Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä

Aah, kyllä on kivaa olla lapseton sinkku. Järkihän tuossa menisi kun arki olisi jatkuvaa säätämistä ja arvovaltataistelua.

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko miehet siis, että naisille ei mäkätettäisi aivan jatkuvasti jos jokin menee edes hieman pieleen?

Äidit on suurennuslasin alla 24/7 ja täysin vapaata riistaa täysin tuntemattomienkin mäkätykselle ja nälvinnälle.

Myös niistä miehen päiväkotiin tai sukulaisiin väärin puetuista vaatteista nimenomaan mäkätetään siellä sille ädiille, anoppi muistelee 20 vuotta, miten Pekalla oli keltaiset pitsisukkikset jalassa. Ja appi mäkättää huonosta ruoanlaittotaidosta.

Mitä väliä mitä muut ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Aah, kyllä on kivaa olla lapseton sinkku. Järkihän tuossa menisi kun arki olisi jatkuvaa säätämistä ja arvovaltataistelua.

Oon varma että nämä metailijat saisivat riidan aikaan vaikka itsensä kanssa.

Ihan kiinnostava aloitus, mutta minun on ihan pakko kysyä: miten ihmeessä olette edes suostuneet noin p*skaan järjestelyyn ja epäreiluun työnjakoon? Sen sijaan, että ottaisitte asian kunnolla puheeksi puolison kanssa (tai eroaisitte), päätättekin ottaa passiivis-aggressiivisen linjan "mä en tee kyllä mitään kun ei tuokaan tee!"

Miksi parisuhteet ja perhe-elämä ovat tuollaista valtataistelua? Täytyykö sen olla sellaista, eikö muita vaihtoehtoja ole?

Ja jotkut lasten kaverisynttärit - mitä vttua, oikeasti? Kuka sellaisia jaksaa järjestää, ja ketä edes kiinnostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatyö ei ole tekemistä. Metatyö on niiden asioiden muistamista, jotka pitää tehdä ja järjestää.

Tällä hetkellä meillä olisi mm. auton katsastus, auton renkaiden vaihdatus, polkupyörien nastarenkaiden vaihto kesärenkaisiin, lapsen harrastukseen liittyvään tapahtumaan treenaaminen, lapsen kokeiden muistaminen (eli lapsen muistuttaminen lukemaan sekä meidän edellisen päivän mahdolliset tenttaukset koealueesta). Sanoisinpa, että ilman minua ei monikaan noista asioista toteutuisi ainakaan ajallaan.

Ihan itse kyllä hoidin läksyni ja harrastukseni ala-asteelta lähtien. Miksi vanhempien pitäisi puuttua niihin? Ihan perusmaisteri minusta kuitenkin tuli. Ohis

Koulunkäynti on nykyään erilaista. Eikä kaikki halua lapsistaan perusmaistereita.

Just. Eli maisterinpaperitkaan ei riitä. No itsepä haluatte tehdä elämästänne hankalaa.

En halua lapsestani tyhmää perusmaisteria.

Miten paljon onnellisempia kaikki olisivat jos ihmiset vastaisivat ITSE omista unelmistaan eivätkä laittaisi niitä muiden kannettaviksi. Hanki itse perusmaisteria parempi koulutus, anna lastesi päättää ihan itse mitä haluavat. Jos haluat jokaista yskäisyä myöten kontrolloidun arjen älä hanki lapsia äläkä puolisoa, säädä itse omaa elämääsi ja kiukuttele myöhässä tuleville busseille ja vääränlaiselle säälle. Kaikki onnellisempia noin.  Itse olen neuvoani noudattanut, kouluttanut itseni (FT), hankkinut hyvän työpaikan, jakanut kotityöt tasan miehen kanssa eikä kertaakaan ole tarvinnut taistella metatöistä, jotenkin ihmeesti ne lasten syntymäpäivät, hammaslääkärit ja harrastuksetkin kyettiin hoitamaan sovussa ja lasten harrastuksia tai kouluvalintoja tehdessä  huomioitiin yhdessä lasten kanssa järkevä arjen sujuvuus - kaikkea on turha haluta jos haluaa pitää arjen mukavana.

Jotenkin kiukuttelijoilta tuntuu unohtuvan, että niiden lasten kannalta parasta on koti jossa lapset huomataan, jossa on kivaa, hyvä hengittää, ja jossa ei tarvitse pelätä seuraavaa räsähdystä. Tuo paljon tärkeämpää kuin kiiltävät kaakelit tai hienosti järjestetyt teemasynttärit.

Näin. Ovatko nämä parhaat metailijat pysähtyneet miettimään millaisen kodin ilmapiirin luovat metatyölistoineen lapsilleen? Kasvatetaan perfektionismiin taipuvaisia nuoria jotka uupuvat jo lukioikäisinä? Koska teillä on naurettu viimeksi - ei kenenkään unohtamisille tai väärinpäin puetuille vaatteille vaan iloisesti ja onnellisesti yhdessä?

Lapsethan oppivat, että hyvin suunnittelemalla opiskelua saa kevennettyä. Muussa tapauksessa yhdelle illalle iskee iso koealue opeteltavaksi plus läksyt päälle. Siihen samalle illalle kun iskee vielä nuha, niin stressi on tapissa.

Koulussa riittää, että selaa koealueen lävitse aamulla ennen koetta. Jos on vähänkin älyä suotu. Ainoa hetki jolloin joutuu ponnistelemaan on ylppäreisen alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku vielä ihmettelee miksi miehet ei halua pitkäaikaiseen suhteeseen naisen kanssa.

Palstan yleisin ulina on kylläkin "miksen minä saa naista?"

Haluavat panosuhteen, palstaa lukemalla nopeasti ymmärtää että naimisiin ei missään nimessä kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatyö ei ole tekemistä. Metatyö on niiden asioiden muistamista, jotka pitää tehdä ja järjestää.

