Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään eritystä tukea vaativia lapsia on niin paljon?
17.04.2022 |
Nykyään voisi jopa puhua, että enemmistö lapsista on eritystä tukea tarvitsevia
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Osalta puuttuu kypsyys vanhemmuuteen, ei suojella lapsen psyykettä vaan kuormitetaan sitä asioilla, jotka ovat lapsella liian vaikeita käsittää tai kantaa.
Esimerkiksi tenava saattaa ollaa hiljainen ja vetäytyvä. Sitten kysyttäessä mikä mieltä painaa, voi lapsi kertoa mm että "mun äidin sydän on särkyny ja se itkee kotona, kun Pertsa ei enää halua olla sen kaa".
Ja tuo edellä oleva esimerkki lievemmästä päästä, mitä jotkut pienelle lapselleen kertoo halutessaan hellyyttä ja lohtua lapseltaan. Lapset murehtivat asioita.
Esim taloudelliset huolet, rahan krooninen puute tai endometrioosileikkauksen hysteerinen pelkääminen ovat lapselle turhan kuormittavia asioita jakaa.
Anna mamille hali, kun mamilla on nyt tosi tosi paha olla.
Älä viitti kiukutella ny , oo kiltti nytten , kun mulla on näin vaikeeta muutenkin, kun yhyyyyyy......
Tai: Äiskällä on nyt toinen rakas ja isi on nyt tosi tosi surullinen kun äiskä ei enää rakasta isiä ...
Myöskään sodan yksityiskohtia (muka sivistystarkoituksessa) ei tarvitse selostaa pienelle samalla kun seuraa netistä tai teeveestä tilanteen kehittymistä, lapset näkevät kauheuksista painajaisia.
Antakaa lapsen olla lapsi ja suojelkaa lastanne. Kyllä hän ehtii murehtia elämänsä aikana ihan tarpeeksi, ilman että jaatte kaikki koronakuolemat pienelle mielelle.
Suurin osa tosin on ihan fantastisia vanhempia ja haluaa lapselleen pelkkää hyvää.
Ihan fantatastisia vanhempia? Tuskin. Eiköhän suurin osa ole ihan tavallisia, virheineen ja puutteineen. Ja sellaisina kelvollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehdessä lorahtelee pissiä sekaan.
Vierailija kirjoitti:
Avioerot. Lapsilla ei ole perusturvaa.
Kaverivanhemmuus.
Rajojen puute.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalta puuttuu kypsyys vanhemmuuteen, ei suojella lapsen psyykettä vaan kuormitetaan sitä asioilla, jotka ovat lapsella liian vaikeita käsittää tai kantaa.
Esimerkiksi tenava saattaa ollaa hiljainen ja vetäytyvä. Sitten kysyttäessä mikä mieltä painaa, voi lapsi kertoa mm että "mun äidin sydän on särkyny ja se itkee kotona, kun Pertsa ei enää halua olla sen kaa".
Ja tuo edellä oleva esimerkki lievemmästä päästä, mitä jotkut pienelle lapselleen kertoo halutessaan hellyyttä ja lohtua lapseltaan. Lapset murehtivat asioita.
Esim taloudelliset huolet, rahan krooninen puute tai endometrioosileikkauksen hysteerinen pelkääminen ovat lapselle turhan kuormittavia asioita jakaa.
Anna mamille hali, kun mamilla on nyt tosi tosi paha olla.
Älä viitti kiukutella ny , oo kiltti nytten , kun mulla on näin vaikeeta muutenkin, kun yhyyyyyy......
Tai: Äiskällä on nyt toinen rakas ja isi on nyt tosi tosi surullinen kun äiskä ei enää rakasta isiä ...
Myöskään sodan yksityiskohtia (muka sivistystarkoituksessa) ei tarvitse selostaa pienelle samalla kun seuraa netistä tai teeveestä tilanteen kehittymistä, lapset näkevät kauheuksista painajaisia.
Antakaa lapsen olla lapsi ja suojelkaa lastanne. Kyllä hän ehtii murehtia elämänsä aikana ihan tarpeeksi, ilman että jaatte kaikki koronakuolemat pienelle mielelle.
Suurin osa tosin on ihan fantastisia vanhempia ja haluaa lapselleen pelkkää hyvää.
Ihan fantatastisia vanhempia? Tuskin. Eiköhän suurin osa ole ihan tavallisia, virheineen ja puutteineen. Ja sellaisina kelvollisia.
Fan-ta-tas-tinen , mikä sekin on? Voi lässyn lässyn. Eiks sulle todellakaan mitään muuta ajatusta noussut tuosta kommentista?
