vaativat synnyttäjät

Siellä paasattiin useita tunteja lähes yksinomaan kivunlievityksestä ja sanottiin, että nittä kannattaa oottaa, ja jos joku vastustaa, niin yritämme jossakin vaiheessa ylipuhua. Tuossa vaiheessa haaveilin luomusta.



No, eipä mulle mitään kivunlievitystä tyrkytetty ja synnytyssaliinkin päästettiin vasta, kun synnytys oli kestänyt kymmenen tuntia. Kaiken jouduin pyytämällä pyytämään, mutta nopeasti sain sitten apua kun pyysin. Ei haitannut spinaali ponnistamista mitenkään.

pieni korjaus

valita omaa synnytystapaansa ja -paikkaansa! Minä, pienituloinen, ottaisin ilman muuta lainan päästäkseni synnyttämään yksityissairaalaan, jos se olisi mahdollista. Niin isoista asioista on kyse. Mutta kun ei, niin ei. On tyydyttävä kenen tahansa puoskarin käsittelyyn ja parhaimmassa tapauksessa saa kärvistellä vielä vittumaisen kätilön armoilla.

voi synnyttää yksityissairaalassa? Virossa voi, mars mars sinne!

Onko tämä nyt vitsi?Kenellä on ollut kivuton synnytys? Kuka sellaista vaatii ja miten se toteutetaan? Enpä ole moisesta kuullut, en puudutettujen enkä luomuilijoiden suusta. Hold nyt your horses, lekurisedät. Kyllä meihin edelleen sattuu ihan saatanasti, vaikka epiduraali onkin keksitty.

En ole koskaan sairaalassa minkään muun vaivan kuin synnytyksen takia ollessani joutunut itse petaamaan sänkyäni ja kanniskelemaan ruokiani jne. Ja olen ollut sairaalassa huomattavan paljon parempivoimaisenakin. Ja millään muulla osastolla ei ole ollut samanlaisia haukkoja ja esineellistäjiä hoitajina (helmiäkin toki joukossa). Kumma juttu.

En halunnut elvistellä. Pointtini oli, etten oikein älynnyt pyytää/vaatia siinä hässäkässä mitään. Kipeä olin kovasti, mutta synnytyksen nopeus ja kivusta johtuva ajan- ja paikantajun täydellinen katoaminen olivat " pelastukseni" , varmasti olisin jo vaikkapa kolmen tunnin jälkeen ollut niin puhki, että lääkityksiä olisi tarvittu. Jos pahoitin mielesi -anteeksi, se ei ollut tarkoitukseni!

12

t. 3 lasta synnyttänyt

Vierailija:

Miksiihmiset lähtee synnyttämään ihan kylmiltään, se kun on ihan samalla lailla todella vaativa fyysinen suoritus, ja siihen voi harjoittelemalla ja varautumalla vaikuttaa todella paljon.

Joissakin paikoissa nimenomaan TOIVOTAAN, että äidit osaisivat jo etukäteen ilmaista toiveitaan synnytystilanteen suhteen. Kaikkeen ei tietenkään voi vaikuttaa, mutta joissakin tilanteissa on fiksumpaa, että ennemmin synnyttäjä itse valitsee kuin että vain tehdään rutiinilla kaikille samalla tavalla... Ja milläs valitset tuskien keskellä, jos et ole etukäteen ottanut mistään selvää ja miettinyt asioita?!



Luomu ei aina ole paras.



Esim. epiduraali toisissa tilanteissa EDISTÄÄ ja toisissa hankaloittaa synnytystä. Vastuu päätöksen järkevyydestä on aina lääkärillä, ei synnyttäjällä. Toivoa saa toki mitä haluaa, vaikka kuuta taivaalta ;) Joskus synnyttäjä saattaa ikävä kyllä olla paremmin selvillä sektion tarpeellisuudesta kuin synnytyslääkäri... Sektiokaan ei automaattisesti ole kakkosvaihtoehto!

