Lue keskustelun säännöt.
Huono äiti? En jaksa tehdä vauvalle ruokia itse
21.04.2022 |
Koen tästä hirveää syyllisyyttä. Varsinkin kun tuttavapiirissä on luomutyyppejä, jotka jaksavat kaikki soseet tehdä alusta alkaen itse vain parhaista raaka-aineista. Mulle purkki on niin helppo napsauttaa auki ja lämmittää. Toki annan vauvalle maistiaisia esim kananmunaa ja hedelmää, mutta itse syömäni pääruoka ei ole vauvalle sopivaa niin että olisi helppo ottaa siitä aina sivuun. Syön aika mausteista ruokaa ja itsekin usein valmis/noutoruokia. Olen niin väsynyt tässä arjessa että kokkaaminen on viimeinen juttu mikä nyt kiinnostaa :(
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä?
Mun vauvan isä oli kuollut . Monella se isä myös on töissä , osa todella pitkiä päiviäkin.
Oletko ap
Ja miksi vauvan isä tekee pitkiä työpäiviä?
On muuten kumma miten tää palsta on täpösen täynnä nuoria naisleskiä.
En ole ap. mutta tuskin ainoa ihminen maailmassa, joka on raskausaikana jäänyt leskeksi.
Se voi olla vaikea uskoa, mutta todella erilaisia elämäntilanteita riittää .
Oma lapsenkikin on muuten joskus sanonut, että tää meidän elämä on käänteineen mennyt niin että vois olla salkkareista . Olen hänelle sanonut, että ehkä nää kokemamme vaikeudet on myös opettanut sen, että pystyy paremmin ymmärtämään toistenkin vaikeuksisa ja nyt, kun omat asiat on mallillaan niin mielellään on avuksi silloin, kun pystyy.
Ja ap. kuuntele vaikka Heibaby- , Valeäidin nauhoituksia, Mamma Rimpuilee- tai Tutin täydeltä podcasteja . Niissä on armollinen ote .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt, että miksi pitää lisääntyä, jos ei jaksa hoitaa jälkikasvuaan.
Ei kukaan ole noin sanonut.
Kaikki tuntemani syöttävät ja ovat syöttäneet vauvoilleen purkkiruokaa. Hyvä jos muutakin joskus tarjotaan, mutta vauvanruokapurkit on aivan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä?
Mun vauvan isä oli kuollut . Monella se isä myös on töissä , osa todella pitkiä päiviäkin.
Oletko ap
Ja miksi vauvan isä tekee pitkiä työpäiviä?
On muuten kumma miten tää palsta on täpösen täynnä nuoria naisleskiä.
En ole ap. mutta tuskin ainoa ihminen maailmassa, joka on raskausaikana jäänyt leskeksi.
Se voi olla vaikea uskoa, mutta todella erilaisia elämäntilanteita riittää .
Oma lapsenkikin on muuten joskus sanonut, että tää meidän elämä on käänteineen mennyt niin että vois olla salkkareista . Olen hänelle sanonut, että ehkä nää kokemamme vaikeudet on myös opettanut sen, että pystyy paremmin ymmärtämään toistenkin vaikeuksisa ja nyt, kun omat asiat on mallillaan niin mielellään on avuksi silloin, kun pystyy.
Ja ap. kuuntele vaikka Heibaby- , Valeäidin nauhoituksia, Mamma Rimpuilee- tai Tutin täydeltä podcasteja . Niissä on armollinen ote .
Täällä näitä nuoria naisleskiä on niin paljon että se on tilastollinen mahdottomuus.
Minun isäni kuoli kun olin lapsi ja olin koko paikkakunnan ainoa puoliorpo.
Tällä suhdeluvulla mikä täällä on meitä puoliorpoja olisi pitäntt olla 90 prosenttia pitäjän alaikäisistä.
Kiitos kivoista sanoista! Olen kuitenkin ajatellut että haluan olla vauvan kanssa nyt kun hän sitä eniten kaipaa. Mieluummin lämmitän nopeasti purkin ja sitten itsekin lepään niinä aikoina kun vauva nukkuu. Ei taida olla vauvan parhaaksi että hän itkee yksin lattialla kun äidin pitää nyt kuoria, keittää ja soseuttaa näitä luomujuureksia... :/ ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä?
Mun vauvan isä oli kuollut . Monella se isä myös on töissä , osa todella pitkiä päiviäkin.
Oletko ap
Ja miksi vauvan isä tekee pitkiä työpäiviä?
On muuten kumma miten tää palsta on täpösen täynnä nuoria naisleskiä.
En ole ap. mutta tuskin ainoa ihminen maailmassa, joka on raskausaikana jäänyt leskeksi.
