Miksi ihminen alkaa vihaamaan toista ihmista? Voisiko kyseessä olla rakastuminen?

Vierailija kirjoitti:

Keittiöpsykologit taas vauhdissa.

Sitähän täältä haetaan, monipuolista näkökulmaa. Jos etsii ammattipsykologia, niin kanava on aivan toinen.

Vierailija kirjoitti:

No ei voi, ei ainakaan mun kohdalla. Rakastan rakastamiani ihmisiä loppuun asti. Vasta sitten kun se rakkaus loppuu jostain aivan poikkeuksellisesta syystä, esim. toisen väkivallasta minua kohtaan, voi olla tilaa muillekin tunteille. Mutta niitä joita rakastan, rakastan loppuun asti, vaikka olisi ongelmiakin ihmissuhteessa. En voi edes alkaa vihaamaan ihmistä, joka torjuu minun rakkauteni. Silloin vain rakastan kaukaa, tajuten että toinen torjui minut, enkä voi häntä "saada". 

Entä jos hän torjuu todella törkeällä tavalla? Rakastat edelleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei voi, ei ainakaan mun kohdalla. Rakastan rakastamiani ihmisiä loppuun asti. Vasta sitten kun se rakkaus loppuu jostain aivan poikkeuksellisesta syystä, esim. toisen väkivallasta minua kohtaan, voi olla tilaa muillekin tunteille. Mutta niitä joita rakastan, rakastan loppuun asti, vaikka olisi ongelmiakin ihmissuhteessa. En voi edes alkaa vihaamaan ihmistä, joka torjuu minun rakkauteni. Silloin vain rakastan kaukaa, tajuten että toinen torjui minut, enkä voi häntä "saada". 

Entä jos hän torjuu todella törkeällä tavalla? Rakastat edelleen?

Mikä on todella törkeä tapa? Sivusta

Miksi pitää siirtyä rakkaudesta vihaan, kumma jos ihminen ei osaa olla tavallisesti neutraali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei voi, ei ainakaan mun kohdalla. Rakastan rakastamiani ihmisiä loppuun asti. Vasta sitten kun se rakkaus loppuu jostain aivan poikkeuksellisesta syystä, esim. toisen väkivallasta minua kohtaan, voi olla tilaa muillekin tunteille. Mutta niitä joita rakastan, rakastan loppuun asti, vaikka olisi ongelmiakin ihmissuhteessa. En voi edes alkaa vihaamaan ihmistä, joka torjuu minun rakkauteni. Silloin vain rakastan kaukaa, tajuten että toinen torjui minut, enkä voi häntä "saada". 

Entä jos hän torjuu todella törkeällä tavalla? Rakastat edelleen?

Mikä on todella törkeä tapa? Sivusta

Näitä on paljonkin, mutta esimerkiksi sanoo jotain loukkaavaa sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikko on itsessään ristiriitainen, rakastunut ihailee tunteiden kohdetta eikä vihaa. Ystävyyteenkään ei

kuulu vihaa. Kuulostaa epävakaalta persoonalta, ei jatkoon.

Tunteet voivat olla hyvinkin ristiriitaisia. Itse ajattelen niin, että ihminen joka käyttäytyy näin vihaa ehkä itseään. Jos ei koskaan esimerkiksi toiminut omien tunteidensa johdosta, vaan salasi ihastumisen. Vihaamalla itseään ei tietenkään pääse tunteidensa yli, joten helpompi varmaan vihata sitä toista ihmistä?

Tämä voi olla yksi syistä toimia näin. Vaikea tunne, kuten viha, voi olla helpompi suunnata toisedn henkilöön kuin tunnustaa vihaavansa itseään.

Vihahan ei ole rakkauden vastakohta, vaan toinen voimakas tunne. Ikäänkuin kolikon toinen puoli. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys. Jonkun henkilön vihaaminen voi silloin olla merkki voimakkaistakin rakkauden tunteista toista kohtaan, jotka itseä suojellakseen verhotaan vihaksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää siirtyä rakkaudesta vihaan, kumma jos ihminen ei osaa olla tavallisesti neutraali.

