Seksuaalisen hyväksikäytön muistaminen aikuisena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes aina tällaiset "aikuisena muistamiset" ovat valemuistoja. Tästä on ihan luotettavaa tutkimustietoakin.

Miten tällaista asiaa voisi tutkia? Tarkkaillaan ihmisiä syntymästä saakka 247 ja kirjataan kaikki seksuaalinen väkivalta?

Ihan psykologian perusteiden tunteminen auttaa.

Jos tietäisit niistä jotain, ymmärtäisit varmaan sen että kyseessä ei ole millään tavalla eksakti tiede.

Tieteellisempi tiede kuin musta tuntuu -uskomukset. Tässä vielä lisää valemuistoista: https://www.duodecimlehti.fi/duo15974

Hieman arveluttaa mitä mieleesi nousee tästä aiheesta, jos tunnet tarvetta todistella tuntemattomille anonyymeille keskustelijoille, jotka uskovat tulleensa hyväksikäytetyiksi, että kyseessä on valemuistot. Vaikka vakavia valemuistoja esiintyy toisinaan, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on laaja, todellinen ilmiö jota tapahtuu oikeasti, jatkuvasti ja systemaattisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes aina tällaiset "aikuisena muistamiset" ovat valemuistoja. Tästä on ihan luotettavaa tutkimustietoakin.

Miten tällaista asiaa voisi tutkia? Tarkkaillaan ihmisiä syntymästä saakka 247 ja kirjataan kaikki seksuaalinen väkivalta?

Lue mitä psykologi sanoo. Aina kun ihminen arvelee alkaneensa muistaa asioita, joita ei aiemmin ole muistanut, on suuri mahdollisuus että kyseessä on valemuisto. https://kotiliesi.fi/terveys/hyvinvointi/valemuisto-vaanii-ihmismuistot…

Tyhmä, tyhmempi, psykologi.

Valemuisto tutkimuksissa ei tutkita traumoja vaan tavallisempia muistoja. Valemuistoteoria on oma koulukuntansa ja erittäin monet psykologit ja psykoterapeutit kritisoivat sitä. Olen tavannut monia seksuaalisesti hyväksikäytettyjä ja melkein poikkeuksetta kaikille traumat tulevat pintaan aikuisena. Ja näissä on oikeudessa tuomittuja tapauksia, sukulaisten jopa tekijöiden tunnustuksia. Valemuisto on ennemminkin kieltoreaktio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes aina tällaiset "aikuisena muistamiset" ovat valemuistoja. Tästä on ihan luotettavaa tutkimustietoakin.

Miten tällaista asiaa voisi tutkia? Tarkkaillaan ihmisiä syntymästä saakka 247 ja kirjataan kaikki seksuaalinen väkivalta?

Lue mitä psykologi sanoo. Aina kun ihminen arvelee alkaneensa muistaa asioita, joita ei aiemmin ole muistanut, on suuri mahdollisuus että kyseessä on valemuisto. https://kotiliesi.fi/terveys/hyvinvointi/valemuisto-vaanii-ihmismuistot…

Tuossa artikkelissa ei väitettyä lähes kaikkien aikuisena muistamisien olevan valemuistoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes aina tällaiset "aikuisena muistamiset" ovat valemuistoja. Tästä on ihan luotettavaa tutkimustietoakin.

Miten tällaista asiaa voisi tutkia? Tarkkaillaan ihmisiä syntymästä saakka 247 ja kirjataan kaikki seksuaalinen väkivalta?

Ihan psykologian perusteiden tunteminen auttaa.

Jos tietäisit niistä jotain, ymmärtäisit varmaan sen että kyseessä ei ole millään tavalla eksakti tiede.

Tieteellisempi tiede kuin musta tuntuu -uskomukset. Tässä vielä lisää valemuistoista: https://www.duodecimlehti.fi/duo15974

Hieman arveluttaa mitä mieleesi nousee tästä aiheesta, jos tunnet tarvetta todistella tuntemattomille anonyymeille keskustelijoille, jotka uskovat tulleensa hyväksikäytetyiksi, että kyseessä on valemuistot. Vaikka vakavia valemuistoja esiintyy toisinaan, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on laaja, todellinen ilmiö jota tapahtuu oikeasti, jatkuvasti ja systemaattisesti.

