Lue keskustelun säännöt.
Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä
Kun nehän on vain naisten keksimiä turhakkeita tai vähintäänkin hoituu ihan itsellään siinä arjessa, ilman sen suurempaa ajattelua tai ponnistelua.
No. Tänään kysyin mieheltä miten seuraavat asiat on hoidettu tai hoidetaan:
Lapsen synttäreiden järjestäminen
Lapsen ilmoittaminen harrastukseen, sinne tutustuminen, varusteiden hankinta
Koulun yhteiseen perhepäivään osallistuminen
Kevätvaatteiden ja kenkien hankinta
Toisen lapsen peliturnaukseen osallistuminen
Mies oli ihan ihmeissään. Miksi nyt vasta sanot? Ei hän nyt voi siksi ja täksi yhtäkkiä muuttua. Kai ne sit jotenkin järjestyy. Ei hän osaa sanoa tai luvata voiko hoitaa.
Niin, et sillai. Kyllä miehet hoitaa!
Kommentit (2456)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kiinnostava aloitus, mutta minun on ihan pakko kysyä: miten ihmeessä olette edes suostuneet noin p*skaan järjestelyyn ja epäreiluun työnjakoon? Sen sijaan, että ottaisitte asian kunnolla puheeksi puolison kanssa (tai eroaisitte), päätättekin ottaa passiivis-aggressiivisen linjan "mä en tee kyllä mitään kun ei tuokaan tee!"
Miksi parisuhteet ja perhe-elämä ovat tuollaista valtataistelua? Täytyykö sen olla sellaista, eikö muita vaihtoehtoja ole?
Ja jotkut lasten kaverisynttärit - mitä vttua, oikeasti? Kuka sellaisia jaksaa järjestää, ja ketä edes kiinnostaa?
Ehkä sitä lasta kiinnostaa omat synttärit ja hän haluaisi niitä juhlia.
Siinä tapauksessa vanhempi järjestää ne. On typerää tehdä lapsen synttäreistä jotain parisuhteen kiistakapulaa "mä en kyl suunnittele kun toikaan ei suunnittele!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatyö ei ole tekemistä. Metatyö on niiden asioiden muistamista, jotka pitää tehdä ja järjestää.
Tällä hetkellä meillä olisi mm. auton katsastus, auton renkaiden vaihdatus, polkupyörien nastarenkaiden vaihto kesärenkaisiin, lapsen harrastukseen liittyvään tapahtumaan treenaaminen, lapsen kokeiden muistaminen (eli lapsen muistuttaminen lukemaan sekä meidän edellisen päivän mahdolliset tenttaukset koealueesta). Sanoisinpa, että ilman minua ei monikaan noista asioista toteutuisi ainakaan ajallaan.
Ihan itse kyllä hoidin läksyni ja harrastukseni ala-asteelta lähtien. Miksi vanhempien pitäisi puuttua niihin? Ihan perusmaisteri minusta kuitenkin tuli. Ohis
Koulunkäynti on nykyään erilaista. Eikä kaikki halua lapsistaan perusmaistereita.
Just. Eli maisterinpaperitkaan ei riitä. No itsepä haluatte tehdä elämästänne hankalaa.
En halua lapsestani tyhmää perusmaisteria.
Miten paljon onnellisempia kaikki olisivat jos ihmiset vastaisivat ITSE omista unelmistaan eivätkä laittaisi niitä muiden kannettaviksi. Hanki itse perusmaisteria parempi koulutus, anna lastesi päättää ihan itse mitä haluavat. Jos haluat jokaista yskäisyä myöten kontrolloidun arjen älä hanki lapsia äläkä puolisoa, säädä itse omaa elämääsi ja kiukuttele myöhässä tuleville busseille ja vääränlaiselle säälle. Kaikki onnellisempia noin. Itse olen neuvoani noudattanut, kouluttanut itseni (FT), hankkinut hyvän työpaikan, jakanut kotityöt tasan miehen kanssa eikä kertaakaan ole tarvinnut taistella metatöistä, jotenkin ihmeesti ne lasten syntymäpäivät, hammaslääkärit ja harrastuksetkin kyettiin hoitamaan sovussa ja lasten harrastuksia tai kouluvalintoja tehdessä huomioitiin yhdessä lasten kanssa järkevä arjen sujuvuus - kaikkea on turha haluta jos haluaa pitää arjen mukavana.
Jotenkin kiukuttelijoilta tuntuu unohtuvan, että niiden lasten kannalta parasta on koti jossa lapset huomataan, jossa on kivaa, hyvä hengittää, ja jossa ei tarvitse pelätä seuraavaa räsähdystä. Tuo paljon tärkeämpää kuin kiiltävät kaakelit tai hienosti järjestetyt teemasynttärit.
Näin. Ovatko nämä parhaat metailijat pysähtyneet miettimään millaisen kodin ilmapiirin luovat metatyölistoineen lapsilleen? Kasvatetaan perfektionismiin taipuvaisia nuoria jotka uupuvat jo lukioikäisinä? Koska teillä on naurettu viimeksi - ei kenenkään unohtamisille tai väärinpäin puetuille vaatteille vaan iloisesti ja onnellisesti yhdessä?
Juu, parempi vaan antaa lapsen rennosti olla ilman vaatteita, kenkiä, harrastuksia, rokotuksia, silmälaseja, hammasrautoja ja kavereita.
Hampaat täynnä reikiä ja tukat takussa.
Ihan helvetisti naurattaa kaikkia.
Meillä mentiin rennosti ilman metatyötaitoja. Kaksi aikuista ihmistä vanhempina kykeni selviämään kaikesta ja kahdesta urasta. Priorisoitiin, kaikkea ei voinut harrastaa, ei lapset eikä vanhemmat, mutta ne kaikille rakkaimmat harrastukset pystyttiin hoitamaan yhdessä. Vaatteita oli kaikilla vaikka ei tehty puolivuotissuunnittelua vaan hoidettiin kumpi kerkeää-tyylillä. Synttäreitä ei järjestetty viikkokausia, mutta lapsilla oli hauskoja kaverisynttäreitä joissa selvittiin ilman teemoja ja ilman erikoistilauskakkuja. Rokotukset ja hampaat hoidettiin, siivottiinkin aina kun kerettiin ja lapsilla oli aina kavereita, yleensä viettivät aikaa meillä koska meillä oli rento ilmapiiri, ei huudettu eikä mäkätetty pienistä sotkuista. Nyt lapset jo molemmat opiskelemassa yliopistossa itse valitsemaansa alaa, käyvät kotona säännöllisesti, tupsahtavat kun kerkeävät ilman kutsuja tai ilmoitteluja. Syödään yhdessä tai juodaan teetä, jutellaan ja nauretaan. Toisinaan tupsahtaa ne lapsuudenkaveritkin mukana, tuntuvat vieläkin viihtyvän meillä paremmin kuin lapsuudenkodeissaan paikkakunnalla käydessään.
Ihan oikeasti uskon, että panostimme oikeisiin asioihin lasten ollessa pieniä: kuuntelimme heitä, tuimme ja kannustimme. Tajusimme, että koti on ihmiset, ei seinät, ja parasta jos kodissa on hyvä olla. Ne juuri oikeanlaiset vaatteet tai optimaaliset syntymäpäiväkemut oli priorisointilistalla hyvin alhaalla eivätkä näytä tuosta kärsineen.
Olet ymmärtänyt käsitteen väärin. Te teitte metatöitä, ette ehkä kutsuneet sillä nimityksellä.
Me elimme elämää josta pidimme. Ja jaoimme elämää yhdessä, vanhemmat ja lapset. Emme nähneet arkeamme taistelutantereena jossa pitäisi koko ajan laskea kuka tekee mitä tekee, vaan asiat hoituivat. Molemmat olemme johtavissa asemissa työelämässä, ehkä siksi minusta on niin huvittavaa tehdä mikroluokan asioista massiivisen suuria. Syntymäpäivien järjestäminen, vaatteiden ostaminen - eikä edes se tekeminen vaan tekemisen suunnittelu pitäisi olla hillittömän rasittavaa. Ja tuollaisesta katkeroituminen niin, että jos kaikki ketjun valittajat eivät vielä ole eronneet niin seuraavan viiden vuoden aikana eroavat. Ja jos se oikea syy katkeroitua on metatyö (jonka hyvin monet naiset ovat alun perin itselleen kahmineet, kun se siskokaan ei osaa oikeanlaisia sukkia valita) niin surullista. Mistä tuo hillitön katkeruus kumpuaa? Ettekö huomaa miten se vaikuttaa lapsiinne? Itseenne? Tuollaisella asenteella tuskin koskaan voi olla onnellinen.
