Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Palaudutteko te työssäkäyvät vanhemmat oikeasti viikonloppuna?
Itse nimittäin en palaudu. Perjantaina töiden jälkeen käyn kaupassa, teen äkkiä ruoan lapsille ja sitten makaan koomassa sohvalla siihen asti että siirryn sänkyyn. Lauantaina nukun koomassa klo 13-14 asti, teen ruoan lapsille ja kaadun sohvalle. Kooma jatkuu iltaan asti kunnes teen taas vähän ruokaa ja siirryn sohvalta nukkumaan. Sunnuntaina on pahin väsymys ohi, ja puolenpäivän jälkeen teen ruoan, vien edellisviikon pyykit pyykkituvalle, tiskaan tiskit ja imuroin. Sitten vähän taas ruokaa ja sänkyyn. Eipä lapsetkaan jaksa tuon enempää. Makaavat sisällä, tuijottavat peliä ja puhelinta ja syövät karkkia.
Kommentit (409)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattais kiinnittää huomiota elämäntapoihin. Lisäksi ajanhallintasi on ihan hakoteillä jos sinun tarvitsee kokata joka päivä. Ei ihme että "koomailet" jos et harrasta mitään, et nosta pehvaa ylös penkista ja lähde ulkoilemaan. Onpa kiva lapsuus lapsillekin, kun vanhempi ei jaksa mitään.
No kun ei jaksa niin ei jaksa. Ei ihminen ole mikään kone. Elämäntavat on enemmän kuin ok. Työssäkäynti vie mehut. Ap
Ei sun eikä sun lasten elämäntavat ole ”enemmän kun ok”. Jos työ vie sulta mehut niin olisko sitten työuupumus? Mutta mikä lapsia vaivaa?! Karkkia, oleskelua ja älylaitteita? Siinä on hyvät elämäntavat aika hakusessa.
Mene hyvä ihminen lääkäriin. Kyllä normaalisti sitä jaksaa työviikon jälkeen nauttia lasten kanssa viikonlopusta. Jos on tosi rankka viikko ni perjantai menee yleensä vähän enemmän löhöillen koska olen koko viikon jalkojen päällä ja se kyllä tuntuu. Mutta lauantaina jaksetaan jo alkaa ulkoilla porukalla ja se jos mikä virkistää ja auttaa palautumaan. Ei muuta kun eväät reppuun ja vaeltamaan muksujen kanssa ni unohdat iltaan mennessä koko työviikon!
Itsekin huolestuisin noista lapsista. "Eipä lapsetkaan jaksa tuon enempää. Makaavat sisällä, tuijottavat peliä ja puhelinta ja syövät karkkia." Varmaan nykyään aika yleistä, mutta vetää hiljaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen henkisesti raskasta ja vastuullista työtä, jossa fyysinen rasitus tulee lähinnä kahviautomaatilla käymisestä. Jos en pystyisi urheilemalla nollaamaan ajatuksiani olisin varmaan AP:n tilassa. Kyllä se perse kannattaa vaan vaikka väkisin nostaa sieltä sohvalta ja alkaa opettelemaan normaalia elämän rytmiä. Et voi tuolla tavalla jättää lapsiasi heitteille.
"Jaksoin" aika monta vuotta. Sitten kun jäin kotiin etäopiskelijaksi, ja tavallaan sen ajan ja jaksamisen piti lisääntyä niin kuinkas kävikään. Ihan järkyttävä burnout. Hyvä kun pääsi sängystä enää edes sitä ruokaa tekemään, usein ei sitäkään vaan woltilla tai lämmitettävillä valmispitsoilla jne mentiin.
Ihmiset ei ymmärrä, niinkuin en minäkään, että se pitkittynyt stressi ja väsymys on oikeasti vaarallista, ja joskus (usein) sen räjähtää vasta sitten kun hieman hiljennät elämässä tahtia. Korttitalo romahtaa.
En todellakaan palaudu. Aloitan työt perjantai-iltapäivänä, pusken töitä klo kahteen yöllä. Sama lauantaina. Sunnuntaina aloitan jo klo 10 ja lopetan iltayhdeltätoista. Maanantaina alkaa työ kymmeneltä ja jatkuu iltakymmeneen. Sitten on taas vapaata perjantaihin asti. Nyt kiire duuniin!
