Lue keskustelun säännöt.
Kuinka hyvin mielenterveytesi kestäisi lapsettomuuden?
22.04.2022 |
Itse jouduin kannattelemaan vanhemman henkistä terveyttä vastaamalla hänen odotuksiinsa perhe-elämästä ja elämänsisällöstä, kunnes tajusin lähteä menemään.
Kommentit (69)
Minulle lapsettomuus oli aikoinaan kipeä asia. Yritin ja yritin hyväksyä asian, mutta vaikeaa se oli. Monta vuotta hoidoissa ja kolme keskenmenoa. Lopulta saimme lapsen ja siitä olen kiitollinen. En tiedä olisinko sopeutunut ja olut sinut asian kanssa, jos olisin jäänyt ilman lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä elämässä on ehdottomasti lapset. Rikastuttavat omaa elämääni. He ovat niin riippuvaisia minusta että tuskin muuttavat pois koskaan <3
Oman lapsen kuolema olisi pahinta.
Lapsesi tulevat kuolemaan.
Sori jos spoilasin.
Eikä loppuelämä tunnu kuin parilta viikolta lapsuuden jälkeen. Yhtäkkiä on jo vanha vaikka äsken oli nuori ja on aika kuolla. Paljon vaivoja jo paljon aikaisemmin.
Enpä tiedä mutta voi olla että saan tietää parin vuoden sisään. En halunnut koskaan lapsia ennen kuin n 37 v ja siitä on noin vuosi. Heti kun alettiin ajatella että tulee jos on tullakseen koko touhu meni liian vakavaksi ja kun lasta ei kuulunut niin se olikin yhtäkkiä olevinaan kauhean iso asia. Outoa kyllä kun en ole koskaan ollut sellainen äitityyppi joka esimerkiksi viihtyy kotona ja tykkää passata ja siivota. Kai siitä yli pääsee sitten jos ei onnistu kun lähes koko elämän on ollut sitä mieltä että äitiys on tosi vieras asia.
Olen aina suunnitellut hankkivani lapsia, en tiedä mitä muuta tekisin jos en voisi tehdä itselleni ihmissuhteita.
Tä? Hyvin on kestänyt jo puoli vuosisataa. Ei ongelmia. Omituinen kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tä? Hyvin on kestänyt jo puoli vuosisataa. Ei ongelmia. Omituinen kysymys.
Omituinen? Eikö puoli vuosisataa riittänyt huomaamaan että kuulut vähemmistöön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina suunnitellut hankkivani lapsia, en tiedä mitä muuta tekisin jos en voisi tehdä itselleni ihmissuhteita.
Vaikka hankkia ihmissuhteita, jotka eivät perustu riippuvuussuhteeseen, vaan ihan aitoon haluun olla tekemisissä?
Hyvin. En ole koskaan voinut kuvitella edes hankkivani lapsia. Ex haaveili lapsesta ja puhui siitä usein. Ahdistuin niin, että lopulta hänen läsnäolokin jo ahdisti, kun pelkäsin koko ajan, milloin ottaa asian puheeksi. Lopulta erosimme. Hän sai sittemmin lapsen ja minä puolison, joka ei myöskään halua lapsia.
Osittain johtuu varmasti siitä, että olin itse ns. vahinkolapsi, joka myös sain jatkuvasti siitä kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä elämässä on ehdottomasti lapset. Rikastuttavat omaa elämääni. He ovat niin riippuvaisia minusta että tuskin muuttavat pois koskaan <3
Oman lapsen kuolema olisi pahinta.
Lapsesi tulevat kuolemaan.
Sori jos spoilasin.
Luulenpa, että sinä kuolet ennen heitä.
Antaisin mitä vain jos lapset olisivat taas pieniä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä elämässä on ehdottomasti lapset. Rikastuttavat omaa elämääni. He ovat niin riippuvaisia minusta että tuskin muuttavat pois koskaan <3
Oman lapsen kuolema olisi pahinta.
Lapsesi tulevat kuolemaan.
Sori jos spoilasin.
Luulenpa, että sinä kuolet ennen heitä.
Tekeekö taas oman kärsimyksen minimoiminen asiasta paremman?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tä? Hyvin on kestänyt jo puoli vuosisataa. Ei ongelmia. Omituinen kysymys.
Omituinen? Eikö puoli vuosisataa riittänyt huomaamaan että kuulut vähemmistöön?
No mitä sitten, jos kuuluu vähemmistöön? Pitäisikö vähemmistössä olevien romahtaa siksi, että kuuluvat vähemmistöön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tä? Hyvin on kestänyt jo puoli vuosisataa. Ei ongelmia. Omituinen kysymys.
Omituinen? Eikö puoli vuosisataa riittänyt huomaamaan että kuulut vähemmistöön?
No mitä sitten, jos kuuluu vähemmistöön? Pitäisikö vähemmistössä olevien romahtaa siksi, että kuuluvat vähemmistöön?
En ole sanonut muuta kuin mitä oli kommentissa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi lasta, joten jos yhtäkkiä olisinkin lapseton, niin kaulakiikku kutsuisi, todnäk.
Niin siis kysyttiin sitä ettet olisi koskaan lisääntynyt.
Huonosti, vuosia asian kanssa eläneenä. Meillä on yksi lapsi onneksi. Mutta kun mietin kaikkea tapahtunutta, niin kyllä se on minuun ihmisenä vaikuttanut. En ole sama ihminen kuin joskus olin, negatiivisessa mielessä.
Suomalaisista avioliitoista joka toinen päättyy eroon. Tärkeämpää olisi löytää sielunkumppani jonka kanssa on koko elämän.
Olipas seko aloitus. Otsikko ja sisältö ihan eri paria.
Tosi hyvin kestän, elän elämäni onnellisinta aikaa. Kerran olin raskaana 20v sit ja päädyin aborttiin.
Lisääntyminen on elukkaan koodattu vaistotoiminta, joten on ihan inhimillistä joutua asiaa kovasti perustelemaan itselleen jos meinaakin toimia sitä vastaan.