Noinhan se menee tilanteessa, jossa metatyöt ja vastuu oikeasti jakautuu tasaisesti vanhempien kesken ja molemmat ovat osallisia arjessa. Arki sujuu, eikä kumpikaan rasitu liikaa, puhumattakaan siitä että toinen vanhemmista olisi vielä ylimääräinen taakka sille toiselle. Miten erilaista sinun olisi ollut kasvattaa lapsia, jos mies ei olisi osallistunut arkenne metatöihin ollekaan vaan kaikki olisi ollut sinun vastuulla?
Vierailija kirjoitti:
On muuten totta että metatyön määrä on jotenkin salakavalasti lisääntynyt koko ajan.
Ja samaan aikaan palvelujen saaminen on vaikeutunut.
Ja koulu ja päivähoito odottaa aina vain enemmän.
Metatyötä on täsmälleen sen verran kuin sitä itselleen kerryttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatyö ei ole tekemistä. Metatyö on niiden asioiden muistamista, jotka pitää tehdä ja järjestää.
Tällä hetkellä meillä olisi mm. auton katsastus, auton renkaiden vaihdatus, polkupyörien nastarenkaiden vaihto kesärenkaisiin, lapsen harrastukseen liittyvään tapahtumaan treenaaminen, lapsen kokeiden muistaminen (eli lapsen muistuttaminen lukemaan sekä meidän edellisen päivän mahdolliset tenttaukset koealueesta). Sanoisinpa, että ilman minua ei monikaan noista asioista toteutuisi ainakaan ajallaan.
Ihan itse kyllä hoidin läksyni ja harrastukseni ala-asteelta lähtien. Miksi vanhempien pitäisi puuttua niihin? Ihan perusmaisteri minusta kuitenkin tuli. Ohis
Koulunkäynti on nykyään erilaista. Eikä kaikki halua lapsistaan perusmaistereita.
Just. Eli maisterinpaperitkaan ei riitä. No itsepä haluatte tehdä elämästänne hankalaa.
En halua lapsestani tyhmää perusmaisteria.
Miten paljon onnellisempia kaikki olisivat jos ihmiset vastaisivat ITSE omista unelmistaan eivätkä laittaisi niitä muiden kannettaviksi. Hanki itse perusmaisteria parempi koulutus, anna lastesi päättää ihan itse mitä haluavat. Jos haluat jokaista yskäisyä myöten kontrolloidun arjen älä hanki lapsia äläkä puolisoa, säädä itse omaa elämääsi ja kiukuttele myöhässä tuleville busseille ja vääränlaiselle säälle. Kaikki onnellisempia noin. Itse olen neuvoani noudattanut, kouluttanut itseni (FT), hankkinut hyvän työpaikan, jakanut kotityöt tasan miehen kanssa eikä kertaakaan ole tarvinnut taistella metatöistä, jotenkin ihmeesti ne lasten syntymäpäivät, hammaslääkärit ja harrastuksetkin kyettiin hoitamaan sovussa ja lasten harrastuksia tai kouluvalintoja tehdessä huomioitiin yhdessä lasten kanssa järkevä arjen sujuvuus - kaikkea on turha haluta jos haluaa pitää arjen mukavana.
Jotenkin kiukuttelijoilta tuntuu unohtuvan, että niiden lasten kannalta parasta on koti jossa lapset huomataan, jossa on kivaa, hyvä hengittää, ja jossa ei tarvitse pelätä seuraavaa räsähdystä. Tuo paljon tärkeämpää kuin kiiltävät kaakelit tai hienosti järjestetyt teemasynttärit.
Näin. Ovatko nämä parhaat metailijat pysähtyneet miettimään millaisen kodin ilmapiirin luovat metatyölistoineen lapsilleen? Kasvatetaan perfektionismiin taipuvaisia nuoria jotka uupuvat jo lukioikäisinä? Koska teillä on naurettu viimeksi - ei kenenkään unohtamisille tai väärinpäin puetuille vaatteille vaan iloisesti ja onnellisesti yhdessä?
Juu, parempi vaan antaa lapsen rennosti olla ilman vaatteita, kenkiä, harrastuksia, rokotuksia, silmälaseja, hammasrautoja ja kavereita.
Hampaat täynnä reikiä ja tukat takussa.
Ihan helvetisti naurattaa kaikkia.
Meillä mentiin rennosti ilman metatyötaitoja. Kaksi aikuista ihmistä vanhempina kykeni selviämään kaikesta ja kahdesta urasta. Priorisoitiin, kaikkea ei voinut harrastaa, ei lapset eikä vanhemmat, mutta ne kaikille rakkaimmat harrastukset pystyttiin hoitamaan yhdessä. Vaatteita oli kaikilla vaikka ei tehty puolivuotissuunnittelua vaan hoidettiin kumpi kerkeää-tyylillä. Synttäreitä ei järjestetty viikkokausia, mutta lapsilla oli hauskoja kaverisynttäreitä joissa selvittiin ilman teemoja ja ilman erikoistilauskakkuja. Rokotukset ja hampaat hoidettiin, siivottiinkin aina kun kerettiin ja lapsilla oli aina kavereita, yleensä viettivät aikaa meillä koska meillä oli rento ilmapiiri, ei huudettu eikä mäkätetty pienistä sotkuista. Nyt lapset jo molemmat opiskelemassa yliopistossa itse valitsemaansa alaa, käyvät kotona säännöllisesti, tupsahtavat kun kerkeävät ilman kutsuja tai ilmoitteluja. Syödään yhdessä tai juodaan teetä, jutellaan ja nauretaan. Toisinaan tupsahtaa ne lapsuudenkaveritkin mukana, tuntuvat vieläkin viihtyvän meillä paremmin kuin lapsuudenkodeissaan paikkakunnalla käydessään.
Ihan oikeasti uskon, että panostimme oikeisiin asioihin lasten ollessa pieniä: kuuntelimme heitä, tuimme ja kannustimme. Tajusimme, että koti on ihmiset, ei seinät, ja parasta jos kodissa on hyvä olla. Ne juuri oikeanlaiset vaatteet tai optimaaliset syntymäpäiväkemut oli priorisointilistalla hyvin alhaalla eivätkä näytä tuosta kärsineen.
Olet ymmärtänyt käsitteen väärin. Te teitte metatöitä, ette ehkä kutsuneet sillä nimityksellä.
Me elimme elämää josta pidimme. Ja jaoimme elämää yhdessä, vanhemmat ja lapset. Emme nähneet arkeamme taistelutantereena jossa pitäisi koko ajan laskea kuka tekee mitä tekee, vaan asiat hoituivat. Molemmat olemme johtavissa asemissa työelämässä, ehkä siksi minusta on niin huvittavaa tehdä mikroluokan asioista massiivisen suuria. Syntymäpäivien järjestäminen, vaatteiden ostaminen - eikä edes se tekeminen vaan tekemisen suunnittelu pitäisi olla hillittömän rasittavaa. Ja tuollaisesta katkeroituminen niin, että jos kaikki ketjun valittajat eivät vielä ole eronneet niin seuraavan viiden vuoden aikana eroavat. Ja jos se oikea syy katkeroitua on metatyö (jonka hyvin monet naiset ovat alun perin itselleen kahmineet, kun se siskokaan ei osaa oikeanlaisia sukkia valita) niin surullista. Mistä tuo hillitön katkeruus kumpuaa? Ettekö huomaa miten se vaikuttaa lapsiinne? Itseenne? Tuollaisella asenteella tuskin koskaan voi olla onnellinen.