Voin kertoa, etten palaudu, vaikkei ole edes lapsia. Olen aina jo näin perjantaisin niin väsynyt, että työn ja tuskan takana saada töissä mitään aikaiseksi. Työni on näyttöpäätetyötä eli kuormittaa vain henkisesti, tosin ei kroppa tästä paikallaan olostakaan tykkää, päivittäinen töiden jälkeinen liikunta ei riitä paikkaamaan jatkuvan koneella jäkittämisen aiheuttamia jumeja. En tiedä, miten jaksaisin, jos pitäisi vielä huolehtia muista. Tsemppiä ap sinulle, muista huolehtia myös itsestäsi niin hyvin kuin ehdit ja jaksat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan se tieteellisestikin todistettu, että 2 vapaapäivää ei riitä palautumiseen
Kas kun tuota ei kukaan minulle tullut kertomaan, kun yrittäjänä tein 35 v putkeen ilman lomia, 7 pv viikossa ja kesällä välillä 16 tuntia vuorokaudessa ihan fyysistä työtä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva lukea tätä kun minulla on vain 26 vapaapäivää koko vuoden aikana... karjatilallinen kun olen.
Eläinten kanssa työskentely on henkisesti paljon miellyttävämpää ja vähemmän stressaavaa kuin ihmisten kanssa työskentely. Ei voi täysin verrata.
Anteeksi nyt mutta oletko itse karjatilallinen? On aika helvetin loukkaavaa heittää tommosta kommenttia jot et ole. Voin nimittäin entisenä karjatilallisena sanoa että ei mene ihan noin, varsinkaan lehmien kanssa. Kyseessä on kuitenkin isot, potentiaalisesti vaaralliset eläimet joiden kanssa on aina oltava vähän varuillaan vaikka pääsäntöisesti ovat rauhallisia. Kyllä jonkin verran tuppaa stressaamaan, siitä puhumattakaan että olet yrittäjänä ja vastuu on koko ajan sinulla, joka päivä ja hetki. Ja toisekseen, 26 vapaapäivää verrattuna duunarin vähintään 130:en on todellakin hiton vähän vaikka sinun mielestä näitä ei voisikaan verrata. Paloin täysin loppuun, kroppa petti (paha ihottuma, ibs puhkesi, sain pahoja rytmihäiriöitä...) kun työmäärä niin valtava ja vapaata niin vähän. Ja kyllä, näistä syistä olen nyt entinen karjatilallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kukaan voi väittää että "elämäntavat on OK" jos uni- ja ruokailurytmi ovat olemattomat, mitään liikuntaa ei harrasteta, ja lapsetkin vain syövät karkkia, makaavat ja pelaavat?? Siis kaikki on pielessä elämäntavoissa, joten mikä ihme tässä enää on se "OK" osuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattais kiinnittää huomiota elämäntapoihin. Lisäksi ajanhallintasi on ihan hakoteillä jos sinun tarvitsee kokata joka päivä. Ei ihme että "koomailet" jos et harrasta mitään, et nosta pehvaa ylös penkista ja lähde ulkoilemaan. Onpa kiva lapsuus lapsillekin, kun vanhempi ei jaksa mitään.
No kun ei jaksa niin ei jaksa. Ei ihminen ole mikään kone. Elämäntavat on enemmän kuin ok. Työssäkäynti vie mehut. Ap
Ei selkeesti oo jos ei viikonloppuna jaksa muuta kuin nukkua tai maata koomassa. Viikonloppu palauttaa paremmin jos tekee jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär tuo lapset joka perjantai viikonloppu hoitoon joten en palaudu ikinä t. Mummu 52 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattais kiinnittää huomiota elämäntapoihin. Lisäksi ajanhallintasi on ihan hakoteillä jos sinun tarvitsee kokata joka päivä. Ei ihme että "koomailet" jos et harrasta mitään, et nosta pehvaa ylös penkista ja lähde ulkoilemaan. Onpa kiva lapsuus lapsillekin, kun vanhempi ei jaksa mitään.
No kun ei jaksa niin ei jaksa. Ei ihminen ole mikään kone. Elämäntavat on enemmän kuin ok. Työssäkäynti vie mehut. Ap
Ei sun eikä sun lasten elämäntavat ole enemmän kun ok. Jos työ vie sulta mehut niin olisko sitten työuupumus? Mutta mikä lapsia vaivaa?! Karkkia, oleskelua ja älylaitteita? Siinä on hyvät elämäntavat aika hakusessa.
Mene hyvä ihminen lääkäriin. Kyllä normaalisti sitä jaksaa työviikon jälkeen nauttia lasten kanssa viikonlopusta. Jos on tosi rankka viikko ni perjantai menee yleensä vähän enemmän löhöillen koska olen koko viikon jalkojen päällä ja se kyllä tuntuu. Mutta lauantaina jaksetaan jo alkaa ulkoilla porukalla ja se jos mikä virkistää ja auttaa palautumaan. Ei muuta kun eväät reppuun ja vaeltamaan muksujen kanssa ni unohdat iltaan mennessä koko työviikon!
