Palaudutteko te työssäkäyvät vanhemmat oikeasti viikonloppuna?

Ratkaisukeskeisyys kirjoitti:

Meillä on pienet lapset ja vaativat työt. Olen pyrkinyt helpottamaan arkea monin tavoin: kerran viikossa tilaan viikon ruokaostokset kotiin. Siitä on oikeasti iso apu kun joku kantaa painavat ostokset ovelle. Ja ajan säästö!! Lähikaupassa saa täydennystä tarvittaessa. Olen tilannut arkiruokaa Feeliasta, jolloin ei tarvitse joka ilta valmistaa ruokaa alusta loppuun. Kerran kuussa käy siivooja, joka jynssää keittiöt, kylppärit, vessat sekä pesee lattiat ja nuohoaa joka nurkan. Itselle jää vain tavaroiden järjestely ja viikoittaiset ylläpitosiivoukset. Hankin kuntoilutarvikkeita kotiin ja teen pienet jumpat muutaman kerran viikossa. Nyt ei oikein ole energiaa harrastaa isommin tai aikaa viettää iltoja harrastuksissa. Menen suht ajoissa nukkumaan myös viikonloppuisin, koska lapset herättää aikaisin oli arki tai viikonloppu. Teen etätöitä mahdollisimman paljon. Etäpäivinä keskityn ja saan aikaan. Toimistopäivinä tapaan kollegoita ja teen lyhyempiä päiviä. Samalla saatan hoitaa asioita kaupungissa. Töitä on periaatteessa loputtomasti, mutta olen aika paljon kiinnittänyt huomiota siihen, että työt on fiksusti järjestetty ja ns. prosessit kunnossa. Mutta mulla on se etu, että saan itse vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten työni suoritan. Jos hommat ei ole hanskassa, sitten työt kuormittavat myös työpäivän jälkeen. Pyrin keksimään tähän aina nopeasti jonkun ratkaisun. Työn itsenäisen luonteen vuoksi kukaan ei tee sitä puolestani.

Siivooja ja kauppatilaus tietysti maksaa. Jos oma työ on sellainen, ettei siihen pääsen vaikuttamaan eikä sitä voi tehdä etänä ja työ vie kaikki mehut, lisäksi palkka on pieni eikä sillä ostella apuja, tilanne on silloin vaikeampi ratkaista. Ilman muutosta mikään ei kuitenkaan muutu..

Hyviä oivalluksia vaan ei toteutettavissa omassa elämässä. Palkka ei riitä helpotuksiin eikä työnsisältöä ja määrää pysty itse säätämään.

Miksi pitää tehdä asioista niin hankalia? Perjantaina voi aivan hyvin ostaa jotain valmista tai tilata vaikka ja viettää koko perhe illan sohvalla leffaa katsellen. Lauantaina saa nukkua pitkään mutta ehkä ennen puolta päivää olisi kuitenkin hyvä herätä ja mennä lasten kanssa pihalle, se virkistää ja siitä tulee hyvä mieli. Tee isompi annos ruokaa ettei joka ateriaa tarvitse alusta asti kokata. Tai menette jonkun aterian ravintolaan syömään. Minkä ikäisiä lapsia? Voivatko leikkiä keskenään että voit ottaa vaikka päiväunet jossain kohtaa.