Tällä hetkellä meillä olisi mm. auton katsastus, auton renkaiden vaihdatus, polkupyörien nastarenkaiden vaihto kesärenkaisiin, lapsen harrastukseen liittyvään tapahtumaan treenaaminen, lapsen kokeiden muistaminen (eli lapsen muistuttaminen lukemaan sekä meidän edellisen päivän mahdolliset tenttaukset koealueesta). Sanoisinpa, että ilman minua ei monikaan noista asioista toteutuisi ainakaan ajallaan.

Ihan itse kyllä hoidin läksyni ja harrastukseni ala-asteelta lähtien. Miksi vanhempien pitäisi puuttua niihin? Ihan perusmaisteri minusta kuitenkin tuli. Ohis

Koulunkäynti on nykyään erilaista. Eikä kaikki halua lapsistaan perusmaistereita.

Just. Eli maisterinpaperitkaan ei riitä. No itsepä haluatte tehdä elämästänne hankalaa.

En halua lapsestani tyhmää perusmaisteria.

Miten paljon onnellisempia kaikki olisivat jos ihmiset vastaisivat ITSE omista unelmistaan eivätkä laittaisi niitä muiden kannettaviksi. Hanki itse perusmaisteria parempi koulutus, anna lastesi päättää ihan itse mitä haluavat. Jos haluat jokaista yskäisyä myöten kontrolloidun arjen älä hanki lapsia äläkä puolisoa, säädä itse omaa elämääsi ja kiukuttele myöhässä tuleville busseille ja vääränlaiselle säälle. Kaikki onnellisempia noin.  Itse olen neuvoani noudattanut, kouluttanut itseni (FT), hankkinut hyvän työpaikan, jakanut kotityöt tasan miehen kanssa eikä kertaakaan ole tarvinnut taistella metatöistä, jotenkin ihmeesti ne lasten syntymäpäivät, hammaslääkärit ja harrastuksetkin kyettiin hoitamaan sovussa ja lasten harrastuksia tai kouluvalintoja tehdessä  huomioitiin yhdessä lasten kanssa järkevä arjen sujuvuus - kaikkea on turha haluta jos haluaa pitää arjen mukavana.

Jotenkin kiukuttelijoilta tuntuu unohtuvan, että niiden lasten kannalta parasta on koti jossa lapset huomataan, jossa on kivaa, hyvä hengittää, ja jossa ei tarvitse pelätä seuraavaa räsähdystä. Tuo paljon tärkeämpää kuin kiiltävät kaakelit tai hienosti järjestetyt teemasynttärit.

Näin. Ovatko nämä parhaat metailijat pysähtyneet miettimään millaisen kodin ilmapiirin luovat metatyölistoineen lapsilleen? Kasvatetaan perfektionismiin taipuvaisia nuoria jotka uupuvat jo lukioikäisinä? Koska teillä on naurettu viimeksi - ei kenenkään unohtamisille tai väärinpäin puetuille vaatteille vaan iloisesti ja onnellisesti yhdessä?

Juu, parempi vaan antaa lapsen rennosti olla ilman vaatteita, kenkiä, harrastuksia, rokotuksia, silmälaseja, hammasrautoja ja kavereita.

Hampaat täynnä reikiä ja tukat takussa.

Ihan helvetisti naurattaa kaikkia.

Meillä mentiin rennosti ilman metatyötaitoja. Kaksi aikuista ihmistä vanhempina kykeni selviämään kaikesta ja kahdesta urasta. Priorisoitiin, kaikkea ei voinut harrastaa, ei lapset eikä vanhemmat, mutta ne kaikille rakkaimmat harrastukset pystyttiin hoitamaan yhdessä. Vaatteita oli kaikilla vaikka ei tehty puolivuotissuunnittelua vaan hoidettiin kumpi kerkeää-tyylillä. Synttäreitä ei järjestetty viikkokausia, mutta lapsilla oli hauskoja kaverisynttäreitä joissa selvittiin ilman teemoja ja ilman erikoistilauskakkuja. Rokotukset ja hampaat hoidettiin, siivottiinkin aina kun kerettiin ja lapsilla oli aina kavereita, yleensä viettivät aikaa meillä koska meillä oli rento ilmapiiri, ei huudettu eikä mäkätetty pienistä sotkuista. Nyt lapset jo molemmat opiskelemassa yliopistossa itse valitsemaansa alaa, käyvät kotona säännöllisesti, tupsahtavat kun kerkeävät ilman kutsuja tai ilmoitteluja. Syödään yhdessä tai juodaan teetä, jutellaan ja nauretaan. Toisinaan tupsahtaa ne lapsuudenkaveritkin mukana, tuntuvat vieläkin viihtyvän meillä paremmin kuin lapsuudenkodeissaan paikkakunnalla käydessään.

Ihan oikeasti uskon, että panostimme oikeisiin asioihin lasten ollessa pieniä: kuuntelimme heitä, tuimme ja kannustimme. Tajusimme, että koti on ihmiset, ei seinät, ja parasta jos kodissa on hyvä olla. Ne juuri oikeanlaiset vaatteet tai optimaaliset syntymäpäiväkemut oli priorisointilistalla hyvin alhaalla eivätkä näytä tuosta kärsineen.

Olet ymmärtänyt käsitteen väärin. Te teitte metatöitä, ette ehkä kutsuneet sillä nimityksellä.

Me elimme elämää josta pidimme. Ja jaoimme elämää yhdessä, vanhemmat ja lapset. Emme nähneet arkeamme taistelutantereena jossa pitäisi koko ajan laskea kuka tekee mitä tekee, vaan asiat hoituivat. Molemmat olemme johtavissa asemissa työelämässä, ehkä siksi minusta on niin huvittavaa tehdä mikroluokan asioista massiivisen suuria. Syntymäpäivien järjestäminen, vaatteiden ostaminen - eikä edes se tekeminen vaan tekemisen suunnittelu pitäisi olla hillittömän rasittavaa. Ja tuollaisesta katkeroituminen niin, että jos kaikki ketjun valittajat eivät vielä ole eronneet niin seuraavan viiden vuoden aikana eroavat. Ja jos se oikea syy katkeroitua on metatyö (jonka hyvin monet naiset ovat alun perin itselleen kahmineet, kun se siskokaan ei osaa oikeanlaisia sukkia valita) niin surullista. Mistä tuo hillitön katkeruus kumpuaa? Ettekö huomaa miten se vaikuttaa lapsiinne? Itseenne? Tuollaisella asenteella tuskin koskaan voi olla onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatyö ei ole tekemistä. Metatyö on niiden asioiden muistamista, jotka pitää tehdä ja järjestää.