Joo huomaa heti, että tänne tulee pedarit puolustelemaan sairauttaan valemuistoteorioilla sun muulla haisevalla hevonpaskalla.

Vierailija kirjoitti:

Lähes aina tällaiset "aikuisena muistamiset" ovat valemuistoja. Tästä on ihan luotettavaa tutkimustietoakin.

En usko. Itse olen muistanut asiat aina, mutta vasta nyt aikuisena olen tajunnut miten väärin tuo on, ja että elämäni on mennyt pilalle vanhempieni vuoksi. Olen vihainen ja katkera elämäni varastamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes aina tällaiset "aikuisena muistamiset" ovat valemuistoja. Tästä on ihan luotettavaa tutkimustietoakin.

Miten tällaista asiaa voisi tutkia? Tarkkaillaan ihmisiä syntymästä saakka 247 ja kirjataan kaikki seksuaalinen väkivalta?

Ihan psykologian perusteiden tunteminen auttaa.

Jos tietäisit niistä jotain, ymmärtäisit varmaan sen että kyseessä ei ole millään tavalla eksakti tiede.

Tieteellisempi tiede kuin musta tuntuu -uskomukset. Tässä vielä lisää valemuistoista: https://www.duodecimlehti.fi/duo15974

Ote tuosta Duodecimin artikkeilista:

Seksuaalisen kokemuksen luonne voi jäädä lapselta ymmärtämättä, eikä kokemus välttämättä täytä trauman tunnusmerkkejä tapahtumahetkellä. Tyypillisempää onkin, että kokemuksia kuvataan outoina, epämiellyttävinä tai ahdistavina. Kun henkilö lisääntyneen elämänkokemuksensa myötä ymmärtää kokemuksiaan hyväksikäytöksi, saattaa havahtuminen järkyttää ja aiheuttaa siinä vaiheessa traumaperäisen stressihäiriön oireita (16).

Minulla on aina ollut tietty muistikuva mielessäni, mutta olen painanut sitä pois ja antanut sille toisenlaisia selityksiä. Enkä kyllä faktana osaa nytkään sanoa mitä siinä tapahtuu.

Minulla on asiantunteva ja hyvä terapeutti, joka ei halua luoda valemuistoja vaan kerroin hänelle faktat, jotka tiedän ja hän lisäksi esitti muutaman tarkentavan kysymyksen. Ja sen pohjalta todettiin, että on erittäin todennäköistä, että siinä tapahtuu seksuaalista hyväksikäyttöä. On mahdollista, että muisti palautuu ja tarkentuu ja myös mahdollista, että se jää tarkentumatta. Asian ympärille liittyy paljon traumaattisempikin muisto ja sen kohdalla on täysi mustuus. Hyväksikäyttötilanne, mikäli sellainen oli, ei itsessään ollut traumaattinen, koska siihen ei liittynyt väkivaltaa ja se tapahtui läheisen taholta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pertti hipaisi minun polvea vuonna 1993 oliko se nyt lokakuussa. Mutta kuitenkin, jäädyin totaalisesti ja nyt vasta uskallan puhua. Miiiiiituuuuuu-u!

Y h y y y ! ! !

Kyllä minäkin uhriudun kun muutkin uhriutuu ja yrittää tuhota miehet ilman todisteita. Ainoa asia missä naisiin voi luottaa on oman edun tavoittelu vaikka valheilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes aina tällaiset "aikuisena muistamiset" ovat valemuistoja. Tästä on ihan luotettavaa tutkimustietoakin.

Miten tällaista asiaa voisi tutkia? Tarkkaillaan ihmisiä syntymästä saakka 247 ja kirjataan kaikki seksuaalinen väkivalta?

Ihan psykologian perusteiden tunteminen auttaa.

Jos tietäisit niistä jotain, ymmärtäisit varmaan sen että kyseessä ei ole millään tavalla eksakti tiede.

