Miksi vaatimattoman näköiset lapset usein myös puetaan vaatimattomasti ja pidetään epähuoliteltuina?

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt oletetaan, että kyseessä on tyttölapsi, mikä itseisarvo on prinsessatyylin jos nyt ei suorasta tuputtamisesta niin ainakin tietoisesta valinnasta hankkia lapselle prinsessatyylisiä vaatteita? Se on aika ahdas muotti, mistä lapsen voi olla vaikea ilmaista eriävä mielipiteensä, jos ei tunnukaan omalta.

Enkä siis vastusta prinsessatyyliä ollenkaan, jos lapsi siitä tuntuu nauttivan, mutta välttäisin kovin pienen lapsen kohdalla hirveän selkeiden tyylivalintojen tekemistä hänen puolestaan. Kyllä lapsi sitten vähän isompana osaa kertoa haluaako tylliunelman, kruunun ja kiharapilven vai lyhyet hiukset, housut ja hupparin vai jotain ihan muuta.

Ei nyt kuitenkaan ollut kyse ihan tästäkään vaan siitä että ap tunsi jääneensä jotenkin epähuomatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt oletetaan, että kyseessä on tyttölapsi, mikä itseisarvo on prinsessatyylin jos nyt ei suorasta tuputtamisesta niin ainakin tietoisesta valinnasta hankkia lapselle prinsessatyylisiä vaatteita? Se on aika ahdas muotti, mistä lapsen voi olla vaikea ilmaista eriävä mielipiteensä, jos ei tunnukaan omalta.

Enkä siis vastusta prinsessatyyliä ollenkaan, jos lapsi siitä tuntuu nauttivan, mutta välttäisin kovin pienen lapsen kohdalla hirveän selkeiden tyylivalintojen tekemistä hänen puolestaan. Kyllä lapsi sitten vähän isompana osaa kertoa haluaako tylliunelman, kruunun ja kiharapilven vai lyhyet hiukset, housut ja hupparin vai jotain ihan muuta.

Ei nyt kuitenkaan ollut kyse ihan tästäkään vaan siitä että ap tunsi jääneensä jotenkin epähuomatuksi.

No se on totta, mutta silti se että koin olevani kaunis peilistä katsoessa (silloin harvoin, kun minulla oli jokin kampaus ja/tai kaunis mekko), riitti jo itsessään parantamaan oloani, vaikka minulla ei olisi huomattu sen kanssa sen enempää.

*minua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt oletetaan, että kyseessä on tyttölapsi, mikä itseisarvo on prinsessatyylin jos nyt ei suorasta tuputtamisesta niin ainakin tietoisesta valinnasta hankkia lapselle prinsessatyylisiä vaatteita? Se on aika ahdas muotti, mistä lapsen voi olla vaikea ilmaista eriävä mielipiteensä, jos ei tunnukaan omalta.

Enkä siis vastusta prinsessatyyliä ollenkaan, jos lapsi siitä tuntuu nauttivan, mutta välttäisin kovin pienen lapsen kohdalla hirveän selkeiden tyylivalintojen tekemistä hänen puolestaan. Kyllä lapsi sitten vähän isompana osaa kertoa haluaako tylliunelman, kruunun ja kiharapilven vai lyhyet hiukset, housut ja hupparin vai jotain ihan muuta.

Ei nyt kuitenkaan ollut kyse ihan tästäkään vaan siitä että ap tunsi jääneensä jotenkin epähuomatuksi.

Toki. Mutta olisiko sekään ollut hyvä, jos hänelle olisi erityisesti hankittu tosi hienoja vaatteita ja sillä saanut näennäisesti sitä huomiota, mutta tyyli olisi ollut aivan hänelle väärä? Sanon tämän, koska oma äitini osti minulle aina oman makunsa mukaisia juttuja, ja itselläni oli niissä vain epämukava olo. Sekin on yhdenlaista epähuomiointia, että pidetään lasta vain omana jatkeena.

Ylipäätään lapsi pitäisi aina nähdä omana itsenäisenä persoonana, oli hän ihan millainen hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Olen erimieltä.Enemmän näkee vähän rumempia lapsia merkkivaatteissa /prinsessamekoissa.

Tämä ja täytyy sanoa ettei ne vaatteet kyllä tilannetta paranna. 🤷‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen erimieltä.Enemmän näkee vähän rumempia lapsia merkkivaatteissa /prinsessamekoissa.

Millä perusteella joku lapsi on mielestäsi ruma?