Tällä hetkellä meillä olisi mm. auton katsastus, auton renkaiden vaihdatus, polkupyörien nastarenkaiden vaihto kesärenkaisiin, lapsen harrastukseen liittyvään tapahtumaan treenaaminen, lapsen kokeiden muistaminen (eli lapsen muistuttaminen lukemaan sekä meidän edellisen päivän mahdolliset tenttaukset koealueesta). Sanoisinpa, että ilman minua ei monikaan noista asioista toteutuisi ainakaan ajallaan.

Ihan itse kyllä hoidin läksyni ja harrastukseni ala-asteelta lähtien. Miksi vanhempien pitäisi puuttua niihin? Ihan perusmaisteri minusta kuitenkin tuli. Ohis

Koulunkäynti on nykyään erilaista. Eikä kaikki halua lapsistaan perusmaistereita.

Just. Eli maisterinpaperitkaan ei riitä. No itsepä haluatte tehdä elämästänne hankalaa.

En halua lapsestani tyhmää perusmaisteria.

Miten paljon onnellisempia kaikki olisivat jos ihmiset vastaisivat ITSE omista unelmistaan eivätkä laittaisi niitä muiden kannettaviksi. Hanki itse perusmaisteria parempi koulutus, anna lastesi päättää ihan itse mitä haluavat. Jos haluat jokaista yskäisyä myöten kontrolloidun arjen älä hanki lapsia äläkä puolisoa, säädä itse omaa elämääsi ja kiukuttele myöhässä tuleville busseille ja vääränlaiselle säälle. Kaikki onnellisempia noin.  Itse olen neuvoani noudattanut, kouluttanut itseni (FT), hankkinut hyvän työpaikan, jakanut kotityöt tasan miehen kanssa eikä kertaakaan ole tarvinnut taistella metatöistä, jotenkin ihmeesti ne lasten syntymäpäivät, hammaslääkärit ja harrastuksetkin kyettiin hoitamaan sovussa ja lasten harrastuksia tai kouluvalintoja tehdessä  huomioitiin yhdessä lasten kanssa järkevä arjen sujuvuus - kaikkea on turha haluta jos haluaa pitää arjen mukavana.

Jotenkin kiukuttelijoilta tuntuu unohtuvan, että niiden lasten kannalta parasta on koti jossa lapset huomataan, jossa on kivaa, hyvä hengittää, ja jossa ei tarvitse pelätä seuraavaa räsähdystä. Tuo paljon tärkeämpää kuin kiiltävät kaakelit tai hienosti järjestetyt teemasynttärit.

Näin. Ovatko nämä parhaat metailijat pysähtyneet miettimään millaisen kodin ilmapiirin luovat metatyölistoineen lapsilleen? Kasvatetaan perfektionismiin taipuvaisia nuoria jotka uupuvat jo lukioikäisinä? Koska teillä on naurettu viimeksi - ei kenenkään unohtamisille tai väärinpäin puetuille vaatteille vaan iloisesti ja onnellisesti yhdessä?

Juu, parempi vaan antaa lapsen rennosti olla ilman vaatteita, kenkiä, harrastuksia, rokotuksia, silmälaseja, hammasrautoja ja kavereita.

Hampaat täynnä reikiä ja tukat takussa.

Ihan helvetisti naurattaa kaikkia.

Meillä mentiin rennosti ilman metatyötaitoja. Kaksi aikuista ihmistä vanhempina kykeni selviämään kaikesta ja kahdesta urasta. Priorisoitiin, kaikkea ei voinut harrastaa, ei lapset eikä vanhemmat, mutta ne kaikille rakkaimmat harrastukset pystyttiin hoitamaan yhdessä. Vaatteita oli kaikilla vaikka ei tehty puolivuotissuunnittelua vaan hoidettiin kumpi kerkeää-tyylillä. Synttäreitä ei järjestetty viikkokausia, mutta lapsilla oli hauskoja kaverisynttäreitä joissa selvittiin ilman teemoja ja ilman erikoistilauskakkuja. Rokotukset ja hampaat hoidettiin, siivottiinkin aina kun kerettiin ja lapsilla oli aina kavereita, yleensä viettivät aikaa meillä koska meillä oli rento ilmapiiri, ei huudettu eikä mäkätetty pienistä sotkuista. Nyt lapset jo molemmat opiskelemassa yliopistossa itse valitsemaansa alaa, käyvät kotona säännöllisesti, tupsahtavat kun kerkeävät ilman kutsuja tai ilmoitteluja. Syödään yhdessä tai juodaan teetä, jutellaan ja nauretaan. Toisinaan tupsahtaa ne lapsuudenkaveritkin mukana, tuntuvat vieläkin viihtyvän meillä paremmin kuin lapsuudenkodeissaan paikkakunnalla käydessään.

Ihan oikeasti uskon, että panostimme oikeisiin asioihin lasten ollessa pieniä: kuuntelimme heitä, tuimme ja kannustimme. Tajusimme, että koti on ihmiset, ei seinät, ja parasta jos kodissa on hyvä olla. Ne juuri oikeanlaiset vaatteet tai optimaaliset syntymäpäiväkemut oli priorisointilistalla hyvin alhaalla eivätkä näytä tuosta kärsineen.

Sulla on omituinen tarve nostaa itseäsi jalustalle melkein uskonnollisesti, mutta oikeasti sinä luettelet itsekin jo vaikka kuinka monta metatyötä.

Ja kukaanhan ei ole sanonut että metatyö on puolivuotissuunnittelua tms. Miksi sinä keksit tällaisia kummmallisuuksia?

