Lue keskustelun säännöt.
Miksi vaatimattoman näköiset lapset usein myös puetaan vaatimattomasti ja pidetään epähuoliteltuina?
23.04.2022 |
Minä olin vaatimattoman näköinen lapsi. Nyt aikuinen, joka on opetellut pitämään huolta ulkonäöstään ja saa joskus päätkin kääntymään. Olin harmaavarpunen, eikä äitini koskaan letitellyt hiuksiani tai ostanut minulle nättejä vaatteita. Sen jonkun kerran, kun minulla jostain syystä oli jokin kaunis vaaleanpunainen mekko ylläni ja kiva kampaus, niin todella tunsin oloni hyväksi ja prinsessaksi. Siksi ihmettelen tätä, kun monesti näyttää että jos lasta ei aivan ole ulkonäöllä siunattu, niin hänestä ei muutenkaan pidetä niin hyvää huolta. Eikö vaatimattomamman näköinen lapsi ansaitse sitä? Sen sijaan hyvännäköisiä lapsia kyllä myöskin puetaan kauniisti ja muodikkaasti, ja leikataan heille muotikampaukset parturissa tai kampaajalla. Vaikka ne vaatimattomamman näköiset sitä paljon enemmän tarvitsisivat. En ymmärrä.
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höps. Tämä lasten koristelu vaatteilla on ihan aikuisten keskinäistä kilpavarustelua. Lapset tarkoituksenmukaisiin vaatteisiin ja aikuiset koristelkoot itseään.
Enkä tarkoita etteikö lapselle voisi hankkia mieluisia vaatteita, eli sellaisia mistä lapsi itse pitää. Tottakai voi ja pitää, kohtuudella. Ja hiukset laittaa siististi jnejne ja joskus juhliin vähän laittautua hienommin. Mutta kun aikuisilla on niin kauhea vimma pukea lapsia milloin minkäkin trendin mukaan, vaikka se lapsi olisi tyyliin onnellisin serkulta peritystä Elsa/Monsteri/whatever mistä lapsi pitää printtipaidasta.
No tuskinpa se likainen tukka sotkussa ainakaan tarhaikäisen lapsen oma valinta on. Eikä kaikissa valinnoissa, kuten vaikkapa suihkussa käymättömyydessä, tule tukea lasta. Sille on ihan syynsä, miksi lapsilla on vanhemmat.
No ei tässä nyt kyse ollut mistään suihkussa käymättömyydestä ja muusta perushygieniasta. Älä viitsi liioitella.
Öö tota niin se kylläkin on tämän koko ketjun aihe.
Aijaa, aloituksessa puhuttiin muotivaatteista ja kampaajalla leikatuista muodikkaista kampauksista jne. Ei mistään "lasta ei koskaan pestä"-touhusta.
Siellä puhuttiin rasvaisista hiuksista lapsella ja huolittelemattomuudesta. Rasvaiset hiukset johtuvat siitä että lasta ei pestä. Opettele lukemaan.
Näytätkö vielä aloituksesta kohdan, missä puhutaan rasvaisista hiuksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä aloituksen pointti edes ollut se että miksi jotkut eivät huolittele lapsiaan vaan se, että miksi hyvännäköiset lapset huolitellaan ja ei-hyvännäköisiä lapsia ei huolitella?
Kuinka moni vanhempi oikeasti ajattelee omasta lapsestaan, että onpa tuo ruma? Mulla on vuoden ikäinen lapsi, ja hän on maailman suloisin pikkupoika. En tiedä onko hän objektiivisesti mitenkään suloinen, mutta minä näen hänet suloisena. Muista vauvoista/pikkulapsista osa on suloisia ja osa vähemmän, koska ne näkee objektiivisemmassa valossa kuin sen oman mussukkansa.
Oikeasti mä toivon, että kaikki vanhemmat näkevät oman lapsensa maailman suloisimpana lapsena, koska Pikku Prinssiä mukaillen: vain sydämellä näkee totuuden.
Kyllä, mutta nyt ei ollut kyse tästä.