Se voi olla vaikea uskoa, mutta todella erilaisia elämäntilanteita riittää .
Oma lapsenkikin on muuten joskus sanonut, että tää meidän elämä on käänteineen mennyt niin että vois olla salkkareista . Olen hänelle sanonut, että ehkä nää kokemamme vaikeudet on myös opettanut sen, että pystyy paremmin ymmärtämään toistenkin vaikeuksisa ja nyt, kun omat asiat on mallillaan niin mielellään on avuksi silloin, kun pystyy.
Ja ap. kuuntele vaikka Heibaby- , Valeäidin nauhoituksia, Mamma Rimpuilee- tai Tutin täydeltä podcasteja . Niissä on armollinen ote .
Täällä näitä nuoria naisleskiä on niin paljon että se on tilastollinen mahdottomuus.
Minun isäni kuoli kun olin lapsi ja olin koko paikkakunnan ainoa puoliorpo.
Tällä suhdeluvulla mikä täällä on meitä puoliorpoja olisi pitäntt olla 90 prosenttia pitäjän alaikäisistä.
Okei. Enpä minä tietenkään voi mitenkään sulle todistaa, etten valehtele, jos et minua uskoa halua. Toisaalta miksi ihmeessä valehtelisin lapseni isän kuolleen.
No kaikesta sitä ihmiset jaksaakin ottaa paineita. Tein itse ehkä kerran jonkun porkkanasoseen, ja sekin silloin alkuinnostuksessa, kun lapsi vasta opetteli syömään kiinteitä. Että purkkiruuilla mentiin ja tietysti nyt paljon pystyy maistelemaan ilman että edes tarvii mitään soseita suuresti "tehdä", siis että jotain banaania nyt voi muussata vähän haarukalla jne.
Terveitä lapsia ovat (nyt 6 ja 3-vuotiaat), ei mitään allergioita, kaikkiruokaisia. Hyvin kehittyneitä, ikätasoansa monella tapaa (esim. kielellisesti) edellä molemmat. Syövät erikoisempiakin ruokia, että päiväkodistakin kehutaan, kuinka muille ei oikein maistunut, mutta teidän poika rohkeasti maisteli jne.
Ei ne purkkiruuat ole sen kummempia kuin se itsetehtykään. Se on vaan jotain äitiyteen hurahtaneiden sädekehän kiillotusta tehdään hirvee haloo jostain "apua, syötätkö sä jotain purkkiruokaa". Samaan aikaan tuo luomuhössöttäjä varmaan vetää itse jotain masennuslääkkeitä, tilit näyttää tyhjää, ettei vaan ole varaa ostaa niitä purkkeja tms. Keskity olennaiseen. Se on lapsen kanssa vietetty laatuaika ja sun aktiivinen läsnäolo ja kontakti lapseen. Ei se, että muussailet keittiössä jotain soseita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva saa ruokaa, niin mikä se ongelma oli?
Muista syödä itsekin riittävästi ja levätä kun se on mahdollista.
Omaa elämääsi elät ja omasta lapsestasi huolehdit. Ei se vauva ajattele että onpas mun äitini huono kun ei ole tehnyt itse alusta asti sitä ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kivoista sanoista! Olen kuitenkin ajatellut että haluan olla vauvan kanssa nyt kun hän sitä eniten kaipaa. Mieluummin lämmitän nopeasti purkin ja sitten itsekin lepään niinä aikoina kun vauva nukkuu. Ei taida olla vauvan parhaaksi että hän itkee yksin lattialla kun äidin pitää nyt kuoria, keittää ja soseuttaa näitä luomujuureksia... :/ ap
Minä aikoinaan laittelin vauvalle ruokia illalla tai yöllä lapsen nukkuessa. Kerran sitten laitoin keiton hellalle ja istahdin sohvalle. Havahduin savuun, kun olin väsymyksestä tokkuraisena unohtanut kauhan viereiselle levylle ja napsauttanutkin sen lämmön päälle. Palohälytin ei ehtinyt varoittaa, mutta kyllä sitä savua vaan silti oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ongelma ole se, ettet tee vauvalle ruokia itse, vaan se, että sun jaksaminen on niin vähissä, ettet jaksa. Tietysti vauva-arjessa jaksaminen on koetuksella ihan jo valvomisenkin takia, ja on vaan järkevää mennä sieltä missä aita on matalin, kunnes voimat palaavat. Nyt sun on priorisoitava oma jaksaminen ja toipuminen, se on vauvankin etu. Missä muussa voisit ottaa rennommin, kuin ruoanlaitossa?