Itselläni on 16- ja 20-vuotiaat lapset ja voin kertoa, että jo heidän aikanaan kaikki on monimutkaistunut valtavasti.

Jo ihan suuhygienistin ajan saaminen on nykyään urakka. Meillä on se nyt lykkääntynyt kaksi vuotta, sen jälkeen sitä siirrettiin taas, lopulta 16-vuotias pääsi sinne, mutta nyt hammaslääkäriä on taas siirretty kolme kertaa. Ja paikka joka kerta eri. Helsingissä voi pelkkä neuvola olla ihan missä tahansa kaupungin alueella, saamten nämä hammashoidot eli jos on pienempi koululainen, hänet pitää käytännössä kuskata milloin Herttoniemenrantaan, milloin Kivelään tai Kannelmäkeen keskellä päivää. Jne.

Samaten kaikki ilmoittautumiset. Ennen vain soitti musiikkiopiston toimistoon ja ilmoitti. Nykyään pitää olla tiettyyn aikaan pöytäkoneen äärellä ja käytännössä tehdä sen entisen musiikkiopiston kanslistin työ.

Opsit on muuttuneet jo niin monta kertaa, että olen pudonnut kärryiltä.

Wilma-viestejä ja muuta viestitulvaa on ollut koko ajan enemmän.

Vanhemmat tekee ison osan sellaista työtä, mitä koulujen, iltisten, terveydenhuollon, harrastusten ja päivähoidon henkilökunta ennen teki.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen synttäreiden järjestäminen = ehtii hoitamaan samana päivänä, ei vaadi viikkojen järjestelyjä

Lapsen ilmoittaminen harrastukseen, sinne tutustuminen, varusteiden hankinta = ehtii myöhemminkin mukaan

Koulun yhteiseen perhepäivään osallistuminen = turhake

Kevätvaatteiden ja kenkien hankinta = ei pidä hosua ettei vilustu

Toisen lapsen peliturnaukseen osallistuminen = yksi turnaus sinne tai tänne

huomaa kyllä, ettet koskaan ole huolehtinut mistään.

Lapsen synttäreitä ei ehdi hoitaa samana päivänä, kun synttärit on. Ymmärrätköhän edes mitä tarkoittaa järjestää synttärit???? No et, koska noin luulet.

Koulun yhteiseen juttuun osallistuminen EI ole lapselle turhake. Sama jos kaikki sinun menosi ja osallistumisesi on turhaketta ja jätetään väliin.

Kevätvaatteet-ja kengät, kun menet niitä viimetipalla ostamaan, ei enää kokoja ja sopivia löydy.

Peliturnaukseen osallistuminen, yhtä turha kuin sinun reissusi "poikien" kanssa. Voit yhtähyvin jättää väliin.

Ja parempi olisi ollut, jos olisit jättänyt lapsen hankkimisen kokonaan pois kuvioistasi. Jokainen lapsi on ansainnut hyvän ja osallistuvan isän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain nainen on niin yksinkertainen että tekee näistä ongelman. Jos nämä on vaikeita asioita, niin mysteeri miten selviätte veroilmoituksen teosta, laskujen maksamisesta, passin anomisesta, lomamatkan varaamisesta tai auton katsastuksesta.

Miksi tuo auton katsastus luetellaan aina jonain "miehen työnä"? Miten vaikeaa on varata aika netistä (kuten työterveysajat, labra-ajat jne muutenkin nykyään), ajaa kyseisenä aikana paikalle, ojentaa avain tiskin yli ja istua alas odottamaan? Kyllä tuosta hyvästä tulisi työn suorittajan saada kuukausi vapautusta päivittäisistä kotitöistä.

Ja kuvasti juuri ongelman: maailman helpoin asia, eikä miehet sen raskaudesta koskaan valita. Kuten ei auton huollon tilaamisesta, auton tankkaamisesta, auton renkaiden vaihtamisesta, auton pyyhkijöiden vaihtamisesta, auton pesemisestä, auton polttimoiden vaihtamisesta, auton öljyjen vaihtamisesta, auton pesunesteen lisäämisestä, auton jäädytysnesteen lisäämisestä jne jne.

Sen lisäksi että nainen huolehtii päivätyönsä lisäksi suurimman osan muistettavista ja ennakointia vaativista asioista, hän myös tankkaa ja pesettää oman autonsa, varaa sille renkaidenvaihto-, huolto- ja katsastusajan, vaihdattaa pyyhkijät tarpeen tullen ja lisää lasinpesunestettä. Öljyt ja polttimot vaihtuvat huollon yhteydessä ja jäähdytysnesteet tsekataan. Mikä tässä viestissä oli siis pointti?

Pointti on, että miehet hoitavat taustalla koko ajan ”metatöitä”, joista naisilla ei harmainta aavistusta. Koska miehet ei tee niistä numeroa.

Se nyt vasta olisikin typerää, jos mies purnaisi oman autonsa hoitamiseen liittyvistä asioista naiselle. Tuskin nainenkaan motkottaa miehelle, kun kasvohoidon (sori tämä stereotypinen esimerkki) muistamiseen ja varaamiseen tarvitaan niin paljon metatyötä?

Eiköhän tässä ketjussa kyse ole asioista mitkä koskettavat molempia yhtälailla.

Vähän vähemmän varakkailla perheillä on vain yksi auto, jota molemmat käyttävät, ja se on koko perheen käytössä myös.

No kuinka usein te sitten vaihdatte niitä öljyjä ja pyyhkijöitä, kun tämä pitää aina mainita miesten ah niin rasittavana metatyönä? Tankkaus menee siinä samalla ajellessa eikä autopesuun ajamistakaan tarvi suunnitella, menee jos ei ole pitkää jonoa ja on aikaa. Huolto kerran vuodessa, katsastus kerran vuodessa tai parin vuoden välein uudemmissa ja renkaat 2x vuodessa.