Noinhan se menee tilanteessa, jossa metatyöt ja vastuu oikeasti jakautuu tasaisesti vanhempien kesken ja molemmat ovat osallisia arjessa. Arki sujuu, eikä kumpikaan rasitu liikaa, puhumattakaan siitä että toinen vanhemmista olisi vielä ylimääräinen taakka sille toiselle. Miten erilaista sinun olisi ollut kasvattaa lapsia, jos mies ei olisi osallistunut arkenne metatöihin ollekaan vaan kaikki olisi ollut sinun vastuulla?
No sisareni jäi leskeksi kolmekymppisenä, kaksi pientä lasta. Hyvin pärjäsi eikä valittanut koskaan metatöistä. Ja niin kai pärjää iso osa yksinhuoltajia. Sekin elämää johon voi päättää miten suhtautuu, elääkö vai uhriutuuko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kiinnostava aloitus, mutta minun on ihan pakko kysyä: miten ihmeessä olette edes suostuneet noin p*skaan järjestelyyn ja epäreiluun työnjakoon? Sen sijaan, että ottaisitte asian kunnolla puheeksi puolison kanssa (tai eroaisitte), päätättekin ottaa passiivis-aggressiivisen linjan "mä en tee kyllä mitään kun ei tuokaan tee!"
Miksi parisuhteet ja perhe-elämä ovat tuollaista valtataistelua? Täytyykö sen olla sellaista, eikö muita vaihtoehtoja ole?
Ja jotkut lasten kaverisynttärit - mitä vttua, oikeasti? Kuka sellaisia jaksaa järjestää, ja ketä edes kiinnostaa?
Ehkä sitä lasta kiinnostaa omat synttärit ja hän haluaisi niitä juhlia.
Siinä tapauksessa vanhempi järjestää ne. On typerää tehdä lapsen synttäreistä jotain parisuhteen kiistakapulaa "mä en kyl suunnittele kun toikaan ei suunnittele!"
Ainakin tuo edellinen kirjoittaja järjestää ne synttärit hokkien vttua ja kiukutellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On näköjään mahdotonta selittää tietyille ihmisille mitä tarkoittaa vastuunkantaminen, huolehtiminen ja velvollisuuksista ennakolta tietoisena oleminen, kuten aikuiset ihmiset tekevät.
Tajuan nyt miksi tuo koko metatyösana ei aukea heille. Heillä ei ole minkään näköstä konseptia asialle aivoissaan. He eivät ole koskaan huolehtineet tai kantaneet vastuuta mistään. Joku heidän äiti on paaponut heidät pilalle, isänsä on vieressä haukkunut sitä akkaa. Paskamulkku poika on oppinut että nainen on piika luonnostaan ja mies kuningas. On jäänyt kokonaan oppimatta mitä on vastuu. Sitä ei tajuta kun ei ole koskaan tehty muuta kuin suu auki odotettu että suuhun pudotetaan ruokaa.Onneksi olen lapseton sinkkumies, niin ei ole metatyötä yhtään, vaan voin työaikana keskittyä palkkatöihini, ja vapaa-ajalla rentoutua. Rentoutumisen edellytys on se, että pysyttelee kaukana kaltaisistasi marttyyikruunuaan kiillottavista törkyturvista.
Toivottavasti ymmärrät pysyäkin lapsettomana sinkkuna. Miestä sinusta tuskin ikinä kasvaa. Noita keskenjääneitä nulikoita on maa väärällään. Oma napa etusijalla, aina ja kaikessa. Onneksi nykyajan naiset tiedostavat tasa-arvon merkityksen. Vapaaehtoisesti lapsettomia naisia on yhä enemmän, kun sopivia isäkandidaatteja ei vain ole.
Ja yhä useampi mies ymmärtää, että naisesta on iloa vain yhteen asiaan.
Jos seksiä tarkoitat, onhan sinulla kaksi kättä? Kai?
Et tarvi naista mihinkään, ja tärkeintä: kukaan nainen ei tarvitse sinua!
Hyvää loppuelämää kätesi kanssa!Menikö tunteisiin?
Tais sillä mennä... Miehet ei tarvitse naisia, naiset ei tarvitse miehiä (aivan kuin asiassa olis jotain epäselvää)
Silti, täällä naiset ulìsee kun miehet ei tee... eli taitaa ne tarvita miehiä sittenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatyö ei ole tekemistä. Metatyö on niiden asioiden muistamista, jotka pitää tehdä ja järjestää.
Tällä hetkellä meillä olisi mm. auton katsastus, auton renkaiden vaihdatus, polkupyörien nastarenkaiden vaihto kesärenkaisiin, lapsen harrastukseen liittyvään tapahtumaan treenaaminen, lapsen kokeiden muistaminen (eli lapsen muistuttaminen lukemaan sekä meidän edellisen päivän mahdolliset tenttaukset koealueesta). Sanoisinpa, että ilman minua ei monikaan noista asioista toteutuisi ainakaan ajallaan.
Ihan itse kyllä hoidin läksyni ja harrastukseni ala-asteelta lähtien. Miksi vanhempien pitäisi puuttua niihin? Ihan perusmaisteri minusta kuitenkin tuli. Ohis
Koulunkäynti on nykyään erilaista. Eikä kaikki halua lapsistaan perusmaistereita.
Just. Eli maisterinpaperitkaan ei riitä. No itsepä haluatte tehdä elämästänne hankalaa.
En halua lapsestani tyhmää perusmaisteria.
Miten paljon onnellisempia kaikki olisivat jos ihmiset vastaisivat ITSE omista unelmistaan eivätkä laittaisi niitä muiden kannettaviksi. Hanki itse perusmaisteria parempi koulutus, anna lastesi päättää ihan itse mitä haluavat. Jos haluat jokaista yskäisyä myöten kontrolloidun arjen älä hanki lapsia äläkä puolisoa, säädä itse omaa elämääsi ja kiukuttele myöhässä tuleville busseille ja vääränlaiselle säälle. Kaikki onnellisempia noin. Itse olen neuvoani noudattanut, kouluttanut itseni (FT), hankkinut hyvän työpaikan, jakanut kotityöt tasan miehen kanssa eikä kertaakaan ole tarvinnut taistella metatöistä, jotenkin ihmeesti ne lasten syntymäpäivät, hammaslääkärit ja harrastuksetkin kyettiin hoitamaan sovussa ja lasten harrastuksia tai kouluvalintoja tehdessä huomioitiin yhdessä lasten kanssa järkevä arjen sujuvuus - kaikkea on turha haluta jos haluaa pitää arjen mukavana.
Jotenkin kiukuttelijoilta tuntuu unohtuvan, että niiden lasten kannalta parasta on koti jossa lapset huomataan, jossa on kivaa, hyvä hengittää, ja jossa ei tarvitse pelätä seuraavaa räsähdystä. Tuo paljon tärkeämpää kuin kiiltävät kaakelit tai hienosti järjestetyt teemasynttärit.
Näin. Ovatko nämä parhaat metailijat pysähtyneet miettimään millaisen kodin ilmapiirin luovat metatyölistoineen lapsilleen? Kasvatetaan perfektionismiin taipuvaisia nuoria jotka uupuvat jo lukioikäisinä? Koska teillä on naurettu viimeksi - ei kenenkään unohtamisille tai väärinpäin puetuille vaatteille vaan iloisesti ja onnellisesti yhdessä?
Juu, parempi vaan antaa lapsen rennosti olla ilman vaatteita, kenkiä, harrastuksia, rokotuksia, silmälaseja, hammasrautoja ja kavereita.
Hampaat täynnä reikiä ja tukat takussa.
Ihan helvetisti naurattaa kaikkia.