Fantastinen vanhempi on just sellainen joka haluaa lapselleen hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalta puuttuu kypsyys vanhemmuuteen, ei suojella lapsen psyykettä vaan kuormitetaan sitä asioilla, jotka ovat lapsella liian vaikeita käsittää tai kantaa.
Esimerkiksi tenava saattaa ollaa hiljainen ja vetäytyvä. Sitten kysyttäessä mikä mieltä painaa, voi lapsi kertoa mm että "mun äidin sydän on särkyny ja se itkee kotona, kun Pertsa ei enää halua olla sen kaa".
Ja tuo edellä oleva esimerkki lievemmästä päästä, mitä jotkut pienelle lapselleen kertoo halutessaan hellyyttä ja lohtua lapseltaan. Lapset murehtivat asioita.
Esim taloudelliset huolet, rahan krooninen puute tai endometrioosileikkauksen hysteerinen pelkääminen ovat lapselle turhan kuormittavia asioita jakaa.
Anna mamille hali, kun mamilla on nyt tosi tosi paha olla.
Älä viitti kiukutella ny , oo kiltti nytten , kun mulla on näin vaikeeta muutenkin, kun yhyyyyyy......
Tai: Äiskällä on nyt toinen rakas ja isi on nyt tosi tosi surullinen kun äiskä ei enää rakasta isiä ...
Myöskään sodan yksityiskohtia (muka sivistystarkoituksessa) ei tarvitse selostaa pienelle samalla kun seuraa netistä tai teeveestä tilanteen kehittymistä, lapset näkevät kauheuksista painajaisia.
Antakaa lapsen olla lapsi ja suojelkaa lastanne. Kyllä hän ehtii murehtia elämänsä aikana ihan tarpeeksi, ilman että jaatte kaikki koronakuolemat pienelle mielelle.
Suurin osa tosin on ihan fantastisia vanhempia ja haluaa lapselleen pelkkää hyvää.
Ihan fantatastisia vanhempia? Tuskin. Eiköhän suurin osa ole ihan tavallisia, virheineen ja puutteineen. Ja sellaisina kelvollisia.
Fan-ta-tas-tinen , mikä sekin on? Voi lässyn lässyn. Eiks sulle todellakaan mitään muuta ajatusta noussut tuosta kommentista?
Fantastinen vanhempi on just sellainen joka haluaa lapselleen hyvää.
Jos vanhempi itse kuvittelee olevansa fantastinen, voi lapsi olla eri mieltä. Ei kannata kuvitella olevansa fantastinen missään asiassa, koska todennäköisesti ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalta puuttuu kypsyys vanhemmuuteen, ei suojella lapsen psyykettä vaan kuormitetaan sitä asioilla, jotka ovat lapsella liian vaikeita käsittää tai kantaa.
Esimerkiksi tenava saattaa ollaa hiljainen ja vetäytyvä. Sitten kysyttäessä mikä mieltä painaa, voi lapsi kertoa mm että "mun äidin sydän on särkyny ja se itkee kotona, kun Pertsa ei enää halua olla sen kaa".
Ja tuo edellä oleva esimerkki lievemmästä päästä, mitä jotkut pienelle lapselleen kertoo halutessaan hellyyttä ja lohtua lapseltaan. Lapset murehtivat asioita.
Esim taloudelliset huolet, rahan krooninen puute tai endometrioosileikkauksen hysteerinen pelkääminen ovat lapselle turhan kuormittavia asioita jakaa.
Anna mamille hali, kun mamilla on nyt tosi tosi paha olla.
Älä viitti kiukutella ny , oo kiltti nytten , kun mulla on näin vaikeeta muutenkin, kun yhyyyyyy......
Tai: Äiskällä on nyt toinen rakas ja isi on nyt tosi tosi surullinen kun äiskä ei enää rakasta isiä ...
Myöskään sodan yksityiskohtia (muka sivistystarkoituksessa) ei tarvitse selostaa pienelle samalla kun seuraa netistä tai teeveestä tilanteen kehittymistä, lapset näkevät kauheuksista painajaisia.
Antakaa lapsen olla lapsi ja suojelkaa lastanne. Kyllä hän ehtii murehtia elämänsä aikana ihan tarpeeksi, ilman että jaatte kaikki koronakuolemat pienelle mielelle.
Suurin osa tosin on ihan fantastisia vanhempia ja haluaa lapselleen pelkkää hyvää.
Ihan fantatastisia vanhempia? Tuskin. Eiköhän suurin osa ole ihan tavallisia, virheineen ja puutteineen. Ja sellaisina kelvollisia.