Miesten luetteloiden asiat tapahtuvat muutaman kerran vuodessa, nainen on hälytystilassa päivittäin, etenkin jos on monta lasta harrastuksineen. Kuitenkin mies sitten ihan pokkana retostelee ettei hän ainakaan yhtään valita vaikka niin hirveästi joutuu miettimään..

Eihän nuo ole edes mitään metatöitä. 

Toisekseen kyllähän naisetkin listaa asioita, joita tehdään kerran vuodessa. Vai pitääkö joku useammat synttärit vuodessa? Tai ilmoittaa lapsen joka viikko uuteen harrastukseen? 

Kyllä ne vaan oli aiemmin ketjussa luetteloitu miehen toimesta heidän metatöikseen (auton tankkaus, katsastus, öljynvaihto ym kaikki autoon liittyvä suunnittelu tai varaaminen). Listalla oli muitakin kerran vuodessa tehtäviä juttuja, mutta ei yhtään edes viikottain tapahtuvaa muistamista tai ennakoimista.

Ilmeisesti olen ymmärtänyt konseptin väärin, mutta mielestäni nuo nyt eivät ole mitään metatöitä. Hoidan kyllä listasi asiat, mutta eivät nuo nyt mitään valtaisaa suunnittelua vaadi.

Yksi mies selitti tankkauksen metatyöt, miten hänen pitää muistaa seurata bensatankin mittaria, miettiä, milloin menee tankille ja minne tankille, miten paljon tankkaa ja pitääkö tankatessa olla hanskat vai ei.

Minä sen sijaan vilkaisen bensatankin mittaria ja käyn töistä tullessa vakipaikassa tankilla siinä työmatkan varrella. Minun ei tarvitse edes arpoa, mitä sinne tankkiin tällä kertaa pitää laittaa.

Tämä selittää miksi 90% väärää polttoainetta autoon tankanneista on naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjestin aina lapselleni hienot synttärit. Mietittiin yhdessä lapsen kanssa tarjottavat ja muut. Nyt teini-ikäisenä lapsi vieläkin muistelee, miten mukavaa oli, kun hänellä oli aina kivat synttärit. Kyllä lapset sen huomaavat ja muistavat, että onko hänet huomioitu lapsena.

Ja kutsuttujen lasten äidit tuskaili kun teille piti aina olla vähän muita parempia.

No, me oltiin taatusti koko lapsen kaveripiirin vähävaraisin perhe, joten ei meillä mitään ihmeellistä ollut, mutta siksipä juuri suunnitteluun käytettiin aikaa ja mielikuvitusta, ettei viikon ruokarahat uponneet synttäreihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatyö ei ole tekemistä. Metatyö on niiden asioiden muistamista, jotka pitää tehdä ja järjestää.

Tällä hetkellä meillä olisi mm. auton katsastus, auton renkaiden vaihdatus, polkupyörien nastarenkaiden vaihto kesärenkaisiin, lapsen harrastukseen liittyvään tapahtumaan treenaaminen, lapsen kokeiden muistaminen (eli lapsen muistuttaminen lukemaan sekä meidän edellisen päivän mahdolliset tenttaukset koealueesta). Sanoisinpa, että ilman minua ei monikaan noista asioista toteutuisi ainakaan ajallaan.

Ihan itse kyllä hoidin läksyni ja harrastukseni ala-asteelta lähtien. Miksi vanhempien pitäisi puuttua niihin? Ihan perusmaisteri minusta kuitenkin tuli. Ohis

Koulunkäynti on nykyään erilaista. Eikä kaikki halua lapsistaan perusmaistereita.

Just. Eli maisterinpaperitkaan ei riitä. No itsepä haluatte tehdä elämästänne hankalaa.

En halua lapsestani tyhmää perusmaisteria.

Miten paljon onnellisempia kaikki olisivat jos ihmiset vastaisivat ITSE omista unelmistaan eivätkä laittaisi niitä muiden kannettaviksi. Hanki itse perusmaisteria parempi koulutus, anna lastesi päättää ihan itse mitä haluavat. Jos haluat jokaista yskäisyä myöten kontrolloidun arjen älä hanki lapsia äläkä puolisoa, säädä itse omaa elämääsi ja kiukuttele myöhässä tuleville busseille ja vääränlaiselle säälle. Kaikki onnellisempia noin.  Itse olen neuvoani noudattanut, kouluttanut itseni (FT), hankkinut hyvän työpaikan, jakanut kotityöt tasan miehen kanssa eikä kertaakaan ole tarvinnut taistella metatöistä, jotenkin ihmeesti ne lasten syntymäpäivät, hammaslääkärit ja harrastuksetkin kyettiin hoitamaan sovussa ja lasten harrastuksia tai kouluvalintoja tehdessä  huomioitiin yhdessä lasten kanssa järkevä arjen sujuvuus - kaikkea on turha haluta jos haluaa pitää arjen mukavana.

Jotenkin kiukuttelijoilta tuntuu unohtuvan, että niiden lasten kannalta parasta on koti jossa lapset huomataan, jossa on kivaa, hyvä hengittää, ja jossa ei tarvitse pelätä seuraavaa räsähdystä. Tuo paljon tärkeämpää kuin kiiltävät kaakelit tai hienosti järjestetyt teemasynttärit.

Näin. Ovatko nämä parhaat metailijat pysähtyneet miettimään millaisen kodin ilmapiirin luovat metatyölistoineen lapsilleen? Kasvatetaan perfektionismiin taipuvaisia nuoria jotka uupuvat jo lukioikäisinä? Koska teillä on naurettu viimeksi - ei kenenkään unohtamisille tai väärinpäin puetuille vaatteille vaan iloisesti ja onnellisesti yhdessä?

Juu, parempi vaan antaa lapsen rennosti olla ilman vaatteita, kenkiä, harrastuksia, rokotuksia, silmälaseja, hammasrautoja ja kavereita.

Hampaat täynnä reikiä ja tukat takussa.

Ihan helvetisti naurattaa kaikkia.

