Joku sanoi toisessa ketjussa, että "jos on varannut vain puoli tuntia kahvittelulle, on sama kuin ei tapaisi ollenkaan". Oletko samaa mieltä?
Jotkut ovat kiireisiä ja pystyvät irrottamaan puoli tuntia eri asioiden välillä. Mielestäni on törkeää, jos joku alkaa tuosta urputtaa. Minuutissa puhuu jo paljon, mitä asiaa henkilöllä olisi yli puolen tunnin verran?
Mitä mieltä?
Kommentit (66)
30 minuuttia riittää mulle, kunhan mulla ei mene matkaan aikaa kuin max 2,5 minuuttia suuntaansa. Käytännössä siis tarkoittaa, että kiireisen pitäisi tulla meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tahtoisi tavata vanhaa ystävää, joka on "irrottanut" puoli tuntia aikaa tapaamiseen.
Jos kyse on jostain bisnestapaamisesta tuo riittänee, jos ollaan hyvin valmistautuneita ja kyseessä on vaikkapa suunnitelmien vertailu tai allekirjoitustilanne.
MIksi et haluaisi tavata vanhaa ystävää puolen tunnin verran?
Asiat voi hoitaa etänä. Ei siihen tarvitse yhteistä kahvittelua kasvokkain. Tavataan sitten joskus paremmalla ajalla.
Riippuu tilanteesta. Jos ihminen on esim Suomessa tarkkaan aikataulutetulla työmatkalla, ja laittaa viestiä, että puoli tuntia ehtisi tavata, ja muuten asuu jossain ihan muualla, olisin ihan innoissani, koska tiedän, että hyvin ohjatusta protokollasta on vaikea karata pitkäksi aikaa.
Mutta jos kyseessä on muuten vapaata aikaa, ja ihminen varaa vain sen puoli tuntia, niin tottakai se silloin tuntuu siltä, ettei kyseinen ihminen oikeasti halua edes tavata.
Jos työhön liittyvä asia on ok! En tapaisi ystävää,jolla ei aikaa enempää.Minullakin on elämä,aika tauluni! 30 minutille sanon kiitos ei,Ei aikaa tavata!
Ihan normaalia on treffata duunin jälkeen pikaisesti kahvilla. Sitten jokainen lähtee omille asioilleen. Monella on lastenhaku tarhasta tai perhe-ja kotityöt odottavat tai joku harrastus jne. Harvat asuvat kuitenkin keskustassa, joten on kätevää tavata siellä just neljän jälkeen.
Eihän puolessa tunnissa ehdi yhtään mitään. Mieluummin määrittelemättömän pituinen kahvihetki kuin joku puolen tunnin tuokio. Näin siinä tapauksessa, että kyse on vapaa-ajalla tapahtuvasta kahvittelusta.
Mielestäni se on parempi kuin ei mitään! Usein käydään esim lounastauolla kavereiden kanssa pikalounaalla ja sitten molemmat palaa töihin. Jos molemmat tietää, että aika on rajattua, niin ei ongelmaa. Jos taas toinen on valmistautunut tuntien hengailuun ja toinen ilmoittaa paikalle saapuessaan, että aikaa on enää puoli tuntia, niin se on tökeröä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tahtoisi tavata vanhaa ystävää, joka on "irrottanut" puoli tuntia aikaa tapaamiseen.
Jos kyse on jostain bisnestapaamisesta tuo riittänee, jos ollaan hyvin valmistautuneita ja kyseessä on vaikkapa suunnitelmien vertailu tai allekirjoitustilanne.
MIksi et haluaisi tavata vanhaa ystävää puolen tunnin verran?
Kuulostaa pakolliselta kuviolta tavata tuttavaa puoli tuntia. Siis ei kehtaa sanoa ei!
Omituinen ajatus tämä, että jos haluaa tavata vain puolen tunnin ajan, niin on jotenkin röyhkeä tai huono ystävä. Itse koen asian niin, että jos ystävällä on superkiireistä lapsiarkea/töitä/mitä tahansa ja silti haluaa käyttää sen lyhyenkin vapaa-ajan kanssani, niin sehän juuri osoittaa, että hän priorisoi ystävyyttämme. Ei kaikilla vain ole mahdollisuutta hengailla tuntikausia kahvilla vaikka kuinka haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tahtoisi tavata vanhaa ystävää, joka on "irrottanut" puoli tuntia aikaa tapaamiseen.
Jos kyse on jostain bisnestapaamisesta tuo riittänee, jos ollaan hyvin valmistautuneita ja kyseessä on vaikkapa suunnitelmien vertailu tai allekirjoitustilanne.
MIksi et haluaisi tavata vanhaa ystävää puolen tunnin verran?
Kuulostaa pakolliselta kuviolta tavata tuttavaa puoli tuntia. Siis ei kehtaa sanoa ei!
Kun tosiasiassa toisella osapuolella on vain kiire. Ja toinen ryhtyy marttyyriksi. Onpa huono itsetunto.
Vierailija kirjoitti:
Omituinen ajatus tämä, että jos haluaa tavata vain puolen tunnin ajan, niin on jotenkin röyhkeä tai huono ystävä. Itse koen asian niin, että jos ystävällä on superkiireistä lapsiarkea/töitä/mitä tahansa ja silti haluaa käyttää sen lyhyenkin vapaa-ajan kanssani, niin sehän juuri osoittaa, että hän priorisoi ystävyyttämme. Ei kaikilla vain ole mahdollisuutta hengailla tuntikausia kahvilla vaikka kuinka haluaisi.