"Vaeltamaan muksujen kans" 😅 Jos saat nämä meidän 13 ja 15 vuotiaat "muksut" vaeltamaan äitinsä - tai yhtään kenenkään kanssa niin onneksi olkoon!
Tässä huomaa,miten ymmärtämättömiä monet ihmiset on. Kaikilla ei ole samanlainen tilanne kuin itsellä.
Työnkuva ja työ voi olla ihan eri, työvuosia voi olla takana ihan erilaiset määrät. Ylipäänsä elämäntilanne, historia ja kaikki olla aivan erilaiset.
Järkyttävää yleistystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palaudun mistä? Ei töissä ole sen rankempaa kuin viikonloppuisin kotona. Ei sinne silti tietenkään kiinnostaisi mennä.
Nyt eläkkeellä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se tieteellisestikin todistettu, että 2 vapaapäivää ei riitä palautumiseen
Kas kun tuota ei kukaan minulle tullut kertomaan, kun yrittäjänä tein 35 v putkeen ilman lomia, 7 pv viikossa ja kesällä välillä 16 tuntia vuorokaudessa ihan fyysistä työtä
Entinen työkaverin, konkkaan mennyt yrittäjä teki kanssa vähintään 14h päivää vuoden ympäri. Kolmannen sydänkohtauksen jälkeen lähti viimein ajokortti ja loppui työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattais kiinnittää huomiota elämäntapoihin. Lisäksi ajanhallintasi on ihan hakoteillä jos sinun tarvitsee kokata joka päivä. Ei ihme että "koomailet" jos et harrasta mitään, et nosta pehvaa ylös penkista ja lähde ulkoilemaan. Onpa kiva lapsuus lapsillekin, kun vanhempi ei jaksa mitään.
No kun ei jaksa niin ei jaksa. Ei ihminen ole mikään kone. Elämäntavat on enemmän kuin ok. Työssäkäynti vie mehut. Ap
Ei sun eikä sun lasten elämäntavat ole enemmän kun ok. Jos työ vie sulta mehut niin olisko sitten työuupumus? Mutta mikä lapsia vaivaa?! Karkkia, oleskelua ja älylaitteita? Siinä on hyvät elämäntavat aika hakusessa.
Mene hyvä ihminen lääkäriin. Kyllä normaalisti sitä jaksaa työviikon jälkeen nauttia lasten kanssa viikonlopusta. Jos on tosi rankka viikko ni perjantai menee yleensä vähän enemmän löhöillen koska olen koko viikon jalkojen päällä ja se kyllä tuntuu. Mutta lauantaina jaksetaan jo alkaa ulkoilla porukalla ja se jos mikä virkistää ja auttaa palautumaan. Ei muuta kun eväät reppuun ja vaeltamaan muksujen kanssa ni unohdat iltaan mennessä koko työviikon!"Vaeltamaan muksujen kans" 😅 Jos saat nämä meidän 13 ja 15 vuotiaat "muksut" vaeltamaan äitinsä - tai yhtään kenenkään kanssa niin onneksi olkoon!
Tässä huomaa,miten ymmärtämättömiä monet ihmiset on. Kaikilla ei ole samanlainen tilanne kuin itsellä.
Työnkuva ja työ voi olla ihan eri, työvuosia voi olla takana ihan erilaiset määrät. Ylipäänsä elämäntilanne, historia ja kaikki olla aivan erilaiset.
Järkyttävää yleistystä.
Ei ole järkyttävää yleistysta vaan ihan fakta, että
A) ihminen tarvitsee liikuntaa, ja liikkumattomuus on vaarallisempaa kuin edes suuri ylipaino
B) liikkumattomuus väsyttää
C) lapset ottavat paljon mallia vanhempien elintavoista, ja jos vanhemmat eivät liiku, eivät lapsetkaan siihen opi.
Itselleen voi tietysti keksiä vaikka mitä tekosyitä, miksi nämä faktat eivät juuri omalla kohdalla päde.
