Miksi ihminen alkaa vihaamaan toista ihmista? Voisiko kyseessä olla rakastuminen?
Mikä on syy alkaa vihaamaan henkilöä, josta on ennen pitänyt? Ystävyydessä, jossa molemminpuolisia tunteita on ollut, mutta olosuhteet ovat estäneet suhteen? Miksi vihamielisyys? Pettymyksestä tilanteeseen? Mutta eihän se ole sen toisen vika, että suhde ei koskaan alkanut?
Kaipaisin näkökohtia tällaiseen asiaan. Osaatteko sanoa mistä voisi johtua?
Kommentit (97)
Eli vihainen ihminen ei ole tietoinen omista tunteistaan?
Joskus kannattaa nöyrtyä. Ettei katkeruus saa valtaansa.
Vierailija kirjoitti:
Eli vihainen ihminen ei ole tietoinen omista tunteistaan?
Näinkin voi sanoa. Toki onhan se vihakin oikea tunne, mutta se tiedostetaan, koska sen on helpompi kestää kuin pelko tai häpeä.
Kun suhteesta ei tule mitään niin minä pääsen yli kehittämällä vihan tunteita sitä ihmistä kohtaan, josta aiemmin pidin. Muuten ajattelisin pahimmillani 24/7, mutta jos päästävä tunteista eroon on kohdallani ainoa vaihtoehto alkaa kehittää vihan tunteita toista kohtaan.
Toki on myös ihmisiä, joita kohtaan ei ole ollut mitään ja kun ne alkaneet ahdistavasti lähennellä niin olen vihastunut heille siitä ja nykyään vihaan, koska mikään ei mene perille vaan vuosikymmeniä ahdistellaan(henkilö on vanhus nykyään, itse en).
Vastenmielinen ihminen, ei kunnioita muita.
Vierailija kirjoitti:
Tunteen takana on aina toinen tunne, kun tunteita aletaan kaivamaan. Siitä ollaan eri mieltä, mikä tunne on juurisyy. Toiset väittämät, että kaikki kulminoituu aina pelkoon. Eli vihainen ihminen pelkää jotain; kasvojen menettämistä, hylkäämistä tms. Toiset uskovat, että ihmisen syvin tunne on häpeä.
Pelko kuulostaa uskottavammalta, häpeä on kuitenkin aina sidoksissa yhteisön arvoihin. Pieni vauva tuskin tuntee häpeää, mutta pelkoa kyllä.
Viha on luonnollinen reaktio ja tunne siihen, että ei saa sitä mitä haluaisi. Viha kätkee allensa joukon muita tunteita, kuten surua, pelkoa, häpeää, nöyryytystä jne., eli viha ei koskaan esiinny pelkästään yksinään vaan siihen liittyy aina yksi tai useampi muukin tunne, johon tosin saattaa olla vaikeampi päästä käsiksi johtuen vihan tunteen hallitsevuudesta. Lisäksi ihmisen saattaa olla vaikea myöntää itselleen muita vihan kanssa esiintyviä tunteita johtuen kyseisten tunteiden musertavasta luonteesta. Viha on terve reaktio, sen tehtävänä on suojella ihmistä.
Otsikko on itsessään ristiriitainen, rakastunut ihailee tunteiden kohdetta eikä vihaa. Ystävyyteenkään ei
kuulu vihaa. Kuulostaa epävakaalta persoonalta, ei jatkoon.
Itsekeskeiset raivopäät kannattaa jättää omaan arvoonsa. Parisuhteessa tarvitaan vakautta ja molemminpuolista huomioimista. Kaikki eivät siihen kykene.
Vierailija kirjoitti:
Joskus kannattaa nöyrtyä. Ettei katkeruus saa valtaansa.
Pitäisikö katkeroitunutta ihmistä pelätä tai alkaa vältellä? Jos katkeroitunut alkaa kostaa sitä, ettei saanut haluamaansa?
Pitäisi tietää tuosta tilanteesta enemmän jotta voisi vastata. Onko toinen esimeriksi antanut ymmärtää jotain enemmän ja ikään kuin vedättänyt? Silloin viha on aika luonnollinen tunne.
Vierailija kirjoitti:
Otsikko on itsessään ristiriitainen, rakastunut ihailee tunteiden kohdetta eikä vihaa. Ystävyyteenkään ei
kuulu vihaa. Kuulostaa epävakaalta persoonalta, ei jatkoon.
