Palaudutteko te työssäkäyvät vanhemmat oikeasti viikonloppuna?
Itse nimittäin en palaudu. Perjantaina töiden jälkeen käyn kaupassa, teen äkkiä ruoan lapsille ja sitten makaan koomassa sohvalla siihen asti että siirryn sänkyyn. Lauantaina nukun koomassa klo 13-14 asti, teen ruoan lapsille ja kaadun sohvalle. Kooma jatkuu iltaan asti kunnes teen taas vähän ruokaa ja siirryn sohvalta nukkumaan. Sunnuntaina on pahin väsymys ohi, ja puolenpäivän jälkeen teen ruoan, vien edellisviikon pyykit pyykkituvalle, tiskaan tiskit ja imuroin. Sitten vähän taas ruokaa ja sänkyyn. Eipä lapsetkaan jaksa tuon enempää. Makaavat sisällä, tuijottavat peliä ja puhelinta ja syövät karkkia.
Kommentit (409)
Ei nyt ihan normaalilta kuulosta tuo sun ja perheesi koomailu.
Lasten kanssa ulos tekemään jotain. Sohvalla makaaminen vain pahentaa asiaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko ap on masentunut tai muuten burnoutin partaalla, tai sitten pitäisi vaan yksinkertaisesti nostaa p*rse sohvalta ja alkaa liikkua niin alkaisi energiaakin löytyä. Ei todellakaan ole normaalia tuommoinen ja lapset todellakin kärsivät, jos ei viikonloppuna ole muuta tekemistä kuin pelaaminen. Hankkiudu työterveyteen, mielellään heti.
Ai ei ole normaalia? Mikä on normaalia toimintaa viikonloppuna kun on raatanut 5 päivää voimiensa rajoilla? Oot tuollainen vastausautomaatti niin kerrohan meille väsyneille ja työstä uupuneille mitä kuuluu jaksaa?
Olen eri mutta vastaan silti: haluan kysyä sulta kysymyksen.. onko sun elämän tarkotus raataa 5 päivää viikossa voimiesi rajoilla niin, että koet olevasi väsynyt ja työstä uupunut etkä jaksa vapaalla nauttia elämästä? Voin kertoa että ei ole. Jos sulla on uupumus niin mene lääkäriin. Elämän tarkotus on se työn ulkopuolella tapahtuva mielekäs toiminta, oma hyvinvointi, perhe, ystävät, harrastukset ym.
No, en palaudu. Usein vielä on viikonloppuna jotain menoa ja silloin palaudun vielä vähemmän.
Yritän pitää fleksitunteja/palkattomia päiviä lähes joka kuukausi, että saisin pitkän viikonlopun ja vähän enemmän lepoa.
Kyllä palaudun. Ei arki tunnu raskaalle, kun on vaan 2 (nyt jo teini-ikäistä) lasta ja työ on mukavaa. Normaali ihminen kyllä palautuu viikonlopun aikana, ja jos ei niin silloin on joko uupumusta tai on liian suuri taakka (liikaa töitä, liikaa lapsia tms) voimavaroihin nähden.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattais kiinnittää huomiota elämäntapoihin. Lisäksi ajanhallintasi on ihan hakoteillä jos sinun tarvitsee kokata joka päivä. Ei ihme että "koomailet" jos et harrasta mitään, et nosta pehvaa ylös penkista ja lähde ulkoilemaan. Onpa kiva lapsuus lapsillekin, kun vanhempi ei jaksa mitään.
Nimen omaan kyseiseltä henkilöltä puutuu ajan hallinta.Perheellä ei viikonloppuna ole edes ruoka rytmi. Kello van soimaan vapaapäivinäkin ja ylös makaamasta heti aamulla. Kuka perhelinen voi nukkua yli puoleen päivän? Ei kukaan normaali ihminen,joilla on perhe!Voit antaa lapsesi pois.Pääset helpomalla ja lapsesi saa kasvatti lapsina normaalin lapsuuden kuin elämän.
Kiva lukea tätä kun minulla on vain 26 vapaapäivää koko vuoden aikana... karjatilallinen kun olen.
