vaativat synnyttäjät

Suomessa voi kieltäytyä hoidosta muttei valita hoitoaan.

Katsokaapa vaikka lauantaisin Williamia ja Marya, niin näette miten joku rutiköyhä, rappiolla oleva Englannin NHS hoitaa homman.

Toisaalta halutaan synnyttäjien olevan aktiivisia, toisaalta heidän ei haluta ns. vaativan mitään. Eli pitäisi olla aktiivinen silloin kun kätilö niin käskee? Tuntuu että tässä huojutaan " vanhan kunnon" ja uusien tuulien välillä, ja syy kaikkeen on väränlaisissa synnyttäjissä. Vanhaan kunnon aikaanhan kätilö määräsi mitä milloinkin tehdään ja vauva kiidätettiin heti pois ammattilaisten hoidettavaksi, lasta hoidettiin kellon mukaan ja silloin kun lastenhoitajat käskivät. Kivaa oli varmaankin olla kätilönä tai lääkärinä, kun sai itse määrätä kaikesta. Uusien tuulien mukaan synnyttäjien pitäisi kestää kipua, olla itse aktiivisia, imettää ja hoivata lastaan heti synnytyspöydältä noustua itse ilman apua. Ongelma on se, että kun vaatii äideiltä aktiivisuutta ja omatoimisuutta, saattaa myös saada sitä.

Minä enemmänkin ihmettelen sitä, että äideiltä vaaditaan niin usein totaalista uhrautumista koska he ovat saamassa lasta. Kun lapsi on syntynyt, äidiltä edelleen vaaditaan kaiken uhraamista lapsen eteen. Ulkona käyvä pienen lapsen äiti lynkataan toisten äitien toimesta, mutta isällä on aina tietyt vapaudet...



Minun puolestani jokainen saa päättää itsestään ja lapsestaan. Joko synnyttäen luomuna tai sektiolla. Se huono äitiys on jotain ihan muuta kuin lääkkeetön tai lääkkeellinen synnytys. Puututaan toisten äitien tekemisiin sitten, kun he laiminlyövät oikeasti lapsiaan jättämällä yksin tai olemalla tolkuttomassa kännissä lapsen nähden ym. Ne ovat oikeasti tuhoisia asioita, ei epiduraalipuudutus.

Oikeesti oon sitä mieltä että neuvolat ei neuvo tarpeeksi etukäteen esim. sitä että pitäis todella harjoitella fyysisesti rasittavaa koitosta varten. Siis tavallaan annetaan neuvoja muttei jotenkin painoteta tarpeeksi. Ja kyllä se pääkin kestää paremmin sen vauva-ajan kun on fyysisesti hyvässä kunnossa.

Ensin joku asiatuntija selittää lehdessä miten huonoja nykyajan äidit on kun ne tekee sitä tai tätä.



Seuraavaksi joku puhdasoppisuutta puhkuva av-mamma heristää täällä moraalista sormeaan että katsokaas nyt kun MINÄ tein tämänkin homman oikein, että ottakaas moukat oppia.



Tää on niin turhaa ja silti tätä samaa keskustelua käydään aina vaan, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Ja edelleen pointtini on, että ihan tutkitusti Suomi on ihan takapajula sen suhteen, miten asiakaslähtöisesti synnytykset hoidetaan. Että jos täällä terveydenhoito viitsii natista vaativista asiakkaista, niin eipä kiinnosta.

Kivulla ja kärsimyksellä on sinun lapsesi synnytettävä!!



Kyllähän pienet leikkauksetkin pystyisi tekemään ilman puudutuksia! Ihme palvelua nykyään vaaditaan.



terv. epiduraalin kanssa sekä luomusti synnyttänyt

Palataan jokin vuosikymmen ajassa taaksepäin ja karsitaan kivunlievityksiä kovalla kädellä. Ne mitä jäljelle jää, niiden käytöstä päättävät kätilö ja lääkäri kysymättä äidin näkemystä. Synnyttäjä vaan samantien sängylle ilman mahdollisuutta luonnollisiin kivunlievityksiin. Miehet pois synnytyksistä ja koko tapahtuma etenemään kätilön suunnitelman mukaan.



Osastolla vauvat vauvalaan, jossa ne saadaan hoidettua liukuhihnalla. Tuodaan sitten tietyin väliajoin äideille imetettäviksi ja jos ei imetys lähde näin käyntiin niin korviketta vaan kehiin. Ei tarvitse järjestellä perhehuoneita, koska eihän isän tarvitse nähdä lasta kuin ikkunan takaa kerran päivässä.



Varmasti tehokkaampaa toimintaa ja henkilökunnalta säästyisi kallista työaikaa kun ei tarvitsisi erikseen miettiä jokaisen äidin/vauvan hoitoa. Kaikki vaan samaan putkeen ja töpinäksi!