Tieteellisempi tiede kuin musta tuntuu -uskomukset. Tässä vielä lisää valemuistoista: https://www.duodecimlehti.fi/duo15974

Ote tuosta Duodecimin artikkeilista:

Seksuaalisen kokemuksen luonne voi jäädä lapselta ymmärtämättä, eikä kokemus välttämättä täytä trauman tunnusmerkkejä tapahtumahetkellä. Tyypillisempää onkin, että kokemuksia kuvataan outoina, epämiellyttävinä tai ahdistavina. Kun henkilö lisääntyneen elämänkokemuksensa myötä ymmärtää kokemuksiaan hyväksikäytöksi, saattaa havahtuminen järkyttää ja aiheuttaa siinä vaiheessa traumaperäisen stressihäiriön oireita (16).

Minulla on aina ollut tietty muistikuva mielessäni, mutta olen painanut sitä pois ja antanut sille toisenlaisia selityksiä. Enkä kyllä faktana osaa nytkään sanoa mitä siinä tapahtuu.

Minulla on asiantunteva ja hyvä terapeutti, joka ei halua luoda valemuistoja vaan kerroin hänelle faktat, jotka tiedän ja hän lisäksi esitti muutaman tarkentavan kysymyksen. Ja sen pohjalta todettiin, että on erittäin todennäköistä, että siinä tapahtuu seksuaalista hyväksikäyttöä. On mahdollista, että muisti palautuu ja tarkentuu ja myös mahdollista, että se jää tarkentumatta. Asian ympärille liittyy paljon traumaattisempikin muisto ja sen kohdalla on täysi mustuus. Hyväksikäyttötilanne, mikäli sellainen oli, ei itsessään ollut traumaattinen, koska siihen ei liittynyt väkivaltaa ja se tapahtui läheisen taholta. 

Ap

Tämä voisi olla kuin omasta kynästäni sillä erotuksella, että en ole koskaan ollut terapiassa. Muistot eivät siis ole valemuistoja, vaan ihan oikeita, en vain muistanut niitä ennen aikuisikää.

Minua kosketteli pappani, kun leikimme yhdessä lääkäriä. Muistot laukaisi nännin hyväily aikuisiällä, jolloin muistin pappani myös tehneen sitä ja minun olleen kyllästynyt siihen. Muistan nykyään myös välähdyksiä muista tilanteista, esim. yksityiskohtaisia välineitä, joita pappani käytti. Tuolloin lapsena en pelännyt tai ahdistunut hyväksikäytöstä, osa siitä oli lähinnä siis tylsää, kun pappa jäi tekemään jotain liian pitkäksi aikaa.

Pappani kuoli, kun olin n. 10-vuotias. Suurin häntä kovasti. Havahduin näihin muistoihin vasta parikymppisenä. En osaa sanoa, miten tämä on vaikuttanut minuun ihmisenä. Varmasti monin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes aina tällaiset "aikuisena muistamiset" ovat valemuistoja. Tästä on ihan luotettavaa tutkimustietoakin.

Miten tällaista asiaa voisi tutkia? Tarkkaillaan ihmisiä syntymästä saakka 247 ja kirjataan kaikki seksuaalinen väkivalta?

Ihan psykologian perusteiden tunteminen auttaa.

Jos tietäisit niistä jotain, ymmärtäisit varmaan sen että kyseessä ei ole millään tavalla eksakti tiede.

Tieteellisempi tiede kuin musta tuntuu -uskomukset. Tässä vielä lisää valemuistoista: https://www.duodecimlehti.fi/duo15974

Ote tuosta Duodecimin artikkeilista:

Seksuaalisen kokemuksen luonne voi jäädä lapselta ymmärtämättä, eikä kokemus välttämättä täytä trauman tunnusmerkkejä tapahtumahetkellä. Tyypillisempää onkin, että kokemuksia kuvataan outoina, epämiellyttävinä tai ahdistavina. Kun henkilö lisääntyneen elämänkokemuksensa myötä ymmärtää kokemuksiaan hyväksikäytöksi, saattaa havahtuminen järkyttää ja aiheuttaa siinä vaiheessa traumaperäisen stressihäiriön oireita (16).

Minulla on aina ollut tietty muistikuva mielessäni, mutta olen painanut sitä pois ja antanut sille toisenlaisia selityksiä. Enkä kyllä faktana osaa nytkään sanoa mitä siinä tapahtuu.