Vierailija:

Sinulla saattoi olla todella hyvä synnytys epiduraalilla, joku toinen olisi vastaavassa tilanteessa saattanut revetä peräsuoleen asti. Kas kun sitä ei voi ikinä tietää kenelle se huono tuuri käy, en usko että edes äiti itse, muutenhan tällaisia ongelmia ei olisi. Ja jos sinä nyt olisit ollut huonotuurinen, niin takuulla olisit täällä vinkumassa, että lääkärit pilas sun elämän kun ne idiootit laitto sen epiduraalin vaikka ei ois pitänyt. Mutta katsos kun lääketiede ei ole eksakti tiede, vaikea niellä mutta niin se vaan on. Miksi yksi lääke toimii toisella aivan moitteettomasti, mutta aiheuttaakin toiselle aivoverenvuodon? Emme tiedä, ainakaan vielä.

Onko tälle väitteelle jossain lähdettä? Kiinnostaisi ihan uteliaisuudesta.

Vierailija:

Vierailija:

Sinulla saattoi olla todella hyvä synnytys epiduraalilla, joku toinen olisi vastaavassa tilanteessa saattanut revetä peräsuoleen asti. Kas kun sitä ei voi ikinä tietää kenelle se huono tuuri käy, en usko että edes äiti itse, muutenhan tällaisia ongelmia ei olisi. Ja jos sinä nyt olisit ollut huonotuurinen, niin takuulla olisit täällä vinkumassa, että lääkärit pilas sun elämän kun ne idiootit laitto sen epiduraalin vaikka ei ois pitänyt. Mutta katsos kun lääketiede ei ole eksakti tiede, vaikea niellä mutta niin se vaan on. Miksi yksi lääke toimii toisella aivan moitteettomasti, mutta aiheuttaakin toiselle aivoverenvuodon? Emme tiedä, ainakaan vielä.

Onko tälle väitteelle jossain lähdettä? Kiinnostaisi ihan uteliaisuudesta.

Kopio Medilehden toisesta artikkelista: " Sulkijaliharepeämän riskitekijöitä ovat muun muassa imukuppi- ja pihtisynnytys, sikiön tarjontavirhe ja pitkittynyt ponnistusvaihe epiduraalipuudutuksen yhteydessä."

Mutta kiinnostaisi silti vielä saada lisätietoa.

olisin synnyttänyt esikoisen ilman epiduraalia. Siinä vaiheessa kun oli supistellut kivualiaasti jo 10 tuntia olin niin poikki, ettei mistään tullut enää mitään.



2. lapsi syntyi aivan eri vauhtia, kivuliaita supistuksia oli n. 2 tuntia. Siinä ajassa ei ehtinyt vielä väsyä ollenkaan. Aivan outo tunne olla järjissään synnytyksen jälkeen kun esikoisen synnytyksestä mielikuvat oli niin karseat.



Mielestäni omissa synnytyksissäni kipu on ollut kyllä kestettävissä sinänsä. Olennaista on jos homma pitkittyy ja voimat loppuu.

Toistanpa tuon mitä edellä kysyttiin; miten siis synnytystä voi harjoitella?



Itse olen yrittänyt panostaa asiaan, yritän pitää fyysisen kunnon hyvänä, olen käynyt vyöhyketerapiassa ja äitiysjoogassa, ja kuunnellut synnytä rentoutuneena-cd:itä. Se rentoutuminen kai siinä aika tärkeä pointti on.

esikoista synnyttäessä istuin rauhassa keinutuolissa kun kätilö tuli ilmoittamaan että epiduraali on keksitty ja se kannattaisi ottaa, ja kaksi tuntia väittelin kätilön kanssa että otetaanko se vai ei, kätilö kävi vähän väliä jankuttamassa ja kertomassa hirvittävistä kivuista joita vielä tulee eikä sitä sitten enää kerkeä antamaan. Lopulta suostuin kun mut oli peloteltu hysteeriseen itkuun asti kertomalla että mä yritän tappaa vauvani kun en tulevien kovien kipujen takia pysty rentoutumaan ja sitten käy vauvalle huonosti...



en siinäkään vaiheessa kun epiduraali laitettiin, tarvinnut edes ilokaasua. Ja koska epiduraali oli laitettu, mulla oli myös tippakanyyli, ja mä en saanut nousta ylös sängystä joten makoilin sitten sängyssä tuntikausia oksitosiinitipan auttaessa avautumista joka ennen epiduraalia oli edennyt tasaiseen tahtiin mutta sen jälkeen kun epiduraali laitettiin, pysähtyi lähes kokonaan. Esikoinen syntyi normaalisti sitten alakautta kuitenkin, toisin kuin toinen lapseni.