Vierailija:

Palataan jokin vuosikymmen ajassa taaksepäin ja karsitaan kivunlievityksiä kovalla kädellä. Ne mitä jäljelle jää, niiden käytöstä päättävät kätilö ja lääkäri kysymättä äidin näkemystä. Synnyttäjä vaan samantien sängylle ilman mahdollisuutta luonnollisiin kivunlievityksiin. Miehet pois synnytyksistä ja koko tapahtuma etenemään kätilön suunnitelman mukaan.

Osastolla vauvat vauvalaan, jossa ne saadaan hoidettua liukuhihnalla. Tuodaan sitten tietyin väliajoin äideille imetettäviksi ja jos ei imetys lähde näin käyntiin niin korviketta vaan kehiin. Ei tarvitse järjestellä perhehuoneita, koska eihän isän tarvitse nähdä lasta kuin ikkunan takaa kerran päivässä.

Varmasti tehokkaampaa toimintaa ja henkilökunnalta säästyisi kallista työaikaa kun ei tarvitsisi erikseen miettiä jokaisen äidin/vauvan hoitoa. Kaikki vaan samaan putkeen ja töpinäksi!

Samassa artikkelissa sanotaan mm. ettei haluta paluuta vanhaan " kivulla sinun pitää lapsesi synnyttämän" -kulttuuriin, mutta tarvittavalla ja turhalla kivunlievityksellä on eroa.

Rautalangasta: esim. puudutteita annetaan kyllä niin paljon, että äiti kestää ja jaksaa synnytyksen, muttei niin paljoa, että koko alapää on turta, ponnistaminen ei onnistu ja synnytys pysähtyy siihen paikkaan, jolloin joudutaan lapsen ja äidin hengen pelastamiseksi turvautumaan hätäsektioon tai repimään lapsi ulos imukupilla aiheuttaen äidille samalla pahat repeämät, jotka voivat johtaa pahimmillaan täydelliseen invalidisoitumiseen. Jotain vikaa tässä skenaariossa? Vai pitäisikö synnytyksen olla sellainen ihana nipistys ja poks - sieltä se tuli tapahtuma? Ei taida olla mahdollista.

Ja on joo totta, että monet (ylivoimaisesti suurin osa) synnytykset menevät sillä pyydetyllä epiduraalilla aivan nappiin, mutta mitä enemmän puudutteiden määrillä leikitään, sitä suuremmaksi riski imukuppiin ja sitä kautta pahoihin repeämiin tulee. (Päästärevitty esimerkki: 1000 epiduraalia --> 1 invalidisoitunut nainen, 100.000 epiduraalia --> 100 invalidisoitunutta naista)

Sinulla saattoi olla todella hyvä synnytys epiduraalilla, joku toinen olisi vastaavassa tilanteessa saattanut revetä peräsuoleen asti. Kas kun sitä ei voi ikinä tietää kenelle se huono tuuri käy, en usko että edes äiti itse, muutenhan tällaisia ongelmia ei olisi. Ja jos sinä nyt olisit ollut huonotuurinen, niin takuulla olisit täällä vinkumassa, että lääkärit pilas sun elämän kun ne idiootit laitto sen epiduraalin vaikka ei ois pitänyt. Mutta katsos kun lääketiede ei ole eksakti tiede, vaikea niellä mutta niin se vaan on. Miksi yksi lääke toimii toisella aivan moitteettomasti, mutta aiheuttaakin toiselle aivoverenvuodon? Emme tiedä, ainakaan vielä.

elvistellä syöksysynnytyksillä, mutta koitappas kestää se sama kipu yli vuorokauden, josta yli 2 tuntia ponnistat. Vieläkö tuossa tilanteessa pidät kivunlievitystä turhana??

Vierailija:

että raskaana ollessa ei uskalleta käyttää mitään lääkkeitä, hyvä kun kahvia uskaltaa juoda ja sitäkin vain puoli kuppia aamuisin tms...mutta annas olla kun synnyttämään tullaan: epiduraali pitää saada jo ovella jne. Eikä tule mieleenkään että kulkee ne aineet vauvaan silloinkin...Niinpä. Omasta mielestäni synnytys on maailman luonnollisin asia, johon KUULUU kipu. Kolme olen maailmaan synnyttänyt ilokaasun ollessa järein puudute. En mitenkään " aatteellinen" luomusynnyttäjä ole, en vain ole osannut vaatia kun olen kuitenkin hengissä selvinnyt vaikka kipeä olen ollutkin, kaksi synnytystä olleet lähes syöksyjä. Mutta kai tää on tätä aikaa nyt sitten.

Mulle kyllä sattui sellainen kätilö että se kyllä saneli, ei pahemmin kysellyt mitä MINÄ haluan, tuntui kuin synnytys olis ollut hänen eikä minun... Ja minä kivuissani en tietenkään pystynyt puoliani pitämään...