Meillä mentiin rennosti ilman metatyötaitoja. Kaksi aikuista ihmistä vanhempina kykeni selviämään kaikesta ja kahdesta urasta. Priorisoitiin, kaikkea ei voinut harrastaa, ei lapset eikä vanhemmat, mutta ne kaikille rakkaimmat harrastukset pystyttiin hoitamaan yhdessä. Vaatteita oli kaikilla vaikka ei tehty puolivuotissuunnittelua vaan hoidettiin kumpi kerkeää-tyylillä. Synttäreitä ei järjestetty viikkokausia, mutta lapsilla oli hauskoja kaverisynttäreitä joissa selvittiin ilman teemoja ja ilman erikoistilauskakkuja. Rokotukset ja hampaat hoidettiin, siivottiinkin aina kun kerettiin ja lapsilla oli aina kavereita, yleensä viettivät aikaa meillä koska meillä oli rento ilmapiiri, ei huudettu eikä mäkätetty pienistä sotkuista. Nyt lapset jo molemmat opiskelemassa yliopistossa itse valitsemaansa alaa, käyvät kotona säännöllisesti, tupsahtavat kun kerkeävät ilman kutsuja tai ilmoitteluja. Syödään yhdessä tai juodaan teetä, jutellaan ja nauretaan. Toisinaan tupsahtaa ne lapsuudenkaveritkin mukana, tuntuvat vieläkin viihtyvän meillä paremmin kuin lapsuudenkodeissaan paikkakunnalla käydessään.
Ihan oikeasti uskon, että panostimme oikeisiin asioihin lasten ollessa pieniä: kuuntelimme heitä, tuimme ja kannustimme. Tajusimme, että koti on ihmiset, ei seinät, ja parasta jos kodissa on hyvä olla. Ne juuri oikeanlaiset vaatteet tai optimaaliset syntymäpäiväkemut oli priorisointilistalla hyvin alhaalla eivätkä näytä tuosta kärsineen.
Eli te teitte molemmat metatöitä ja otitte vastuuta eikä kumpikaan kuormittunut liikaa, jolloin hommat sujui mukavasti. Sehän on se optimaalinen tilanne. Luuletko että homma olisi sujunut yhtä leppoisasti jos miehesi ei olisi osallistunut tasavertaisesti vaan kaikki asioiden hoitaminen ja muistaminen olisi jäänyt sinulle? Tuskin olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseton siskoni muuten vittuilee ja ilkeilee just samalla tavalla kuin nämä maksalaatikkomiehet.
On kyllä neuvomassa ihan saatanasti mutta ei oikeasti tajua mitään.
Sitten suuttuu kun en anna hänen ”auttaa”. Viimeksi oli tunkenut lapsille jarrusukat saapassukiksi. Lapsilla oli painumat jalkapohjissa eikä me meinattu saada kumisaappaita edes jalasta.
Sisko siihen sitten heti että ihan samahan se on mitkä sukat laittaa. Ei ole!
Nyt viime päivinä olen törmännyt tuohon maksalaatikkomies-käsitteeseen muutaman kerran. Voisiko joku valaista, mistä siinä on kysymys? Tai jopa linkkiä ketjuun, jossa henkilöön voi tutustua?
Maksalaatikkomies ruokkii koko perheen ostamalla jääkaapin täyteen maksalaatikkoa, mistä jokainen voi lämmittää ruokansa nälän tullen. Ruuanlaiton eteen kun ei tarvitse nähdä vaivaa.
Ja astioita on turha tiskata, kaikki vaan syö aina omista astioistaan uudestaan ja uudestaan.
Ja lapsen pukee useammaksi päiväksi kerrallaan ja synttäreillekin mennään samoilla vaatteilla ja likaisia ei tarvitse vaihtaa pois.
Asuntoa ei tarvitse siivota kuin kerran vuodessa, lakanatkin pestään vain kerran vuodessa.
Ja niin edelleen.
No nyt heräsi kysymys mitä se maksalaatikkomies sitten tekee tällä kaikella ruhtinaallisella vapaa-ajalla joka jää jäljelle kun koti ja lapset hoidetaan puolessa tunnissa per vrk?
Ei sillä ole vaimoa tai lapsia.
Se vaan meuhkaa naisvihaansa näissä ketjuissa. Tuolla yllä on taas tuo että ”metatyötä ei ole olemassakaan päläpälä”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On näköjään mahdotonta selittää tietyille ihmisille mitä tarkoittaa vastuunkantaminen, huolehtiminen ja velvollisuuksista ennakolta tietoisena oleminen, kuten aikuiset ihmiset tekevät.
Tajuan nyt miksi tuo koko metatyösana ei aukea heille. Heillä ei ole minkään näköstä konseptia asialle aivoissaan. He eivät ole koskaan huolehtineet tai kantaneet vastuuta mistään. Joku heidän äiti on paaponut heidät pilalle, isänsä on vieressä haukkunut sitä akkaa. Paskamulkku poika on oppinut että nainen on piika luonnostaan ja mies kuningas. On jäänyt kokonaan oppimatta mitä on vastuu. Sitä ei tajuta kun ei ole koskaan tehty muuta kuin suu auki odotettu että suuhun pudotetaan ruokaa.Onneksi olen lapseton sinkkumies, niin ei ole metatyötä yhtään, vaan voin työaikana keskittyä palkkatöihini, ja vapaa-ajalla rentoutua. Rentoutumisen edellytys on se, että pysyttelee kaukana kaltaisistasi marttyyikruunuaan kiillottavista törkyturvista.
Toivottavasti ymmärrät pysyäkin lapsettomana sinkkuna. Miestä sinusta tuskin ikinä kasvaa. Noita keskenjääneitä nulikoita on maa väärällään. Oma napa etusijalla, aina ja kaikessa. Onneksi nykyajan naiset tiedostavat tasa-arvon merkityksen. Vapaaehtoisesti lapsettomia naisia on yhä enemmän, kun sopivia isäkandidaatteja ei vain ole.
Miehet selvästi menettävät todella paljon kun eivät luovuta teille siementä.
Nainen voi haluetssaan hankkia lapsen/lapsia yksinään. Paljon selkeämpää ja helpompaa hoitaa arkiasiat, kun jaloissa ei pyöri äksy mieslapsi loputtomine tarpeineen.
Silläkö se metatyö vähenee? :)
Hei nyt mä tajusin, sori että oon hidas.
Metatyö on sitä hommaa mitä nainen ei viitsis tehdä, mutta kuuluu pakettiin. Siksi mies ei voi koskaan tehdä metatyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kiinnostava aloitus, mutta minun on ihan pakko kysyä: miten ihmeessä olette edes suostuneet noin p*skaan järjestelyyn ja epäreiluun työnjakoon? Sen sijaan, että ottaisitte asian kunnolla puheeksi puolison kanssa (tai eroaisitte), päätättekin ottaa passiivis-aggressiivisen linjan "mä en tee kyllä mitään kun ei tuokaan tee!"
Miksi parisuhteet ja perhe-elämä ovat tuollaista valtataistelua? Täytyykö sen olla sellaista, eikö muita vaihtoehtoja ole?
Ja jotkut lasten kaverisynttärit - mitä vttua, oikeasti? Kuka sellaisia jaksaa järjestää, ja ketä edes kiinnostaa?
Ehkä sitä lasta kiinnostaa omat synttärit ja hän haluaisi niitä juhlia.
Siinä tapauksessa vanhempi järjestää ne. On typerää tehdä lapsen synttäreistä jotain parisuhteen kiistakapulaa "mä en kyl suunnittele kun toikaan ei suunnittele!"
Ja juuri tämän takia äiti hoitaa, hoitaa ja hoitaa koska ei halua pilata lastensa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Miesten metatyöt hoidan ihan itse. Auton renkaiden vaihdot, auton korjauttamiset, vakuutusten kilpailuttamiset, seinän poraamiset. Tuttua kauraa.
....
Mitä ihmeen metatöitä nuo ovat? Eikös metatyö tarkoita sitä työtä, jossa suunnitellaan tulevia hommia ja varmistetaan, että ne tapahtuu oikeaan aikaan?
Nuo listaamasi asiat eivät vaadi mitään metatöitä, vaan ne hoidetaan kun tulee ajankohtaiseksi. Auton huolto ehkä siinä mielessä, että se pitää hoitaa ajoissa, jos on tulossa kesälomamatka tms.
Ja kyllä osa meistä miehistäkin saa aivan mainiosti hoidettua näitä tässäkin ketjussa listattuja metatöitä, mutta ilmeisen moni nainen on valinnut puolisoksi miehen, jota ei esiemerkiksi lapsiin liittyvät asian kiinnosta.