Sama täällä, tuntuu etten palaudu enää lainkaan. Syömiset on kunnossa, liikun ja ulkoilen, syön lisärautaa, silti väsyttää jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko ap on masentunut tai muuten burnoutin partaalla, tai sitten pitäisi vaan yksinkertaisesti nostaa p*rse sohvalta ja alkaa liikkua niin alkaisi energiaakin löytyä. Ei todellakaan ole normaalia tuommoinen ja lapset todellakin kärsivät, jos ei viikonloppuna ole muuta tekemistä kuin pelaaminen. Hankkiudu työterveyteen, mielellään heti.
Ai ei ole normaalia? Mikä on normaalia toimintaa viikonloppuna kun on raatanut 5 päivää voimiensa rajoilla? Oot tuollainen vastausautomaatti niin kerrohan meille väsyneille ja työstä uupuneille mitä kuuluu jaksaa?
No ei kenenkään pitäisi raataa 5 päivää viikossa voimiensa rajoilla. Se ei ole normaalia eikä todellakaan ole oikein normalisoida semmoista. Työelämän ei kuulu viedä mehuja niin ettei viikonloppuna jaksa kuin maata. Ei vaan kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattais kiinnittää huomiota elämäntapoihin. Lisäksi ajanhallintasi on ihan hakoteillä jos sinun tarvitsee kokata joka päivä. Ei ihme että "koomailet" jos et harrasta mitään, et nosta pehvaa ylös penkista ja lähde ulkoilemaan. Onpa kiva lapsuus lapsillekin, kun vanhempi ei jaksa mitään.
Ihan hirveetä paskaa tää sun kommentti. Ihmiset on erilaisia ja kuormittuu eri tavalla.
Minkä ikäisiä lapsia? Miksi et palaudu? Mitä teet viikolla iltaisin? Onko työ se joka uuvuttaa vai lapsiperhe-elämä? Joka tapauksessa tilanteesi ei kuulosta ollenkaan normaalilta, tai semmoisesta mitä sen kuuluisi olla. Saat heti työterveydestä saikkua burnout/masennusdiagnoosilla jos kerrot tuon. Sitten saat levätä ja miettiä mitä tehdä että saat elämäsi järjestettyä niin että jaksat. Onko se työpaikan/alan vaihto vai joku muu asia, sitä ei voi tietää kukaan muu kuin sinä itse.
Minä palaudun joka ilta. Eritoten silloin kun on käynyt urheilemassa.
En jaksa siivota säännöllisesti , enkä kokkaa joka päivä, eli siitä se pois mut ei minua eikä muita haittaa. Ja siivoaa ja kokkaa mies sit välillä
Jo tiistaina tuntuu, että on ollut ikuisuuden töissä. Lasken päiviä viikonloppuun. Illalla teen vain pakolliset hommat mm ruoan. Viikonloppu menee rästikotitöihin. Työviikko alkaa väsyneenä. Kesälomasta kolme viikkoa menee työvuodesta palautumiseen. Jäljelle jäänyt viikko tuntuu lomalta. Jatkuva väsymys ei väisty lainkaan. Pakotan itseni aamulla sängystä ylös. Olen määritellyt itselleni minimitason joka täytyy päivässä hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä lapsia? Miksi et palaudu? Mitä teet viikolla iltaisin? Onko työ se joka uuvuttaa vai lapsiperhe-elämä? Joka tapauksessa tilanteesi ei kuulosta ollenkaan normaalilta, tai semmoisesta mitä sen kuuluisi olla. Saat heti työterveydestä saikkua burnout/masennusdiagnoosilla jos kerrot tuon. Sitten saat levätä ja miettiä mitä tehdä että saat elämäsi järjestettyä niin että jaksat. Onko se työpaikan/alan vaihto vai joku muu asia, sitä ei voi tietää kukaan muu kuin sinä itse.
En ole Ap, mutta haluan kertoa itsestäni näille ulkoilu- ja "Peppu ylös penkistä"-jankkaajille.
Olen pian ammattiin valmistuva lapseton opiskelija. Teen kausittain keikkahommia. Opiskeluviikkoina tapaan ystäviä, kuntoilen, hoidan kotia ja tunnen oloni virkeäksi. Työviikkoina makaan kaikki illat sohvalla, lamaannun väsymyksestä täysin.