Ei riitä palautumiseen, kun on voimiensa äärirajoilla. Siinä kohtaa kannattaa oikeasti painaa jarrua, edes jostain osa-alueesta. Itsellä vuosia kestänyt prässi pienten lasten, opintojen, kokoaikatyön ja arjen pyörittäminen kanssa ajoivat siihen pisteeseen, että nyt on lääkitys käytössä ja parin kuukauden pakkotauko työelämästä. Kuukausi takana ja en jaksa edelleenkään mitään, vaikka rakastan liikuntaa ja luonnossa liikkumista ja olen sitä hampaat irvessä tehnyt kaikki nämä vuodet, vaikka voimia ei olisi ollut. Eli takapuolen nostaminen sohvalta ei auta. Itse olen sitä mieltä, että nyky-yhteiskunta sairastuttaa meidät jatkuvilla ja lisääntyvillä vaatimuksilla, ei aivokapasiteetti yksinkertaisesti pysy enää perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsia? Miksi et palaudu? Mitä teet viikolla iltaisin? Onko työ se joka uuvuttaa vai lapsiperhe-elämä? Joka tapauksessa tilanteesi ei kuulosta ollenkaan normaalilta, tai semmoisesta mitä sen kuuluisi olla. Saat heti työterveydestä saikkua burnout/masennusdiagnoosilla jos kerrot tuon. Sitten saat levätä ja miettiä mitä tehdä että saat elämäsi järjestettyä niin että jaksat. Onko se työpaikan/alan vaihto vai joku muu asia, sitä ei voi tietää kukaan muu kuin sinä itse.

En ole Ap, mutta haluan kertoa itsestäni näille ulkoilu- ja "Peppu ylös penkistä"-jankkaajille.

Olen pian ammattiin valmistuva lapseton opiskelija. Teen kausittain keikkahommia. Opiskeluviikkoina tapaan ystäviä, kuntoilen, hoidan kotia ja tunnen oloni virkeäksi. Työviikkoina makaan kaikki illat sohvalla, lamaannun väsymyksestä täysin.

Jokin työelämän ja muun elämän yhdistelmässä on niin kuormittavaa, ettei energiaa yksinkertaisesti riitä muuhun kuin makaamiseen. Vastaavasti myös pääsiäinen meni ulkoillessa ja miehen kanssa kotona touhutessa, mutta lopputuloksena en jaksanut mennä tänään töihin.

Jokaisella ihmisellä on erilaiset voimavarat. Siinä missä lenkkeily on joillekin keino palautua, on se joillekin vain yksi työn kaltainen kuormitustekijä lisää. Henkilökohtaisesti arvelen, että joillekin ainut keino palautua työstä on Ap:n mainitsema toimettomana makaaminen.

Sama tunne. Epäilen itselläni ainakin osasyyksi tosin sitä, että työ oli väärältä alalta ja epäsopivaa melkein kaikin puolin. Ihan erilaista kuin opiskelu, eikä siis koulutusta vastaavaa. Ongelma myös se, että tajusin liian myöhään myös opiskelualan olleen väärä (aluksi se oli mukavaa ja kiinnostavaa, loppua kohden kyllästyin), joten nyt minulla ei ole sopivaa koulutusta eikä kokemusta millekään alalle... Työttömänä tässä tällä hetkellä ollaankin. Työelämässä ongelmana myös se, etten ainakaan itse saanut vaikuttaa siihen ollenkaan, en sisältöön, en aikatauluihin, en mihinkään. Kaikki oli sellaista ylhäältä määrättyä, kyttäämistä ja ihan hirveä esimies. Työporukkaankaan en sopinut. Kyllähän tuollaiset asiat kuormittaa! Vapaa-ajalla lähinnä koomailin.

En oikeastaan. Meillä viikonloput on todella usein ihan täynnä lasten harrastuksia ja muita menoja. Sunnuntait ollaan yritetty rauhoittaa niin, että saisi olla vaan kotona rauhassa, mutta aina ei onnistu.

1,5kk kesälomasta ja olisin jo uuden pitkän loman tarpeessa.

Ferritiiniarvot kannattaa tarkistuttaa, etenkin imettäneiden naisten. Ne eivät tavallisissa rauta-arvoissa (hemoglobiini) näy, ja matalat arvot aiheuttavat juuri kuvatunlaista "koomaa", jota ei voi enää väsymykseksi kutsua. 