Mä vedin koko vauva-ajan siitä mistä aita on matalin. Vauvalle läsnäolosta en koskaan tinkinyt, kaikesta muusta kyllä. Lyhyen imetyksen jälkeen siirryttiin korvikkeeseen, sitten tuli piltit mukaan. Mentiin ihan päivä kerrallaan. En katsonut kellosta milloin pitää nukkua ja milloin ulkoilla, ei käyty vauvakerhoissa eikä muksulla ollut edes yhtään merkkivaatetta :D ja oikein hyvä siitä tuli! On ollut terve, ihana, ystävällinen ja kaikelle avoin nuori neiti nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Purkkiruoat on ihan hyviä. Meillä 2-vuotias syö vieläkin ajoittain purkista jotain merimiespataa tai naudanliharisottoa, jos muulla perheellä on mausteista ruokaa tai jotain nopeaa einestä. Ihan on kaikkiruokainen lapsi ollut.
Pääasiassa purkkiruoalla ruokin omani. Ovat fiksuja nuoria nykyään, en tiiä oisivatko fiksumpia jos oisin ite mössännyt perunaa&kukkakaalia heille. Epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aion mennä kans kaiken suorittamisen suhteen siitä mistä aita on matalin. Panostan siihen ,että jaksan olla läsnä ja riittävän hyvällä tuulella. Raskausaika on ollut jo tähän mennessä riittävän raskas kahden vanhemman kanssa, joista toinen oireilee vahvasti psyykkisesti. Korona-aika yms. laukaisi lapsessa paljon pelkotiloja ja ahdistusta. Lapsille kaikista tärkeintä on se, että vanhempi jaksaa olla lasten kanssa. Jaksaa kiinnostua asioista, kuunnella ja olla läsnä. Jaksaa antaa rakkautta ja olla vakaa, eikä hermojaan menettävä kiukkupussi. Sellainen minusta meinaa tulla, jos yritän suorittaa arkea yhtään sen enempää jonkinlaisten vaatimusten mukaan (kaikki ruoka täytyy tehdä itse jne. älyttömyydet). Eli ihan hyvällä omallatunnolla nyt vain priorisoit oman jaksamisesi ykköseksi, minäkin kasvoin korvikemaidolla ja valmisruoilla ja ihan ihminen minusta on tullut. Eniten itseeni on vaikuttanut oman perheeni alkoholismi ja moninainen väkivalta, ei se söinkö valmis maksalaatikkoa. Kunhan sai edes jotain ruokaa, kun välistä näin nälkääkin.
Kokeilin yhden kerran tehdä porkkanasosetta. Pahanmakuista tuli. Hirveä vaiva eikä se edes kelvannut vauvalle. Sitten mentiin purkkiruoilla siihen asti, että lapsi pystyi syömään samaa ruokaa kuin aikuiset. Kaksi tervettä koululaista olen kasvattanut, eikä vauvaiän purkkiruoka ole aiheuttanut haittoja.
Ketä kiinnostaa sun vauvan syömiset. Jos ostat bonaa ja pilttiä, se on paljon parempi kuin joku makeisten ja pikaruokien syöttäminen (mikä tapahtuu toki myöhemmällä iällä, mutta tarkoitan että sillä samaisella myöhemmällä iällä riittää kun annat samaa kotiruokaa mitä itse syöt).
Vierailija kirjoitti:
Missä isä?
😳
Ajattelit sitten lisää aiheuttaa syyllisyyden tunteita ap:ole!
Ap, nauti siitä valmisruoka purkin kannen napsahduksesta. Syö mitä mielesi tekee ja käytä kaikki muu aika siihen äitiyteen. Olet hyvä äiti.
Mulla oli luomuruokaa lapsille vain tissimaito.
Minä kans alkuinnostuksessani kokkailin ja pakastin soseita useampana iltana. Mutta eipä ne kelvanneet, piltti kyllä maistui. Roskiin meni tekemäni soseet :D purkkiruualla mentiin siihen asti kunnes lapsi alkoi syödä samaa ruokaa.
Oon tehny sellaisen huomion, että jos vanhemmat hirveästi stressaa lastensa syömisestä (kaikki pitää olla itse tehty ja superterveellistä), sellaiset lapset on kaikista ennakkoluuloisimpia ja huonoja syömään. Rennosti vaan ja pääasia on että saa ruokaa.
Yritin esikoisen kanssa samaa ihan vain siksi, että tulisi halvemmaksi. Sitten maistoin soseuttamaani porkkanaa ja totesin ettei se maistunut yhtään millekään. Vetistä mössöä. Piltti oli parempaa johtuen siitä, että täällä on saatavilla vain kotimaista porkkanaa ja ei ollut porkkanan satokausi jolloin se olisi parhaimmillaan. Vaihtelu mauissa tuli myös suuremmaksi, kun vaihdoin purkkiruokaan. Älä tunne häpeää, ihan syystä niitä on pitkät rivit kaupoissa.