovat niin vähän muutenkin luonani. Itken salaa lapsilta ja muuten otan iloisen ja reippaan asenteen. Lepään kun ovat isällään vaikka olen huolesta soikeana ja edistän asioita sillä ajalla. Ap
Ok. Miksi lapset eivät saa harrastaa itsenäisesti, paitsi jos haluavat seuraa? Uimista voi joku valvoa. Oletko ottanut selvää kunnolla, miksi ovat vain vähän luonasi. Veikö isä vei huoltajuuden ja haluaisitko että toinen lapsi, esim. vaikka se rauhallisempi olisi enemmän kanssasi jos hän itse haluaa. Entä jos isällä ja sinulla olisi joku kontaktihenkilö (fiksu asiallinen, vaikka sinun sukulainen), johon saat yhteyden milloin tahansa jos sinulle tulee joku huoli, jos et saa isään yhteyttä. Kuka vastaa sinulle lapsikysymyksissä ylipäänsä tai pitäisi.
Lapset asuvat minulla vuoroviikoin, meillä on yhteishuoltajuus. Isä ei halua, että lapset asuvat luonani enempää vaikka uskon, että se rauhoittaisi tilannetta ja niin uskoo myös päivähoito. Pienempi lapsi ei enää edes halua mennä isälleen, sillä isä kieltäytyy antamasta tämän käyttöön ostamiani lempivaatteita. Päivähoito on pitänyt isälle "puhutteluja" sillä ovat huolissaan esimerkiksi näistä vaatepeleistä lapsen psyykeeseen.
Toinen lapsi on liian pieni harrastamaan itse ja toisella on vaikeita psyykkisiä ongelmia ja hän tarvitsee jatkuvasti aikuisen tukea ja ohjausta jotta saa asioita tehtyä. Lisäksi vakava pitkäaikaissairaus. Ap
Tee omasta lapsestasi lastensuojeluilmoitus tai pyydä jotain toista tekemään.