Auton korjauttaminen metatyöt:
-edes suunnilleen sen ymmärtäminen missä on ongelma
-sopivan korjaamon löytäminen ja hintojen vertailu
-korjausajan sopiminen ja mahdollisen pituuden selvittäminen
-miten asiat sujuu kun auto pois käytöstä (työmatkat, viemiset, kaupat jne.)?
-mahdollinen laina-auto ja sen hinta ja kuuluuko mahdollisesti korjauspalveluun?
jne. jne. jne.
Ensimmäinen kohta kyllä, mutta toisaalta sekin on korjaamon vastuulla. Itse käytän samassa paikassa autoni huollossa, joten ei ongelmaa siinäkään. Ajanvaraukseen menee yksi soitto ja korjaamosta saa vuokrata sijaisauton, jos on akuutti tarve.
Ei tuo nyt ole noin vaikeaa. Oikeasti.
eli lapsen futiskengät: vie lapsen liikkeeseen ja sanoo myyjälle että maksan lähtiessä.
Ei kovin kummoista metailua palstan kenkänaiselle.
Ja päivää aiemmin on loppunut alennusmyynti "futiskengät -50%". Toimii, jos ei tarvitse rahasta huolehtia vaan hankkii kaiken kustannuksia miettimättä.
Alennusmyynnit on tarkoitettu sellaisille ihmisille kenellä ei ole oikeasti varaa ostaa mitään. Jos oot köyhä niin älä hanki lapsia
Kun vähän katsoo noiden arkihankintojen perään, niin jää enemmän rahaa sijoitettavaksi. Vain tyhmät ostaa kaiken täydellä hinnalla ja tuhlaa koko palkkansa elämiseen.
Saan vajaa pari tonnia sivuun joka kuukausi, ehkä ne alennuksessa olevat nappulakengät ei muutenkaan ole lapselleni ne parhaat.
Juu, tottahan me kaikki uskotaan sinun hurjat tulot.
Parhaillaan palaverissa eli mieti, palkka juoksee.
Suomeksi sanottuna istut vessassa Lidlin tarjouslehden kandsa ja mietit mitä ostaa sillä kympillä mitä sulla on ruokaa toimeentulotuesta.😂😂😂😂
Ihanan katkeraa ulìnaa hoitsulta
Mitä katkeraa sinä tuossa näet? Ihan puhdasta riemua ja iloittelua kun nuo sun juttusi on aina niin naurettavia.
Olen syksystä asti hekotellut sitä saarnaa miten hän valmistaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat.
Viime viikolla ruokki mielikuvitusperhettään 24/7 maksalaatikolla.
Pistämätöntä potaskaa!
Ootte te hassuja kun niputatte varmaan kymmenen miestä yhdeksi ja kerrotte kuinka tunnistatte meidät tekstistä.
Samaan aikaan ette edes tunnista miestä joka hakkaa teidät parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatyö ei ole tekemistä. Metatyö on niiden asioiden muistamista, jotka pitää tehdä ja järjestää.
Tällä hetkellä meillä olisi mm. auton katsastus, auton renkaiden vaihdatus, polkupyörien nastarenkaiden vaihto kesärenkaisiin, lapsen harrastukseen liittyvään tapahtumaan treenaaminen, lapsen kokeiden muistaminen (eli lapsen muistuttaminen lukemaan sekä meidän edellisen päivän mahdolliset tenttaukset koealueesta). Sanoisinpa, että ilman minua ei monikaan noista asioista toteutuisi ainakaan ajallaan.
Ihan itse kyllä hoidin läksyni ja harrastukseni ala-asteelta lähtien. Miksi vanhempien pitäisi puuttua niihin? Ihan perusmaisteri minusta kuitenkin tuli. Ohis
Koulunkäynti on nykyään erilaista. Eikä kaikki halua lapsistaan perusmaistereita.
Just. Eli maisterinpaperitkaan ei riitä. No itsepä haluatte tehdä elämästänne hankalaa.
En halua lapsestani tyhmää perusmaisteria.
Miten paljon onnellisempia kaikki olisivat jos ihmiset vastaisivat ITSE omista unelmistaan eivätkä laittaisi niitä muiden kannettaviksi. Hanki itse perusmaisteria parempi koulutus, anna lastesi päättää ihan itse mitä haluavat. Jos haluat jokaista yskäisyä myöten kontrolloidun arjen älä hanki lapsia äläkä puolisoa, säädä itse omaa elämääsi ja kiukuttele myöhässä tuleville busseille ja vääränlaiselle säälle. Kaikki onnellisempia noin. Itse olen neuvoani noudattanut, kouluttanut itseni (FT), hankkinut hyvän työpaikan, jakanut kotityöt tasan miehen kanssa eikä kertaakaan ole tarvinnut taistella metatöistä, jotenkin ihmeesti ne lasten syntymäpäivät, hammaslääkärit ja harrastuksetkin kyettiin hoitamaan sovussa ja lasten harrastuksia tai kouluvalintoja tehdessä huomioitiin yhdessä lasten kanssa järkevä arjen sujuvuus - kaikkea on turha haluta jos haluaa pitää arjen mukavana.
Jotenkin kiukuttelijoilta tuntuu unohtuvan, että niiden lasten kannalta parasta on koti jossa lapset huomataan, jossa on kivaa, hyvä hengittää, ja jossa ei tarvitse pelätä seuraavaa räsähdystä. Tuo paljon tärkeämpää kuin kiiltävät kaakelit tai hienosti järjestetyt teemasynttärit.
Näin. Ovatko nämä parhaat metailijat pysähtyneet miettimään millaisen kodin ilmapiirin luovat metatyölistoineen lapsilleen? Kasvatetaan perfektionismiin taipuvaisia nuoria jotka uupuvat jo lukioikäisinä? Koska teillä on naurettu viimeksi - ei kenenkään unohtamisille tai väärinpäin puetuille vaatteille vaan iloisesti ja onnellisesti yhdessä?
Juu, parempi vaan antaa lapsen rennosti olla ilman vaatteita, kenkiä, harrastuksia, rokotuksia, silmälaseja, hammasrautoja ja kavereita.
Hampaat täynnä reikiä ja tukat takussa.
Ihan helvetisti naurattaa kaikkia.
Meillä mentiin rennosti ilman metatyötaitoja. Kaksi aikuista ihmistä vanhempina kykeni selviämään kaikesta ja kahdesta urasta. Priorisoitiin, kaikkea ei voinut harrastaa, ei lapset eikä vanhemmat, mutta ne kaikille rakkaimmat harrastukset pystyttiin hoitamaan yhdessä. Vaatteita oli kaikilla vaikka ei tehty puolivuotissuunnittelua vaan hoidettiin kumpi kerkeää-tyylillä. Synttäreitä ei järjestetty viikkokausia, mutta lapsilla oli hauskoja kaverisynttäreitä joissa selvittiin ilman teemoja ja ilman erikoistilauskakkuja. Rokotukset ja hampaat hoidettiin, siivottiinkin aina kun kerettiin ja lapsilla oli aina kavereita, yleensä viettivät aikaa meillä koska meillä oli rento ilmapiiri, ei huudettu eikä mäkätetty pienistä sotkuista. Nyt lapset jo molemmat opiskelemassa yliopistossa itse valitsemaansa alaa, käyvät kotona säännöllisesti, tupsahtavat kun kerkeävät ilman kutsuja tai ilmoitteluja. Syödään yhdessä tai juodaan teetä, jutellaan ja nauretaan. Toisinaan tupsahtaa ne lapsuudenkaveritkin mukana, tuntuvat vieläkin viihtyvän meillä paremmin kuin lapsuudenkodeissaan paikkakunnalla käydessään.
Ihan oikeasti uskon, että panostimme oikeisiin asioihin lasten ollessa pieniä: kuuntelimme heitä, tuimme ja kannustimme. Tajusimme, että koti on ihmiset, ei seinät, ja parasta jos kodissa on hyvä olla. Ne juuri oikeanlaiset vaatteet tai optimaaliset syntymäpäiväkemut oli priorisointilistalla hyvin alhaalla eivätkä näytä tuosta kärsineen.
Olet ymmärtänyt käsitteen väärin. Te teitte metatöitä, ette ehkä kutsuneet sillä nimityksellä.