Mutta tuo mun argumentti pila koko keskustelun lähtökohdan niistä vaatimattomamman näköisistä lapsista. Jos kaikki lapset ovat vanhempiensa mielestä maailman suloisimpia, niin missä ne vanhempiensa mielestä vaatimattoman näköiset lapset on? Vanhemman mielestä se oma lapsi ei ole vaatimattoman näköinen vaan tosi suloinen. Silloin kaikki lapset olisi puettu tosi kivasti.
No tällä argumentilla sitten taas voisi väittää että jos lapsi ei ole puettu kivasti se ei ole vanhempien mielestä tarpeeksi suloinen (ulkonäöllisesti)? Kuten aloitus jo sanoi? Ei ole kyse siitä että lasta rakastetaan jotenkin vähemmän, näytti se miltä vaan (omien vanhempiensakin mielestä).
Olen kyllä huomannut, että usein hyvännäköiset ihmiset ovat myös ystävällisiä ja itsevarmoja. Poikani (omasta mielestäni maailman suloisin tapaus, objektiivisesti katsottuna varmaan aika tavallinen) päiväkotiryhmässä on yksi todella söpö tyttö, joka on iloinen, empaattinen ja sanavalmis. Hänen äitinsä kanssa olen muutaman sanan vaihtanut ja hän on myös miellyttävä ja fiksun oloinen, sekä todella kaunis sellaisella luonnollisella tavalla. Heistä jotenkin hehkuu avoimuus ja elämänilo. Olen huomannut, että tätä parivaljakkoa seuraavat lasten haun yhteydessä monet nyrpeät naamat - muiden lasten äidit.
Luonnostaan hyvännäköisillä ihmisillä on varmasti usein parempi itsetunto kuin monella muulla, sillä heihin on lapsesta asti suhtauduttu todennäköisesti suopeammin kuin meihin tavallisen näköisiin kanssaihmisiin. Heihin liitetään hyviä ominaisuuksia, joita heissä ei tietenkään välttämättä ole, mutta jos kasvuympäristö on hyvä (eli kiinnitetään huomiota pääasiassa muihin asioihin kuin siihen ulkonäköön) eikä elämässä tule eteen isompia vastoinkäymisiä, kauniit ihmiset ovat suurella todennäköisyydellä myös hyväkäytöksisiä ja muut huomioonottavia. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, jos nyt ymmärrätte mitä yritän sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset (3 ja 5) saavat itse päättää mitä pukevat ja haluavatko esim että hiukset laitetaan kiinni, leteille jne. Toki sen verran katsotaan, että rikkinäiset vaatteet laitetaan roskiin tai korjataan ja likaiset menevät pyykkiin ja että vaatteet ovat säähän ja tilanteeseen sopivat. Ja aamuisin harjataan hiukset, pestään hampaat ja perushygieniasta ei tingitä.
Mutta monesti lapset ihan itse valitsevat jonkun satamiljoonaa kertaa pestyn kulahtaneen ihanan printtimekon tai aikuisen silmään täysin järjettömiä väriyhdistelmiä. Varmaan joku tällainen muoti-intoilija kauhuissaan katselee ja ihmettelee. Mutta siitä vaan.
No tämä on se normaalitila. Ei se mistä aloituksessa puhuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höps. Tämä lasten koristelu vaatteilla on ihan aikuisten keskinäistä kilpavarustelua. Lapset tarkoituksenmukaisiin vaatteisiin ja aikuiset koristelkoot itseään.
Enkä tarkoita etteikö lapselle voisi hankkia mieluisia vaatteita, eli sellaisia mistä lapsi itse pitää. Tottakai voi ja pitää, kohtuudella. Ja hiukset laittaa siististi jnejne ja joskus juhliin vähän laittautua hienommin. Mutta kun aikuisilla on niin kauhea vimma pukea lapsia milloin minkäkin trendin mukaan, vaikka se lapsi olisi tyyliin onnellisin serkulta peritystä Elsa/Monsteri/whatever mistä lapsi pitää printtipaidasta.
