Minkälaista ihmistä narsisti ei pysty musertamaan?
Kommentit (391)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerät ihmiset kirjoittaa netissä että he on niin itsenäisiä ja vahvoja ja ties mitä ettei heihin mikään ota. Narsisti iskee silloin kun edellinen kumppani on sut hylännyt ja vienyt omaisuuden tai silloin kun sut on potkittu ulos hyvästä työpaikasta ja joudut laittamaan talon myyntiin. Silloin narsisti etsiytyy luoksesi. Tyhjät ämpärit kolisee avlla kun lukee näitä hurutekstejä.
Olisit voinut jättää tuon haukkumisen pois ja sanoa asiasi, koska olet aivan oikeassa. Narsisti hakeutuu vahvankin ihmisen seuraan silloin kun näkee että tämä on heikoilla. Luikertelee elämääsi ystävänä, lohduttajana, ymmärtäjänä, ihmisenä jolla on samoja kokemuksia kuin sinulla. Erinomainen hetki on jokin elämän kriisitilanne. Silloin narsisti pystyy keräämään eniten tietoa ihmisen heikkouksista ja siitä miten puolustuksen läpi pääsee. Käyttää myös täysin hyväkseen henkilön alentunutta energiaa siihen, että hiljalleen painostaa ja aivopesee suostumaan asioihin, toisen sitä edes huomaamatta.
Järki pysyy päässä kyllä silloinkin, kun "on heikoilla". Silloin erityisesti täytyy suojata itseään ja luottaa vain ihmisiin, jotka ovat pitkällä aikavälillä osoittaneet luotettavuutensa. Ei siinä tarvitse ketään ulkopuolista päästää luikertelemaan elämäänsä.
Narsistin lasta, joka on tunnistanut ongelman, käsitellyt omat traumansa, tunnistaa narsistin kilometrien päästä ja jolla ei riitä näitä kohtaan enää yhtään kärsivällisyyttä. Täysi ignooraus ja eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
E
Mullei oo mt tai persoonallisuusongelmia. Olen ollut aina hullumagneetti. Aina joku narsku tvast on kuvitellut mut helpoksi uhriksi.joka kerta ovat joutuneet kärsimään. Hullu bipo naapuri sai häädön. N työkaveri sai potkut. Eräs muuten vaan hullu naapurustosta sai turpiinsa. Eräs puolituttu päätyi käräjille kunnianloukkauksesta ja laittomasta uhkauksesta. Et silleeSiis pahoinpitelet naapureita, hankit häätöjä ihmisille yms. Tuntuu, että joku sinunkin päässä viiraa.
Minulla on oikeus puolustaa itseäni. Minulla on myös oikeus tehä rikosilmoitus jos minuun kohdistuu rikos. Aika paljon vaatii että jos esmees saa omistusasunnosta häädön. Oma vikansa
Sellaista jolle on ihan sama, ihan kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuo, että "uhri" ei reagoi tai yrittää olla kuin mitään ei ole tapahtunut, on käytännössä narstistin käytöksen hyväksymistä. Kova kovaa vastaa eli aika tiukka keskustelu olisi paikallaan. En usko, että lammasmaisesta nysväyksestä on tässä tapauksessa mitään hyötyä. Monet mahdollistavat itse tuon huonon käytöksen jatkumisen.
Normaalin ihmisen kanssa yleensä toimii "kova kovaa vasten", mutta narsistilla puuttuu pari ruuvia päästä jotka mahdollistaisivat oppimisen sellaisesta tilanteesta. Narsisti alkaa automaattisesti punoa mielessään kostoajatuksia, ja saattaa alkaa esimerkiksi mustamaalaamaan kovistelijaa muille. Hän saattaa tehdä kaikkensa että näytät riehuvalta hullulta muiden silmissä, sillä muille hän osaa näyttää parhaat puolensa. Sillä narsistin täytyy näyttää, että on yläpuolella, hän ei voi alistua (ainoastaan jos olet autoritäärisesti korkeammalla ja asemassa jota hän ihailee, hän voi kuunnella, mutta silloin et ole valikoitunut hänen uhrikseen). Sen sijaan ns grey rock -menetelmä, eli reagoimattomuus vaikuttaa lopulta niin, että narsisti menettää kiinnostuksena, eikä jaksa yrittää temppujaan, ja saattaa jättää rauhaan. Yllättävän pitkään härkkiminen voi jatkua, mutta lopulta narsisti saattaa kyllästyä.