Minulla on asiantunteva ja hyvä terapeutti, joka ei halua luoda valemuistoja vaan kerroin hänelle faktat, jotka tiedän ja hän lisäksi esitti muutaman tarkentavan kysymyksen. Ja sen pohjalta todettiin, että on erittäin todennäköistä, että siinä tapahtuu seksuaalista hyväksikäyttöä. On mahdollista, että muisti palautuu ja tarkentuu ja myös mahdollista, että se jää tarkentumatta. Asian ympärille liittyy paljon traumaattisempikin muisto ja sen kohdalla on täysi mustuus. Hyväksikäyttötilanne, mikäli sellainen oli, ei itsessään ollut traumaattinen, koska siihen ei liittynyt väkivaltaa ja se tapahtui läheisen taholta. 

Ap

Tämä voisi olla kuin omasta kynästäni sillä erotuksella, että en ole koskaan ollut terapiassa. Muistot eivät siis ole valemuistoja, vaan ihan oikeita, en vain muistanut niitä ennen aikuisikää.

Minua kosketteli pappani, kun leikimme yhdessä lääkäriä. Muistot laukaisi nännin hyväily aikuisiällä, jolloin muistin pappani myös tehneen sitä ja minun olleen kyllästynyt siihen. Muistan nykyään myös välähdyksiä muista tilanteista, esim. yksityiskohtaisia välineitä, joita pappani käytti. Tuolloin lapsena en pelännyt tai ahdistunut hyväksikäytöstä, osa siitä oli lähinnä siis tylsää, kun pappa jäi tekemään jotain liian pitkäksi aikaa.

Pappani kuoli, kun olin n. 10-vuotias. Suurin häntä kovasti. Havahduin näihin muistoihin vasta parikymppisenä. En osaa sanoa, miten tämä on vaikuttanut minuun ihmisenä. Varmasti monin tavoin.

Gynekologipappa siis. Mitä esineitä hän työnsi pimppiisi?

Trendikästä tällä hetkellä yhtäkkiä muistaa hyväksikäyttöä lapsuudesta. Me too!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes aina tällaiset "aikuisena muistamiset" ovat valemuistoja. Tästä on ihan luotettavaa tutkimustietoakin.

Miten tällaista asiaa voisi tutkia? Tarkkaillaan ihmisiä syntymästä saakka 247 ja kirjataan kaikki seksuaalinen väkivalta?

Ihan psykologian perusteiden tunteminen auttaa.

Jos tietäisit niistä jotain, ymmärtäisit varmaan sen että kyseessä ei ole millään tavalla eksakti tiede.

Tieteellisempi tiede kuin musta tuntuu -uskomukset. Tässä vielä lisää valemuistoista: https://www.duodecimlehti.fi/duo15974

Ote tuosta Duodecimin artikkeilista:

Seksuaalisen kokemuksen luonne voi jäädä lapselta ymmärtämättä, eikä kokemus välttämättä täytä trauman tunnusmerkkejä tapahtumahetkellä. Tyypillisempää onkin, että kokemuksia kuvataan outoina, epämiellyttävinä tai ahdistavina. Kun henkilö lisääntyneen elämänkokemuksensa myötä ymmärtää kokemuksiaan hyväksikäytöksi, saattaa havahtuminen järkyttää ja aiheuttaa siinä vaiheessa traumaperäisen stressihäiriön oireita (16).

Minulla on aina ollut tietty muistikuva mielessäni, mutta olen painanut sitä pois ja antanut sille toisenlaisia selityksiä. Enkä kyllä faktana osaa nytkään sanoa mitä siinä tapahtuu.

Minulla on asiantunteva ja hyvä terapeutti, joka ei halua luoda valemuistoja vaan kerroin hänelle faktat, jotka tiedän ja hän lisäksi esitti muutaman tarkentavan kysymyksen. Ja sen pohjalta todettiin, että on erittäin todennäköistä, että siinä tapahtuu seksuaalista hyväksikäyttöä. On mahdollista, että muisti palautuu ja tarkentuu ja myös mahdollista, että se jää tarkentumatta. Asian ympärille liittyy paljon traumaattisempikin muisto ja sen kohdalla on täysi mustuus. Hyväksikäyttötilanne, mikäli sellainen oli, ei itsessään ollut traumaattinen, koska siihen ei liittynyt väkivaltaa ja se tapahtui läheisen taholta. 

Ap

Tämä voisi olla kuin omasta kynästäni sillä erotuksella, että en ole koskaan ollut terapiassa. Muistot eivät siis ole valemuistoja, vaan ihan oikeita, en vain muistanut niitä ennen aikuisikää.