No tuskinpa se likainen tukka sotkussa ainakaan tarhaikäisen lapsen oma valinta on. Eikä kaikissa valinnoissa, kuten vaikkapa suihkussa käymättömyydessä, tule tukea lasta. Sille on ihan syynsä, miksi lapsilla on vanhemmat.
No ei tässä nyt kyse ollut mistään suihkussa käymättömyydestä ja muusta perushygieniasta. Älä viitsi liioitella.
Öö tota niin se kylläkin on tämän koko ketjun aihe.
Aijaa, aloituksessa puhuttiin muotivaatteista ja kampaajalla leikatuista muodikkaista kampauksista jne. Ei mistään "lasta ei koskaan pestä"-touhusta.
Siellä puhuttiin rasvaisista hiuksista lapsella ja huolittelemattomuudesta. Rasvaiset hiukset johtuvat siitä että lasta ei pestä. Opettele lukemaan.
Näytätkö vielä aloituksesta kohdan, missä puhutaan rasvaisista hiuksista?
Ahaa, okei no en maininnut rasvaista tukkaa vaan ainoastaan huolittelemattomattomuuden, mutta se minulla oli mielessäni ja sitä tarkoitin, ja kyllä huolittelemattomattomuus voi tarkoittaa myös epähygieenisyyttä. No, muuttuuko kantasi nyt, kun kysymyksessä onkin myös lapsen likainen tukka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset (3 ja 5) saavat itse päättää mitä pukevat ja haluavatko esim että hiukset laitetaan kiinni, leteille jne. Toki sen verran katsotaan, että rikkinäiset vaatteet laitetaan roskiin tai korjataan ja likaiset menevät pyykkiin ja että vaatteet ovat säähän ja tilanteeseen sopivat. Ja aamuisin harjataan hiukset, pestään hampaat ja perushygieniasta ei tingitä.
Mutta monesti lapset ihan itse valitsevat jonkun satamiljoonaa kertaa pestyn kulahtaneen ihanan printtimekon tai aikuisen silmään täysin järjettömiä väriyhdistelmiä. Varmaan joku tällainen muoti-intoilija kauhuissaan katselee ja ihmettelee. Mutta siitä vaan.
No tämä on se normaalitila. Ei se mistä aloituksessa puhuttiin.
Aloituksessa puhutaan siitä, että aloittaja on kokenut, että hän on ollut vaatimattoman oloinen lapsi ja olisi halunnut, että hän olisi saanut muodikkaita vaatteita ja häntä olisi viety kampaajalle ja uskoo, että se olisi ehkä vahvistanut hänen itsetuntoaan, saanut tuntemaan itsensä viehättäväksi tai jotain. En ala hänen kokemuksiaan tässä arvottamaan, voi olla, että asia olisi näin hänellä, mutta yleisesti sanon että lapsen omaa persoonaa itse koen parhaiten tukevani sillä, että tietyissä perusraameissa voivat valita tyylinsä itse. En sillä, että valikoisin heille jotain erityisen muodikasta tai tietoisesti yrittäisin pukea heitä prinsessatyyliin (joo, kyseessä kaksi tyttöä).
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huomannut, että usein hyvännäköiset ihmiset ovat myös ystävällisiä ja itsevarmoja. Poikani (omasta mielestäni maailman suloisin tapaus, objektiivisesti katsottuna varmaan aika tavallinen) päiväkotiryhmässä on yksi todella söpö tyttö, joka on iloinen, empaattinen ja sanavalmis. Hänen äitinsä kanssa olen muutaman sanan vaihtanut ja hän on myös miellyttävä ja fiksun oloinen, sekä todella kaunis sellaisella luonnollisella tavalla. Heistä jotenkin hehkuu avoimuus ja elämänilo. Olen huomannut, että tätä parivaljakkoa seuraavat lasten haun yhteydessä monet nyrpeät naamat - muiden lasten äidit.