Ap ei luultavasti kerro tilanteesta kaikkea olennaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei voi, ei ainakaan mun kohdalla. Rakastan rakastamiani ihmisiä loppuun asti. Vasta sitten kun se rakkaus loppuu jostain aivan poikkeuksellisesta syystä, esim. toisen väkivallasta minua kohtaan, voi olla tilaa muillekin tunteille. Mutta niitä joita rakastan, rakastan loppuun asti, vaikka olisi ongelmiakin ihmissuhteessa. En voi edes alkaa vihaamaan ihmistä, joka torjuu minun rakkauteni. Silloin vain rakastan kaukaa, tajuten että toinen torjui minut, enkä voi häntä "saada". 

Entä jos hän torjuu todella törkeällä tavalla? Rakastat edelleen?

Mikä on todella törkeä tapa? Sivusta

Kiinnostaa minuakin. Mikä on törkeä tapa torjua? Kiusaaminen? Julkinen nöyryytys? Mikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikko on itsessään ristiriitainen, rakastunut ihailee tunteiden kohdetta eikä vihaa. Ystävyyteenkään ei

kuulu vihaa. Kuulostaa epävakaalta persoonalta, ei jatkoon.

Tunteet voivat olla hyvinkin ristiriitaisia. Itse ajattelen niin, että ihminen joka käyttäytyy näin vihaa ehkä itseään. Jos ei koskaan esimerkiksi toiminut omien tunteidensa johdosta, vaan salasi ihastumisen. Vihaamalla itseään ei tietenkään pääse tunteidensa yli, joten helpompi varmaan vihata sitä toista ihmistä?

Tämä voi olla yksi syistä toimia näin. Vaikea tunne, kuten viha, voi olla helpompi suunnata toisedn henkilöön kuin tunnustaa vihaavansa itseään.

Vihahan ei ole rakkauden vastakohta, vaan toinen voimakas tunne. Ikäänkuin kolikon toinen puoli. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys. Jonkun henkilön vihaaminen voi silloin olla merkki voimakkaistakin rakkauden tunteista toista kohtaan, jotka itseä suojellakseen verhotaan vihaksi.

Ei ole normaalia missään määrin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää siirtyä rakkaudesta vihaan, kumma jos ihminen ei osaa olla tavallisesti neutraali.

Ap ei luultavasti kerro tilanteesta kaikkea olennaista.

Mitä muuta haluaisit tietää?

En usko. Tiedän monia ihmisiä, jotka vihaavat minua. En ole edes tavannut useimpia heistä ja muidenkaan kanssa ei ole ollut mitään tekemistä ristiriidoista puhumattakaan. Olisiko jotain sosiaalista sijaistoimintaa kun piti yhteen aikaan oikein fb-ryhmä perustaa vihaamistani varten?

Aloin itse vihaamaan yhtä kaveria kun oli kohdellut mua huonosti pidempään. Ja kun laitoin välit poikki, tyyppi väitti että olin rakastunut. Aika narsistista ajatella noin, mutta ehkä se joissain tilanteissa pitää paikkansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikko on itsessään ristiriitainen, rakastunut ihailee tunteiden kohdetta eikä vihaa. Ystävyyteenkään ei

kuulu vihaa. Kuulostaa epävakaalta persoonalta, ei jatkoon.

Tunteet voivat olla hyvinkin ristiriitaisia. Itse ajattelen niin, että ihminen joka käyttäytyy näin vihaa ehkä itseään. Jos ei koskaan esimerkiksi toiminut omien tunteidensa johdosta, vaan salasi ihastumisen. Vihaamalla itseään ei tietenkään pääse tunteidensa yli, joten helpompi varmaan vihata sitä toista ihmistä?

Tämä voi olla yksi syistä toimia näin. Vaikea tunne, kuten viha, voi olla helpompi suunnata toisedn henkilöön kuin tunnustaa vihaavansa itseään.

Vihahan ei ole rakkauden vastakohta, vaan toinen voimakas tunne. Ikäänkuin kolikon toinen puoli. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys. Jonkun henkilön vihaaminen voi silloin olla merkki voimakkaistakin rakkauden tunteista toista kohtaan, jotka itseä suojellakseen verhotaan vihaksi.

Ei ole normaalia missään määrin.