Me elimme elämää josta pidimme. Ja jaoimme elämää yhdessä, vanhemmat ja lapset. Emme nähneet arkeamme taistelutantereena jossa pitäisi koko ajan laskea kuka tekee mitä tekee, vaan asiat hoituivat. Molemmat olemme johtavissa asemissa työelämässä, ehkä siksi minusta on niin huvittavaa tehdä mikroluokan asioista massiivisen suuria. Syntymäpäivien järjestäminen, vaatteiden ostaminen - eikä edes se tekeminen vaan tekemisen suunnittelu pitäisi olla hillittömän rasittavaa. Ja tuollaisesta katkeroituminen niin, että jos kaikki ketjun valittajat eivät vielä ole eronneet niin seuraavan viiden vuoden aikana eroavat. Ja jos se oikea syy katkeroitua on metatyö (jonka hyvin monet naiset ovat alun perin itselleen kahmineet, kun se siskokaan ei osaa oikeanlaisia sukkia valita) niin surullista. Mistä tuo hillitön katkeruus kumpuaa? Ettekö huomaa miten se vaikuttaa lapsiinne? Itseenne? Tuollaisella asenteella tuskin koskaan voi olla onnellinen.
Noinhan se menee tilanteessa, jossa metatyöt ja vastuu oikeasti jakautuu tasaisesti vanhempien kesken ja molemmat ovat osallisia arjessa. Arki sujuu, eikä kumpikaan rasitu liikaa, puhumattakaan siitä että toinen vanhemmista olisi vielä ylimääräinen taakka sille toiselle. Miten erilaista sinun olisi ollut kasvattaa lapsia, jos mies ei olisi osallistunut arkenne metatöihin ollekaan vaan kaikki olisi ollut sinun vastuulla?
No sisareni jäi leskeksi kolmekymppisenä, kaksi pientä lasta. Hyvin pärjäsi eikä valittanut koskaan metatöistä. Ja niin kai pärjää iso osa yksinhuoltajia. Sekin elämää johon voi päättää miten suhtautuu, elääkö vai uhriutuuko.
Milloin tämä oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Miesten metatyöt hoidan ihan itse. Auton renkaiden vaihdot, auton korjauttamiset, vakuutusten kilpailuttamiset, seinän poraamiset. Tuttua kauraa.
....
Mitä ihmeen metatöitä nuo ovat? Eikös metatyö tarkoita sitä työtä, jossa suunnitellaan tulevia hommia ja varmistetaan, että ne tapahtuu oikeaan aikaan?
Nuo listaamasi asiat eivät vaadi mitään metatöitä, vaan ne hoidetaan kun tulee ajankohtaiseksi. Auton huolto ehkä siinä mielessä, että se pitää hoitaa ajoissa, jos on tulossa kesälomamatka tms.
Ja kyllä osa meistä miehistäkin saa aivan mainiosti hoidettua näitä tässäkin ketjussa listattuja metatöitä, mutta ilmeisen moni nainen on valinnut puolisoksi miehen, jota ei esiemerkiksi lapsiin liittyvät asian kiinnosta.
Auton korjauttaminen metatyöt:
-edes suunnilleen sen ymmärtäminen missä on ongelma
-sopivan korjaamon löytäminen ja hintojen vertailu
-korjausajan sopiminen ja mahdollisen pituuden selvittäminen
-miten asiat sujuu kun auto pois käytöstä (työmatkat, viemiset, kaupat jne.)?
-mahdollinen laina-auto ja sen hinta ja kuuluuko mahdollisesti korjauspalveluun?
jne. jne. jne.
Ensimmäinen kohta kyllä, mutta toisaalta sekin on korjaamon vastuulla. Itse käytän samassa paikassa autoni huollossa, joten ei ongelmaa siinäkään. Ajanvaraukseen menee yksi soitto ja korjaamosta saa vuokrata sijaisauton, jos on akuutti tarve.
Ei tuo nyt ole noin vaikeaa. Oikeasti.
eli lapsen futiskengät: vie lapsen liikkeeseen ja sanoo myyjälle että maksan lähtiessä.
Ei kovin kummoista metailua palstan kenkänaiselle.
Ja päivää aiemmin on loppunut alennusmyynti "futiskengät -50%". Toimii, jos ei tarvitse rahasta huolehtia vaan hankkii kaiken kustannuksia miettimättä.
Alennusmyynnit on tarkoitettu sellaisille ihmisille kenellä ei ole oikeasti varaa ostaa mitään. Jos oot köyhä niin älä hanki lapsia
Kun vähän katsoo noiden arkihankintojen perään, niin jää enemmän rahaa sijoitettavaksi. Vain tyhmät ostaa kaiken täydellä hinnalla ja tuhlaa koko palkkansa elämiseen.
Saan vajaa pari tonnia sivuun joka kuukausi, ehkä ne alennuksessa olevat nappulakengät ei muutenkaan ole lapselleni ne parhaat.
Juu, tottahan me kaikki uskotaan sinun hurjat tulot.
Parhaillaan palaverissa eli mieti, palkka juoksee.
Suomeksi sanottuna istut vessassa Lidlin tarjouslehden kandsa ja mietit mitä ostaa sillä kympillä mitä sulla on ruokaa toimeentulotuesta.😂😂😂😂
Ihanan katkeraa ulìnaa hoitsulta
Mitä katkeraa sinä tuossa näet? Ihan puhdasta riemua ja iloittelua kun nuo sun juttusi on aina niin naurettavia.
Olen syksystä asti hekotellut sitä saarnaa miten hän valmistaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat.
Viime viikolla ruokki mielikuvitusperhettään 24/7 maksalaatikolla.
Pistämätöntä potaskaa!
Ootte te hassuja kun niputatte varmaan kymmenen miestä yhdeksi ja kerrotte kuinka tunnistatte meidät tekstistä.
Samaan aikaan ette edes tunnista miestä joka hakkaa teidät parisuhteessa.
Ja tätä sinä höntti jauhat myös aina. Ihan kuin sinua ei kaikki jo tunnistaisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kiinnostava aloitus, mutta minun on ihan pakko kysyä: miten ihmeessä olette edes suostuneet noin p*skaan järjestelyyn ja epäreiluun työnjakoon? Sen sijaan, että ottaisitte asian kunnolla puheeksi puolison kanssa (tai eroaisitte), päätättekin ottaa passiivis-aggressiivisen linjan "mä en tee kyllä mitään kun ei tuokaan tee!"
Miksi parisuhteet ja perhe-elämä ovat tuollaista valtataistelua? Täytyykö sen olla sellaista, eikö muita vaihtoehtoja ole?
Ja jotkut lasten kaverisynttärit - mitä vttua, oikeasti? Kuka sellaisia jaksaa järjestää, ja ketä edes kiinnostaa?
Ehkä sitä lasta kiinnostaa omat synttärit ja hän haluaisi niitä juhlia.
Siinä tapauksessa vanhempi järjestää ne. On typerää tehdä lapsen synttäreistä jotain parisuhteen kiistakapulaa "mä en kyl suunnittele kun toikaan ei suunnittele!"
Joten jos toinen ei oma-aloitteisesri suunnittele mitään niin toisen pitää yksin suunnitella kaikki ihan mukisematta? Vai pitääkö toisen toimia projektipäällikkönä joka jakaa tehtävät ja vielä vahtii perään että ne tulee varmasti hoidetuksi? Synttärit on vain yksi esimerkki niistä asioista jotka vaan jonkun pitää suunnitella ja hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatyö ei ole tekemistä. Metatyö on niiden asioiden muistamista, jotka pitää tehdä ja järjestää.
Tällä hetkellä meillä olisi mm. auton katsastus, auton renkaiden vaihdatus, polkupyörien nastarenkaiden vaihto kesärenkaisiin, lapsen harrastukseen liittyvään tapahtumaan treenaaminen, lapsen kokeiden muistaminen (eli lapsen muistuttaminen lukemaan sekä meidän edellisen päivän mahdolliset tenttaukset koealueesta). Sanoisinpa, että ilman minua ei monikaan noista asioista toteutuisi ainakaan ajallaan.