Luonnostaan hyvännäköisillä ihmisillä on varmasti usein parempi itsetunto kuin monella muulla, sillä heihin on lapsesta asti suhtauduttu todennäköisesti suopeammin kuin meihin tavallisen näköisiin kanssaihmisiin. Heihin liitetään hyviä ominaisuuksia, joita heissä ei tietenkään välttämättä ole, mutta jos kasvuympäristö on hyvä (eli kiinnitetään huomiota pääasiassa muihin asioihin kuin siihen ulkonäköön) eikä elämässä tule eteen isompia vastoinkäymisiä, kauniit ihmiset ovat suurella todennäköisyydellä myös hyväkäytöksisiä ja muut huomioonottavia. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, jos nyt ymmärrätte mitä yritän sanoa.
Joo, olen huomannut tuon saman ilmiön. Joillain ihmisillä vain tuntuu olevan kaikki, ja kaikki näyttäisi tulevan heille jotenkin erityisen helposti. Eihän se välttämättä ole niin mutta siltä se tuntuu, heh. Ja mikäs siinä on ollessa muille kiva kun omassa elämässä kaikki on hyvin ja sitä on joka tapauksessa myös paremman näköinen kuin vieressä seisova.
Oho, tulipas katkeran oloinen viesti. En sitä tarkoittanut, ihailen tällaisia ihmisiä! Olisi vaan kiva olla itsekin sellainen eikä tällainen tavallinen pönäkkä ja uupunut täti jolla on aina tukka huonosti ja myöhässä joka paikasta, heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oman kokemukseni mukaan vanhemmat pukee pienet lapsensa niinkuin tahtoo. Meidän naapurissa asuu tällainen todella laittautunut bling bling -yh joka pukee pienen tyttönsä röyhelöihin ja pinkkeihin merkkivaatteisiin. Ihan tavallisen näköisiä ovat mielestäni molemmat, mutta nainen tykkää näyttävästä tyylistä ja harrastaa kaikenlaisia lisäkkeitä ja täytteitä. En nyt sitten tiedä, millaista kuvaa omalle tyttärelleen tuolla antaa.
No mä nyt kyllä en ymmärrä että mitä ihailemista luonnonkauniissa ihmisissä on. Joku ruman ankanpoikasen tarinaa myötäilevä elämä on paljon ihailtavampi, kun siinä on otse oikeasti joutunut tekemään jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietynlaiset ihmiset koristelevat lapsiaan, jotta nämä näyttäisivät muiden silmiin nätimmiltä. Esim tyttövauvalle pitää änkeä päähän niitä puristavia rusettipantoja tai jopa laittaa korvareiät, ettei sukupuolesta jää epäselvyyttä. Nämä tyypit ovat kyllä usein itsekin aika ulkonäkökeskeisiä eivätkä välttämättä sieltä terävimmästä päästä. En tiedä, onko Suomessa edes laillista laittaa pienelle lapselle korvareikiä. Toivottavasti ei.
Vierailija kirjoitti:
No mä nyt kyllä en ymmärrä että mitä ihailemista luonnonkauniissa ihmisissä on. Joku ruman ankanpoikasen tarinaa myötäilevä elämä on paljon ihailtavampi, kun siinä on otse oikeasti joutunut tekemään jotain.
No rumia ankanpoikasia on aika harvassa. Yleensä nätit ihmiset ovat olleet nättejä jo lapsina. Ja luonnonkauniita ihmisiä käsittääkseni ihaillaan, jos ovat muutenkin kivoja ja fiksuja tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset (3 ja 5) saavat itse päättää mitä pukevat ja haluavatko esim että hiukset laitetaan kiinni, leteille jne. Toki sen verran katsotaan, että rikkinäiset vaatteet laitetaan roskiin tai korjataan ja likaiset menevät pyykkiin ja että vaatteet ovat säähän ja tilanteeseen sopivat. Ja aamuisin harjataan hiukset, pestään hampaat ja perushygieniasta ei tingitä.
Mutta monesti lapset ihan itse valitsevat jonkun satamiljoonaa kertaa pestyn kulahtaneen ihanan printtimekon tai aikuisen silmään täysin järjettömiä väriyhdistelmiä. Varmaan joku tällainen muoti-intoilija kauhuissaan katselee ja ihmettelee. Mutta siitä vaan.
