Miksi vaatimattoman näköiset lapset usein myös puetaan vaatimattomasti ja pidetään epähuoliteltuina?

Vierailija kirjoitti:

Pienen lapsen pukeminen "muodikkaisiin" vaatteisiin nyt on aivan hölmöä. Lapsi tarvitsee olosuhteisiin sopivat vaatteet, sellaiset missä voi leikkiä ja rymytä, jotka kestävät pesua ja ovat mukavat päällä. Jos polvessa on jotain hankaumaa tai paikattua reikää, ei maailma siihen kaadu. Parempi vaan yrittää paikata kuin ostaa koko ajan uutta ja tuhota luontoa.

Vähän vanhempana sitten, viimeistään teininä mutta yleensä jossain vaiheessa alakoulussa, lapsi yleensä kehittää oman vaatemaun ja tyylin jota vanhemman tulee kohtuudella kunnioittaa. Ja tällä tarkoitan sitä, että tukee lapsen oman tyylin etsimistä, mutta myös esim kasvattaa kohtuulliseen kulutukseen, kierrätykseen ja tilanteen mukaiseen pukeutumiseen.

En ihan usko tuohon oman tyylin löytämiseen lasten kohdalla ilman mitään aikuisen tukea. Kyllä moni lapsi myös tykkää siitä, että vanhempi ohjaa ja opettaa. Lapset ovat usein luonnostaan arkoja olemaan aloitteellisia yhtään missään, vaan odottavat ja tarvitsevat aikuisen ohjausta. Eri juttu joidenkin todella voimakastahtoisten ja varhaiskypsien kohdalla. Mutta ei voi ajatella niin, että lapsi kulkekoon rikkinäisissä ryysyissä kunnes oma tyyli löytyy. Eikä normaalit vanhemmat niin ajattelekaan, vaan esim. juuri ne ala-asteikäiset nätit tytöt puetaan yleensä hyvin sievästi. Ilman muuta tässä äidin visio vaikuttaa paljon. Jossain vaiheessa lapsi alkaa esittää niitä toiveitaan, varsinkin jos tietää että kaunis pukeutuminen on vanhemmillekin tärkeä asia. Mutta jos pukeutuminen tietyllä tapaa on vanhempien mielestä vain turhamaisuutta ja asenne sitä kohtaan kielteinen tai välinpitämätön ei siinä ujompi lapsi ala ehdottaakaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vanhemmat tiedostamattaan haluaa korostaa kauniin lapsen ulkonäköominaisuuksia, kun taas rumemmalla ei ole mitään väliä. Huonolta näyttää vaatteista ja kampauksesta huolimatta.

Ja siis itse kuulun tuohon jälkimmäiseen kategoriaan, eikä äiti myöskään koskaan laittanut hiuksia kauniiksi tai ostanut nättejä mekkoja. Joskus hävetti luokkakuvissa kun muut ovat sievänä, niin mulla joku vanha collegepusero päällä.

Tuotapa minä ap:kin pelkään. Mutta lapsi ei koe asiaa noin, vaan ihmettelee miksi häntä ei kohdella ja vaateteta yhtä hyvin kuin muita.

Ja älkää jaksako tuota "kaikki lapset ovat samannäköisiä", kun tutkimuksia myöten on todettu, että jopa päiväkodeissa kohdellaan hyvännäköisiä lapsia paremmin kuin norminaamoja. Totuuden kieltäminen ei ole hyödyksi kenellekään. Kaikkia lapsia tietenkin pitää kehua kauniiksi mutta me aikuiset voidaan ottaa realiteetit huomioon ja satsata aivan erityisesti hiukan vähemmälle osalle ulkonäön osalta jääneisiin lapsiin.

Sinä et pysty määräilemään, miten aivoni tulkitsevat lasten kasvoja. Ja ne aiheuttavat pahan olon, oli lapsi kuka hyvänsä 🖕

No moikka ongelmatapaus 😂

Tuo sun aihees ei nyt kyllä liittynyt tähän ketjuun mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä kannata tottua saamaan kehuja ulkonäöstä. Ulkonäkö voi muuttua jossain vaiheessa radikaalisti. Ei ihme, että yhä nuoremmilla on ulkonäköpaineita, kun jo lasten kohdalla siihen keskitytään.