Ihan itse kyllä hoidin läksyni ja harrastukseni ala-asteelta lähtien. Miksi vanhempien pitäisi puuttua niihin? Ihan perusmaisteri minusta kuitenkin tuli. Ohis
Koulunkäynti on nykyään erilaista. Eikä kaikki halua lapsistaan perusmaistereita.
Just. Eli maisterinpaperitkaan ei riitä. No itsepä haluatte tehdä elämästänne hankalaa.
En halua lapsestani tyhmää perusmaisteria.
Miten paljon onnellisempia kaikki olisivat jos ihmiset vastaisivat ITSE omista unelmistaan eivätkä laittaisi niitä muiden kannettaviksi. Hanki itse perusmaisteria parempi koulutus, anna lastesi päättää ihan itse mitä haluavat. Jos haluat jokaista yskäisyä myöten kontrolloidun arjen älä hanki lapsia äläkä puolisoa, säädä itse omaa elämääsi ja kiukuttele myöhässä tuleville busseille ja vääränlaiselle säälle. Kaikki onnellisempia noin. Itse olen neuvoani noudattanut, kouluttanut itseni (FT), hankkinut hyvän työpaikan, jakanut kotityöt tasan miehen kanssa eikä kertaakaan ole tarvinnut taistella metatöistä, jotenkin ihmeesti ne lasten syntymäpäivät, hammaslääkärit ja harrastuksetkin kyettiin hoitamaan sovussa ja lasten harrastuksia tai kouluvalintoja tehdessä huomioitiin yhdessä lasten kanssa järkevä arjen sujuvuus - kaikkea on turha haluta jos haluaa pitää arjen mukavana.
Jotenkin kiukuttelijoilta tuntuu unohtuvan, että niiden lasten kannalta parasta on koti jossa lapset huomataan, jossa on kivaa, hyvä hengittää, ja jossa ei tarvitse pelätä seuraavaa räsähdystä. Tuo paljon tärkeämpää kuin kiiltävät kaakelit tai hienosti järjestetyt teemasynttärit.
Näin. Ovatko nämä parhaat metailijat pysähtyneet miettimään millaisen kodin ilmapiirin luovat metatyölistoineen lapsilleen? Kasvatetaan perfektionismiin taipuvaisia nuoria jotka uupuvat jo lukioikäisinä? Koska teillä on naurettu viimeksi - ei kenenkään unohtamisille tai väärinpäin puetuille vaatteille vaan iloisesti ja onnellisesti yhdessä?
Juu, parempi vaan antaa lapsen rennosti olla ilman vaatteita, kenkiä, harrastuksia, rokotuksia, silmälaseja, hammasrautoja ja kavereita.
Hampaat täynnä reikiä ja tukat takussa.
Ihan helvetisti naurattaa kaikkia.
Meillä mentiin rennosti ilman metatyötaitoja. Kaksi aikuista ihmistä vanhempina kykeni selviämään kaikesta ja kahdesta urasta. Priorisoitiin, kaikkea ei voinut harrastaa, ei lapset eikä vanhemmat, mutta ne kaikille rakkaimmat harrastukset pystyttiin hoitamaan yhdessä. Vaatteita oli kaikilla vaikka ei tehty puolivuotissuunnittelua vaan hoidettiin kumpi kerkeää-tyylillä. Synttäreitä ei järjestetty viikkokausia, mutta lapsilla oli hauskoja kaverisynttäreitä joissa selvittiin ilman teemoja ja ilman erikoistilauskakkuja. Rokotukset ja hampaat hoidettiin, siivottiinkin aina kun kerettiin ja lapsilla oli aina kavereita, yleensä viettivät aikaa meillä koska meillä oli rento ilmapiiri, ei huudettu eikä mäkätetty pienistä sotkuista. Nyt lapset jo molemmat opiskelemassa yliopistossa itse valitsemaansa alaa, käyvät kotona säännöllisesti, tupsahtavat kun kerkeävät ilman kutsuja tai ilmoitteluja. Syödään yhdessä tai juodaan teetä, jutellaan ja nauretaan. Toisinaan tupsahtaa ne lapsuudenkaveritkin mukana, tuntuvat vieläkin viihtyvän meillä paremmin kuin lapsuudenkodeissaan paikkakunnalla käydessään.
Ihan oikeasti uskon, että panostimme oikeisiin asioihin lasten ollessa pieniä: kuuntelimme heitä, tuimme ja kannustimme. Tajusimme, että koti on ihmiset, ei seinät, ja parasta jos kodissa on hyvä olla. Ne juuri oikeanlaiset vaatteet tai optimaaliset syntymäpäiväkemut oli priorisointilistalla hyvin alhaalla eivätkä näytä tuosta kärsineen.
Olet ymmärtänyt käsitteen väärin. Te teitte metatöitä, ette ehkä kutsuneet sillä nimityksellä.
Me elimme elämää josta pidimme. Ja jaoimme elämää yhdessä, vanhemmat ja lapset. Emme nähneet arkeamme taistelutantereena jossa pitäisi koko ajan laskea kuka tekee mitä tekee, vaan asiat hoituivat. Molemmat olemme johtavissa asemissa työelämässä, ehkä siksi minusta on niin huvittavaa tehdä mikroluokan asioista massiivisen suuria. Syntymäpäivien järjestäminen, vaatteiden ostaminen - eikä edes se tekeminen vaan tekemisen suunnittelu pitäisi olla hillittömän rasittavaa. Ja tuollaisesta katkeroituminen niin, että jos kaikki ketjun valittajat eivät vielä ole eronneet niin seuraavan viiden vuoden aikana eroavat. Ja jos se oikea syy katkeroitua on metatyö (jonka hyvin monet naiset ovat alun perin itselleen kahmineet, kun se siskokaan ei osaa oikeanlaisia sukkia valita) niin surullista. Mistä tuo hillitön katkeruus kumpuaa? Ettekö huomaa miten se vaikuttaa lapsiinne? Itseenne? Tuollaisella asenteella tuskin koskaan voi olla onnellinen.
Noinhan se menee tilanteessa, jossa metatyöt ja vastuu oikeasti jakautuu tasaisesti vanhempien kesken ja molemmat ovat osallisia arjessa. Arki sujuu, eikä kumpikaan rasitu liikaa, puhumattakaan siitä että toinen vanhemmista olisi vielä ylimääräinen taakka sille toiselle. Miten erilaista sinun olisi ollut kasvattaa lapsia, jos mies ei olisi osallistunut arkenne metatöihin ollekaan vaan kaikki olisi ollut sinun vastuulla?
No sisareni jäi leskeksi kolmekymppisenä, kaksi pientä lasta. Hyvin pärjäsi eikä valittanut koskaan metatöistä. Ja niin kai pärjää iso osa yksinhuoltajia. Sekin elämää johon voi päättää miten suhtautuu, elääkö vai uhriutuuko.
Kyllähän sitä tiukassakin tilanteessa aina omat vastuut hoidetaan. Ongelmaksi usein tulee se, että joutuu hoitamaan myös toisen ihmisen vastuut, mikä aiheuttaa katkeruutta ja tuntuu epäreilulta. Lisäksi sivussa se toinen ihminen voi avoimesti vittuilla ja/tai aiheuttaa lisää työtä.
Onhan se tältäkin palstalta käynyt selväksi, että usein nainen voi paremmin eron jälkeen, kun poistetaan se "toinen vastuullinen" kuviosta ja hyväksyy että kaiken hoitaa yksin. Työmäärä pysyy samana, mutta henkisesti helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten totta että metatyön määrä on jotenkin salakavalasti lisääntynyt koko ajan.
Ja samaan aikaan palvelujen saaminen on vaikeutunut.
Ja koulu ja päivähoito odottaa aina vain enemmän.
Metatyötä on täsmälleen sen verran kuin sitä itselleen kerryttää.
Onko sulla lukivaikeus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Miesten metatyöt hoidan ihan itse. Auton renkaiden vaihdot, auton korjauttamiset, vakuutusten kilpailuttamiset, seinän poraamiset. Tuttua kauraa.
....