Toista lasta synnyttäessä kätilö ilmoitti että on epiduraalinottoaika koska anestesialääkäri on viereisessä huoneessa antamassa puudutusta. Kun sanoin etten tarvitse sitä, lääkäri tuli painostusavuksi. Joten päädyin taas synnyttämään makuullaan, piuhoissa tunteja maattuani sillä epiduraali vei tunnon kokonaan alavartalosta polvien ja vyötärön väliltä. Toinen lapsi syntyi lopulta hätäsektiolla, kun ei alakautta onnistunut, edes imukupilla ei saatu ulos ja sydänäänetkin hävisivät. Ponnistamaan en pystynyt kun ei ollut tuntoa, eikä edes ponnistuttanut. Kipeä olin jälkeenpäin koska imukupillakiskomisen takia tehtiin eppari joka repesi siinä hässäkässä vielä lisää...



Kolmannen lapsen kohdalla en enää uskonut kätilöitä epiduraalin välttämättömyydestä ja lapsi syntyi alakautta ilman muita puudutuksia kuin ilokaasu, niitä hirveitä kipuja ei tullut missään vaiheessa... Eikä mun tarvinnut maata sängyssä koko synnytystä, toisin kuin aiemmin jolloin mun piti pitää niitä lätkiä ja vyötä koska muuten olin vauvanmurhaa yrittävä hirviö kun en olisi halunnut niitä jatkuvasti pitää koska en päässyt kävelemään niiden kanssa lyhyen johdion takia ja siksi että ne tipahti heti jos liikkui. ja se kävely helpotti oloa todella paljon. Kolmannen kohdalla kun en suostunut pitämään niitäkään koko aikaa, ihan siksi että sängyssä makaaminen tuntui pahemmalta kuin kävely.

Mun papereissa lukee kolmannen lapsen kohdalla että olen hankala synnyttäjä joka kieltäytyy kaikista tarpeellisista hoitotoimenpiteistä(eli siitä epiduraalista jota en missään vaiheessa tuntenut tarvitsevani sekä kateroinnista jonka annoin tehdä kun kätilö sitä vaatimalla vaati vaikka sanoin että ei ole hätä kun juuri pissasin. Eikä sillä kateroinnilla mitään pissaa tullutkaan)...



Mun kohdalla on olleet nimenomaan lääkärit ja kätilöt jotka niitä epiduraaleja ja muita toimenpiteitä on tuputtaneet ja mä olen yrittänyt inistä vastaan. Jolloin on painostettu, peloteltu ja niin edelleen että sen ottaisin. Näin siis ah, niin ihanalla Naistenklinikalla.

a. Kuitenkin vahva ja ei ihan riskitön kivunlievitystapa, joten sen antaminen turhaan(eli sellaiselle jolla ei ole kovia kipuja) on aika älytöntä. Varsinkin jos sen antamiseen on ainoana syynä se että anestesialääkäri sattuu olemaan silloin synnytysosastolla...

Vierailija:

Vierailija:

Palataan jokin vuosikymmen ajassa taaksepäin ja karsitaan kivunlievityksiä kovalla kädellä. Ne mitä jäljelle jää, niiden käytöstä päättävät kätilö ja lääkäri kysymättä äidin näkemystä. Synnyttäjä vaan samantien sängylle ilman mahdollisuutta luonnollisiin kivunlievityksiin. Miehet pois synnytyksistä ja koko tapahtuma etenemään kätilön suunnitelman mukaan.

Osastolla vauvat vauvalaan, jossa ne saadaan hoidettua liukuhihnalla. Tuodaan sitten tietyin väliajoin äideille imetettäviksi ja jos ei imetys lähde näin käyntiin niin korviketta vaan kehiin. Ei tarvitse järjestellä perhehuoneita, koska eihän isän tarvitse nähdä lasta kuin ikkunan takaa kerran päivässä.