Lapsiperhearki on kyllä sietämättömän raskasta, eivätkä viikonloputkaan ole vapaita, vaan ikään kuin toista työtä. Itse ajattelen niin, että lepään töissä, jotta jaksan perhe-elämää. Omaa aikaa, palautumista, tämmöisiä ei oikeastaan ole varaa miettiä. On vain pakko jaksaa. Mutta omalla toiminnalla on kyllä vaikutusta eikä kukaan tule pitämään sun terveydestä huolta, ellet itse tee sitä. Loppukärsijöinä ovat lapset. Eli vaikka kuinka ahdistaa ihmisten syyllistäminen, niin veriarvot, ruokavalio ja liikunta kuntoon. 

Lapset ovat jo isoja, mutta vanhat vanhemmat vievät vapaa ajan.

Lasten ollessa pieniä selvisi vähällä unella ja silti jaksoi.

Olenkin miettinyt oli onni, että tein lapset nuorena 25v, nyt en jaksaisi valvoa vielä teinien elämää, siis jos olisin tehnyt lapset 10v myöhemmin.

Tee isompia satseja ruokaa kerralla niin ei tarvitse koko päivää käyttää keittiössä. Eikö lapsilla ole isää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattais kiinnittää huomiota elämäntapoihin. Lisäksi ajanhallintasi on ihan hakoteillä jos sinun tarvitsee kokata joka päivä. Ei ihme että "koomailet" jos et harrasta mitään, et nosta pehvaa ylös penkista ja lähde ulkoilemaan. Onpa kiva lapsuus lapsillekin, kun vanhempi ei jaksa mitään.

No kun ei jaksa niin ei jaksa. Ei ihminen ole mikään kone. Elämäntavat on enemmän kuin ok. Työssäkäynti vie mehut. Ap

No ei sun elämäntavat ole enemmän kuin ok jos makaat päiviä aloillasi. Ymmärrän ettei aina huvita tai jaksa. Kun pakottaa itsensä ylös niin huomaa miten jaksaakin paljon paremmin kun saa raitista ilmaa tai tehtyä jotain. Tietysti lepäämisellekin on otettava aikaa, mutta jos sä joka viikko makaat 2 vuorokautta putkeen niin se kuulostaa paljolta.

Aiemmin en palautunut viikonlopun aikana puuduttavasta toimistotyöstä, vaikkei ollut lapsiakaan. Vaihdoin alaa fyysiseen, vaihtelevaan ja ongelmanratkaisua vaativaan työhön ja hyvin palaudun jo työpäivän jälkeen, vaikka kaksi pientä lasta ja ikääkin jo 40. Viikonloput menee ihan lomasta.

Vaikea se on palautua kun viime aikoina lähes joka viikonloppu ylitöissä.

En edes muista milloin viimeksi olisi ollut vapaata.

No sentään rahaa tulee ja sitä kyllä tarvitaan.

Minä en palaudu, vaikka ei lapsia olekaan :D Saa nähdä sitten, jos ja kun minulla niitä on.

Jos aikuinen ihminen nukkuu kahteen asti, niin kiinnostaisi tietää, mihin aikaan on menty nukkumaan ja paljonko rankkaa työviikkoa on nollattu sitä ennen alkoholilla. Lisäksi haluaisin tietää nukkumismäärät viikolla. Jos ihan oikeasti nukkuu 16 h yöunia dokaamatta ja on se jälkeen niin väsynyt, ettei pysty mihinkään, niin lääkäriin välittömästä. Toki myös todella reilu ylipaino voi viedä elimistöltä voimia siten, ettei pysty juuri muuhun kuin pitämään peruselintoimintoja yllä. 

Vielä paljon huolestuttavammalta kuulostaa, että lapsetkaan eivät jaksa tehdä mitään muuta, kuin maata pelaamassa ja syömässä karkkia. Tietenkin tämä on tavallaan normaalia: jos meillä olisi sohvan vieressä rajattomasti karkkia pelien käytössä ei olisi mitään rajoja, niin tuskin ne siitä omaehtoisesti nousisivat. Normaalit vanhemmat eivät vaan mahdollista tuollaista elämää, koska he välittävät lapsistaan. 