Tärkeintä lapselle on peiliin katsoessa kokea itsensä kauniiksi tai komeaksi. Se on sisäinen kokemus eikä liity muiden kehuihin. Rumasti puettu tai epäsiisti lapsi näkee peilistä itsensä juuri rumana ja epäsiistinä, ja se mielikuva voi pinttyä lapsen kokemukseksi itsestään ja aiheuttaa kaikenlaista ongelmaa tulevaisuudessa. Lapselle on tärkeää sada nähdä itsensä peilistä olemukseltaa ulkoisesti miellyttävänä ja myös tärkeää näyttää siltä, ettei ikätoverit vieroksu.

Mutta eikö tuo ole kyseenalaista, että tärkeintä on peiliin katsoessa kokea itsensä kauniiksi tai komeaksi. Miksi on? Entä jos ihmiset opettelisivat (ja opettaisivat lapsetkin) pois siitä, että ei itseään tarvitse tuntea niin hyvännäköiseksi, elämästä voi nauttia muutenkin. 

Niinku heti pienestä alkaen sellainen karaistava maailma lapselle, että oppiipahan olemaan? Auttaisiko vielä että lapselle sanottaisi joka päivä, että et ole minkään näköinen, vahvista muita puoliasi?

Entä jos sanoo lapselle "olet kaunis, vaikka pukeutuisit mihin"? Siis käsittämätöntä, että jossain päätetään mikä on milloinkin muotia ja hyvännäköistä, ja osa noudattaa heti "käskyä". No, ihminen on herkästi aivopestävissä.

Ei auta. Noin juuri teki mun äiti. Kuljin aivan järkyttävissä laiminlyödyn lapsen jämävaatteissa. Samoissa myrkynvihreissä toppahousuissa ja vinkkeleissä läpi talven. Ei edes ollut erikseen ulko- ja sisävaatteita, vaan luokassakin istuin aina samoissa toppahousuissa. Tätä on kauhistuttavaa edes ajatella sitä vasten, ettemme edes olleet mikään köyhä perhe. Olin vain vaatimattoman näköisenä lapsena niin suuri pettymys, etten ansainnut mitään. Enkä oppinut tahtomaan mitään kun siinä ei mitenkään rohkaistu. Mutta tosiaan jos ulkonäköni tuli puheeksi, äiti sanoi että olen kaunis. Mutta eise vaikuttanut itsetuntoani, joka oli todella surkea. Kivat vaatteet ja laitettu tukka olisivat auttaneet paljon enemmän. T. ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä kannata tottua saamaan kehuja ulkonäöstä. Ulkonäkö voi muuttua jossain vaiheessa radikaalisti. Ei ihme, että yhä nuoremmilla on ulkonäköpaineita, kun jo lasten kohdalla siihen keskitytään.

Tärkeintä lapselle on peiliin katsoessa kokea itsensä kauniiksi tai komeaksi. Se on sisäinen kokemus eikä liity muiden kehuihin. Rumasti puettu tai epäsiisti lapsi näkee peilistä itsensä juuri rumana ja epäsiistinä, ja se mielikuva voi pinttyä lapsen kokemukseksi itsestään ja aiheuttaa kaikenlaista ongelmaa tulevaisuudessa. Lapselle on tärkeää sada nähdä itsensä peilistä olemukseltaa ulkoisesti miellyttävänä ja myös tärkeää näyttää siltä, ettei ikätoverit vieroksu.

Mutta eikö tuo ole kyseenalaista, että tärkeintä on peiliin katsoessa kokea itsensä kauniiksi tai komeaksi. Miksi on? Entä jos ihmiset opettelisivat (ja opettaisivat lapsetkin) pois siitä, että ei itseään tarvitse tuntea niin hyvännäköiseksi, elämästä voi nauttia muutenkin. 

Niinku heti pienestä alkaen sellainen karaistava maailma lapselle, että oppiipahan olemaan? Auttaisiko vielä että lapselle sanottaisi joka päivä, että et ole minkään näköinen, vahvista muita puoliasi?

Entä jos sanoo lapselle "olet kaunis, vaikka pukeutuisit mihin"? Siis käsittämätöntä, että jossain päätetään mikä on milloinkin muotia ja hyvännäköistä, ja osa noudattaa heti "käskyä". No, ihminen on herkästi aivopestävissä.

Kuinka montaa rumaa retkuissa kulkevaa lasta olet itse kehunut kauniiksi?