Minua kosketteli pappani, kun leikimme yhdessä lääkäriä. Muistot laukaisi nännin hyväily aikuisiällä, jolloin muistin pappani myös tehneen sitä ja minun olleen kyllästynyt siihen. Muistan nykyään myös välähdyksiä muista tilanteista, esim. yksityiskohtaisia välineitä, joita pappani käytti. Tuolloin lapsena en pelännyt tai ahdistunut hyväksikäytöstä, osa siitä oli lähinnä siis tylsää, kun pappa jäi tekemään jotain liian pitkäksi aikaa.

Pappani kuoli, kun olin n. 10-vuotias. Suurin häntä kovasti. Havahduin näihin muistoihin vasta parikymppisenä. En osaa sanoa, miten tämä on vaikuttanut minuun ihmisenä. Varmasti monin tavoin.

Gynekologipappa siis. Mitä esineitä hän työnsi pimppiisi?

Olet sairas k...sipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kyllä kävi niin, että tietoisuus minulle tapahtuneesta hyväksikäytöstä pamahti tietoisuuteen lapsuudenkotini pellonreunassa kivellä istuessani. Se oli valtava myllerrys tunteita ja mielteitä. Oma esikoistyttäreni oli silloin kuusivuotias kuten itse silloin olin, kun hyväksikäyttö tapahtui.

Jopa se, miltä maailma näytti, muuttui erilaiseksi, värit kirkastuivat. Koska energiaa vapautui kun ei tarvinnut enää painaa tätä muistoa tiedostamattomaan.

Sitten seurasi paljon vihaa ja katkeruutta, ja asia pyöri mielessä jatkuvasti. Myös ymmärsin monia tilanteita elämässäni uudella tavalla, ja tajusin myös, miksi teininä olin niin perusteellisesti sekaisin. Ja miksi minua lähestyivät teini-iässä sellaiset tyypit, jotka halusivat hyötyä puolustuskyvyttömyydestäni, joka johtui siitä, että rajani oli niin perusteellisesti rikottu.

Tiesittekö muuten, että tilastollisesti on havaittu, että lapsena hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden naisten tyttäret joutuvat muita useammin itse lapsena hyväksikäytetyiksi, ei siis oman äitinsä taholta, vaan ulkopuolisten.

Kiitos tästä. 

Onhan tämä muisto/epäily/fläsäri mulla aina ollut, mutta nyt sitten ensimmäistä kertaa uskallan tarkastella sitä ja yrittää muistaa tarkemmin ja myös asioita ympäriltä. Elämässä todellakin valunut vuosikymmenten varrella paljon energiaa asioiden alaspainamiseen ja kestämiseen. 

Ap

Helpompaa varmasti kun ei muistele, luota intuitioosi siitä että jotain tälläistä on tapahtunut. Sellainen ei ole ikinä lapsen vika. Ja jatka elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kyllä kävi niin, että tietoisuus minulle tapahtuneesta hyväksikäytöstä pamahti tietoisuuteen lapsuudenkotini pellonreunassa kivellä istuessani. Se oli valtava myllerrys tunteita ja mielteitä. Oma esikoistyttäreni oli silloin kuusivuotias kuten itse silloin olin, kun hyväksikäyttö tapahtui.

Jopa se, miltä maailma näytti, muuttui erilaiseksi, värit kirkastuivat. Koska energiaa vapautui kun ei tarvinnut enää painaa tätä muistoa tiedostamattomaan.

Sitten seurasi paljon vihaa ja katkeruutta, ja asia pyöri mielessä jatkuvasti. Myös ymmärsin monia tilanteita elämässäni uudella tavalla, ja tajusin myös, miksi teininä olin niin perusteellisesti sekaisin. Ja miksi minua lähestyivät teini-iässä sellaiset tyypit, jotka halusivat hyötyä puolustuskyvyttömyydestäni, joka johtui siitä, että rajani oli niin perusteellisesti rikottu.

Tiesittekö muuten, että tilastollisesti on havaittu, että lapsena hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden naisten tyttäret joutuvat muita useammin itse lapsena hyväksikäytetyiksi, ei siis oman äitinsä taholta, vaan ulkopuolisten.