No katoinpa tota Mediuutisten spostiversiotakin ja porukka kuulemma yrittää jo poistattaa terveet rintansa ja laitattaa silikonit tilalle, jos sattuvat kuulumaan korkean rintasyöpäriskin omaavaan perheeseen. Ja samoin halutaan terveitä kohtuja ja munasarjoja pois kun " lapset on nyt tehty niin en niitä tarvi ja niihinhän voi tulla syöpä" . Onneksi Suomessa ei ainakaan vielä ole tähän lähdetty, joku raja ennaltaehkäisylläkin...Ei kuulu mielestäni julkisen terveydenhuollon tehtäviin tuollainen. En minäkään varpaitani, umpilisäkettäni, häntäluitani tms. tarvitse, mutta enpä nyt lähtis niitä operoimaan " koska varvas voi mennä kuolioon ja jalka pitää amputoida ja umpilisäke voi vielä joku päivä tulehtua ja luusyöpäriskikin on aina olemassa" .



Ja tämä EI tarkoittanut sitä, että äitien pitää selvitä synnytyksestä Burana neljäsatasella...

Heillehän olis helpointa jos äiti olis niinkuin ennenvanhaan; arka ja tahdoton ja mitään mistään tietämätön synnyttäjä.



Ja ihan itse ovat kyllä opettaneet äidit käyttämään kivunlievitystä. Mulla on 3 lasta ja ilman kivunlievitystä olen heidät synnyttänyt omasta tahdostani. Ekalla kerralla kätilö nauroi mulle, kun kerroin, etten halua kivunlievitystä. Joka kerta epiduraalia on mulle tarjottu, miltei painostettu ottamaan. Lääkäri lähti ovet paukkuen salista, kun kieltäydyin epiduraalista. Synnytysvalmennuksessa minut tehtiin naurunalaiseksi kun yritin puhua epiduraalin vaaroista. Lääkäri sanoi, että luulo ei ole tiedon väärti.

Siis halutaanko sitä kivunlievitystä nyt vai ei? Ja miten kummassa aina osuu sellainen lääkäri joka on vastakkaista mieltä?

100 000 epiduraalin saaneesta naisesta YKSI saa jonkin komplikaation epiduraalista. Tämänkö perusteella niiden 99 999:n pitäisi kärvistellä kivuissaan? Epiduraalin riskeistä voidaan informoida, mutta siinä mennään metsään ja lujaa, jos kätilöt rupeavat sanelemaan, mikä määrä kärsimystä synnyttäjän kuuluu kestää. Tunnetustihan kätilöitä ei muu kiinnosta kuin se, että pääsevät lähtemään tasan silloin kun vuoro loppuu...

Muutama vuosi sitten lääkärikunta toitotti epiduraalin puolesta ja tuntui, että kaikkien pitää se ottaa, vaikka ei olis mitään hirveitä kipujakaan. Koittaisivat tollot nyt päättää, millainen äidin pitäs olla. Ei kai me äidit olla keksitty epiduraaliakin, vai ollaanko? Ja synnytysvalmennusta? Voi että meitä surkeita, kertakaikkiaan paskoja nykyäitejä. Me ei osata edes synnyttää!!!

Enpä ollut tuota tiennytkään, mutta onneksi lapsi syntyi sektiolla. Miksi sitä epiduraalia sitten käytetään, jos siitä on tuollaisia seurauksia???

Vierailija:

100 000 epiduraalin saaneesta naisesta YKSI saa jonkin komplikaation epiduraalista. Tämänkö perusteella niiden 99 999:n pitäisi kärvistellä kivuissaan? Epiduraalin riskeistä voidaan informoida, mutta siinä mennään metsään ja lujaa, jos kätilöt rupeavat sanelemaan, mikä määrä kärsimystä synnyttäjän kuuluu kestää. Tunnetustihan kätilöitä ei muu kiinnosta kuin se, että pääsevät lähtemään tasan silloin kun vuoro loppuu...

Niin, tuo on täysin hyväksyttävä riski niin kauan kuin se yksi et ole sinä eikä kukaan tuttusi tai siskosi tai kaverisi tai tyttäresi tai serkkusi tai...Eikä niiden muiden tarvi mitään kärvistellä, onko se niin vaikea käsittää? Annetaan kivunlievitystä riittävästi ja tarpeen mukaan. Miksei kukaan kitise kuinka perseestä hammaslääkäri on kun viisurileikkauksessa ei nukuteta vaan tökätään vaan puudutusta ja sitäkin niin vähän että silti sattuu?

Tai jos se viisuriesimerkki nyt oli liian kesy, niin miksi poikani leukaan porattiin rautalevy hänen ollessaan vain pikkutokkurassa eikä nukutettu, kuten yleensä leikkauksissa? No siksi kun se hajonnut leuka piti pystyä puremaan kasaan että sen sai paikattua, niin synnytyksessäkin pitää pystyä punnaamaan se vauva pihalle.