Huomioimattomuus ei toimi, koska se lisää bensaa narsistin liekkeihin, kun ei sa toisessa reaktiota aikaan. Millä narsistin saa hämmentymään on tietoinen vastakkaisten reaktioiden tarjoaminen kuin mitä narsisti on odottanut. Silloin hän oppii, kuka on pelattava ja kuka ei.
Ihan normaali ihminen joka ei ole vässykkä.
Kohta on joulu, joko aloititte lahjavalmistelut?
Seurasimme muutaman vuoden töissä narsistista naispomoa ja hänen uhriaan. Uhriksi oli valikoitunut ujo nainen, mutta kaikesta simputuksesta huolimatta pomo ei saanut henkistä yliotetta naisesta, vaan välillä näytti että nainen vie pomoa kuin litran mittaa. Epäilimme, että tällä naisella oli itselläänkin jokin psykiatrinen diagnoosi, mutta periksi ei pomolle antanut. Sittemmin nainen jäi töistä pois, en tiedä minne meni. Pomo myös aikanaan lähti, koska jokainen inhosi häntä.
Mulloli helwetilliset vanhemmat. En vain ole osannut päätellä mikä niitä vaivasi. Muita sisaruksia (ja muitakin sukulaisia) kohtaan olivat kivoja ja reiluja. Aattelin että ois kiusat ohi kun ne kuoli mutta nyt mun veli on alkanut käyttäytyä samallalailla.
Vierailija kirjoitti:
Älkää olko ylimielisiä. Narsisti pystyy tekemään kenen tahansa elämästä helvettiä, jos kohteella ei ole pakomahdollisuutta. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi alaikäisellä lapsella, jonka lähiaikuisissa on narsisti tai sitten työpaikalla, jos irtisanoutuminen esimerkiksi taloudellisten realiteettien takia ei ole ole vaihtoehto. Näissä tilanteissa järkevä ihminen pyrkii olemaan mahdollisimman vähän tekemisissä, eikä haasta narsistia. Sitä peliä ei voi voittaa, koska toisin kuin normaali ihminen, narsisti nauttii draamasta ja saa sitä energiaa. Persoonaltaan terve ihminen uupuu joka tapauksessa jossain vaiheessa. Ja toisin kuin normaalilla ihmisellä, narsistilla on aina yliote sen takia, että hän on häikäilemätön ja moraaliton ja voi tehdä asioita, joita normaali persoona ei tee.
Eri juttu on sitten se, miksi jotkut valitsevat puolisoikseen ja ystävikseen narsisteja. Jos tällainen tilanne on, normaali ihminen katkaisee välit eikä jää leikkimään mitään valtapelejä.
Jos on tilanne missä narsistilla ei ole hovia on narsisti voimaton. Sellainen ihminen joka ei ajattele ihmisistä aina kovin hyvää, ei ajattele aina normien mukaan, eikä tarvitse toista ihmistä kovin paljoa sinänsä, ei tarvitse olla näkyvän aggressiivinen mutta ei taivu, narsistin läpi näkee kyllä, narsisti onnistuu kyllä joskus huijaamaan, muttei suurinta osaa aikaa,
Eikö niitä Sanna-keskusteluja ole jo ihan tarpeeksi? Pitikö tällainenkin vielä avata?
Minua. Suhtaudun häneen hengellisesti korkeammalta tasolta, eli myötätuntoisesti. Tämä on vaatinut vuosien työtä. Hänkin on osa tätä elollista todellisuutta, mutta vain todella kiinni tuskassaan.
Olen lukenut narsismista ja epävakaasta persoonallisuudesta (olen siis 271) mutta asiasta kirjoitetaan niin paljon selvää roskaa että mahdotonta saada noista jutuist mitään irti.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut että super-empaatikko on narsistin pahin painajainen..
Voitko avata vähän?