No eihän ne kauniit kasvot mihinkään häviä, vaikka pukeutuisi säkkiin.

Nyt oli puhe ei kauniista kasvoista, vaan vaatimattomista. Ja mitä sellaiset omaavien lasten kohdalla tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sana "tekopyhä" tähän kuuluu? Onko se nyt mahdotonta ymmärtää, että jonkun mielestä esim. kakkavaippojen vaihto vauvalle on paljon vähemmän vastenmielistä hommaa kuin vaateostoksilla oleminen?

Olen sinänsä samaa mieltä siitä, että kunnollisten vaatteiden hankkiminen lapselle kuuluu vanhemman velvollisuuksiin, mutta ei sillä ole tekopyhyyden kanssa mitään tekemistä, jos joku hoitaa tämän velvollisuuden vähän huonostu.

Tekopyhyydellä tarkoitin tätä asennetta että esitetään jonain hyveenä se että oman lapsen ulkomuoto tai rasvainen takkutukka ei kiinnosta pätkän vertaa.

Tämä! Mitä hienoa on, että lapsi kulkee reikäisissä, likaisissa ja liian pienissä vaatteissa rasvainen tukka hulmuten. Ei mitään. Ja tämän jotkut esittävät hyveenä. Aikuisella itsellään on usein merkkivaatteet päällä, mutta lapselle haetaan kaikki kirppikseltä.

Mun mielestä on noloa pukea pieni lapsi, tai itsensä, merkkivaatteisiin, tai ainakin maksaa niistä paljon (vaikka rahaa olisikin). Se on vaan jotenkin turhaa ja lisää ympäristökuormaa.

Siksi oon ylpeä että mun lapsella (ja mulla) on usein kirppisvaatteet, jotka kestää liikettä ja leikkiä ja likaantumista ja joista ite tykkää. Mutta kyllä ne yleensä on (ainakin hetken) puhtaita ja ehjiä. Joskus ne toki on käytettyjä merkkivaatteita, jos merkki vastaa laadusta (esim. Polarn o Pyret) ja niillä on ees kohtalainen jälleenmyyntitoivo.

Tosin tää lapsi on ns. söpö lapsi sinisilmineen ja pellavatukassaan, vaikka oiskin vähän ylikasvanut tukka ja paidassa liian lyhyet hihat. Mutta ei se haittaa, pääasia että pitää hauskaa ja käyttäytyy ihmisiksi.

Hienoa. Suurin osa ihmisistä vaan on niin itsekeskeisiä, ettei ne ympäristöstä välitä. Pääasia, että oma lapsi näyttää "prinsessalta". Viis siitä millaisella maapallolla se joutuu aikuisikänsä elämään. 

Miten ihmeessä lapsen pukeminen rumasti auttaa luontoa enemmän kuin lapsen pukeminen kauniisti? Masentunut ihminen ei jaksa kierrättää tai muutenkaan ajatella ympäristöä, kuten onnelliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä se kaikilta osin edes ole mitään pahuutta, vaan asia jolle ei voi mitään. Ei tytöt voi sille mitään, että ihastuvat komeisiin poikiin tai pojat sille, että ihastuvat nätteihin tyttöihin. Luonnonlaki jota ei voi muuttaa. Ja kaikki Tämä vaikuttaa itsetuntoon. Onneksi tähänkin on ratkaisunsa, kuten "löytää juuri se itselle oikea".

Niin, komeus ja kauneus vaan ei liity vaatteisiin ja harvoin laittautumiseen muutenkaan. Kaunis on kaunis vaikka jätesäkki päällä, ilman meikkiä, tukka sekaisin. Niin se vain on. Ja kun kaunis tai komea pukee sen jätesäkin, ihmiset kehuvat miten se saa senkin näyttämään hyvältä päällään. 

Justiinsa. Miksi ihmeessä sitten huippumallit ja Hollywood-starat eivät kulje jätesäkeissä, vaan hyvin ehostettuina muotivaatteissa??? Onhan näitä sivustoja, joissa on kuvia kaunottarista luonnontilassa ilman meikkiä, ja hyvin tavanomaisilta niissä näyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höps. Tämä lasten koristelu vaatteilla on ihan aikuisten keskinäistä kilpavarustelua. Lapset tarkoituksenmukaisiin vaatteisiin ja aikuiset koristelkoot itseään.