Jokin työelämän ja muun elämän yhdistelmässä on niin kuormittavaa, ettei energiaa yksinkertaisesti riitä muuhun kuin makaamiseen. Vastaavasti myös pääsiäinen meni ulkoillessa ja miehen kanssa kotona touhutessa, mutta lopputuloksena en jaksanut mennä tänään töihin.
Jokaisella ihmisellä on erilaiset voimavarat. Siinä missä lenkkeily on joillekin keino palautua, on se joillekin vain yksi työn kaltainen kuormitustekijä lisää. Henkilökohtaisesti arvelen, että joillekin ainut keino palautua työstä on Ap:n mainitsema toimettomana makaaminen.
Meillä on pienet lapset ja vaativat työt. Olen pyrkinyt helpottamaan arkea monin tavoin: kerran viikossa tilaan viikon ruokaostokset kotiin. Siitä on oikeasti iso apu kun joku kantaa painavat ostokset ovelle. Ja ajan säästö!! Lähikaupassa saa täydennystä tarvittaessa. Olen tilannut arkiruokaa Feeliasta, jolloin ei tarvitse joka ilta valmistaa ruokaa alusta loppuun. Kerran kuussa käy siivooja, joka jynssää keittiöt, kylppärit, vessat sekä pesee lattiat ja nuohoaa joka nurkan. Itselle jää vain tavaroiden järjestely ja viikoittaiset ylläpitosiivoukset. Hankin kuntoilutarvikkeita kotiin ja teen pienet jumpat muutaman kerran viikossa. Nyt ei oikein ole energiaa harrastaa isommin tai aikaa viettää iltoja harrastuksissa. Menen suht ajoissa nukkumaan myös viikonloppuisin, koska lapset herättää aikaisin oli arki tai viikonloppu. Teen etätöitä mahdollisimman paljon. Etäpäivinä keskityn ja saan aikaan. Toimistopäivinä tapaan kollegoita ja teen lyhyempiä päiviä. Samalla saatan hoitaa asioita kaupungissa. Töitä on periaatteessa loputtomasti, mutta olen aika paljon kiinnittänyt huomiota siihen, että työt on fiksusti järjestetty ja ns. prosessit kunnossa. Mutta mulla on se etu, että saan itse vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten työni suoritan. Jos hommat ei ole hanskassa, sitten työt kuormittavat myös työpäivän jälkeen. Pyrin keksimään tähän aina nopeasti jonkun ratkaisun. Työn itsenäisen luonteen vuoksi kukaan ei tee sitä puolestani.
Siivooja ja kauppatilaus tietysti maksaa. Jos oma työ on sellainen, ettei siihen pääsen vaikuttamaan eikä sitä voi tehdä etänä ja työ vie kaikki mehut, lisäksi palkka on pieni eikä sillä ostella apuja, tilanne on silloin vaikeampi ratkaista. Ilman muutosta mikään ei kuitenkaan muutu..
Vierailija kirjoitti:
Kiva lukea tätä kun minulla on vain 26 vapaapäivää koko vuoden aikana... karjatilallinen kun olen.
Eläinten kanssa työskentely on henkisesti paljon miellyttävämpää ja vähemmän stressaavaa kuin ihmisten kanssa työskentely. Ei voi täysin verrata.
Ei tarvitse olla edes vanhempi eikä "asiantuntijatyössä". Työ kuin työ on nykyään raskaampaa kuin ysärillä tai 2000-luvun alussa. Maailma on muuttunut, ihmiset ovat muuttuneet. Vaaditaan koko ajan enemmän ja palkat junnaavat sen sijaan vanhoissa lukemissa. Toisesta päästä eläkeikää venytetään lähemmäs hautaa. Tämä kehitys ei ole kestävää.
Olenko ainut joka ei koe työtä lainkaan kuormittavana? Työpäivän jälkeenkin olen ihan virkeä.
Vierailija kirjoitti:
No onhan se tieteellisestikin todistettu, että 2 vapaapäivää ei riitä palautumiseen
Kyllä mulle riittää, mutta se onkin oikeaa palautumista ilman lapsia. Vela-kavereiden kanssa hyvää ruokaa, juomaa ja lautapelejä niin jaksaa taas duunissa painaa.
Vaihda työpaikkaa! Tai sitten helpotat arkea esim. palkkaamalla siivojan kerran viikkoon ja tilaamalla woltista ruokakassit. Lapsetkin hommiin jos ovat yli 6v.