Kyllä palautuu. Meillä on hevonen niin koko kööri lähtee tallille kun on tultu töistä ja koulusta ja on syöty. Sieltä sitten kotiin 19-20 aikoihin, suihkuun ja telkkaria katsomaan. Viikonloput menee usein valmennuksissa. Toki pidetään lepopäiviä eikä mennä tallille ollenkaan (joku muu hoitaa hevosen). Ulkona oleminen ja liikkuminen antaa energiaa. Työasioiden kelaaminen sohvalla saa tosi väsyneeksi. Pitää saada ajatukset johonkin muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä palautuu. Meillä on hevonen niin koko kööri lähtee tallille kun on tultu töistä ja koulusta ja on syöty. Sieltä sitten kotiin 19-20 aikoihin, suihkuun ja telkkaria katsomaan. Viikonloput menee usein valmennuksissa. Toki pidetään lepopäiviä eikä mennä tallille ollenkaan (joku muu hoitaa hevosen). Ulkona oleminen ja liikkuminen antaa energiaa. Työasioiden kelaaminen sohvalla saa tosi väsyneeksi. Pitää saada ajatukset johonkin muuhun.
Sekoaisin totaalisesti, jos vielä töiden päälle olisi muita velvoitteita. Kissan hoidosta ehkä selviäisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä palautuu. Meillä on hevonen niin koko kööri lähtee tallille kun on tultu töistä ja koulusta ja on syöty. Sieltä sitten kotiin 19-20 aikoihin, suihkuun ja telkkaria katsomaan. Viikonloput menee usein valmennuksissa. Toki pidetään lepopäiviä eikä mennä tallille ollenkaan (joku muu hoitaa hevosen). Ulkona oleminen ja liikkuminen antaa energiaa. Työasioiden kelaaminen sohvalla saa tosi väsyneeksi. Pitää saada ajatukset johonkin muuhun.
Sekoaisin totaalisesti, jos vielä töiden päälle olisi muita velvoitteita. Kissan hoidosta ehkä selviäisin.
Ei se ole velvoite silloin kun se on harrastus ja sitä haluaa itse tehdä. Ihmiset on erilaisia. Toiset tarvitsevat tekemistä ja toiset tarvitsevat ihan vain rauhassa olemista.
Miksi ihmeessä tytär kuskaa lapsiaan joka perjantai isovanhemmalle hoitoon??? Opettele laittamaan aikuiselle lapsellesi rajat! Seuraavana perjantaina lähdet hyvissä ajoin pois kotoa, suljet puhelimesi ja laitat kotisi ovet lukkoon. Tytär oppii, kun toistat tämän muutaman kerran.
Kun tytär soittelee ja viestittelee tarvitsevansa taas lastenhoitajaa viikonlopuksi, niin vastaat joka kerta EI KÄY! Ja tee vaikka lastensuojeluilmoituksen sosiaalitoimen päivystykseen, jos muu ei auta!
Kotiäitinä en jaksa ymmärtää uusavuttomia, uushaluttomia, laiskoja ja mukavuudenhaluisia pienten lasten ja koululaisten vanhempia, jotka hoidattavat lapsiaan jatkuvasti mummoloissa ja muilla sukulaisilla. Lapsen äidillä ja isällä on elämänhallinta pahasti hukassa, jos lapset kuljetetaan viikonloppuisin ja päivähoidon ja koulun lomilla mummolaan ja sukulaisille hoitoon! Miksi nämä äidit ja isät eivät vietä vapaa-aikaansa omien lastensa kanssa???
Me emme pyydä sukulaisilta ja isovanhemmilta koskaan mitään apua lastenhoitoon tai kotitöihin. Me hoidamme omat lapsemme ihan itse ja teemme kaikki kotityömme ihan itse. Oma apu on paras apu! Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu lapsen äidille ja isälle - EI suinkaan isovanhemmille!
Vierailija kirjoitti:
Tytär tuo lapset joka perjantai viikonloppu hoitoon joten en palaudu ikinä t. Mummu 52 v
Teen viikolla paljon niin viikonloppuna ei jaksa tehdä mitään, yksin asun ja on yksi lapsi. On mies, mutta mies on myös töissä.
Alue: Aihe vapaa
Tässä lienee se ajatus että palautuminen edellyttää lepoa - sehän ei ole totta.
PAlautuminen edellyttää vastapainoa sille mistä ollaan palautumassa eikä se suinkaan ole välttämättä lepoa.
En siis todellakaan palautuisi lojumalla, mutta palaudun työviikosta ja kaikista arki-iltojen sumplimista tekemisellä mikä ei kuormita aivoja samalla tavalla eli esim. urheilemalla, leipomalla, puutarhatöillä jne..
Yleensä palaudun oikein hyvin, lähinnä jos en niin syy on seuraavan viikon stressaavat asiat.