Enkä tarkoita etteikö lapselle voisi hankkia mieluisia vaatteita, eli sellaisia mistä lapsi itse pitää. Tottakai voi ja pitää, kohtuudella. Ja hiukset laittaa siististi jnejne ja joskus juhliin vähän laittautua hienommin. Mutta kun aikuisilla on niin kauhea vimma pukea lapsia milloin minkäkin trendin mukaan, vaikka se lapsi olisi tyyliin onnellisin serkulta peritystä Elsa/Monsteri/whatever mistä lapsi pitää printtipaidasta.

No tuskinpa se likainen tukka sotkussa ainakaan tarhaikäisen lapsen oma valinta on. Eikä kaikissa valinnoissa, kuten vaikkapa suihkussa käymättömyydessä, tule tukea lasta. Sille on ihan syynsä, miksi lapsilla on vanhemmat.

No ei tässä nyt kyse ollut mistään suihkussa käymättömyydestä ja muusta perushygieniasta. Älä viitsi liioitella.

Öö tota niin se kylläkin on tämän koko ketjun aihe.

Ei ollut, vaan se on että jostain syystä hieman harmaavarpunen lapsi usein puetaan myös hieman värittömämmin. Ei ollut nyt puhe siitä että lapsi jätetään heitteille ja hampaat pesemättä.

No mitä pointsia on pukea harmaavarpuslapset hieman värittömämmin??? Ja huolittelemattomuus tarkoittaa kaikkea mahdollista harjaamattomista hiuksista likaisiin ja rikkinäisiin vaatteisiin ja toki samaan syssyyn menee että ei huolehdita ruumiin puhtaudesta!

Mun pieni tyttöni oli oikea peikko, ei antanut edes harjata tukkaansa ilman taistelua. Nyt hän on huoliteltu aikuinen ja minusta silloin huolitellusta on tullut peikko, ei vähempää voisi kiinnostaa saman naaman laitto vuodesta toiseen. Niin että kai se sitten on aikansa kutakin, kunnes taas?

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa tunnutaan unohtavan, että ulkonäkö periytyy, jos nyt ei täysin suoraan niin usein erityisen hyvännäköisillä lapsilla on kuitenkin hyvännäköiset vanhemmat ja vähemmän hyvännäköisten lasten vanhemmatkaan harvemmin ovat mitään malleja. Joten totta kai vanhempien oma ulkonäkö ja se miten huoliteltu ja muodikas ulkonäkö heillä itsellään on vaikuttaa siihen, miten he pukevat lapsiaan. Vai onko joku joskus tavannut hyvin huolittelemattoman näköisen kulahtaneisiin kirppisvaatteisiin pukeutuneen äidin, jonka lapsella olisi viimeisen päälle huoliteltu ulkonäkö ja merkkivaatteet tai todella kauniin ja huolitellun äidin, joka ei välittäisi yhtään lapsensa ulkonäöstä?

Mielenkiintoinen pointsi mutta mitä tekoa ulkonäön periytymisellä on sen kanssa, miten lapsi puetaan? Kivannäköisiä vaatteita saavat ostaa niin rumat kuin kauniitkin ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sairasta että nykyään pieniin lapsiinkin liitetään jo ulkonäköpaineita. Ei ihme että voidaan huonosti.

Miten tämä liittyy siihen, että jo valmiiksi hyvännäköisten lasten ulkonäöstä huolehditaan ja ei-niin-hyvännäköisten lasten ulkonäöstä ei huolehdita? Kumpien kohdalla toimitaan oikein mielestäsi? Vai riittääkö älykkyysosamäärä tähän?

Liittyy siihen että tällaiseen ylipäätään kiinnitetään huomiota. Ja väärin toimitaan hyvännäköisen lapsen kohdalla. Jumalauta ei tarvitse lasten ulkonäöstä mitenkään huolehtia, hygieniasta kyllä. Eri vastaaja olen, mutta pöyristyttävää jos jo lasten kohdalla täytyy seksuaalivalintaan liittyviä ominaisuuksia alkaa miettiä ja korostaa.

Ei lasten ulkonäöissä niin suuria eroja ole. Perunanenäisellä tai lihavalla prinsessamekko voi näyttää huonolta. Asenteella voi toimia.