Kiitos tästä. 

Onhan tämä muisto/epäily/fläsäri mulla aina ollut, mutta nyt sitten ensimmäistä kertaa uskallan tarkastella sitä ja yrittää muistaa tarkemmin ja myös asioita ympäriltä. Elämässä todellakin valunut vuosikymmenten varrella paljon energiaa asioiden alaspainamiseen ja kestämiseen. 

Ap

Helpompaa varmasti kun ei muistele, luota intuitioosi siitä että jotain tälläistä on tapahtunut. Sellainen ei ole ikinä lapsen vika. Ja jatka elämää.

Jos asiaa ei käsittele, se vie energiaa koko elämän. Musta tuntuu, että olen sitä reppua kantanut jo ihan riittävän pitkään ja nyt olisi aika myöntää, että sellainen on selässä ja jatkaa matkaa ilman sitä. Sun metodilla se kuitenkin jatkaa liimautuneena minuun, turhana painolastina.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan oikein käsittänyt ihmisiä, kenelle on pakkomielle vänkyttää että jotain ihmistä olisi käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena.

Mikä pakkomielle? Pullo anukseen sulle!

Vierailija kirjoitti:

Lähes aina tällaiset "aikuisena muistamiset" ovat valemuistoja. Tästä on ihan luotettavaa tutkimustietoakin.

No vitut oo!

Vierailija kirjoitti:

Yrittääkö tällainen ihminen kohottaa jotain itsessään? Tuntea olevansa parempi mitä oikeasti on?

Sairas olet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kyllä kävi niin, että tietoisuus minulle tapahtuneesta hyväksikäytöstä pamahti tietoisuuteen lapsuudenkotini pellonreunassa kivellä istuessani. Se oli valtava myllerrys tunteita ja mielteitä. Oma esikoistyttäreni oli silloin kuusivuotias kuten itse silloin olin, kun hyväksikäyttö tapahtui.

Jopa se, miltä maailma näytti, muuttui erilaiseksi, värit kirkastuivat. Koska energiaa vapautui kun ei tarvinnut enää painaa tätä muistoa tiedostamattomaan.

Sitten seurasi paljon vihaa ja katkeruutta, ja asia pyöri mielessä jatkuvasti. Myös ymmärsin monia tilanteita elämässäni uudella tavalla, ja tajusin myös, miksi teininä olin niin perusteellisesti sekaisin. Ja miksi minua lähestyivät teini-iässä sellaiset tyypit, jotka halusivat hyötyä puolustuskyvyttömyydestäni, joka johtui siitä, että rajani oli niin perusteellisesti rikottu.

Tiesittekö muuten, että tilastollisesti on havaittu, että lapsena hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden naisten tyttäret joutuvat muita useammin itse lapsena hyväksikäytetyiksi, ei siis oman äitinsä taholta, vaan ulkopuolisten.

Kiitos tästä. 

Onhan tämä muisto/epäily/fläsäri mulla aina ollut, mutta nyt sitten ensimmäistä kertaa uskallan tarkastella sitä ja yrittää muistaa tarkemmin ja myös asioita ympäriltä. Elämässä todellakin valunut vuosikymmenten varrella paljon energiaa asioiden alaspainamiseen ja kestämiseen. 

Ap

Helpompaa varmasti kun ei muistele, luota intuitioosi siitä että jotain tälläistä on tapahtunut. Sellainen ei ole ikinä lapsen vika. Ja jatka elämää.

Jos asiaa ei käsittele, se vie energiaa koko elämän. Musta tuntuu, että olen sitä reppua kantanut jo ihan riittävän pitkään ja nyt olisi aika myöntää, että sellainen on selässä ja jatkaa matkaa ilman sitä. Sun metodilla se kuitenkin jatkaa liimautuneena minuun, turhana painolastina.

Ap

Olen tuon viestin 12 kirjoittaja, joka muisteli kokemaansa. Mulla asia kiersi ja kiersi päässä niin että ajattelin sitä varmaan joka viides minuutti vuoden ajan, jolloin tajusin, että näin ei voi jatkua. Soitin eräällä vaihtoehtoterapeutille, joka sanoi, että  minun kannattaisi ottaa yhteyttä tuohon hyväksikäyttäjään ja kertoa, mitä muistan. Että tällä tavalla saisin hänet pois "ihoni alta". Lisäksi hän sanoi, että hyväksikäyttö on jumittanut osan persoonaani sinne kuusivuotiaan tasolle, minkä ymmärsin itsekin myöhemmin.