Tunteet voivat olla hyvinkin ristiriitaisia. Itse ajattelen niin, että ihminen joka käyttäytyy näin vihaa ehkä itseään. Jos ei koskaan esimerkiksi toiminut omien tunteidensa johdosta, vaan salasi ihastumisen. Vihaamalla itseään ei tietenkään pääse tunteidensa yli, joten helpompi varmaan vihata sitä toista ihmistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko on itsessään ristiriitainen, rakastunut ihailee tunteiden kohdetta eikä vihaa. Ystävyyteenkään ei
kuulu vihaa. Kuulostaa epävakaalta persoonalta, ei jatkoon.Tunteet voivat olla hyvinkin ristiriitaisia. Itse ajattelen niin, että ihminen joka käyttäytyy näin vihaa ehkä itseään. Jos ei koskaan esimerkiksi toiminut omien tunteidensa johdosta, vaan salasi ihastumisen. Vihaamalla itseään ei tietenkään pääse tunteidensa yli, joten helpompi varmaan vihata sitä toista ihmistä?
Oudolta kuulostaa, pelkäisin tuollaista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Viha on luonnollinen reaktio ja tunne siihen, että ei saa sitä mitä haluaisi. Viha kätkee allensa joukon muita tunteita, kuten surua, pelkoa, häpeää, nöyryytystä jne., eli viha ei koskaan esiinny pelkästään yksinään vaan siihen liittyy aina yksi tai useampi muukin tunne, johon tosin saattaa olla vaikeampi päästä käsiksi johtuen vihan tunteen hallitsevuudesta. Lisäksi ihmisen saattaa olla vaikea myöntää itselleen muita vihan kanssa esiintyviä tunteita johtuen kyseisten tunteiden musertavasta luonteesta. Viha on terve reaktio, sen tehtävänä on suojella ihmistä.
Viha on terve tunne, kunhan sitä osaa käsitellä ja siitä pääsee yli. Mutta se, miten vihaansa tuo ilmi, ei välttämättä ole tervettä.
No ei voi, ei ainakaan mun kohdalla. Rakastan rakastamiani ihmisiä loppuun asti. Vasta sitten kun se rakkaus loppuu jostain aivan poikkeuksellisesta syystä, esim. toisen väkivallasta minua kohtaan, voi olla tilaa muillekin tunteille. Mutta niitä joita rakastan, rakastan loppuun asti, vaikka olisi ongelmiakin ihmissuhteessa. En voi edes alkaa vihaamaan ihmistä, joka torjuu minun rakkauteni. Silloin vain rakastan kaukaa, tajuten että toinen torjui minut, enkä voi häntä "saada".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko on itsessään ristiriitainen, rakastunut ihailee tunteiden kohdetta eikä vihaa. Ystävyyteenkään ei
kuulu vihaa. Kuulostaa epävakaalta persoonalta, ei jatkoon.Tunteet voivat olla hyvinkin ristiriitaisia. Itse ajattelen niin, että ihminen joka käyttäytyy näin vihaa ehkä itseään. Jos ei koskaan esimerkiksi toiminut omien tunteidensa johdosta, vaan salasi ihastumisen. Vihaamalla itseään ei tietenkään pääse tunteidensa yli, joten helpompi varmaan vihata sitä toista ihmistä?
Vinkasahtanutta ajattelua. Hoidon tarpeessa.
Keittiöpsykologit taas vauhdissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko on itsessään ristiriitainen, rakastunut ihailee tunteiden kohdetta eikä vihaa. Ystävyyteenkään ei
kuulu vihaa. Kuulostaa epävakaalta persoonalta, ei jatkoon.Tunteet voivat olla hyvinkin ristiriitaisia. Itse ajattelen niin, että ihminen joka käyttäytyy näin vihaa ehkä itseään. Jos ei koskaan esimerkiksi toiminut omien tunteidensa johdosta, vaan salasi ihastumisen. Vihaamalla itseään ei tietenkään pääse tunteidensa yli, joten helpompi varmaan vihata sitä toista ihmistä?
Miksei vain tyydy ihailemaan kaukaa ja siirry uusiin ihmissuhteisiin (jos pystyy)?
Tunteen takana on aina toinen tunne, kun tunteita aletaan kaivamaan. Siitä ollaan eri mieltä, mikä tunne on juurisyy. Toiset väittämät, että kaikki kulminoituu aina pelkoon. Eli vihainen ihminen pelkää jotain; kasvojen menettämistä, hylkäämistä tms. Toiset uskovat, että ihmisen syvin tunne on häpeä.