Mitä ihmeen metatöitä nuo ovat? Eikös metatyö tarkoita sitä työtä, jossa suunnitellaan tulevia hommia ja varmistetaan, että ne tapahtuu oikeaan aikaan?
Nuo listaamasi asiat eivät vaadi mitään metatöitä, vaan ne hoidetaan kun tulee ajankohtaiseksi. Auton huolto ehkä siinä mielessä, että se pitää hoitaa ajoissa, jos on tulossa kesälomamatka tms.
Ja kyllä osa meistä miehistäkin saa aivan mainiosti hoidettua näitä tässäkin ketjussa listattuja metatöitä, mutta ilmeisen moni nainen on valinnut puolisoksi miehen, jota ei esiemerkiksi lapsiin liittyvät asian kiinnosta.
Auton korjauttaminen metatyöt:
-edes suunnilleen sen ymmärtäminen missä on ongelma
-sopivan korjaamon löytäminen ja hintojen vertailu
-korjausajan sopiminen ja mahdollisen pituuden selvittäminen
-miten asiat sujuu kun auto pois käytöstä (työmatkat, viemiset, kaupat jne.)?
-mahdollinen laina-auto ja sen hinta ja kuuluuko mahdollisesti korjauspalveluun?
jne. jne. jne.
Ensimmäinen kohta kyllä, mutta toisaalta sekin on korjaamon vastuulla. Itse käytän samassa paikassa autoni huollossa, joten ei ongelmaa siinäkään. Ajanvaraukseen menee yksi soitto ja korjaamosta saa vuokrata sijaisauton, jos on akuutti tarve.
Ei tuo nyt ole noin vaikeaa. Oikeasti.
eli lapsen futiskengät: vie lapsen liikkeeseen ja sanoo myyjälle että maksan lähtiessä.
Ei kovin kummoista metailua palstan kenkänaiselle.
Ja päivää aiemmin on loppunut alennusmyynti "futiskengät -50%". Toimii, jos ei tarvitse rahasta huolehtia vaan hankkii kaiken kustannuksia miettimättä.
Alennusmyynnit on tarkoitettu sellaisille ihmisille kenellä ei ole oikeasti varaa ostaa mitään. Jos oot köyhä niin älä hanki lapsia
Siinä vaiheessa kun jalka kasvaa 3-4 numeroa vuodessa ja pari maksaa sellaisen 250-300€, 50% ale kuullostaa kyllä varakkaammastakin ihan kivalta...
Kävit sitten kattomassa netissä paljonko aikuisten parhaat mallit maksaa :D
Ehkä se sun kakaras on vielä 20 vuotta sillä tasolla että 39€ kengät on sille todella hyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On näköjään mahdotonta selittää tietyille ihmisille mitä tarkoittaa vastuunkantaminen, huolehtiminen ja velvollisuuksista ennakolta tietoisena oleminen, kuten aikuiset ihmiset tekevät.
Tajuan nyt miksi tuo koko metatyösana ei aukea heille. Heillä ei ole minkään näköstä konseptia asialle aivoissaan. He eivät ole koskaan huolehtineet tai kantaneet vastuuta mistään. Joku heidän äiti on paaponut heidät pilalle, isänsä on vieressä haukkunut sitä akkaa. Paskamulkku poika on oppinut että nainen on piika luonnostaan ja mies kuningas. On jäänyt kokonaan oppimatta mitä on vastuu. Sitä ei tajuta kun ei ole koskaan tehty muuta kuin suu auki odotettu että suuhun pudotetaan ruokaa.Onneksi olen lapseton sinkkumies, niin ei ole metatyötä yhtään, vaan voin työaikana keskittyä palkkatöihini, ja vapaa-ajalla rentoutua. Rentoutumisen edellytys on se, että pysyttelee kaukana kaltaisistasi marttyyikruunuaan kiillottavista törkyturvista.
Toivottavasti ymmärrät pysyäkin lapsettomana sinkkuna. Miestä sinusta tuskin ikinä kasvaa. Noita keskenjääneitä nulikoita on maa väärällään. Oma napa etusijalla, aina ja kaikessa. Onneksi nykyajan naiset tiedostavat tasa-arvon merkityksen. Vapaaehtoisesti lapsettomia naisia on yhä enemmän, kun sopivia isäkandidaatteja ei vain ole.
Ja yhä useampi mies ymmärtää, että naisesta on iloa vain yhteen asiaan.
Jos seksiä tarkoitat, onhan sinulla kaksi kättä? Kai?
Et tarvi naista mihinkään, ja tärkeintä: kukaan nainen ei tarvitse sinua!
Hyvää loppuelämää kätesi kanssa!Menikö tunteisiin?
Tais sillä mennä... Miehet ei tarvitse naisia, naiset ei tarvitse miehiä (aivan kuin asiassa olis jotain epäselvää)
Silti, täällä naiset ulìsee kun miehet ei tee... eli taitaa ne tarvita miehiä sittenkin.
Ja miehet itkee kun ilkeät naiset ei enää suostu pesemään miehen likaisia kalsareita. Sniff. :'(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Miesten metatyöt hoidan ihan itse. Auton renkaiden vaihdot, auton korjauttamiset, vakuutusten kilpailuttamiset, seinän poraamiset. Tuttua kauraa.
....
Mitä ihmeen metatöitä nuo ovat? Eikös metatyö tarkoita sitä työtä, jossa suunnitellaan tulevia hommia ja varmistetaan, että ne tapahtuu oikeaan aikaan?
Nuo listaamasi asiat eivät vaadi mitään metatöitä, vaan ne hoidetaan kun tulee ajankohtaiseksi. Auton huolto ehkä siinä mielessä, että se pitää hoitaa ajoissa, jos on tulossa kesälomamatka tms.
Ja kyllä osa meistä miehistäkin saa aivan mainiosti hoidettua näitä tässäkin ketjussa listattuja metatöitä, mutta ilmeisen moni nainen on valinnut puolisoksi miehen, jota ei esiemerkiksi lapsiin liittyvät asian kiinnosta.
Auton korjauttaminen metatyöt:
-edes suunnilleen sen ymmärtäminen missä on ongelma
-sopivan korjaamon löytäminen ja hintojen vertailu
-korjausajan sopiminen ja mahdollisen pituuden selvittäminen
-miten asiat sujuu kun auto pois käytöstä (työmatkat, viemiset, kaupat jne.)?
-mahdollinen laina-auto ja sen hinta ja kuuluuko mahdollisesti korjauspalveluun?
jne. jne. jne.
Ensimmäinen kohta kyllä, mutta toisaalta sekin on korjaamon vastuulla. Itse käytän samassa paikassa autoni huollossa, joten ei ongelmaa siinäkään. Ajanvaraukseen menee yksi soitto ja korjaamosta saa vuokrata sijaisauton, jos on akuutti tarve.
Ei tuo nyt ole noin vaikeaa. Oikeasti.
eli lapsen futiskengät: vie lapsen liikkeeseen ja sanoo myyjälle että maksan lähtiessä.
Ei kovin kummoista metailua palstan kenkänaiselle.
Ja päivää aiemmin on loppunut alennusmyynti "futiskengät -50%". Toimii, jos ei tarvitse rahasta huolehtia vaan hankkii kaiken kustannuksia miettimättä.
Alennusmyynnit on tarkoitettu sellaisille ihmisille kenellä ei ole oikeasti varaa ostaa mitään. Jos oot köyhä niin älä hanki lapsia
Siinä vaiheessa kun jalka kasvaa 3-4 numeroa vuodessa ja pari maksaa sellaisen 250-300€, 50% ale kuullostaa kyllä varakkaammastakin ihan kivalta...
Kävit sitten kattomassa netissä paljonko aikuisten parhaat mallit maksaa :D
Ehkä se sun kakaras on vielä 20 vuotta sillä tasolla että 39€ kengät on sille todella hyvät.
Kasvavan lapsen kenkien laatu on paljon tärkeämpää kuin työttömän maksalaatikkomiehen feikkicrocsit.
No nyt heräsi kysymys mitä se maksalaatikkomies sitten tekee tällä kaikella ruhtinaallisella vapaa-ajalla joka jää jäljelle kun koti ja lapset hoidetaan puolessa tunnissa per vrk?