Valju väritys

Lähellä olevat tihrusilmät

Ohuet hiukset

Punakka iho

Ylipaino

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä -ttu on vaatimattoman näköinen lapsi? Samalta ne kaikki näyttää.

Eivät näytä. Kokemuksesta tiedän, koska minä olin ilmeisesti tällainen vaatimattoman näköinen lapsi. Sisareni ulkonäkö keräsi aina kehuja, minua ei kommentoitu mitenkään.

Minut kyllä puettiin ihan yhtä nätisti kuin sisarenikin, joten ap:n väitettä en tältä pohjalta ihan allekirjoita.

Sama täällä. Se myös muokkasi sisareni persoonasta vähän sellaisen kaikki mulle ja heti. Ainakin huomio. 

Mutta nyt kun ollaan elämän puolivälin yli, niin minä olen se "kaunotar". Ei hän hirviö nyt sentään ole (paitsi luonne on aika hankala), mutta kauneus on kadonnut. Ylipaino on varmaan suurin syy hänellä. 

Oma minäni kehittyi sellaiseksi, että en koskaan oikein edes ajatellut ulkonäköäni. Puhdas ja siisti, siinäpä se. Oli yllätys, kun n. 30 paikkeilla alkoi saada kommentteja, että olet kaunis. Verrattiin elokuvanäyttelijöihin, kehen milloinkin. Oletko malli, kysyttiin. Minä tietysti ihmettelemään, että mitä, kuka, minäkö? En nyt tosiaankaan. Elämässä on ollut tärkeä osata jotain, oppia jotain. 

Tämän voi heittää suoraan siihen humble brag-ketjuun.

Vieras78954 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen erimieltä.Enemmän näkee vähän rumempia lapsia merkkivaatteissa /prinsessamekoissa.

Tämä ja täytyy sanoa ettei ne vaatteet kyllä tilannetta paranna. 🤷‍♀️

Luuletko sinä jankuttamalla saavasi tuon läpi?

Pään mittasuhteisiin sopiva hiusten leikkaus (lähinnä pojilla, tytöille yleensä käy pitkä(hkö)t hiukset), siistit tyylikkäät vaatteet todellakin vaikuttavat olemukseen myönteisesti.

Isommille lapsille voi laittaa hiuksiin vaikka kivoja raitoja hiukan, niin tytöille kuin pojillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että tuo on lapsen ulkonäöstä kiinni vaan siitä, että kaikkia eivät ulkonäköön kuuluvat asiat kiinnosta. En tiedä mitään sen vastenmielisempää kuin käydä vaateostoksilla tai kampaajalla tai käyttää aikaa meikkaamiseen. Jos vanhempi on tällaista tyyppiä, niin helposti silloin lapsenkaan ulkonäkö ei ole kovin huoliteltu.

Eli silloin on ok että lapsen tukka on rasvainen ja takussa?

Ei aloituksessa ollut kysymys normaaliin siisteyteen liittyvistä asioista, vaan tyylikkäästä pukeutumisesta ja hiusten laitosta.

Kyllä minä ap mainitsin myös sanan HUOLITELTU ja siihen kuuluu myös hiusten ja hygienian hoito.

Aloituksessa ei ollut missään sanaa "huoliteltu". Puhuttiin hiustenlaitosta (esim. letityksestä, ei pesemisestä), muotikampauksesta ja vaaleanpunaisesta mekosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä kannata tottua saamaan kehuja ulkonäöstä. Ulkonäkö voi muuttua jossain vaiheessa radikaalisti. Ei ihme, että yhä nuoremmilla on ulkonäköpaineita, kun jo lasten kohdalla siihen keskitytään.

Tärkeintä lapselle on peiliin katsoessa kokea itsensä kauniiksi tai komeaksi. Se on sisäinen kokemus eikä liity muiden kehuihin. Rumasti puettu tai epäsiisti lapsi näkee peilistä itsensä juuri rumana ja epäsiistinä, ja se mielikuva voi pinttyä lapsen kokemukseksi itsestään ja aiheuttaa kaikenlaista ongelmaa tulevaisuudessa. Lapselle on tärkeää sada nähdä itsensä peilistä olemukseltaa ulkoisesti miellyttävänä ja myös tärkeää näyttää siltä, ettei ikätoverit vieroksu.

Mutta eikö tuo ole kyseenalaista, että tärkeintä on peiliin katsoessa kokea itsensä kauniiksi tai komeaksi. Miksi on? Entä jos ihmiset opettelisivat (ja opettaisivat lapsetkin) pois siitä, että ei itseään tarvitse tuntea niin hyvännäköiseksi, elämästä voi nauttia muutenkin. 