Elämäntapanne eivät todellakaan ole "enemmän kuin OK". Ne ovat aivan karmivat. Jotain on pakko muuttaa ja tämän pohjalta on vaikea mitään tarkkaa sanoa, mutta veikkaisin, että muutos lähtee pitkältä sairauslomalta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä palaudun. Ei arki tunnu raskaalle, kun on vaan 2 (nyt jo teini-ikäistä) lasta ja työ on mukavaa. Normaali ihminen kyllä palautuu viikonlopun aikana, ja jos ei niin silloin on joko uupumusta tai on liian suuri taakka (liikaa töitä, liikaa lapsia tms) voimavaroihin nähden.

Tai sitte yksinkertasin selitys: yksinhuoltajuus. 

Helposti palaudun. Torstaisin on kaupassa hiljaista. Ruokaa voi tehdä isommat määrät ja lapset kokkaa välillä. Yleensä viikonloppuna sitten tehdään jotain mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat jo isoja, mutta vanhat vanhemmat vievät vapaa ajan.

Lasten ollessa pieniä selvisi vähällä unella ja silti jaksoi.

Olenkin miettinyt oli onni, että tein lapset nuorena 25v, nyt en jaksaisi valvoa vielä teinien elämää, siis jos olisin tehnyt lapset 10v myöhemmin.

Älä suostu hoitamaan vanhoja vanhempiasi. Heille kuuluu kotihoito ja laitospaikat tarvittaessa. Riittää kun ihminen on hoitanut lapsensa aikuisiksi, siihen loppuu hoitaminen ainakin täällä. Lapsettomat hoitakoot vanhempiaan jos huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko ap on masentunut tai muuten burnoutin partaalla, tai sitten pitäisi vaan yksinkertaisesti nostaa p*rse sohvalta ja alkaa liikkua niin alkaisi energiaakin löytyä. Ei todellakaan ole normaalia tuommoinen ja lapset todellakin kärsivät, jos ei viikonloppuna ole muuta tekemistä kuin pelaaminen. Hankkiudu työterveyteen, mielellään heti.

Ai ei ole normaalia? Mikä on normaalia toimintaa viikonloppuna kun on raatanut 5 päivää voimiensa rajoilla? Oot tuollainen vastausautomaatti niin kerrohan meille väsyneille ja työstä uupuneille mitä kuuluu jaksaa?

No ei kenenkään pitäisi raataa 5 päivää viikossa voimiensa rajoilla. Se ei ole normaalia eikä todellakaan ole oikein normalisoida semmoista. Työelämän ei kuulu viedä mehuja niin ettei viikonloppuna jaksa kuin maata. Ei vaan kuulu.

Toki töitä on erilaisia mutta ei kyllä ole normaalia että tavallinen 5 päivän työviikko veisi ihmisen äärirajoille. Kuulostaa siltä että ihminen on jo sitä ennen kuormittunut niin paljon että elimistö ja mieli on jatkuvassa ylirasitustilassa jolloin kaikki alkaa tuntua ylivoimaiselta. Myös ihan tavallinen työ.

Ongelma on jos työnteon ottaa liian tosissaan. Se kannattaa ottaa löysin rantein. Liiasta nipottamisesta ei ole paskan iloa kelleen, varsinkaan itselle. Tee vähemmän ja huonommin töissä. Ei ne maksa sulle kuitenkaan semmoista palkkaa että kannattaa itsensä työn takia tappaa..

Juodaan palautus juomaa rankan ryyppyviikon tasaamiseksi.

Viikonloput ovat just pahinta, ainakin lapsiperheessä. Sunnuntaisin aina itkettää ajatus että pitäisi jaksaa taas uusi työviikko, mutta ainakaan siellä ei tarvitse suorittaa jatkuvasti kolmea asiaa yhtä aikaa eikä kukaan huuda tai valita.