Sellainen joka puhuu aina muista hyvää ja pyrkii siihen,että kaikilla on hyvä olla esim.työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Mut on aikanaan narsisti-isä musertanut ja kärsin sen vaikutuksista edelleen esimerkiksi ahdistuneisuushäiriön muodossa. Pitkään aikuisenakin pompin hänen tahtonsa mukaan ja annoin hänen sanojensa satuttaa, koska en osannut muutakaan. Sitten yritin nousta vastaan, ei auttanut. Aina hän keksi jonkun uuden reitin loukkauksilleen ja ihmetteli muka viattomana kovaan ääneen miksi olen niin aggressiivinen. Kymmenen vuotta sitten keksin tämän ignooraamis-menetelmän, ja se on toiminut. Teen sen kuitenkin niin, että olen peruskohtelias isääni kohtaan, mutta en anna hänelle mitään ulospäin. Mahdollisimman vähän ympäripyöreää tietoa elämästäni. Kommentoin hänen mahtailujaan vain että "oho, aijaa." ja hän pysyy tyytyväisenä. Enkä missään nimessä provosoidu vaikka hän kuinka yrittäisi etsiä jotain joka osuu minuun. Suhtaudun hänen juttuihin huvittuneena, mutta en näytä sitä hänelle. Vähän kuin olisi tekemisissä pikkulapsen kanssa joka kehuu käyneensä kakalla.
Itse opin ignooraamismenetelmän jo nuorena toimiessani narsistisen isäni kanssa. Narsistia ei saa päästää ihon alle, eli paras on olla etäinen ja antaa mahdollisimman vähän oikeaa informaatiota omasta elämästä ja tunteista, koska jos hän aistii edes jonkun heikkouden, hän tulee käyttämään sitä sinua vastaan. Myös yhteydenpitoa ja tapaamisia on rajoitettava, jotta hän ei pääse luikertelemaan elämääsi ja kontrolloimaan sitä.
Toki tämäkään toimintatapa ei ole ongelmaton, sillä se on tehnyt minusta jollain tapaa "tunnevammaisen" ja etäisen myös muissa ihmissuhteissa. Nykyään välit isään ovat muodolliset ja etäiset, mutta ainakaan hän ei ole onnistunut kiusaamaan minua romahtamisen partaalle, minkä hän valitettavasti onnistui tekemään yhdelle herkemmälle sisarukselle. Perheen ulkopuolella hän toki patsastelee täydellisenä ihmisenä ja elää ihmisten huomiosta ja arvostuksesta, joilla kehuskelu on keskeinen osa jokaikistä tapaamista. Näihin en jaksa itsekään sen enempää kommentoida, mutta toki välillä riipaisee, ettei ole vanhempaa joka olisi aidosti kiinnostunut myös minun tunteitani ja elämästäni ja jonka seurassa voisi olla vapautuneesti ja rennosti.
Toisen narsistin uhria. Tulee seinä vastaan kerta toisensa jälkeen. Tyhmä narsisti jatkaa ja jatkaa, älykäs vetäytyy ja jättää rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut että super-empaatikko on narsistin pahin painajainen..
Voitko avata vähän?
Koska se näkee narsistin lävitse ja lukee kuin avointa kirjaa. Toisinsanoen vie narsistilta kaikki aseet.
Varmaan skitsoidit, jotka ei muutenkaan pahemmin välitä ihmis-seurasta ja ovat enemmän oman päänsä sisällä.
Mut on aikanaan narsisti-isä musertanut ja kärsin sen vaikutuksista edelleen esimerkiksi ahdistuneisuushäiriön muodossa. Pitkään aikuisenakin pompin hänen tahtonsa mukaan ja annoin hänen sanojensa satuttaa, koska en osannut muutakaan. Sitten yritin nousta vastaan, ei auttanut. Aina hän keksi jonkun uuden reitin loukkauksilleen ja ihmetteli muka viattomana kovaan ääneen miksi olen niin aggressiivinen. Kymmenen vuotta sitten keksin tämän ignooraamis-menetelmän, ja se on toiminut. Teen sen kuitenkin niin, että olen peruskohtelias isääni kohtaan, mutta en anna hänelle mitään ulospäin. Mahdollisimman vähän ympäripyöreää tietoa elämästäni. Kommentoin hänen mahtailujaan vain että "oho, aijaa." ja hän pysyy tyytyväisenä. Enkä missään nimessä provosoidu vaikka hän kuinka yrittäisi etsiä jotain joka osuu minuun. Suhtaudun hänen juttuihin huvittuneena, mutta en näytä sitä hänelle. Vähän kuin olisi tekemisissä pikkulapsen kanssa joka kehuu käyneensä kakalla.