Meillä mentiin rennosti ilman metatyötaitoja. Kaksi aikuista ihmistä vanhempina kykeni selviämään kaikesta ja kahdesta urasta. Priorisoitiin, kaikkea ei voinut harrastaa, ei lapset eikä vanhemmat, mutta ne kaikille rakkaimmat harrastukset pystyttiin hoitamaan yhdessä. Vaatteita oli kaikilla vaikka ei tehty puolivuotissuunnittelua vaan hoidettiin kumpi kerkeää-tyylillä. Synttäreitä ei järjestetty viikkokausia, mutta lapsilla oli hauskoja kaverisynttäreitä joissa selvittiin ilman teemoja ja ilman erikoistilauskakkuja. Rokotukset ja hampaat hoidettiin, siivottiinkin aina kun kerettiin ja lapsilla oli aina kavereita, yleensä viettivät aikaa meillä koska meillä oli rento ilmapiiri, ei huudettu eikä mäkätetty pienistä sotkuista. Nyt lapset jo molemmat opiskelemassa yliopistossa itse valitsemaansa alaa, käyvät kotona säännöllisesti, tupsahtavat kun kerkeävät ilman kutsuja tai ilmoitteluja. Syödään yhdessä tai juodaan teetä, jutellaan ja nauretaan. Toisinaan tupsahtaa ne lapsuudenkaveritkin mukana, tuntuvat vieläkin viihtyvän meillä paremmin kuin lapsuudenkodeissaan paikkakunnalla käydessään.

Ihan oikeasti uskon, että panostimme oikeisiin asioihin lasten ollessa pieniä: kuuntelimme heitä, tuimme ja kannustimme. Tajusimme, että koti on ihmiset, ei seinät, ja parasta jos kodissa on hyvä olla. Ne juuri oikeanlaiset vaatteet tai optimaaliset syntymäpäiväkemut oli priorisointilistalla hyvin alhaalla eivätkä näytä tuosta kärsineen.

Olet ymmärtänyt käsitteen väärin. Te teitte metatöitä, ette ehkä kutsuneet sillä nimityksellä.

Me elimme elämää josta pidimme. Ja jaoimme elämää yhdessä, vanhemmat ja lapset. Emme nähneet arkeamme taistelutantereena jossa pitäisi koko ajan laskea kuka tekee mitä tekee, vaan asiat hoituivat. Molemmat olemme johtavissa asemissa työelämässä, ehkä siksi minusta on niin huvittavaa tehdä mikroluokan asioista massiivisen suuria. Syntymäpäivien järjestäminen, vaatteiden ostaminen - eikä edes se tekeminen vaan tekemisen suunnittelu pitäisi olla hillittömän rasittavaa. Ja tuollaisesta katkeroituminen niin, että jos kaikki ketjun valittajat eivät vielä ole eronneet niin seuraavan viiden vuoden aikana eroavat. Ja jos se oikea syy katkeroitua on metatyö (jonka hyvin monet naiset ovat alun perin itselleen kahmineet, kun se siskokaan ei osaa oikeanlaisia sukkia valita) niin surullista. Mistä tuo hillitön katkeruus kumpuaa? Ettekö huomaa miten se vaikuttaa lapsiinne? Itseenne? Tuollaisella asenteella tuskin koskaan voi olla onnellinen.

Blaablaablaa.

Te teitte metatöitä. Niitä oli vähemmän kuin nykyään, paljon vähemmän, mutta teitte niitä silti.

Oletkohan ihan kunnossa? Tuollainen käsittämätön vihamielisyys vieraita ihmisiä kohtaan ja noin surkea itsetunto ja typerä kilpailu normaaleista asioista... Ei kuulosta terveeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatyö ei ole tekemistä. Metatyö on niiden asioiden muistamista, jotka pitää tehdä ja järjestää.

Tällä hetkellä meillä olisi mm. auton katsastus, auton renkaiden vaihdatus, polkupyörien nastarenkaiden vaihto kesärenkaisiin, lapsen harrastukseen liittyvään tapahtumaan treenaaminen, lapsen kokeiden muistaminen (eli lapsen muistuttaminen lukemaan sekä meidän edellisen päivän mahdolliset tenttaukset koealueesta). Sanoisinpa, että ilman minua ei monikaan noista asioista toteutuisi ainakaan ajallaan.

Ihan itse kyllä hoidin läksyni ja harrastukseni ala-asteelta lähtien. Miksi vanhempien pitäisi puuttua niihin? Ihan perusmaisteri minusta kuitenkin tuli. Ohis

Koulunkäynti on nykyään erilaista. Eikä kaikki halua lapsistaan perusmaistereita.

Just. Eli maisterinpaperitkaan ei riitä. No itsepä haluatte tehdä elämästänne hankalaa.

En halua lapsestani tyhmää perusmaisteria.

Miten paljon onnellisempia kaikki olisivat jos ihmiset vastaisivat ITSE omista unelmistaan eivätkä laittaisi niitä muiden kannettaviksi. Hanki itse perusmaisteria parempi koulutus, anna lastesi päättää ihan itse mitä haluavat. Jos haluat jokaista yskäisyä myöten kontrolloidun arjen älä hanki lapsia äläkä puolisoa, säädä itse omaa elämääsi ja kiukuttele myöhässä tuleville busseille ja vääränlaiselle säälle. Kaikki onnellisempia noin.  Itse olen neuvoani noudattanut, kouluttanut itseni (FT), hankkinut hyvän työpaikan, jakanut kotityöt tasan miehen kanssa eikä kertaakaan ole tarvinnut taistella metatöistä, jotenkin ihmeesti ne lasten syntymäpäivät, hammaslääkärit ja harrastuksetkin kyettiin hoitamaan sovussa ja lasten harrastuksia tai kouluvalintoja tehdessä  huomioitiin yhdessä lasten kanssa järkevä arjen sujuvuus - kaikkea on turha haluta jos haluaa pitää arjen mukavana.