Hahah, joo, meillä myös kaksi päiväkoti-ikäistä tyttöä ja yksi pikkukoululainen ja kaikilla on välillä aivan kammottavia yhdistelmiä päällä. Pääasia, että viihtyvät vaatteissaan. Ja kyllä jokaisella on selkeästi myös omanlaisensa maku, yksi valikoi enemmän mekkoja, toisella aina housut ja kolmas jotain siltä väliltä.
Olen erimieltä.Enemmän näkee vähän rumempia lapsia merkkivaatteissa /prinsessamekoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen erimieltä.Enemmän näkee vähän rumempia lapsia merkkivaatteissa /prinsessamekoissa.
Millä perusteella joku lapsi on mielestäsi ruma?
Jos nyt oletetaan, että kyseessä on tyttölapsi, mikä itseisarvo on prinsessatyylin jos nyt ei suorasta tuputtamisesta niin ainakin tietoisesta valinnasta hankkia lapselle prinsessatyylisiä vaatteita? Se on aika ahdas muotti, mistä lapsen voi olla vaikea ilmaista eriävä mielipiteensä, jos ei tunnukaan omalta.
Enkä siis vastusta prinsessatyyliä ollenkaan, jos lapsi siitä tuntuu nauttivan, mutta välttäisin kovin pienen lapsen kohdalla hirveän selkeiden tyylivalintojen tekemistä hänen puolestaan. Kyllä lapsi sitten vähän isompana osaa kertoa haluaako tylliunelman, kruunun ja kiharapilven vai lyhyet hiukset, housut ja hupparin vai jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset (3 ja 5) saavat itse päättää mitä pukevat ja haluavatko esim että hiukset laitetaan kiinni, leteille jne. Toki sen verran katsotaan, että rikkinäiset vaatteet laitetaan roskiin tai korjataan ja likaiset menevät pyykkiin ja että vaatteet ovat säähän ja tilanteeseen sopivat. Ja aamuisin harjataan hiukset, pestään hampaat ja perushygieniasta ei tingitä.
Mutta monesti lapset ihan itse valitsevat jonkun satamiljoonaa kertaa pestyn kulahtaneen ihanan printtimekon tai aikuisen silmään täysin järjettömiä väriyhdistelmiä. Varmaan joku tällainen muoti-intoilija kauhuissaan katselee ja ihmettelee. Mutta siitä vaan.
No tämä on se normaalitila. Ei se mistä aloituksessa puhuttiin.
Aloituksessa puhutaan siitä, että aloittaja on kokenut, että hän on ollut vaatimattoman oloinen lapsi ja olisi halunnut, että hän olisi saanut muodikkaita vaatteita ja häntä olisi viety kampaajalle ja uskoo, että se olisi ehkä vahvistanut hänen itsetuntoaan, saanut tuntemaan itsensä viehättäväksi tai jotain. En ala hänen kokemuksiaan tässä arvottamaan, voi olla, että asia olisi näin hänellä, mutta yleisesti sanon että lapsen omaa persoonaa itse koen parhaiten tukevani sillä, että tietyissä perusraameissa voivat valita tyylinsä itse. En sillä, että valikoisin heille jotain erityisen muodikasta tai tietoisesti yrittäisin pukea heitä prinsessatyyliin (joo, kyseessä kaksi tyttöä).