Ei nyt mitenkään kovin harvinaistakaan. Että alkaa vihata toista henkilöä, kun ei kestä omaa vihaa itseään kohtaan. Väittäisin että aika yleinen toimintatapa ihmiselle, joka ei ole tietoinen itsestään, eikä ole tehnyt tarpeeksi syvää työtä itsensä kanssa kehittyäkseen ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää siirtyä rakkaudesta vihaan, kumma jos ihminen ei osaa olla tavallisesti neutraali.

Ap ei luultavasti kerro tilanteesta kaikkea olennaista.

Mitä muuta haluaisit tietää?

Esim. sen, mitkä ovat nämä "olosuhteet", jotka ovat estäneet suhteen?

Ja tietysti toisen osapuolen näkemyksen siitä miten asiat ovat menneet, mutta sitähän ei nyt voi saada.

Outoa sekoilua edestakaisin. Itselläni rakkauden tunne katoaa kyllä, jos joku käyttäytyy törkeästi, mutta en ala vihaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Aloin itse vihaamaan yhtä kaveria kun oli kohdellut mua huonosti pidempään. Ja kun laitoin välit poikki, tyyppi väitti että olin rakastunut. Aika narsistista ajatella noin, mutta ehkä se joissain tilanteissa pitää paikkansa. 

Mulla taas toisinpäin; Laitoin välit poikki kun kaveri oli kohdellut mua huonosti pidempään, ja kun laitoin välit poikki hän alkoi kiusaamaan ja levittämään juoruja minusta. Eli voi mennä kummin päin tahansa. Kuka sitten tässä tilanteessa vihaa, en tiedä. Itse laitoin välit poikki, koska halusin suojella itseäni huonolta kohtelulta, se ei ole vihaamista. Se on itsesuojelua, ja tervettä sellaista. Miksi jäädä ystävyyteen tai suhteeseen, jossa kohdellaan huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää siirtyä rakkaudesta vihaan, kumma jos ihminen ei osaa olla tavallisesti neutraali.

Ap ei luultavasti kerro tilanteesta kaikkea olennaista.

Mitä muuta haluaisit tietää?

Esim. sen, mitkä ovat nämä "olosuhteet", jotka ovat estäneet suhteen?

Ja tietysti toisen osapuolen näkemyksen siitä miten asiat ovat menneet, mutta sitähän ei nyt voi saada.

Voisko olla että molemmat varattuja?

Oletko ap se sama joka pyörittää pakonomaista ihastumista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää siirtyä rakkaudesta vihaan, kumma jos ihminen ei osaa olla tavallisesti neutraali.

Ap ei luultavasti kerro tilanteesta kaikkea olennaista.

Mitä muuta haluaisit tietää?

Esim. sen, mitkä ovat nämä "olosuhteet", jotka ovat estäneet suhteen?

Ja tietysti toisen osapuolen näkemyksen siitä miten asiat ovat menneet, mutta sitähän ei nyt voi saada.

Voisko olla että molemmat varattuja?

Ai niin, taisin unohtaa hetkeksi että olemme palstalla. Täällähän melkein kaikki ihmissuhdealoitukset koskevat jotain varattujen sekoilemista. Eipä tainnut tämäkään olla poikkeus.

Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Niinpä ap on mielestäni jäljillä siinä, että hyvin kielteisillä ja hyvin myönteisillä tunteilla on yhteys. Viha on vahva tunne, joka syntyy vain silloin, jos sen kohteella on merkitystä. Jos kohde on yhdentekevä, ei silloin tunne sen kummemmin vihaa kuin rakkauttakaan.

Vihastuminen (ainakin jos puhutaan ihan tavallisten ihmisten tunneskaalasta) vaatii yleensä kuitenkin jonkun "sytykkeen", se ei kehity itsekseen. Vihastunutta ihmistä on kohdeltu väärin tai huonosti, ainakin hänen omasta mielestään.

Ehkä rakkaudellisiin tunteisiin ei ole vastattu? Tai suhde toiseen ihmiseen on muutoin epätasapainossa? Myös ystävyydessä voi tietysti olla vihainen toiselle esim. toistuvien oharien tai ilkeiden puheiden vuoksi.

Jos joku on sinulle vihainen, kannattaa ihan ensimmäiseksi katsoa peiliin. Oletko kohdellut tuota henkilöä oikein? Voiko takana olla väärinkäsitys? Haluatko korjata tilanteen vai antaa toisen vain kärsiä?