Jotenkin kiukuttelijoilta tuntuu unohtuvan, että niiden lasten kannalta parasta on koti jossa lapset huomataan, jossa on kivaa, hyvä hengittää, ja jossa ei tarvitse pelätä seuraavaa räsähdystä. Tuo paljon tärkeämpää kuin kiiltävät kaakelit tai hienosti järjestetyt teemasynttärit.

Näin. Ovatko nämä parhaat metailijat pysähtyneet miettimään millaisen kodin ilmapiirin luovat metatyölistoineen lapsilleen? Kasvatetaan perfektionismiin taipuvaisia nuoria jotka uupuvat jo lukioikäisinä? Koska teillä on naurettu viimeksi - ei kenenkään unohtamisille tai väärinpäin puetuille vaatteille vaan iloisesti ja onnellisesti yhdessä?

Juu, parempi vaan antaa lapsen rennosti olla ilman vaatteita, kenkiä, harrastuksia, rokotuksia, silmälaseja, hammasrautoja ja kavereita.

Hampaat täynnä reikiä ja tukat takussa.

Ihan helvetisti naurattaa kaikkia.

Meillä mentiin rennosti ilman metatyötaitoja. Kaksi aikuista ihmistä vanhempina kykeni selviämään kaikesta ja kahdesta urasta. Priorisoitiin, kaikkea ei voinut harrastaa, ei lapset eikä vanhemmat, mutta ne kaikille rakkaimmat harrastukset pystyttiin hoitamaan yhdessä. Vaatteita oli kaikilla vaikka ei tehty puolivuotissuunnittelua vaan hoidettiin kumpi kerkeää-tyylillä. Synttäreitä ei järjestetty viikkokausia, mutta lapsilla oli hauskoja kaverisynttäreitä joissa selvittiin ilman teemoja ja ilman erikoistilauskakkuja. Rokotukset ja hampaat hoidettiin, siivottiinkin aina kun kerettiin ja lapsilla oli aina kavereita, yleensä viettivät aikaa meillä koska meillä oli rento ilmapiiri, ei huudettu eikä mäkätetty pienistä sotkuista. Nyt lapset jo molemmat opiskelemassa yliopistossa itse valitsemaansa alaa, käyvät kotona säännöllisesti, tupsahtavat kun kerkeävät ilman kutsuja tai ilmoitteluja. Syödään yhdessä tai juodaan teetä, jutellaan ja nauretaan. Toisinaan tupsahtaa ne lapsuudenkaveritkin mukana, tuntuvat vieläkin viihtyvän meillä paremmin kuin lapsuudenkodeissaan paikkakunnalla käydessään.

Ihan oikeasti uskon, että panostimme oikeisiin asioihin lasten ollessa pieniä: kuuntelimme heitä, tuimme ja kannustimme. Tajusimme, että koti on ihmiset, ei seinät, ja parasta jos kodissa on hyvä olla. Ne juuri oikeanlaiset vaatteet tai optimaaliset syntymäpäiväkemut oli priorisointilistalla hyvin alhaalla eivätkä näytä tuosta kärsineen.

ja sitten sinä heräsit, tukehduit unesi imelyyteen

Mistä paha olosi kumpuaa? Tekstini oli kyllä ihan totta. Ja todennäköisesti edustaa paremmin suomalaista todellisuutta kuin tämä ketju, keskimäärin suomalaiset ovat varsin tyytyväisiä elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatyö ei ole tekemistä. Metatyö on niiden asioiden muistamista, jotka pitää tehdä ja järjestää.

Tällä hetkellä meillä olisi mm. auton katsastus, auton renkaiden vaihdatus, polkupyörien nastarenkaiden vaihto kesärenkaisiin, lapsen harrastukseen liittyvään tapahtumaan treenaaminen, lapsen kokeiden muistaminen (eli lapsen muistuttaminen lukemaan sekä meidän edellisen päivän mahdolliset tenttaukset koealueesta). Sanoisinpa, että ilman minua ei monikaan noista asioista toteutuisi ainakaan ajallaan.

Ihan itse kyllä hoidin läksyni ja harrastukseni ala-asteelta lähtien. Miksi vanhempien pitäisi puuttua niihin? Ihan perusmaisteri minusta kuitenkin tuli. Ohis

Koulu on muuttunut, samaten harrastukset.

Jo pelkkä harrastusilmoittautuminen vaatii aikuisen ja se on tehty mutkikkaaksi.

Eikä harrastuksiin pääse kulkemaan yksin.

Tottakai harrastuksiin kuljetaan itsekseen jo ala-asteella. Useinhan ne on koulun jälkeen iltapäivällä kun vanhemmat ovat vielä töissä. Tai ainakin minulla oli lapsena

Jos sinulla oli niin sit varmaan kaikilla.... 

Taitoluistelijana mulla oli treenit 6 x viikossa aamuseiskan ja iltaysin välillä jäähalleissa ja tanssisaleissa ympäri pääkaupunkiseutua.  Olisi siinä tullut itku matkustaa 11-vuotiaana kolmella bussilla kotiin vajaa puolitoista tuntia  kymmenltä arki-iltana kun autolla matkaan meni 20 minuuttia. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kiinnostava aloitus, mutta minun on ihan pakko kysyä: miten ihmeessä olette edes suostuneet noin p*skaan järjestelyyn ja epäreiluun työnjakoon? Sen sijaan, että ottaisitte asian kunnolla puheeksi puolison kanssa (tai eroaisitte), päätättekin ottaa passiivis-aggressiivisen linjan "mä en tee kyllä mitään kun ei tuokaan tee!"

Miksi parisuhteet ja perhe-elämä ovat tuollaista valtataistelua? Täytyykö sen olla sellaista, eikö muita vaihtoehtoja ole?

Ja jotkut lasten kaverisynttärit - mitä vttua, oikeasti? Kuka sellaisia jaksaa järjestää, ja ketä edes kiinnostaa?

Ehkä sitä lasta kiinnostaa omat synttärit ja hän haluaisi niitä juhlia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain nainen on niin yksinkertainen että tekee näistä ongelman. Jos nämä on vaikeita asioita, niin mysteeri miten selviätte veroilmoituksen teosta, laskujen maksamisesta, passin anomisesta, lomamatkan varaamisesta tai auton katsastuksesta.