Harvoin lapsi varmaan itse tietää ihan pienenä kokeilematta, millaisia vaatteita haluaa käyttää. Aika usein lapsia puetaan jo tarhaikäisinä monenlaisiin vaatteisiin, ja tyttöjä monesti myös niihin pinkkeihin mekkoihin ainakin juhlatilanteissa niin että tietävät jo, tykkäävätkö niistä vai eivät. Eli ehkä normitilanteessa äidit ovat pukeneet esim. 10-vuotiasta lastaan siihen ikään mennessä jo hyvin monenlaisiin vaatteisiin, myös niihin tyttömäisiin ja prinsessamaisiin, niin että lapsi tietää mistä valita se oma tyyli. Eli varmaan sellainenkin äiti, joka antaa lapsensa valita tyylinsä itse, on myös antanut hänen jo testata erilaisia vaatteita. Esim. itselleni ei ollut millään tavalla luontevaa pyytää vanhemmiltani itselleni minkäänlaisia vaatteita, välimme olivat niin etäiset, emmekä puhuneet tuollaisista asioista. Varmaan olin juuri rumuuteni takia laiminlyöty lapsi. Olin ensinnäkin vahinkolapsi ja siksi toisekseen ulkonäkönikin oli varmaan pettymys, koska molemmat vanhempani olivat kauniita. Mutta ehostamalla itseni saan kyllä itsestäni ihan oikeasti aika hyvännäköisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset (3 ja 5) saavat itse päättää mitä pukevat ja haluavatko esim että hiukset laitetaan kiinni, leteille jne. Toki sen verran katsotaan, että rikkinäiset vaatteet laitetaan roskiin tai korjataan ja likaiset menevät pyykkiin ja että vaatteet ovat säähän ja tilanteeseen sopivat. Ja aamuisin harjataan hiukset, pestään hampaat ja perushygieniasta ei tingitä.
Mutta monesti lapset ihan itse valitsevat jonkun satamiljoonaa kertaa pestyn kulahtaneen ihanan printtimekon tai aikuisen silmään täysin järjettömiä väriyhdistelmiä. Varmaan joku tällainen muoti-intoilija kauhuissaan katselee ja ihmettelee. Mutta siitä vaan.
No tämä on se normaalitila. Ei se mistä aloituksessa puhuttiin.
Aloituksessa puhutaan siitä, että aloittaja on kokenut, että hän on ollut vaatimattoman oloinen lapsi ja olisi halunnut, että hän olisi saanut muodikkaita vaatteita ja häntä olisi viety kampaajalle ja uskoo, että se olisi ehkä vahvistanut hänen itsetuntoaan, saanut tuntemaan itsensä viehättäväksi tai jotain. En ala hänen kokemuksiaan tässä arvottamaan, voi olla, että asia olisi näin hänellä, mutta yleisesti sanon että lapsen omaa persoonaa itse koen parhaiten tukevani sillä, että tietyissä perusraameissa voivat valita tyylinsä itse. En sillä, että valikoisin heille jotain erityisen muodikasta tai tietoisesti yrittäisin pukea heitä prinsessatyyliin (joo, kyseessä kaksi tyttöä).
Harvoin lapsi varmaan itse tietää ihan pienenä kokeilematta, millaisia vaatteita haluaa käyttää. Aika usein lapsia puetaan jo tarhaikäisinä monenlaisiin vaatteisiin, ja tyttöjä monesti myös niihin pinkkeihin mekkoihin ainakin juhlatilanteissa niin että tietävät jo, tykkäävätkö niistä vai eivät. Eli ehkä normitilanteessa äidit ovat pukeneet esim. 10-vuotiasta lastaan siihen ikään mennessä jo hyvin monenlaisiin vaatteisiin, myös niihin tyttömäisiin ja prinsessamaisiin, niin että lapsi tietää mistä valita se oma tyyli. Eli varmaan sellainenkin äiti, joka antaa lapsensa valita tyylinsä itse, on myös antanut hänen jo testata erilaisia vaatteita. Esim. itselleni ei ollut millään tavalla luontevaa pyytää vanhemmiltani itselleni minkäänlaisia vaatteita, välimme olivat niin etäiset, emmekä puhuneet tuollaisista asioista. Varmaan olin juuri rumuuteni takia laiminlyöty lapsi. Olin ensinnäkin vahinkolapsi ja siksi toisekseen ulkonäkönikin oli varmaan pettymys, koska molemmat vanhempani olivat kauniita. Mutta ehostamalla itseni saan kyllä itsestäni ihan oikeasti aika hyvännäköisen.
Mutta tässäkään ongelma ei ole vaatteet, vaan etäinen vanhempisuhde. Lapsi ei ole osannut tai uskaltanut ilmaista tarpeitaan, mikä tuntuu omalta ja hyvältä ja mikä ei, eikä vanhempi ole tarpeiden ilmaisuun tukenut.