Varmasti tehokkaampaa toimintaa ja henkilökunnalta säästyisi kallista työaikaa kun ei tarvitsisi erikseen miettiä jokaisen äidin/vauvan hoitoa. Kaikki vaan samaan putkeen ja töpinäksi!

Samassa artikkelissa sanotaan mm. ettei haluta paluuta vanhaan " kivulla sinun pitää lapsesi synnyttämän" -kulttuuriin, mutta tarvittavalla ja turhalla kivunlievityksellä on eroa.

Rautalangasta: esim. puudutteita annetaan kyllä niin paljon, että äiti kestää ja jaksaa synnytyksen, muttei niin paljoa, että koko alapää on turta, ponnistaminen ei onnistu ja synnytys pysähtyy siihen paikkaan, jolloin joudutaan lapsen ja äidin hengen pelastamiseksi turvautumaan hätäsektioon tai repimään lapsi ulos imukupilla aiheuttaen äidille samalla pahat repeämät, jotka voivat johtaa pahimmillaan täydelliseen invalidisoitumiseen. Jotain vikaa tässä skenaariossa? Vai pitäisikö synnytyksen olla sellainen ihana nipistys ja poks - sieltä se tuli tapahtuma? Ei taida olla mahdollista.

Ja on joo totta, että monet (ylivoimaisesti suurin osa) synnytykset menevät sillä pyydetyllä epiduraalilla aivan nappiin, mutta mitä enemmän puudutteiden määrillä leikitään, sitä suuremmaksi riski imukuppiin ja sitä kautta pahoihin repeämiin tulee. (Päästärevitty esimerkki: 1000 epiduraalia --> 1 invalidisoitunut nainen, 100.000 epiduraalia --> 100 invalidisoitunutta naista)

Sinulla saattoi olla todella hyvä synnytys epiduraalilla, joku toinen olisi vastaavassa tilanteessa saattanut revetä peräsuoleen asti. Kas kun sitä ei voi ikinä tietää kenelle se huono tuuri käy, en usko että edes äiti itse, muutenhan tällaisia ongelmia ei olisi. Ja jos sinä nyt olisit ollut huonotuurinen, niin takuulla olisit täällä vinkumassa, että lääkärit pilas sun elämän kun ne idiootit laitto sen epiduraalin vaikka ei ois pitänyt. Mutta katsos kun lääketiede ei ole eksakti tiede, vaikea niellä mutta niin se vaan on. Miksi yksi lääke toimii toisella aivan moitteettomasti, mutta aiheuttaakin toiselle aivoverenvuodon? Emme tiedä, ainakaan vielä.

Ja listasin siihen mukaan että olen valmis ottamaan kaiken mahdollisen kivunlievityksen minkä tarpeelliseksi koen (etukäteen paha sanoa mitä tarvii kun ei tilannetta tunne) aina akupunktiosta alkaen. Synnytyspelkoni piti minua tiukassa otteessa ja ajatus siitä että kätilö kuuntelisi minua ja toiveitani helpotti jollain lailla. Toki ymmärrän ettei lääkkeitä holtittomasti jaella ja luotan siihen että fiksumpi pää laskee mikä on minulle ja ennen kaikkea lapselleni turvallista. Joka tapauksessa toivoin etten päätyisi elämäni pelottavimmassa tilanteessa töykeän kätilön armoille tuntien ettei minun mielipiteilläni ja kokemuksellani ole mitään merkitystä.

Onnekseni kaikki saikin uuden käänteeen kun vauvan perätila ja kunto tarjosivat minulle sektion ja näin selvisin synnytyksestä säikähdyksellä :) Seuraavan lapsen kohdalla koko oli taas sitä luokkaa että sain sen pohjalta sektion ja nyt ei tulevissa raskauksissa tarvi enää synnytystä pelätä! Omat lapseni syntyivät näin ollen tuolla kivuttomalla poks ja nipistys-menetelmällä johon olin kyllä todella tyytyväinen.