Kuinka hyvin mielenterveytesi kestäisi lapsettomuuden?

Luulin, että en voisi saada lapsia, eikä se olisi haitannut kun asiaan ehti tottua, elämäni olisi ollut ihan hyvää lapsettomanakin. Yllätykseksemme saimme sitten kuitenkin lapsen mieheni kanssa.

Hyvin. Joskus aikoinaan yritettiin hetken aikaa tehdä lasta, mutta ei alkanut kuulumaan. Menin gynelle joka totesikin ultrassa pco;n ja suositteli menemään lapsettomuushoitoihin. Lapsihaaveet jäi siihen, kumpikaan emme halunneet lapsettomuushoitoihin alkaa. Taisin olla totta puhuen helpottunut että siinä kävi näin, en ole ajatellut menettäneeni mitään enkä ole kipuillut asian kanssa.

Järki sanoo ettei pidä lisääntyä ja tehdä lisää tietoista elämää kärsimään, mutta silti kohtu ulisee täyttämistä ja vaistojen vastustaminen ei tunnu itsestä hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus, niin kuin eilen ja tänään, tuntuu että olisi päässyt helpommalla elämässä, jos lasta ei olisi. Häpeän toki näitä ajoittaisia ajatuksiani. Yleisesti ottaen lapsi tietysti on ilo. Ja aikuisesta lapsesta nyt kysymys,

Voi hyvät hyssykät, älä suotta häpeä, nehän ovat vain ajatuksia! Ja varmasti kaikilla vanhemmilla on jossain vaiheessa vastaavia ajatuksia.

Ap:n vanhempi kuulostaa ihan siltä "Meeriltä" jonka lapsi ei täyttänyt hänen odotuksiaan.

Näitä on omissakin tutuissa.

Vierailija kirjoitti:

Noh, raskaaksi tulossani kesti aika paljon aikaa, joten siinä tuli mietittyä asiaa. Olin aika rikki ja varmasti olisin ollut loppu elämäni rikki.  Vielä senkin jälkeen kun tuli raskaaksi se olo jäi pitkäksi aikaa.

Niin ja täytyy lisätä, että nyt kun mietin lapsettomuutta, ei se olisi niin paha asia ollenkaan mitä olin ajatellut, mutta enhän olisi sitä koskaan voinut ymmärtää vaan olisin tuntenut jääväni paitsi jostain suuremmasta ja varmaan katkeroitunut.  En myöskään mitään haluaisi muuttaa, edelleen olen kiitollinen ja koen että lapseni on eräänlainen ihme ja on ihanaa katsella hänen kasvamistaan. Kuitenkin edelleen minäkin teen ihan niitä samoja asioita mitä lapsettomat ja samat haaveet on edelleen ennen lasta, ainoalla erotuksella, ettei aikaa ole niitä toteuttaa niin hyvin. 

Ei kestäisi. Omaan elämään kuuluu äitiys, lapset ja kaikenlainen puuhastelu heidän kanssaan. Olen pahoillani kaikkien niiden puolesta, jotka eivät lasta saa vaikka haluaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus, niin kuin eilen ja tänään, tuntuu että olisi päässyt helpommalla elämässä, jos lasta ei olisi. Häpeän toki näitä ajoittaisia ajatuksiani. Yleisesti ottaen lapsi tietysti on ilo. Ja aikuisesta lapsesta nyt kysymys,

Voi hyvät hyssykät, älä suotta häpeä, nehän ovat vain ajatuksia! Ja varmasti kaikilla vanhemmilla on jossain vaiheessa vastaavia ajatuksia.

Varsinkin huumeidenkäyttäjien vanhemmilla

Vierailija kirjoitti:

Ei vain ole vaihtoehtoja niin kestettävä vain on. Kaikki mahdollinen on yritetty. Eipä tässä muutoinkaan keltään kysellä vaan elämä antaa ja se ottaa - ihan miten tahtoo. Ristinsä kullakin.

Onhan tämä ollut tosi pitkä helvetti ennen kuin aloin edes jotenkin hyväksyä. Noin vuosikymmenen kesti kaikkein pahin vaihe. Toinen vuosikymmen oli vähän helpompi. Ja nytkin se kipu aina välillä yllättää.

Olisiko pahempaa oma kärsimyksesi siitä ettet lisääntynyt vai lapsen kärsimys siitä että lisäännyit?

Uhkapelaamista se on, lapsen onnellisuudella.

Vierailija kirjoitti:

Ei kestäisi. Omaan elämään kuuluu äitiys, lapset ja kaikenlainen puuhastelu heidän kanssaan. Olen pahoillani kaikkien niiden puolesta, jotka eivät lasta saa vaikka haluaisivat.

Ovatko siis aikuisia vai puhutko itsestäsi riippuvaisista?

Hyvin on kestänyt. N.64 v.

Ainakin vielä kestää aivan hyvin, ihmisiä täällä jo todella paljon liikaa

No olihan se kova paikka itselle ja monelle tuntemalleni kun lapset itsenäistyivät. Omaisuudeksihan heidät hankitaan vaikka ovatkin "laina".

Vierailija kirjoitti:

Ap:n vanhempi kuulostaa ihan siltä "Meeriltä" jonka lapsi ei täyttänyt hänen odotuksiaan.

Näitä on omissakin tutuissa.

Valtaosa haluaa omat geeninsä eteenpäin, vaikka olisivatkin huonoja. Omat geeninsä näkee lähes jokainen hyvinä ja jollain tapaa muita parempina ja jos omaa lastaan ei näe muita parempana silloin on aina lapsessa vikaa koska meni syntymään.

Suomalaisita avioliitoista joka toinen päättyy eroon, tärkeämpää olisi löytää se sielunkumppani joka kulkee kanssasi läpi elämän.

Vierailija kirjoitti:

No olihan se kova paikka itselle ja monelle tuntemalleni kun lapset itsenäistyivät. Omaisuudeksihan heidät hankitaan vaikka ovatkin "laina".

Onneksi sain pojan niin saan mahdollisesti jatkaa kotileikkiä koko elämäni. Kaikki muu kuin äitiys tuntuu turhalta ja tyhjältä.

Lapsesi jättävät sinut jossain vaiheessa, aika äkkiä tulee se aika, kun eivät viihdy kanssasi vaikka niille maksettaisiin.

Mielenterveys nimenomaan menis jos sais lapsen.

Maailma kun on mätä!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olihan se kova paikka itselle ja monelle tuntemalleni kun lapset itsenäistyivät. Omaisuudeksihan heidät hankitaan vaikka ovatkin "laina".

Onneksi sain pojan niin saan mahdollisesti jatkaa kotileikkiä koko elämäni. Kaikki muu kuin äitiys tuntuu turhalta ja tyhjältä.

Kertoo jotain ihmisestä jos kykenee hankkimaan ihan oman elämän. Vaikka koko elämänsä viettää lapsettomana ilman riippuvuussuhdetta lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olihan se kova paikka itselle ja monelle tuntemalleni kun lapset itsenäistyivät. Omaisuudeksihan heidät hankitaan vaikka ovatkin "laina".

Onneksi sain pojan niin saan mahdollisesti jatkaa kotileikkiä koko elämäni. Kaikki muu kuin äitiys tuntuu turhalta ja tyhjältä.

Omat vanhempani eivät saaneet poikaa mutta kohteeksi tulin sitten minä. Ensimmäisiä itsenäistymisen merkkejä nälvittiin ja yritettiin polkea häpeällä takaisin lapseksi. Varsinkin äiti takertui teini-iässä kuin hukkuva pelastusrenkaaseen.