Minulla on hieman samankaltainen vanhempisuhde, omien tarpeiden ilmaisu ei ole ollut suotavaa lapsuudenkodissa ja se heijastuu moneen itsetunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä nyt kyllä en ymmärrä että mitä ihailemista luonnonkauniissa ihmisissä on. Joku ruman ankanpoikasen tarinaa myötäilevä elämä on paljon ihailtavampi, kun siinä on otse oikeasti joutunut tekemään jotain.
No rumia ankanpoikasia on aika harvassa. Yleensä nätit ihmiset ovat olleet nättejä jo lapsina. Ja luonnonkauniita ihmisiä käsittääkseni ihaillaan, jos ovat muutenkin kivoja ja fiksuja tyyppejä.
No mä en periaatteessa ymmärrä mitä ihailemasta on yhtään kenenkään helpossa elämässä. Ihailu kohdistuu yleensä johonkin että joku on tehnyt jotain valtavaa. Enkä tarkoittanut Roman ankanpoikasen ilmiöllä ulkonäön muuttumista rumasta kauniiksi harvemmin kai ihmisen luonnollinen ulkonäkö kauheasti mihinkään muuttuu eikä sekään olisi silloin omaa ansiota, jos tulisi luonnostaan. Vaan tarkoitin, että on saanut elämästään jotain hienoa vaikeuksista huolimatta, tai niiden avulla. Tai toki kaikkein lohdullisin ja rohkaisevin kertomus on se, jos Jumala on jotakuta ihmistä auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä nyt kyllä en ymmärrä että mitä ihailemista luonnonkauniissa ihmisissä on. Joku ruman ankanpoikasen tarinaa myötäilevä elämä on paljon ihailtavampi, kun siinä on otse oikeasti joutunut tekemään jotain.
No rumia ankanpoikasia on aika harvassa. Yleensä nätit ihmiset ovat olleet nättejä jo lapsina. Ja luonnonkauniita ihmisiä käsittääkseni ihaillaan, jos ovat muutenkin kivoja ja fiksuja tyyppejä.
No mä en periaatteessa ymmärrä mitä ihailemasta on yhtään kenenkään helpossa elämässä. Ihailu kohdistuu yleensä johonkin että joku on tehnyt jotain valtavaa. Enkä tarkoittanut Roman ankanpoikasen ilmiöllä ulkonäön muuttumista rumasta kauniiksi harvemmin kai ihmisen luonnollinen ulkonäkö kauheasti mihinkään muuttuu eikä sekään olisi silloin omaa ansiota, jos tulisi luonnostaan. Vaan tarkoitin, että on saanut elämästään jotain hienoa vaikeuksista huolimatta, tai niiden avulla. Tai toki kaikkein lohdullisin ja rohkaisevin kertomus on se, jos Jumala on jotakuta ihmistä auttanut.
Jätän uskonasiat pois, mutta noin muuten samaa mieltä. Itsekin ihailen ihmisiä, jotka saavat aikaan asioita, auttavat muita, kylvävät iloa ympärilleen.
Kun tuntee miellyttävän ja ihailtavan ihmisen, tämä myös yleensä näyttää kauniilta omaan silmään.
Meillä lapset (3 ja 5) saavat itse päättää mitä pukevat ja haluavatko esim että hiukset laitetaan kiinni, leteille jne. Toki sen verran katsotaan, että rikkinäiset vaatteet laitetaan roskiin tai korjataan ja likaiset menevät pyykkiin ja että vaatteet ovat säähän ja tilanteeseen sopivat. Ja aamuisin harjataan hiukset, pestään hampaat ja perushygieniasta ei tingitä.
Mutta monesti lapset ihan itse valitsevat jonkun satamiljoonaa kertaa pestyn kulahtaneen ihanan printtimekon tai aikuisen silmään täysin järjettömiä väriyhdistelmiä. Varmaan joku tällainen muoti-intoilija kauhuissaan katselee ja ihmettelee. Mutta siitä vaan.