Kyllä suurin osa on mun mielestä ihan fantatastisia vanhempia.
Ne on naapurin kakrut jotka hyppii pitkin seiniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoskulttuuri alkaa lähes vauvana ja voi kestää yli 20 vuotiaaksi putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalta puuttuu kypsyys vanhemmuuteen, ei suojella lapsen psyykettä vaan kuormitetaan sitä asioilla, jotka ovat lapsella liian vaikeita käsittää tai kantaa.
Esimerkiksi tenava saattaa ollaa hiljainen ja vetäytyvä. Sitten kysyttäessä mikä mieltä painaa, voi lapsi kertoa mm että "mun äidin sydän on särkyny ja se itkee kotona, kun Pertsa ei enää halua olla sen kaa".
Ja tuo edellä oleva esimerkki lievemmästä päästä, mitä jotkut pienelle lapselleen kertoo halutessaan hellyyttä ja lohtua lapseltaan. Lapset murehtivat asioita.
Esim taloudelliset huolet, rahan krooninen puute tai endometrioosileikkauksen hysteerinen pelkääminen ovat lapselle turhan kuormittavia asioita jakaa.
Anna mamille hali, kun mamilla on nyt tosi tosi paha olla.
Älä viitti kiukutella ny , oo kiltti nytten , kun mulla on näin vaikeeta muutenkin, kun yhyyyyyy......
Tai: Äiskällä on nyt toinen rakas ja isi on nyt tosi tosi surullinen kun äiskä ei enää rakasta isiä ...
Myöskään sodan yksityiskohtia (muka sivistystarkoituksessa) ei tarvitse selostaa pienelle samalla kun seuraa netistä tai teeveestä tilanteen kehittymistä, lapset näkevät kauheuksista painajaisia.
Antakaa lapsen olla lapsi ja suojelkaa lastanne. Kyllä hän ehtii murehtia elämänsä aikana ihan tarpeeksi, ilman että jaatte kaikki koronakuolemat pienelle mielelle.
Suurin osa tosin on ihan fantastisia vanhempia ja haluaa lapselleen pelkkää hyvää.
Ihan fantatastisia vanhempia? Tuskin. Eiköhän suurin osa ole ihan tavallisia, virheineen ja puutteineen. Ja sellaisina kelvollisia.
Fan-ta-tas-tinen , mikä sekin on? Voi lässyn lässyn. Eiks sulle todellakaan mitään muuta ajatusta noussut tuosta kommentista?
Fantastinen vanhempi on just sellainen joka haluaa lapselleen hyvää.
Jos vanhempi itse kuvittelee olevansa fantastinen, voi lapsi olla eri mieltä. Ei kannata kuvitella olevansa fantastinen missään asiassa, koska todennäköisesti ei ole.
Eikä kannata kuvitella olevansa ihan kelvollinenkaan, koska tokkopa vaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioerot. Lapsilla ei ole perusturvaa.
Kaverivanhemmuus.
Rajojen puute.
Toi on niin tyypillistä nykyään. Ei haluta olla aikuisia ja laittaa niitä ikäviä rajoja. On kivempi vaan leikkiä lapsen kanssa ja olla samalla tasolla, välttää konflikteja ja keskustella loputtomiin.
-Kapanteri.- kirjoitti:
Laitoskulttuuri alkaa lähes vauvana ja voi kestää yli 20 vuotiaaksi putkeen.
Yhtämatkaa kesät mummolassa -kulttuuriin katoamisen kanssa.
Nämä ikäluokat jotka itse sai nauttia kesistä, lykkäämällä lapsensa mummoloihin viettävät nyt omia eläkepäiviään (jo toisessa avioliitossaan) tyyliin Espanjan auringossa, lapsenlapsia tapaillaan Face-time-videopuheluin .
Synttärilahjaksi lähetetään uus iphone tai Xbox one, koska sitähän ne lapset toivoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden kesät maalla, mummolassa.
Mummon ja vaarin kanssa. Olivat ikänsä olleet yhdessä, jostain sodan ajoista asti.
Muistivat sanoa aina kuinka on hienoa ja hyvää elämä kun on rauha. Eikä pulaa mistään.
Pihakeinussa.Mansikkamaalla. Perunoita istuttamassa pellolle. Eväät heinäpellon laidassa. Juteltiin maailman menosta, oli aikaa, ei tarvinnut mennä mihinkään.
Kasvimaa, tipuja hypelemässä, koira joka kiusoitteli ajankulukseen lampaita jotka lepäilivät raukeina auringon paisteessa nurmikolla.