Tein neuvon mukaan, ja alkoi aika kauhea myllytys, jossa kaikki tuli selville vanhemmillenikin, jotka olivat silloin kuusissakymmenissä. Mies kielsi kaiken. Äiti sanoi, että hän oli oikeastaan aina  epäillyt sitä, mutta ei ollut päästänyt ajatusta eteen päin. Hyväksikäyttö tapahtui vain yhtenä kesänä muutaman kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kyllä kävi niin, että tietoisuus minulle tapahtuneesta hyväksikäytöstä pamahti tietoisuuteen lapsuudenkotini pellonreunassa kivellä istuessani. Se oli valtava myllerrys tunteita ja mielteitä. Oma esikoistyttäreni oli silloin kuusivuotias kuten itse silloin olin, kun hyväksikäyttö tapahtui.

Jopa se, miltä maailma näytti, muuttui erilaiseksi, värit kirkastuivat. Koska energiaa vapautui kun ei tarvinnut enää painaa tätä muistoa tiedostamattomaan.

Sitten seurasi paljon vihaa ja katkeruutta, ja asia pyöri mielessä jatkuvasti. Myös ymmärsin monia tilanteita elämässäni uudella tavalla, ja tajusin myös, miksi teininä olin niin perusteellisesti sekaisin. Ja miksi minua lähestyivät teini-iässä sellaiset tyypit, jotka halusivat hyötyä puolustuskyvyttömyydestäni, joka johtui siitä, että rajani oli niin perusteellisesti rikottu.

Tiesittekö muuten, että tilastollisesti on havaittu, että lapsena hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden naisten tyttäret joutuvat muita useammin itse lapsena hyväksikäytetyiksi, ei siis oman äitinsä taholta, vaan ulkopuolisten.

Kiitos tästä. 

Onhan tämä muisto/epäily/fläsäri mulla aina ollut, mutta nyt sitten ensimmäistä kertaa uskallan tarkastella sitä ja yrittää muistaa tarkemmin ja myös asioita ympäriltä. Elämässä todellakin valunut vuosikymmenten varrella paljon energiaa asioiden alaspainamiseen ja kestämiseen. 

Ap

Helpompaa varmasti kun ei muistele, luota intuitioosi siitä että jotain tälläistä on tapahtunut. Sellainen ei ole ikinä lapsen vika. Ja jatka elämää.

Jos asiaa ei käsittele, se vie energiaa koko elämän. Musta tuntuu, että olen sitä reppua kantanut jo ihan riittävän pitkään ja nyt olisi aika myöntää, että sellainen on selässä ja jatkaa matkaa ilman sitä. Sun metodilla se kuitenkin jatkaa liimautuneena minuun, turhana painolastina.

Ap

Olen tuon viestin 12 kirjoittaja, joka muisteli kokemaansa. Mulla asia kiersi ja kiersi päässä niin että ajattelin sitä varmaan joka viides minuutti vuoden ajan, jolloin tajusin, että näin ei voi jatkua. Soitin eräällä vaihtoehtoterapeutille, joka sanoi, että  minun kannattaisi ottaa yhteyttä tuohon hyväksikäyttäjään ja kertoa, mitä muistan. Että tällä tavalla saisin hänet pois "ihoni alta". Lisäksi hän sanoi, että hyväksikäyttö on jumittanut osan persoonaani sinne kuusivuotiaan tasolle, minkä ymmärsin itsekin myöhemmin.

Tein neuvon mukaan, ja alkoi aika kauhea myllytys, jossa kaikki tuli selville vanhemmillenikin, jotka olivat silloin kuusissakymmenissä. Mies kielsi kaiken. Äiti sanoi, että hän oli oikeastaan aina  epäillyt sitä, mutta ei ollut päästänyt ajatusta eteen päin. Hyväksikäyttö tapahtui vain yhtenä kesänä muutaman kerran.

Lisäys: se, että otin yhteyttä hyväksikäyttäjääni, oli elämäni rohkein teko, ja sillä oli suuri merkitys toipumiselleni.