Ap:n traumat tässä keskustelussa on aiheena. Harmi ettet saanut prinsessahörhelöitä. Monelle muulle nuo ei merkkaa mitään ja moni muu ei niitä halua. Pyysitkö mieleisempiä vaatteita? Oliko sinulla sisarus joka sai sellaisia? Vanhempi vai nuorempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sairasta että nykyään pieniin lapsiinkin liitetään jo ulkonäköpaineita. Ei ihme että voidaan huonosti.

Miten tämä liittyy siihen, että jo valmiiksi hyvännäköisten lasten ulkonäöstä huolehditaan ja ei-niin-hyvännäköisten lasten ulkonäöstä ei huolehdita? Kumpien kohdalla toimitaan oikein mielestäsi? Vai riittääkö älykkyysosamäärä tähän?

Liittyy siihen että tällaiseen ylipäätään kiinnitetään huomiota. Ja väärin toimitaan hyvännäköisen lapsen kohdalla. Jumalauta ei tarvitse lasten ulkonäöstä mitenkään huolehtia, hygieniasta kyllä. Eri vastaaja olen, mutta pöyristyttävää jos jo lasten kohdalla täytyy seksuaalivalintaan liittyviä ominaisuuksia alkaa miettiä ja korostaa.

Seksuaalivalintaan liittyviä ominaisuuksia? :D

Jonkinlaiset vaatteet on lapselle pakko valita, koska meidän yhteiskunnassa käytetään vaatteita. Eli joku valinta on sinunkin lapsesi kohdalla pakko tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n traumat tässä keskustelussa on aiheena. Harmi ettet saanut prinsessahörhelöitä. Monelle muulle nuo ei merkkaa mitään ja moni muu ei niitä halua. Pyysitkö mieleisempiä vaatteita? Oliko sinulla sisarus joka sai sellaisia? Vanhempi vai nuorempi?

Häivy siitä vauvapalstan luonnevikainen. Kysymys otsikossa, vastataan siihen.

Minä olin lapsena harvinaisen nätti tyttö ja minut puettiin milloin kenenkin vanhoihin vaatteisiin. Tyyli ei minua kiinnostanut joten yhdistelin ihan mitä sattuu ja kuljin välillä aika erikoisen näköisenä. Jos tuli reikä, korjattiin paikalla.

Hiukset oli kyllä aina pitkät ja nätisti leikattu.

Ikävä kyllä, toiset lapset kiusasivat vaatteistani. Minulla ei oikein ymmärrys riittänyt luomaan kaunista tyyliä, vaikka olisin halunnut. Olin hyvin kiltti, enkä tohtinut vaatia mitään kuten siskoni, joka nosti metelin ja kulki tyylikkäänä.

Olisin toivonut että vanhemmat olisivat opettaneet pukeutumista. Se on kuitenkin hyvin suuri osa kulttuuria ja vaatteet aina viestivät ulos päin.

Ei tarvitse olla merkkivaatteita, millä tahansa budjetilla voi pukeutua myös kauniisti.

Yhteiskunta on mennyt ulkonäkökeskeisyydessään julmempaan suuntaan, kun jo pikkulapsille asetetaan tarkkoja ulkonäkövaatimuksia ja heistä puhutaan 'kauniina' tai 'rumina'. Siinä olisi vanhemmillekin tehtävää, etteivät olisi omilla puheillaan työntämässä näitä normeja osaksi lapsen elämään liian varhain. Myöhemmin kuitenkin kaikki altistuvat niille ja jos itseluottamus ei ole luotu jo lapsuudessa, seurauksena voi olla mielenterveysongelmia, anoreksiaa ym.

Hiukset nyt ovat sellaiset, jotka menevät hetkessä takkuun ja sekaisen näköisiksi. Monilla lapsilla hiukset on niin liukkaat, että eivät pysy letissäkään kuin hetken. Omani ovat sellaisia. Joka aamu harjataan hiukset ja usein letitetään, mutta iltapäivällä ovat aivan epäsiistit. Minua ei haittaa, hyvä vain kun liikkuvat ja touhuavat.

Vaatteetkin ei monesti ole aikuisen silmään hyvin yhdistelyjä, mutta ehjiä ja siistejä kuitenkin. Meillä kun lapset saavat itse valita itse vaatteensa (kunhan on kuhunkin vuodenaikaan sopivat).