Niinku heti pienestä alkaen sellainen karaistava maailma lapselle, että oppiipahan olemaan? Auttaisiko vielä että lapselle sanottaisi joka päivä, että et ole minkään näköinen, vahvista muita puoliasi?

Entä jos sanoo lapselle "olet kaunis, vaikka pukeutuisit mihin"? Siis käsittämätöntä, että jossain päätetään mikä on milloinkin muotia ja hyvännäköistä, ja osa noudattaa heti "käskyä". No, ihminen on herkästi aivopestävissä.

Kuinka montaa rumaa retkuissa kulkevaa lasta olet itse kehunut kauniiksi?

Parasta olisi, kun toisten ulkonäköä ei kommentoitaisi ollenkaan. Myös kaunis voi kokea sen haitallisesti.Ulkonäön kommentointi on toisen yksityisyyteen puuttumista, ja koskaan ei voi tietää, mikä vaikutus sillä on.

Jos ulkonäön kehuminen on toisen yksityisyyteen puuttumista, niin sitten pitää lopettaa kaikki kehuminen. Myös toisen kehuminen hyväkäytöksiseksi on yksityisyyteen puuttumista ja ei voi tietää, mikä vaikutus sillä on. Se tyyppi on voitu vaikka hakata hyväkäytöksiseksi ja sen ominaisuuden kehuminen vaan voimistaa sitä ajatusta, että väkivalta on oikein.

Parempi vaan tuijottaa toisia alta kulmien epäystävällisen näköisenä, niin voidaan olla kaikki onnellisia. Tai sitten ei...

Varsin hyvä ehdotus kyllä. Ei kehuta ollenkaan. Olenkin aina inhonnut sellaisia yli-imeliä miellyttämisyrityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että tuo on lapsen ulkonäöstä kiinni vaan siitä, että kaikkia eivät ulkonäköön kuuluvat asiat kiinnosta. En tiedä mitään sen vastenmielisempää kuin käydä vaateostoksilla tai kampaajalla tai käyttää aikaa meikkaamiseen. Jos vanhempi on tällaista tyyppiä, niin helposti silloin lapsenkaan ulkonäkö ei ole kovin huoliteltu.

Eli silloin on ok että lapsen tukka on rasvainen ja takussa?

Ei aloituksessa ollut kysymys normaaliin siisteyteen liittyvistä asioista, vaan tyylikkäästä pukeutumisesta ja hiusten laitosta.

Kyllä minä ap mainitsin myös sanan HUOLITELTU ja siihen kuuluu myös hiusten ja hygienian hoito.

Aloituksessa ei ollut missään sanaa "huoliteltu". Puhuttiin hiustenlaitosta (esim. letityksestä, ei pesemisestä), muotikampauksesta ja vaaleanpunaisesta mekosta. 

Niin no otsikossa oli se epähuoliteltu ja yhdessä muun tekstin kanssa Se tuottaa aivotoiminnassa saman lopputuloksen. Mikä ihmeen saivartelukilpailu tästä piti tulla? Jos aihe ei kiinnosta niin ei tarvi osallistua keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä aloituksen pointti edes ollut se että miksi jotkut eivät huolittele lapsiaan vaan se, että miksi hyvännäköiset lapset huolitellaan ja ei-hyvännäköisiä lapsia ei huolitella?

Se on sama ilmiö, kun usein näkee että kehitysvammaiset lapset on puettu tosi rumasti. Pl. hyvin usein down lapsilla näkee tyylikkäitä asukokonaisuuksia nykyään.

Järkyttävä tämä maailma jossa elämme :'( Onneksi kehitysvammaistenkaan kohdalla ei enää kaikki ajattele noin eikä pottatukka ole heidän ainoa hiusmalli.

Vieras13689 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen erimieltä.Enemmän näkee vähän rumempia lapsia merkkivaatteissa /prinsessamekoissa.

Millä perusteella joku lapsi on mielestäsi ruma?

Valju väritys

Lähellä olevat tihrusilmät

Ohuet hiukset

Punakka iho

Ylipaino

Mun mielestä ns. valju väritys on ollut lapsilla aina miellyttävämpi. Suloisemman näköisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt oletetaan, että kyseessä on tyttölapsi, mikä itseisarvo on prinsessatyylin jos nyt ei suorasta tuputtamisesta niin ainakin tietoisesta valinnasta hankkia lapselle prinsessatyylisiä vaatteita? Se on aika ahdas muotti, mistä lapsen voi olla vaikea ilmaista eriävä mielipiteensä, jos ei tunnukaan omalta.