Miksi tuo auton katsastus luetellaan aina jonain "miehen työnä"? Miten vaikeaa on varata aika netistä (kuten työterveysajat, labra-ajat jne muutenkin nykyään), ajaa kyseisenä aikana paikalle, ojentaa avain tiskin yli ja istua alas odottamaan? Kyllä tuosta hyvästä tulisi työn suorittajan saada kuukausi vapautusta päivittäisistä kotitöistä.

Ja kuvasti juuri ongelman: maailman helpoin asia, eikä miehet sen raskaudesta koskaan valita. Kuten ei auton huollon tilaamisesta, auton tankkaamisesta, auton renkaiden vaihtamisesta, auton pyyhkijöiden vaihtamisesta, auton pesemisestä, auton polttimoiden vaihtamisesta, auton öljyjen vaihtamisesta, auton pesunesteen lisäämisestä, auton jäädytysnesteen lisäämisestä jne jne.

Sen lisäksi että nainen huolehtii päivätyönsä lisäksi suurimman osan muistettavista ja ennakointia vaativista asioista, hän myös tankkaa ja pesettää oman autonsa, varaa sille renkaidenvaihto-, huolto- ja katsastusajan, vaihdattaa pyyhkijät tarpeen tullen ja lisää lasinpesunestettä. Öljyt ja polttimot vaihtuvat huollon yhteydessä ja jäähdytysnesteet tsekataan. Mikä tässä viestissä oli siis pointti?

Pointti on, että miehet hoitavat taustalla koko ajan ”metatöitä”, joista naisilla ei harmainta aavistusta. Koska miehet ei tee niistä numeroa.

Se nyt vasta olisikin typerää, jos mies purnaisi oman autonsa hoitamiseen liittyvistä asioista naiselle. Tuskin nainenkaan motkottaa miehelle, kun kasvohoidon (sori tämä stereotypinen esimerkki) muistamiseen ja varaamiseen tarvitaan niin paljon metatyötä?

Eiköhän tässä ketjussa kyse ole asioista mitkä koskettavat molempia yhtälailla.

Vähän vähemmän varakkailla perheillä on vain yksi auto, jota molemmat käyttävät, ja se on koko perheen käytössä myös.

No kuinka usein te sitten vaihdatte niitä öljyjä ja pyyhkijöitä, kun tämä pitää aina mainita miesten ah niin rasittavana metatyönä? Tankkaus menee siinä samalla ajellessa eikä autopesuun ajamistakaan tarvi suunnitella, menee jos ei ole pitkää jonoa ja on aikaa. Huolto kerran vuodessa, katsastus kerran vuodessa tai parin vuoden välein uudemmissa ja renkaat 2x vuodessa.

Miesten luetteloiden asiat tapahtuvat muutaman kerran vuodessa, nainen on hälytystilassa päivittäin, etenkin jos on monta lasta harrastuksineen. Kuitenkin mies sitten ihan pokkana retostelee ettei hän ainakaan yhtään valita vaikka niin hirveästi joutuu miettimään..

Eihän nuo ole edes mitään metatöitä. 

Toisekseen kyllähän naisetkin listaa asioita, joita tehdään kerran vuodessa. Vai pitääkö joku useammat synttärit vuodessa? Tai ilmoittaa lapsen joka viikko uuteen harrastukseen? 

Kyllä ne vaan oli aiemmin ketjussa luetteloitu miehen toimesta heidän metatöikseen (auton tankkaus, katsastus, öljynvaihto ym kaikki autoon liittyvä suunnittelu tai varaaminen). Listalla oli muitakin kerran vuodessa tehtäviä juttuja, mutta ei yhtään edes viikottain tapahtuvaa muistamista tai ennakoimista.

Ilmeisesti olen ymmärtänyt konseptin väärin, mutta mielestäni nuo nyt eivät ole mitään metatöitä. Hoidan kyllä listasi asiat, mutta eivät nuo nyt mitään valtaisaa suunnittelua vaadi.

Yksi mies selitti tankkauksen metatyöt, miten hänen pitää muistaa seurata bensatankin mittaria, miettiä, milloin menee tankille ja minne tankille, miten paljon tankkaa ja pitääkö tankatessa olla hanskat vai ei.

Minä sen sijaan vilkaisen bensatankin mittaria ja käyn töistä tullessa vakipaikassa tankilla siinä työmatkan varrella. Minun ei tarvitse edes arpoa, mitä sinne tankkiin tällä kertaa pitää laittaa.

Tämä selittää miksi 90% väärää polttoainetta autoon tankanneista on naisia.

Missä tilasto? Olin nimittäin 10v aikoinaan bensa-asemalla töissä ja kyllä ne oli miesoletettuja pääasiassa, jotka sotki dieseliä bensakoneeseen ja päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Aah, kyllä on kivaa olla lapseton sinkku. Järkihän tuossa menisi kun arki olisi jatkuvaa säätämistä ja arvovaltataistelua.

Kyllä tuo on ihan persoonakysymys. Arvelisin, että pahimmat listojentekijät tekevät samanlaisia työpaikoillaan, yrittävät saada kaikki muut noudattamaan omia ainoita oikeita tapoja ja kiukkuilevat jos eivät saa tahtoaan läpi. Metatyöstressaajia löytyy myös sinkuista.

Kaikki vähänkään fiksummat arvaavat, että koko juttu on keksitty, etkä oikeasti jättänyt lasten harrastuksia tuhoutumaan.

On muuten totta että metatyön määrä on jotenkin salakavalasti lisääntynyt koko ajan.

Ja samaan aikaan palvelujen saaminen on vaikeutunut.

Ja koulu ja päivähoito odottaa aina vain enemmän.

Meta"työtä" ei ole olemassa. On vain normaalin ihmisen maalaisjärjen käyttöä. 

No ehkä meta"työksi" voisi kutsua maalaisjärjen puutetta.