Samaa mieltä. Miksi mulla olisi oikeus vaatia enempää aikaa ystävältäni? Kyllä kavereihin pitää sen verran luottaa, että tietää kyllä heidän jäävän pidemmäksi aikaa jos mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Jos tavataan usein eli monta kertaa viikossa, lienee puolituntia ok yhteisesti sovittuna.
Jos pitkästä aikaa tapaan ystävän niin tuntuuhan se tosi tyhmälle jos on vain puolen tunnin arvoinen.
Minä en ainakaan ajattele että minuun käytetty aika olisi jotenkin suhteutettuna "arvooni"😅 Enemmänkin toisin päin et hei kiva että kaverilla tuli juuri minä mieleen ja haluaa tavata vaikka aikaa on niukasti.
Ootteko sitten sellaisia, että jos selviää, että joku toinen kaveri onkin saanut jopa tunnin kahvittelut, niin heti kyräillään selän takana kateellisena, että kumpi tässä on parempi kaveri ja kumpi se bestis. Ihme ala-astemeininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tahtoisi tavata vanhaa ystävää, joka on "irrottanut" puoli tuntia aikaa tapaamiseen.
Jos kyse on jostain bisnestapaamisesta tuo riittänee, jos ollaan hyvin valmistautuneita ja kyseessä on vaikkapa suunnitelmien vertailu tai allekirjoitustilanne.
MIksi et haluaisi tavata vanhaa ystävää puolen tunnin verran?
Kuulostaa pakolliselta kuviolta tavata tuttavaa puoli tuntia. Siis ei kehtaa sanoa ei!
Kun tosiasiassa toisella osapuolella on vain kiire. Ja toinen ryhtyy marttyyriksi. Onpa huono itsetunto.
Jep... En ainakaan itse kehtaisi nillittää liian lyhyistä kahveista😂 hyvä vaan että löydettiin edes molemmille sopiva aika tässä pikkulapsiarkikaaoksessa😂😂 Viimeksi toissa viikkona nähtiin kaverin kanssa juuri puoli tuntia, saatiin sumplittua monen kuukauden väännön jälkeen yksi ilta jolloin molempien lasten sählyharkat oli puoli tuntia päällekäin. Siellä me sitten kahviteltiin sählyhallin kahviossa kunnes piti taas juosta😅
Olisi kyllä ihanteellinen tilanne, en kyllä jaksa jaaritella puoltatuntia pidempään, ärsyttää kaverit joiden luota vaikea irrottautua, syyllistävät aina kun ei huvittaisi tuntitolkulla olla. Kokoajan saa keksiä uusia tekosyitä lähtöön.
Kyllä olisi entinen kaveri, jos suuttuisi tuollaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä puoli tuntia on liian vähän, en viitsisi sitä varten lähteä sinne kahvilaan asti. Jos ei koskaan ole tuon enempää aikaa ystävälle niin ei ole kummoinen ystävyys. Itse olen antanut näiden kiireisten ystävien olla enkä ole enää muutamaan vuoteen häirinnyt heitä yhteydenotoillani.
Ehkä ihan hyvä, tuollainen vaativa ystävä on loppupeleissä aika raskas. Mieluummin vietän aikaa sellaisten kanssa, jotka arvostavat yhteydenottoja ja edes sitä vähäistä yhteistä aikaa.
jos nyt sattumalta tapaa esim. kadulla mutta en vartavasten lähde kaupungille puolentunnin takia
"Anteeksi kulta, etten ehtinyt hakea sua päikystä ja viettää aikaa illalla ennen nukkumaanmenoa, katsos Sirpa-täti itkee jos äiti on hänen kanssaan liian vähän aikaa niin äidin oli nyt pakko paijata Sirpa-tädin päätä koko illan."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tahtoisi tavata vanhaa ystävää, joka on "irrottanut" puoli tuntia aikaa tapaamiseen.
Jos kyse on jostain bisnestapaamisesta tuo riittänee, jos ollaan hyvin valmistautuneita ja kyseessä on vaikkapa suunnitelmien vertailu tai allekirjoitustilanne.
MIksi et haluaisi tavata vanhaa ystävää puolen tunnin verran?
Kuulostaa pakolliselta kuviolta tavata tuttavaa puoli tuntia. Siis ei kehtaa sanoa ei!
Kun tosiasiassa toisella osapuolella on vain kiire. Ja toinen ryhtyy marttyyriksi. Onpa huono itsetunto.
Jep... En ainakaan itse kehtaisi nillittää liian lyhyistä kahveista😂 hyvä vaan että löydettiin edes molemmille sopiva aika tässä pikkulapsiarkikaaoksessa😂😂 Viimeksi toissa viikkona nähtiin kaverin kanssa juuri puoli tuntia, saatiin sumplittua monen kuukauden väännön jälkeen yksi ilta jolloin molempien lasten sählyharkat oli puoli tuntia päällekäin. Siellä me sitten kahviteltiin sählyhallin kahviossa kunnes piti taas juosta😅
Kuulostaa painajaiselta.
Kun asuin kauempana, tapasin ystäviä heti työpäivän jälkeen Lasipalatsin tai Sokoksen kahvilassa lähellä linja-autoasemaa. Ystävät tiesivät, etten lasten pieninä ollessa voinut olla paljon kauempaa kuin puolituntia. Tavattiin silti säännöllisesti. Nykyisin on kaikilla aikaa, kun lapsivaihe on ohi .