Enkä siis vastusta prinsessatyyliä ollenkaan, jos lapsi siitä tuntuu nauttivan, mutta välttäisin kovin pienen lapsen kohdalla hirveän selkeiden tyylivalintojen tekemistä hänen puolestaan. Kyllä lapsi sitten vähän isompana osaa kertoa haluaako tylliunelman, kruunun ja kiharapilven vai lyhyet hiukset, housut ja hupparin vai jotain ihan muuta.

Ei nyt kuitenkaan ollut kyse ihan tästäkään vaan siitä että ap tunsi jääneensä jotenkin epähuomatuksi.

Toki. Mutta olisiko sekään ollut hyvä, jos hänelle olisi erityisesti hankittu tosi hienoja vaatteita ja sillä saanut näennäisesti sitä huomiota, mutta tyyli olisi ollut aivan hänelle väärä? Sanon tämän, koska oma äitini osti minulle aina oman makunsa mukaisia juttuja, ja itselläni oli niissä vain epämukava olo. Sekin on yhdenlaista epähuomiointia, että pidetään lasta vain omana jatkeena.

Ylipäätään lapsi pitäisi aina nähdä omana itsenäisenä persoonana, oli hän ihan millainen hyvänsä.

Tämäpä hyvinkin. Hyvä vanhempi tukee lapsen oman persoonan kehittymistä, ei pyri tekemään tästä mini-itseään. Pätee tietysti moneen muuhunkin kuin vaatteisiin tai ulkomuotoon yleensä.

Uskoakseni aloittajankin ongelma on, että hän on tuntenut olonsa vaatimattomaksi, koska ei ole saanut tukea omille tarpeilleen tai niiden ilmaisulle. Se ei ole asia, mitä voisi paikata hienommilla vaatteilla tai kampauksilla, vaikka tottakai niidenkin kautta hetkellisesti voi saada viehättävän olon, etenkin jos saa kehuja tai huomiota niiden kautta. Perimmäinen ongelma on silti ihan muualla.

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi voi olla "vaatimattoman näköinen"? Millä kriteereillä lasten ulkonäköä tässä mitataan? 

Jos olit harmaavarpunen mutta nyt saat päät kääntymään, niin olet oikeasti nätti. Tai sitten vain kuvittelet, että päät kääntyvät. 

Vaatimattoman näköinen ihminen on vaatimattoman näköinen silloinkin, vaikka olisi hienot vaatteet ja kampaus. Toki omasta ulkonäöstä saa huolehtia, mutta aniharva muuttuu kaunottareksi jos on hyvin laitetut hiukset ja hienot vaatteet. Vastaavasti erityisen kaunis nainen on nätti missä vain, ja joskus jopa ihaillaan kauniita naisia joilla on vain farkut ja joku virttynyt liian iso paita päällä. 

Sä vaan väität mikä sua miellyttää selvästi vailla mitään kokemuspohjaa. Olet joko kiusaaja tai marttyyri, tai molempia. Jopa supermalli Anne Kukkohovi on kertonut, että jos menee kauppaan ilman meikkiä, ei häntä mitenkään huomata tai noteerata.

..puhumattakaan jos menisi jätesäkissä. Varmaan tulisi valkotakkiset miehet hakemaan.

Henkisesti hyvinvoiva lapsi saa rakkautta ja huomiota ja se näkyy myös naamasta,ilmeistä, olemuksesta. Lapsi saa myös riittävän laadukasta ravintoa.

Huonosti pidetty lapsi muodostuu valjuksi, koska häntä ei pidetä asianmukaisesti. Pukemalla lapsi joskys kauniisti, ei vielä saada itsetuntoa ja omanarvontuntoa ja rakkaudenarvoisuutta heräämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ulkonäöstä ei juuri näe, miltä näyttävät täysi-ikäisinä. Letit ja kiharat ei paljon asiaan auta.

Mihin ihmeeseen tämä liittyi? Lapselle aikuisuus on vielä kaukainen asia.

Entä jos lapsi tottuu siihen, että saa kehuja ulkonäöstä? Ja sitten ulkonäkö muuttuukin huomattavasti, eikä kehuja enää saa. Voi olla kriisin paikka.

No ei hän siinä vaiheessa enää ole haavoittuva lapsi, vaan pitäisi olla jo kykyä käsitellä tuon sortin ongelmia.