Varma kevään merkki kun vaari tervaa venettä tulevia onkireissuja varten.
Lämpenevän saunan tuoksu nenään.
Uintireissu velipojan kanssa.
Rikkumaton hiljaisuus järvellä,jonka kuikan huuto katkaisee .
Kiitos näistä muistoista.
En ikinä vaihtaisi muistoihin selfieistä, whatsupeista, ninjagousta ja lasten digisovellutusnettipuuhailuista tableteilla.
Keskustelun paras kommentti. Kiitos tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ei enää kasvata lapsiaan. Muksut viedään vuoden ikäisinä päiväkotiin klo 07-17 väliseksi ajaksi, ja sen pari tuntia mitä ne ehtii kotona olla hereillä ennen yöunia, vanhemmat istuttaa ne kännykän tai tabletin ääreen ruutua tuijottamaan, jotta vanhemmat saa rauhassa tehdä kotityöt ja illallisen.
Ennen jompikumpi vanhemmista oli kotona edes siihen saakka, että muksu oli 3v. Vanhemmat touhusi lapsen kanssa, luki lapselle, otti lapsen kotitöihin mukaan (be oli toki näin hitaampia suorittaa, mutta siinä oli arvokasta vuorovaikutusta!).....
Nykyään oma ura on ykkönen, lapset rasite.
Lapset ovat valtaosan päivästä koulussa ja päiväkodissa, joten vastuu kasvatukssta pitäisi olla siellä. Mutta siellä vain juorutaan ja hörpitään kahvia.
Päävastuu kasvatuksesta on vanhemmilla. Näin on ollut aina ja niin sen pitääkin mennä. Eikä päiväkodissa tai koulussa vain juoda kahvia vaan kasvatetaan ja opetetaan lapsia. Nykyään todellakin huomaa ja näkee tuon asenteen, että kasvatusvastuu on kaikilla muilla paitsi vanhemmilla. Lapsilla menee todella huonosti eikä mitään alkeellisiakaan käytöstapoja ole kotona opetettu. Koulussa näitä sitten yritetään sosiaalistaa ja sivistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäntapamme ovat sairaat. Töissä vaaditaan liikaa, vain raha ratkaisee. Ihmisarvoa ei ole, eikä mielekästä elämää Kilpailua ja huonoja vaihtoehtoja. Elämälle ei ole aikaa. Mikrobiomi puuttuu. Meitä on vaan l i i k a a .
No joillakin vaan sattuu olemaan useita diagnooseja, jotka rajaavat mahdollisuuksia pärjätä.
Joitakin ne lapset lakkaa kiinnostamasta sitten kun ne siinä on. Tai sitten vaan väsyy kertakaikkiaan välillä. Ja sitten ne lapset reagoi siihen kukin tavallaan, kai.
Rakastuneena hempeillään omasta rakkausvauvasta joka saa ehkäpä juuri nyt kultaseni kun tässä makoillaan ooh alkunsa ja sinetöi kaiken kauniin välillämme.
Sitten se onkin siinä. Aina. Ja toinen. No tulkoon se kolmaskin samaan konkurssiin.
Tulee arki, vastuu , väsymys ja kun ei ikinä ole omaa aikaa, eikä ikinä saa nukkua, ja säkään et voi koskaan auttaa, ...ja muksu sen kun huutaa ja vaatii eikä ikinä ole tyytyväinen, taasko pitää korvien takia viedä lääkääriin jos saa ees ajan jostain, ja miten se voi olla noin kallista tuokin, ei rahat koskaan riitä, ja kuinka ne työt ja hoidot taas järjestyy ja sovittaa yhteen, enpä olisi uskonu että säkin osaat olla noin ärsyttävä, enkä mä tunne enää itteeni ees naiseksi kun ikinä ei mitään kivaa ittelleen saa ja vatsanahkakin römsähti kerrasta, älä käpälöi siinä vaan mee vaihtaan vaipat tolle pienemmälle, sillä on taas ruikkutauti, joo tosi hieno piirrustus mut nyt en ehdi leikkii legoilla sun kans kun vauva puklasi matolle, oota.....
Onneksi maanantaina saa kaksi vanhinta päiväkotiin. Ja jos yksikin valittaa tai pyörittelee merkitsevästi silmämuniaan että siellä taas yksi joka vauvan kans kotona nautiskellen köllii kun isommat kyyssätään pk:lle , niin aaaaaaaaarrrrggghhhhhh!!!!
Eli älkää huoliko, kyllä me ymmärretään.